tietääkö kukaan...

..sanoja riittää,mutta missä rakkaus on kun sitä
eniten tarvitsee...

feelix kirjoitti:

..sanoja riittää,mutta missä rakkaus on kun sitä
eniten tarvitsee...

Kun sen tietäisi. Valitettavasti tuntuu siltä,
että kun sitä eniten tarvitsee ja kaipaa niin
sitä ei mistään löydy. Ei löydy ainakaan itsen
ulkopuolelta.

Tieto? kirjoitti:

Kun sen tietäisi. Valitettavasti tuntuu siltä,
että kun sitä eniten tarvitsee ja kaipaa niin
sitä ei mistään löydy. Ei löydy ainakaan itsen
ulkopuolelta.

..täytyy kait alkaa etsii sieltä tuhkasta,sinne
se varmaan on jäänyt??
vai löytyisikö sellainen uusi jostain nurkan
takaa...............

feelix kirjoitti:

..täytyy kait alkaa etsii sieltä tuhkasta,sinne
se varmaan on jäänyt??
vai löytyisikö sellainen uusi jostain nurkan
takaa...............

Niin sieltä tuhkasta se voisi kaikkein kaunein ja
puhtain rakkaus löytyäkin. Pitää vain osata
katsoa ympärilleen.

Ja ehkä sinne nurkantaaksekin. Voi toivon todella
että löytäisit sen. Oletko muuten mies vai
nainen, että osaan ottaa oikean kannan sinun
asiallesi ja antaa ehkä neuvoja.

Nurkan taakse kirjoitti:

Niin sieltä tuhkasta se voisi kaikkein kaunein ja
puhtain rakkaus löytyäkin. Pitää vain osata
katsoa ympärilleen.

Ja ehkä sinne nurkantaaksekin. Voi toivon todella
että löytäisit sen. Oletko muuten mies vai
nainen, että osaan ottaa oikean kannan sinun
asiallesi ja antaa ehkä neuvoja.

..kysymyksesi,=Mies!

feelix kirjoitti:

..kysymyksesi,=Mies!

mutta halusin varmistaa. Sain heti sellaisen
kuvan, että olet mies. Onko siitä kauan kun
rakkaasi menetit? Ja mistä se johtui, että tienne
erosivat?

Elämähän valitettavasti on juuri tätä. Tavataan
ihana ihminen ja sitten jossakin vaihessa se
päättyy. Ja aina ero sattuu. Ei helppoa eroa
olekaan, vaikka kuinka niin joku väittää. Se
olisi luonnotonta jos ihminen olisi niin tunnoton.

Itse olen kokenut yhden avioeron ja yhden avoeron
ja tietysti useampia seurusteluseuhteita on
päättynyt. Voin sanoa, että aina se kirpasee,
siihen ei totu.

Sitä todella odottaa sitä jotakin - oikeaa -
sielunkumppaniaan - ja tuntee, että se on
olemassa, mutta kun ei vain tule kohdalle.

Tieto kirjoitti:

mutta halusin varmistaa. Sain heti sellaisen
kuvan, että olet mies. Onko siitä kauan kun
rakkaasi menetit? Ja mistä se johtui, että tienne
erosivat?

Elämähän valitettavasti on juuri tätä. Tavataan
ihana ihminen ja sitten jossakin vaihessa se
päättyy. Ja aina ero sattuu. Ei helppoa eroa
olekaan, vaikka kuinka niin joku väittää. Se
olisi luonnotonta jos ihminen olisi niin tunnoton.

Itse olen kokenut yhden avioeron ja yhden avoeron
ja tietysti useampia seurusteluseuhteita on
päättynyt. Voin sanoa, että aina se kirpasee,
siihen ei totu.

Sitä todella odottaa sitä jotakin - oikeaa -
sielunkumppaniaan - ja tuntee, että se on
olemassa, mutta kun ei vain tule kohdalle.

