Millä palkalla olisimme onnellisia

Onko sitä? Tätä jäin eilen näin kesähelteellä miettimään, kun katselin uutislähetyksessä OAJ:n Erkki Kangasniemen haastattelua. Hallitus on lupaillut naisaloille tasa-arvopalkkatukea ja se onkin mediassa useimmiten kohdistettu sairaanhoitajiin. Nyt kuitenkin kuntaliiton muutkin järjestöt haluavat tästä siivunsa. Niin opettajat, siivoojat, sairaanhoitajat jne. haluavat osansa tästä.
Ei varmaankaan ole tässä paikallaan, mikä ammatti on tärkein, koska kaikkia ammattitaitoisia opettajia, sairaanhoitajia me suomalaiset tarvitsemme.

En muista tarkalleen mitä tuo Erkki Kangasniemi haastattelussa sanoi, mulle kun tuli heti mieleen aikaisempi työskentely kunnan vuokra-asuntoja välittävässä isännöintitoimistossa. Kun joku asukas sai uuden hellan sen huonon kunnon takia, soitti naapuri seuraavana päivänä, että hänenkin kuuluu saada uusi hella.

Toisaalta asetammeko palkan tärkeämmäksi itsellemme kuin työssäviihtyvyyden.
Mitä olen nyt tuttavani tyttöä seurannut peruskoulun opettajana, on työ rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Ja ainakin hän on nauttinut koko kesän 3 kk:n palkallisesta lomasta ei sitä ole sairaanhoitajilla. Arvostan kuitenkin kummankin alan edustajia.

Itse haaveilin nuorena opettajantyöstä, kun tuurasin vanhojen opettajieni sairaslomia ylioppilaskirjoitusten jälkeen, jätin sen haaveen.
Homma kaatui kun en saanut otetta naapurin poikaan, hän oli tunneilla kuin paholainen ja tajusin että hän halusi tuoda kaikille sen tiedon, että olemme tuttuja. Kun ilta koitti, kotonani vieraili aivan toinen poika. Keskustelimme hänen kanssaan asiasta mutta tuloksetta, siihen loppui haaveeni opettajantyöstä.