Juntti väittää tuolla alempana, että lapsia hankitaan siten, että nainen kerjää ja kerjää, kunnes mies vastahakoisesti suostuu ja ihmettelee sitten, kun nainen vaatii miestä osallistumaan lastenhoitoon.
Omassa tuttavapiirissäni mies on ollut se innokkaampi lasten hankkija ja nainen on lapsiin suostunut...myös omien vanhempieni kohdalla näin oli...myös lähes kaikkien ystävieni. Myös eroja on syntynyt siksi, että nainen ei ole ollut valmis lasten hankintaan, kun mies on sitä halunnut. Ehkä se johtuu siitä, että me insinöörit emme kauhean äidillisiä ole, joten otanta hieman vääristyy, mutta näin omassa ystäväpiirissäni:)
Joten kysymys palstalaisille:
Naisille: koetko itsesi äidilliseksi?
Miehille: Oletko koskaan potenut vauvakuumetta tai halua lisääntyä?
Omassa tuttavapiirissäni mies on ollut se innokkaampi lasten hankkija ja nainen on lapsiin suostunut...myös omien vanhempieni kohdalla näin oli...myös lähes kaikkien ystävieni. Myös eroja on syntynyt siksi, että nainen ei ole ollut valmis lasten hankintaan, kun mies on sitä halunnut. Ehkä se johtuu siitä, että me insinöörit emme kauhean äidillisiä ole, joten otanta hieman vääristyy, mutta näin omassa ystäväpiirissäni:)
Joten kysymys palstalaisille:
Naisille: koetko itsesi äidilliseksi?
Miehille: Oletko koskaan potenut vauvakuumetta tai halua lisääntyä?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Enpä muista koskaan kokeneeni vauvakuumetta. Oli vaikea kuvitella etukäteen, millaista olisi olla isä. Muistaakseni pelottikin. Mutta söpö se lapsi oli synnyttyään ja on aina ollut. Jotenkin tuntuu siltä, että lapsi synnyttää isän.
... hieno homma. Näin uskon useimmille "vahinkolapsien" isillekin käyneen. Ja olen myös ns. isoilta pojilta kuullut.
En ole koskaan potenut vauvakuumetta tai halua lisääntyä.
Siellä joku puhui biologisesta kellosta ja sen käynnistymisestä keskimäärin hieman ennen 40. ikävuotta. En ole itse koskaan halunnut lapsia, enkä niitä ehtisi tehdäkään, mutta mietin kyllä, ajattelenko joskus nelikymppisenä toisin.
No, onneksi tekniikka kehittyy ja raskaus on tulevaisuudessa turvallisempaa myös vanhempana.
Kerran katselin kuinka isä leikki poikansa kanssa lehtikasassa.Parin sekunnin ajan tunsin jotakin kummaa.Halusin olla yhtä onnellinen kuin tuo tuntematon mies ja lapsi lehtikasassa.
Outoa,että se oli ainoa kerta kun moiseen kiinnitin huomiota.Muuten vanhemmuus tuntuu aika kaukaiselta.
Ainakin lapsen alullepaneminen herättää minussa paljon "isällisiä tunteita"
Samanlaisia hetkiä on tullut myös itselleni. Katsot tavallaan hetken jonkun toisen elämään ja mietit, millaista olisi elää siinä. Elämähän on lopujen lopuksi vain onnen tavoittelua...
Elämä onnen tavoittelua? Epäilenpä, että sillä tavalla ei kovin onnelliseksi tulla. Yleensä asiat ovat saavutettuina kovin erilaisia kuin tavoiteltuina.
Mutta jokaisella on se oma sisälle rakennettu idylli elämästä, jota sitten jokainen tavallaan yrittää toteuttaa...
Se on totta, että asiat ovat saavutettuina erilaisia kuin tavoiteltuina, mutta elämän ydinhän on juuri yllätyksellisyydessä: koskaan ei tiedä, mitä saa.
...paitsi silloin, jos omien suunnitelmiensa pohjalta ei uskalla ottaa elämää vastaan myös silloin kun sitä annetaan siinä muodossa, jota ei ole suunnitellut.
(tämä nyt ei koske pelkästään esim. aborttiasiaa)
Yleensäkin nykyihminen on usein mielestäni kangistunut omiin suunnitelmiinsa ja niissä (ns. "sitten kun") elämiseen, että se varsinainen elämisen arvoinen elämä usein menee ohi. Useat 50:ppiset ja vanhemmat kaverini ovat maininneet asiasta... (ei kaikki).
