Alla Arvuuttajan ansiokkaassa avauksessa NAinen 25 määritteli seuraavat tunnusmerkit "miesvallasta":
"Miesvaltaa voidaan mitata:
1. Naisvaltaisten alojen surkealla palkkatasolla
2. johtavissa tehtävissä toimivien sukupuolella: keskijohtotasolla miehiä ja naisia suurin piirtein yhtä paljon, korkeimmilla palleilla naisia vielä hyvin vähän.
Nämä kaksi tosiasiaa kertovat vallan olevan vielä hyvin vahvasti miehillä."
Pari kommenttia ko. "tunnusmerkkeihin":
1. Naisvaltaisista aloista suuri osa on julkishallinnon piirissä. Nyt, kun hallitus, presidentti-instituutio ja eduskuntakin omaa kaikki mahdollisuudet korottaa noiden naisvaltaisten alojen palkkoja ja hoitaa valtiontaloutta samalla vastuullisesti, voidaan tämä "syöpä" varmaankin poistaa naisnäkökulmasta - eikös?
2. Onko tutkittu, että:
2.1 minkä ikäisiä huippujohtajat tyypillisesti ovat - ja sitten: mikä on naisten koulutus/työkokemus keskimäärin siinä ikäluokassa suhteessa johtajapallien määrään
2.2 kun jo tuossa todettiin, että keskijohdossa "tasa-arvo" on jo saavutettu, niin voisiko olla kyseessä se, että ajan myötä se "huippujohtokin" tasa-arvoistuu ihan ilman kiintiöitä sen kompetenssin perusteella (miten uskon).
Mielestäni on jo huisia, että keskijohto (ts. 40-vuotiaiden naisten) ikäpolvi on jo sitten tasa-arvoistunut naisten yhä enenevän koulumenestyksen ja hankkimansa työkompetenssin myötä - asia, joka ei liene vielä vaikuttanut siihen sukupolveen, joka pitää huippupalleja vielä vähän aikaa...
Eli menneiden sukupolvien miesvalta on ihan itsestään myös elinkeinoelämän puolella kuolemassa sukupuuttoon, kun naisten koulutuksen ja työssäkäynnin tiimoilta hankkima kompetenssi puree ihan sellaisenaan.
Höh, sanon minä, että enää nuoressa fiksussa sukupolvessa mitään "miesvaltaa" olisi. Naisvaltaisilta aloilta voi sitten vaatia joko julkishallintoa itseään toimimaan, tai sitten tulevien naisten kannattaa kouluttautua putkimiehiksi.
"Miesvaltaa voidaan mitata:
1. Naisvaltaisten alojen surkealla palkkatasolla
2. johtavissa tehtävissä toimivien sukupuolella: keskijohtotasolla miehiä ja naisia suurin piirtein yhtä paljon, korkeimmilla palleilla naisia vielä hyvin vähän.
Nämä kaksi tosiasiaa kertovat vallan olevan vielä hyvin vahvasti miehillä."
Pari kommenttia ko. "tunnusmerkkeihin":
1. Naisvaltaisista aloista suuri osa on julkishallinnon piirissä. Nyt, kun hallitus, presidentti-instituutio ja eduskuntakin omaa kaikki mahdollisuudet korottaa noiden naisvaltaisten alojen palkkoja ja hoitaa valtiontaloutta samalla vastuullisesti, voidaan tämä "syöpä" varmaankin poistaa naisnäkökulmasta - eikös?
2. Onko tutkittu, että:
2.1 minkä ikäisiä huippujohtajat tyypillisesti ovat - ja sitten: mikä on naisten koulutus/työkokemus keskimäärin siinä ikäluokassa suhteessa johtajapallien määrään
2.2 kun jo tuossa todettiin, että keskijohdossa "tasa-arvo" on jo saavutettu, niin voisiko olla kyseessä se, että ajan myötä se "huippujohtokin" tasa-arvoistuu ihan ilman kiintiöitä sen kompetenssin perusteella (miten uskon).
Mielestäni on jo huisia, että keskijohto (ts. 40-vuotiaiden naisten) ikäpolvi on jo sitten tasa-arvoistunut naisten yhä enenevän koulumenestyksen ja hankkimansa työkompetenssin myötä - asia, joka ei liene vielä vaikuttanut siihen sukupolveen, joka pitää huippupalleja vielä vähän aikaa...
Eli menneiden sukupolvien miesvalta on ihan itsestään myös elinkeinoelämän puolella kuolemassa sukupuuttoon, kun naisten koulutuksen ja työssäkäynnin tiimoilta hankkima kompetenssi puree ihan sellaisenaan.
Höh, sanon minä, että enää nuoressa fiksussa sukupolvessa mitään "miesvaltaa" olisi. Naisvaltaisilta aloilta voi sitten vaatia joko julkishallintoa itseään toimimaan, tai sitten tulevien naisten kannattaa kouluttautua putkimiehiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naiset suuntautuvat julkishallintoon, koska heitä ei yksityissektorille palkata. 80% yksityissektorin pätkätyöntekijöistä on nuoria naisia. Nuorilla naisilla äärimmäisen harvoin on vakituisia työpaikkoja. Ei vakituista työpaikkaa, ei perhettä tai lapsia.
Julkishallinnossa on matalat palkat, mutta se työllistää naisia, joila ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin työllistyä sinne tai kohtuuttomasti taistella työelämässä.
Ratkaisuna olisi poistaa äitiysloma-ajan palkka työnantajalta tai puolittaa se sekä äidin, että isän työnantajien kesken.
...mutta nythän olisi hyvä mahdollisuus ajaa asioita.
Ainut asia, josta olen eri mieltä, on se, että työnantajan tulisi lainkaan maksaa kenenkään hoitovapaita (äidin tai isän).
Se on yhteiskunnan homma, esim. jo ennalta vaikkapa kun on se lapsi odotettavissa, niin raskauskuukausilta (tai isän vastaavilta kuukausilta) ennen synnytystä veroprosentti nollaan tms. jolloin kyseinen perhe voi varautua sitten palkattomiin kuukausiin. Esim. jos veroprosentti on 30%, niin reilussa kahdessa työkuukaudessa tienaa yhden kuukauden lisäpalkan raskauden ajalle, jos siitä ei tarvitse maksaa veroja. 5-6 loppuraskauskuukauden ajalta voisi hyvin verotuskeinoin hoitaa ko. perheen taloudellisen toimeentulon siis.
Samalla ko. työnantajalla olisi
1. paremmat mahdollisuudet palkata sijainen palkkakustannuksia nostamatta (jolloin ainoat kustannukset olisivat ne osaamiskuilusta johtuvat)
2. pienempi riski palkata nuori nainen töihin.
Tuollaisin verotusjärjestelyin, jolloin työnantajan ei tarvitsisi maksaa mun lisääntymistä, vaan se olisi koko yhteiskunnan kontolla noin epäsuorasti (niin kuin pitää ollakin, koska tulevat veronmaksajat ovat kaikkien etu), voisin itsekin kannattaa ihan pakollisiakin isyys"vapaita", jolloin isä olisi enempi läsnä kotona.
Valtiokaan ei tässä häviäisi, koska talous piristyy kun työnantaminen helpottuu. Etenkin nykyisellä työttömyysprosentilla.
Nykyjärjestelyin vastustan taas ehdottomasti, että pantaisiin vielä isänkin työnantajille lisälastia - kun se naistenkin työnantajien lisälasti pitäisi nimenomaan poistaa.
Mutta muutoin siis samaa mieltä.
miehillä on parta, naisilla ja lapsilla ei.
miehillä on parta, naisilla ja lapsilla ei.