..kaikkea ei ole vielä lopullisesti
menetetty,ehkä?eikä erottu
mutta kun ei ole enää mitään muuta kuin sama
osoite..
ei ole kuin läjä valheita,petettyjä lupauksia...
ei edes mustasukkaisuutta...ja se rakkaus..missä
se sitten on......??????????????

feelix kirjoitti:

..kaikkea ei ole vielä lopullisesti
menetetty,ehkä?eikä erottu
mutta kun ei ole enää mitään muuta kuin sama
osoite..
ei ole kuin läjä valheita,petettyjä lupauksia...
ei edes mustasukkaisuutta...ja se rakkaus..missä
se sitten on......??????????????

voi kun sen tietäisi missä se on. minä ajattelen
niin, että sitä pitäisi ensin etsiä omasta
itsestä ja sitä kautta lähteä peilaamaan toiseen.

mutta on myös niinkin, että ei ole tarkoitettu
ihmissuhteiden kestävän koko elämää. elämä on
yhteen menemistä ja eroamista, niin vaikeata kuin
se onkin.

voisiko sanoa, että elämän realismia

tieto kirjoitti:

voi kun sen tietäisi missä se on. minä ajattelen
niin, että sitä pitäisi ensin etsiä omasta
itsestä ja sitä kautta lähteä peilaamaan toiseen.

mutta on myös niinkin, että ei ole tarkoitettu
ihmissuhteiden kestävän koko elämää. elämä on
yhteen menemistä ja eroamista, niin vaikeata kuin
se onkin.

voisiko sanoa, että elämän realismia

miksi sinun rakkautesi loppui?,vai loppuiko se
siltä toiselta...minulla vaivaa se että en voi
luottaa.............

feelix kirjoitti:

miksi sinun rakkautesi loppui?,vai loppuiko se
siltä toiselta...minulla vaivaa se että en voi
luottaa.............

ei sitä osaa selittää miksi rakkaus loppuu. Se on
vain jotakin kemiaa joka häviää ihmisten väliltä.
Olisiko sillä kuitenkin tarkoitus, että jatketaan
eteenpäin ja etsitään uutta rakkautta.

Luottamus tulee taas sitten aikaa myöten. Aikaa
siihen kyllä kuluu, mutta kannattaa taas luottaa.

tieto kirjoitti:

ei sitä osaa selittää miksi rakkaus loppuu. Se on
vain jotakin kemiaa joka häviää ihmisten väliltä.
Olisiko sillä kuitenkin tarkoitus, että jatketaan
eteenpäin ja etsitään uutta rakkautta.

Luottamus tulee taas sitten aikaa myöten. Aikaa
siihen kyllä kuluu, mutta kannattaa taas luottaa.

..mutta kuinka paljon voi antaa anteeksi,sovitaan
ja puhutaan,enkä tarkoita mitään "vieraissa
käyntiä" vaan ihan joka päiväisistä jutuista,kun
et voi luottaa siihen onko aamu kun toiselta sitä
kysyt,se satuttaa aivan tajuttomasti,ennen sitä
vielä suuttui,mutta ei enää ole sitä vihan
tunnettakaan,on vain välinpitämättömyys,kaikki
alkoi sellaisesta "pikku valheesta" että mut
raiskattiin,mutta sekin asia selvisi vasta sitten
kun oli jo kaikki niin pitkällä että mitään ei
voinut perua,
mutta nyt puolessa välissä elämää,on lapset
aikuisia ja ei ole enää mitään syytä kuunella
noita juttuja,ymmärtää olen yrittänyt,,,mutta,,,
mutta,niin .....tälläistä tää kait sitten on

Tieto kirjoitti:

mutta halusin varmistaa. Sain heti sellaisen
kuvan, että olet mies. Onko siitä kauan kun
rakkaasi menetit? Ja mistä se johtui, että tienne
erosivat?

Elämähän valitettavasti on juuri tätä. Tavataan
ihana ihminen ja sitten jossakin vaihessa se
päättyy. Ja aina ero sattuu. Ei helppoa eroa
olekaan, vaikka kuinka niin joku väittää. Se
olisi luonnotonta jos ihminen olisi niin tunnoton.

Itse olen kokenut yhden avioeron ja yhden avoeron
ja tietysti useampia seurusteluseuhteita on
päättynyt. Voin sanoa, että aina se kirpasee,
siihen ei totu.

Sitä todella odottaa sitä jotakin - oikeaa -
sielunkumppaniaan - ja tuntee, että se on
olemassa, mutta kun ei vain tule kohdalle.

Jostain kumman syystä tuntui läheiseltä tuo
viestisi. Kuka olet?

kurtti kirjoitti:

Jostain kumman syystä tuntui läheiseltä tuo
viestisi. Kuka olet?

Mitä tuohon nyt vastaisi, kuka olen. Olen 48-v nainen, joten kokemusta elämänsaralla on kertynyt hiukan.

..nythän on aivan mielettömän kaunista
ulkona,täysikuu ja kaikki,onneks on hauva minkä
kanssa voi lenkille lähteä...ehkä se sieltä
löytyy..