Iso Kirjakin sanoo sananlaskuissa: "asia, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan ei lopulta tuo siunausta."
Jos kerran haluat kokeilla jotain muuta, niin meneppäs vaikka valimoon töihin! Opit varmasti näkemään elämää myös valimotyöntekijöiden näkökulmasta. Puhut uuden kokeilemisesta, mutta todellisuudessa et halua liata käsiäsi ja kokea kuinka perustuotannon parissa eletään! Helppoa sinun on jeesustella puhtailla kalsareilla. Olisit edes rehellinen niin työmieskin vois sinut paremmin hyväsyä.
Proffankin elämässä on ollut monia vaiheita - mm. olen kirjaimellisestikin ollut "paskalogistiikan" kanssa tekemisissä (kädet siinä itsessään) ...
Toisaalta minun onnellisuuteni ei ole siinä kiinni, josko joku tietty työmies minut "hyväksyy"... Ei työmiehet hyväksy aina toisiaankaan. Sitten ehkä olisi, jos pyrkisin työmiesten äänillä vaikkapa eduskuntaan, voisi asialla olla merkitystä.
En ole kokenut "kuumetta", yhteisellä päätöksellä minun kysymyksestäni totesimme, että voisi olla aika katsoa, tulisiko niitä sitten - niin kauan kuin olemme kohtuullisen nuoria valvomaan öitä. Rouva sanoi hetken mietittyään, että ok. (Ilman mitään sen kummempia eksplisiittisia keskusteluja, että "hoidat sitten osasi" tms... ilmeisesti piti asiaa selviönä??)
Noin vuoden päästä sitten tuli, ilman sen kummempaa hankkimista - kuin että se e-business jäi pois.
Muiden perheiden osalta ja yleisemminkään en lähde mitään keskimääräisiä trendejä veikkailemaan, jostain syystä en ole itse tullut tuttavaperheiltä niitä syitä (ja kuka milloinkin aloitteen on tehnyt) kysynyt.
Lasten hankkimisen tulisi olla yhteinen päätös, ainakin ideaalina. Toisaalta, jos menee suhteeseen jossa alkaa harrastamaan vaikkapa seksiä, niin lasten saamisen mahdollisuus kannattaa pitää mielessä ja varautua myös asian vaatimiin vastuisiin - jotta vältytään ikäviltä seurauksilta. Tämä näin ideaalina, johon mielestäni siis kannattaisi pyrkiä.
Kenenkään sovinistin ei kannata suostua siihen, että joku "vaatii" tai "kinuaa" lasta, eikä kenenkään feministinkään. Jos tilanne on sillä tasolla, että vähän kuin 6-vuotiaan pitäisi saada koira allergiaperheeseen, niin kannattaa jättää hankkimatta jos se ei sieltä muutoin satu tulemaan.
"vähän kuin 6-vuotiaan pitäisi saada koira allergiaperheeseen, niin kannattaa jättää hankkimatta jos se ei sieltä muutoin satu tulemaan. "
Erittäin hyvä vertaus=) Tuntuu uskomattomalta, että niitä vauvoja jossain perheessä todella tuohon Juntin tapaan tehtäisiin:)
Muistelen hämärästi erästä vanhaa tutkimusprojektia, jossa tutkittiin äitiyden ihannoimisen suhdetta synnytyskipuihin ja -hankaluuksiin. Taisi olla 70-luvulla. Eräs tulos oli, että ne synnyttäjät, jotka pitivät Äitiyttä etukäteen hyvin tärkeänä ja suurena asiana(mittareita en enää muista), kärsivät keskimäärin enemmän synnytyskivuista ja joistakin muista hankaluuksista (synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?)kuin ne, jotka suhtautuivat asiaan rauhallisemmin.
Isyyteen liittyviä odotuksia mainitussa projektissa ei valitettavasti tutkittu. Itse veikkaisin, että jos etukäteen odottaa asiaa kohtuullisella kauhulla, jälkikäteen useimmiten huomaakin, ettei se syöttäminen, kylvettäminen, vaippojen vaihto ja valvominen olekaan aivan niin kamalaa, kuin oli kuvitellut. Jos taas mielessä on vain ruusuinen kuva pienestä, hymyilevästä suloisesta nyytistä, niin, sitten kokee elämänsä yllätyksen. Mutta kyllä se silti menee, kun vain ryhtyy toimeen. Kun on tarpeeksi pennun kanssa tekemisissä, se osaa yleensä kasvattaa miehestä isän. Se on yksi kummallisimmista lapsen taidoista.
... jättää minun perhe-elämäni postauksiesi ulkopuolelle. Et nimittäin tiedä siitä mitään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000492535
Kyllä tämän perusteella kerrot aivan selkeästi omituisen mielipiteesi asioista, minähän vain ihmettelen sitä=)
Joten en voisi jättää noin makeita kommentteja postauksieni ulkopuolelle, sorry vaan=))
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000499696
Hehee...miehet eivät siis tosiasiassa välitä omista lapsistaan...mikäs se olikaan tään elämän tarkoitus=)) Kiva kun minullekin avautuvat nämä elämän totuudet tässä vähitellen. Tuntuu kyllä aika omituiselta naiselta sellainen, joka vastentahtoiselle miehelle ryhtyy lapsia väkertämään=))
... jättää minun perhe-elämääni postauksiesi ulkopuolelle, vaikka et siitä mitään tiedäkään. Pitäisikö minun nyt sitten vastaavasti ryhtyä setvimään sinun henkilökohtaista sielunelämääsi, vai mitä ehdottaisit?
kuin sen verran, mitä olet itse kertonut:D
Mutta setvi toki aivan vapaasti, jos se mieltäsi lämmittää...
... aivan yleisellä tasolla, postauksissani ei ole mitään henkilökohtaista minun omasta elämästäni. Ilmeisesti sinun kohdallasi on kyse siitä vanhasta ilmiöstä, että kun argumentit loppuvat, siirrytään henkilökohtaisuuksiin herjauksiin. Pitäisikö minun alentua samalle tasolle?
Jos lainaan jonkun kommenttisi, onko se herjaus?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000496285
että yleensä nainen kinuaa ja mies hieman vastahakoisesti suostuu ja ihmettelee, kun nainen tahtonsa läpi saatuaan vaatii miestä osallistumaan vaúvan hoitoon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000492535
Tuli tänne vahingossa.
... ehkä hieman toisin sanakääntein. En kuitenkaan hyväksy sitä, että vedät perheeni tähän keskusteluun, se on asiatonta.
Itse pääaiheeseen puuttumatta, kommentoin ainoastaan tuota paljastustasi: "Kenenkään sovinistin ei kannata suostua siihen, että joku "vaatii" tai "kinuaa" lasta, eikä kenenkään feministinkään. "
Sieltä se vaan pinnan alta aina vahingossa tulee proffalla esiin tuo käsitys feminismistä sovinismin naisellisena vastineena.. Sitten yrittää hämätä aika ajoin tarkoittavansa äärifeminismiä, vaikka tosiasiassa tarkoittaa nimenomaan feminismiä.
Toisaalta, jos kerran itse olet sovinisti, ja hyväksyt sen, niin miksi vastavuoroisesti et kuitenkaan hyväksy feminismiä? Kuitenkin välillä puhelet tasa-arvosta? Hmmm...
Sanoin Juntin tapaan, koska sen sillä tavalla kommentoit.
Jos minä keksin teorian, saa teoriastani sanoa, että se on minun tapaani kehitetty. Sinun perheestäsi en ole kiinnostunut. Kommentoi asiaan, jos on jotain kommentoitavaa.
... niin olisit voinut sanoa sen heti aluksi.
...sinua lohduttaa, niin ei kenenkään kommunistinkaan kannata siihen suostua :-)
Kritiikkini koskee kaikkea feminismiä, ei vain "ääri". Mielestäni feminismi on jo terminä turhan rajoittava, että esim. kukaan järkevä mies voisi sen termin alla mitään asiaa alkaa ajamaan...
Feminismi on terminä siis, jos sillä tarkoitetaan kaikkien ihmisten tasa-arvon ajamista, harhaanjohtava ja onneton valinta.
Eli feminismi tarkoittaa naisen asian edistämistä, joka yksittäisenä näkökulmana, ilman muiden näkökulmien huomioimista, on älyllisesti rajoittunut jo itsessään. Siinä mielessä feminismi on juuri naisasialiike.
Sovinismi ei ole käsittääkseni koskaan ollut mikään organisoitunut liike... (paitsi jos siihen viitataan alkuperäisessä merkityksessään: kansallismielisyys). Miesasialiikkeitä en ole juuri nähnyt missään - siinä mielessä olet oikeassa, ettei feminismistä voida puhua sovinismin naisellisena vastineena.
Feminismin siis hyväksyn samalla tasolla kuin kommunisminkin - suppea -ismi, jota on syytä poliittisessa mielessä kritisoida, ettei totuus unohtuisi. Hyvä kun kysyit, että voin tarkentaa, ettei asia jää epäselväksi.
kukaan sanonut mitään. Mistä sen tähän vedit? Vai hubailetko?
"Feminismi on terminä siis, jos sillä tarkoitetaan kaikkien ihmisten tasa-arvon ajamista, harhaanjohtava ja onneton valinta."
Proffan toimintamalliin kuuluu ilmeisesti vain saarnata, ei ymmärtää lukemaansa. Femmarit toistaa toistamasta päästyään, että haluavat parantaa naisten asemaa, ei huonontaa muiden. Siis OLLA NAISTEN ASIALLA. Turhaa, täysin turhaa. Valuu kuin vesi hanhen selästä. Mitä mies ei halua ymmärtää, sitä hän ei ymmärrä. Vaikka kuinka teeskentelisi humanistia.
"Feminismin siis hyväksyn samalla tasolla kuin kommunisminkin - suppea -ismi,..."
Niin, eihän meitä naisia ole kuin yli puolet ihmiskunnasta, mitäs tällaisen marginaaliryhmän huonompaa jamaa parantamaan. Feministit nyt yrittävät kumminkin.
Kommunismiko suppea -ismi? Mitä höpäjät? Sehän (historiallisen materialismin näkökulmasta) selittää koko historian kulun ja ennustaa tulevan (plus ehdottaa oikeat toimintatavat), ja antaa vastauksen kaikkeen!
...jos minä nyt perustaisin liikkeen parantamaan miesten asiaa, niin olisit yhtä vilpittömästi sitä mieltä, ettei sillä olisi mitään vaikutusta naisten asemaan?
En oikein usko tuota. Siksi on parempi, ettei ajeta asioita suppeasti vain yhden ryhmittymän näkökulmasta unohtaen muut.
Sen verran tarkennan, että sikäli, mitä tunnen naisia, iso osa naisista ei ole feministeja, vaan osaavat ottaa huomioon myös laajempia kokonaisuuksia keskustellessaan yhteiskunnan parantamisesta yleisemminkin.
...tuo näkemys ihmisestä vain materialistisena (ei henkisenä) olentona on juuri se mikä kommunismin vie vikaan, vaikka sekin ajaa sinänsä kivoja ja hyviä asioita.
Eli kyllä kommunismi on todella suppea -ismi, jota ei kannata ottaa yhteiskunnallisen keskustelun pohjaksi yksinään sen enempää kuin feminismiäkään.
Jürgen Habermas kirjoittaa klassikkokirjoissaan 80-luvulla sitten mielestäni parempia periaatteita, miten dialogin keinoin tulee etsiä mahdollisimman kattavia näkökulmia ja yhteisymmärrystä niistä.
Aika jännä on, että feminismi antaa vaikkapa emansipaatio-termille suppeamman sisällön (käytännössä) kuin esim Habermas. Lukekaapa muuten Habermasia - ja niille sosiaalidemokraateille, jotka ovat jo lukeneet - yrittäkää myös ymmärtää Habermasia ;-)
...mutta tämä lieneisi toinen keskustelunaihe tuonnempana.
"Sen verran tarkennan, että sikäli, mitä tunnen naisia, iso osa naisista ei ole feministeja, vaan osaavat ottaa huomioon myös laajempia kokonaisuuksia keskustellessaan yhteiskunnan parantamisesta yleisemminkin. "
Feministit ovat naisia siinä missä "muutkin naiset", ja osaavat kyllä ottaa huomioon myös laajemmat kokonaisuudet; feministeillä on lisäksi ylimääräinen piirre, että tämän lisäksi he osaavat myös nähdä asioita uusista näkökulmista, ja tarpeen mukaan asettavat kyseenalaiseksi vanhan näkökulman. Se ei siis tarkoita, että feministin maailmankatsomus olisi vain yhdestä näkökulmasta katsottua.
Osa naisistahan on ns. "..en ole mikään feministi, mutta..." ja sitten sieltä tulee aivan samaa tekstiä kuin itsensä feministeiksi tunnistavilta naisilta.
...juuri nämä "en ole mikään feministi, mutta.." naiset osaavat nähdä (myös) naisia koskevat epäkohdat laajemmassa kontekstissa, ei vain naisasianäkökulmasta.
Ehkäpä siksi valtaosa heistä haluaa sanoa tuon hyvän lisäyksensä asiaan - että he katsovat asiaa myös tasa-arvon näkökulmasta laajemminkin. Feministi katsoo (jo ko -ismin nimen mukaisesti) asioita vain naisnäkökulmasta. Ellei, ei hänen tarvitse sitten "leimautua" feministiksikaan.
Hyvä huomio niiltä naisilta, jotka osaavat nähdä ne feministien ajamat HYVÄT asiat laajemmassa näkökulmassa - ja sitten eivät mene mukaan silkan naisasialiikkeen järjettömyyksiin (esim. kiintiöajattelu kivoissa paikoissa jne., naisten ase"oikeus" vrt. järkevä miesten asevelvollisuus...)
Mutta miten pitkälle ääriliberalismi jaksaa sietää ihmistä myös "henkisenä olentona" - eikö ihanne ole täydellinen, terve, nuori, mahdollisimman tuottava ja kuluttava henkilö, joka ei liikaa kiinnity mihinkään ideologiaan ollakseen joustava markkinavoimien joka lähtöön?
Voi, voi proffaseni, nyt sinua on höynäytetty. Suuri osa juuri näistä "en ole mikään feministi, mutta" -naisista on feministejä, he eivät vain halua leimautua feministeiksi, koska feminismi ymmärretään yleensä väärin eli käänteisenä sovinismina vast. miesten naisvihana. Vrt. sinun omaa näkemystäsi, se on hyvä esimerkki.
Näin heidän sanomansa asiat tulkitaan neutraaleimpana, ja miesten on helpompi hyväksyä esitetty asia. Alappa seuraamaan jatkossa. Osa tietysti näistä naisista oikeasti on heikomman astian -roolinsa hyväksyviä, sukupuolirooleja noudattavia naisia, jotka viihtyvät tai saavat hyötyvät alisteisessa roolissaan.
Feminismi ei tarkoita sitä, että kaikkia asioita tarkastellaan vain ja ainoastaan naisnäkökulmasta, naisillaon yleensäkin taipumusta nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, feministinen herääminen tarkoittaa sitä, että entinen laaja näkemys laajenee entisestään, kun asiaa voidaan tarkastella vielä uudesta näkökulmasta.
Siten seuraava lauseesi:"Feministi katsoo (jo ko -ismin nimen mukaisesti) asioita vain naisnäkökulmasta" EI pidä paikkaansa, sitä on sinulle yritetty moneen otteeseen selostaa, muttet vain halua uskoa asiaa. Herääkin kysymys, miksi? Onko tällaisesta näkemyksestä sinulle hyötyä?
...ei ole muuta kuin natsimaista ajattelua, jossa juuri kapitalistinen (usein vieläpä lyhytnäköinen) materialismi on nostettu korkeimmalle jalustalle ihminen (kokonaisvaltaisesti) unohtaen.
Eli, kuvauksesi ääriliberalismista soveltuisi täysin myös aikoinaan kansallissosialismin ohjelmaan - ainut vain on että seillä nuo "markkinavoimien" mukaan soveltuminen korvataan ideaalina "Lebensraumin" etsimiseksi.
Toisaalta iso osa feministejä tarkastelee naisen "uutta roolia" juuri sen näkökulmasta, että naisen tulee yhä enemmän päteä niiden "kovien arvojen" alueella... vai olenko taas käsittänyt "väärin"?
...kannattaa tälle "laajakatseiselle tasa-arvoliikkeelle" antaa ihan muu nimi kuin feminismi (joka korostaa naissukupuolta).
Se, korostuuko silkka naisasia miesvihaan vai muuten naisnäkökulmasta tapahtuvaan eduntavoitteluun puhtaan itsekkyyden pohjalta on eri asia.
Kertonet muutamia esimerkkejä, milloin feministit ovat ajaneet jotakin muitakin asioita kuin yksipuolisesti sellaisia, joissa juuri naisen asema paranee eniten joihinkin arvoihin nähden - esim. viimeisten 20 vuoden ajalta?
(Siis noiden 1900-luvun alun pioneerinaisten oikeiden saavutusten lisäksi, joita usein korostetaan "feministisina")
Tämä vakuuttaisi minua sitten konkreettisemmin siitä, että feminismi on aito laajakatseinen tasa-arvoliike, silkkoja sinun "näin on" -vakuuttelujasi enemmän.
Ja mitä sitten
Luulen, että varsin harva nainen on etukäteen hirveän äidillinen tai mies isällinen. Mitä hyötyä siitäkin olisi?
En ole äidillinen enkä halua lapsia. Ikää on 32 vuotta.