Hirveän surullista tuo(kin), mitä Saudi-Arabiassa, Riadissa, tapahtui viime yönä.
"Emme ymmärrä, että sodan todellinen luonne on kylmää julmuutta ja kärsimystä. Valitettava totuus on, että meidät on totutettu pitämään sotaa jännittävänä ja vieläpä hohdokkaana ; sotilaat marssivat komeissa univormuissa ( joita lapset ihannoivat ) sotilassoittokunnat vierellään. Me kaikki pidämme murhaa kauhistuttavana, mutta sotaan ei liity mitään samalla tavalla rikollista. Päinvastoin, se antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa kykeneväisyyttään ja rohkeuttaan. Puhumme sodan synnyttämistä sankareista ikään kuin suurin sankari olisi se, joka on surmannut eniten. Puhumme usein kaikenlaisista aseista teknologian ihmeinä unohtaen, että niitä käytettäessä vammautetaan ja tapetaan eläviä ihmisiä : sinun ystäviäsi, minun ystäviäni, äitejämme, isiämme, sisariamme ja veljiämme, sinut ja minut."
-Dalailama
"Emme ymmärrä, että sodan todellinen luonne on kylmää julmuutta ja kärsimystä. Valitettava totuus on, että meidät on totutettu pitämään sotaa jännittävänä ja vieläpä hohdokkaana ; sotilaat marssivat komeissa univormuissa ( joita lapset ihannoivat ) sotilassoittokunnat vierellään. Me kaikki pidämme murhaa kauhistuttavana, mutta sotaan ei liity mitään samalla tavalla rikollista. Päinvastoin, se antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa kykeneväisyyttään ja rohkeuttaan. Puhumme sodan synnyttämistä sankareista ikään kuin suurin sankari olisi se, joka on surmannut eniten. Puhumme usein kaikenlaisista aseista teknologian ihmeinä unohtaen, että niitä käytettäessä vammautetaan ja tapetaan eläviä ihmisiä : sinun ystäviäsi, minun ystäviäni, äitejämme, isiämme, sisariamme ja veljiämme, sinut ja minut."
-Dalailama
Vastaukset 21
Vanhimmat
sillä on kuoleeko luotiin vai vanhuuteen? Taivaaseen me vanhurskaat kuitenkin pääsemme.
Toivokaamme vain lisää sotia niin pääsemme aikaisemmin! Hyökätkään mikä maa tahansa Suomeen, kunhan se käyttää YDINASETTA! Rauhanliikeestä viis. Me olemme KRISTITTYJÄ JA PELASTAMME OMAN NAHKAMME!
Vanitas vanitatum et omnia vanitas.
Video meliora proboque deteriora sequor ?
"Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus."
"Näen paremman tien ja hyväksyn sen, mutta kuljen silti huonompaa tietä"
Historia vitae magistra. Errare humanum est- que nocent, docent.
Dives est, cui satis est, quod habet.
Omnia vincit amor,
omnia vincit amor :)
sillä on kuoleeko luotiin vai vanhuuteen? Taivaaseen me vanhurskaat kuitenkin pääsemme.
Anna mennä vaan!
Vedä siitä liipaisimesta!
Taivaassa odotetaan jo sinua!!!
...
sillä on kuoleeko luotiin vai vanhuuteen? Taivaaseen me vanhurskaat kuitenkin pääsemme.
Sitä saa, mitä kerjää.
???
-:((
-pitäisi varmaan enemmän lukea noita viisaita
idän kulttuurin ajattelijoita.
Heillä tuntuu olevan tuota rauhan ja rakkauden
ja kaiken elämän kunnioittamisen sanomaa.
Kumpa me kristitytkin osaisimme nähdä asiat noin
valoisassa ja positiivisessa hengessä.
Hieno asia tuo buddhalaisuus,
todella upeita ajattelijoita löytyy sieltä.
Ettei vaan olisi käynyt niin, että me kristityt
olemme käsittäneet Jumalan sanan hieman väärin.
Käsittääkseni Jeesus myös opetti , että
kaikkien kunnioittaminen , rakkaus ja rauha on kaiken perusta.
Eli tie, totuus ja elämä.
Olen nimittäin käsittänyt, että Jeesuksen sanoman
perimmäinen tarkoitus on tuoda esille
juuri tuota rauhan ja rakkauden ja kaiken kunnioittamista.
Kiitos viestistä !
Kirjoitit :
" Pitäisi varmaan enemmän lukea noita viisaita
idän kulttuurin ajattelijoita.
Heillä tuntuu olevan tuota rauhan ja rakkauden
ja kaiken elämän kunnioittamisen sanomaa."
Minä olen ollut löytävinäni samaa sanomaa myös Raamatusta :) Raamatussa sanotaan jokaiselle, joka vain haluaa kuulla :
" Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa".
Ja :
"Jokainen, joka vihaa veljeään on murhaaja ; te tiedätte ettei kenessäkään murhaajassa ole ikuista elämää, joka hänessä pysyisi."
Jeesus sanoi, että jos joku tahtoo armoa, hänen on myös itse osoitettava armoa ja annettava anteeksi. Hän sanoi että meidän täytyy rakastaa muita mikäli haluamme itse rakkautta omaan elämäämme.
"Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä ?"
Sydäntään Jeesus ei sulkenut edes hädässä olevalta eläimeltä vaan pelasti sen hengen, ja vielä sapatinpäivänä, jolloin Jumala itse oli kieltänyt tekemästä mitään työtä.
"-- älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa."
Kirjoitit :"Käsittääkseni Jeesus myös opetti , että kaikkien kunnioittaminen , rakkaus ja rauha on kaiken perusta, eli tie, totuus ja elämä".
Kyllä : rakkaus, niin kulunut ja kliseemäinen kuin se sanana nykyään onkin, on oikea tie. Ei tarvitse olla edes uskossa huomatakseen pyyteettömistä teoista itsellekin koituvan hyödyn - mielenrauhan ja ilon.
Jeesuksen esimerkki, kun hän mm. otti prostituoituna toimineen naisen ystäväkseen, ja kohteli tätä arvokkaana rakastettavana yksilönä, on ajattelemisen arvoinen. Hän myös auttoi aviorikoksen tehnyttä naista niin että tämä välttyi lain määräämältä kivitystuomiolta.
"Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven."
....että sinulla on suuri sydän ja sielu.
Ajattelet todella viisaasti.
Löydät jokaisen uskosta sen punaisen langan,
rakkauden sanoman.
Tuo asenteesi elämään ja yleensäkin asioihin saa todella miettimään, mitä on kristittynä oleminen.
Voinko kristittynä toteuttaa noita hienoja ajatuksia. Siis osaanko, jos olen "yksin" näiden ajatusteni kanssa.
Eikö minun "oikeana kristittynä" kuuluisi sanoa, ei on vain yksi totuus : Jeesus.
Minä uskon Jeesukseen, mutta uskon myös, että on olemassa muita teitä "taivaaseen", millaisena taivaan sitten käsitämmekään.
Jumala on varmasti paljon suurempi ja laajempi kuin osaamme edes kuvitella.
Me pienet ihmiset yhdessä "toteutamme" sitä kokonaisuutta, jonka Jumala on suunnitellut.
Joskus vain tuntuu, että Jumalalla on hieman liian vaikea suunnitelma. Emme osaa toteuttaa sitä. Mutta ehkä ajan kuluessa vielä joskus olemme kaikki yhtä.
Käsittääkseni Jumalan rakkaus on peruskivi, emme ole vain edes sitä perustaa osanneet rakentaa.
Kun vaan tajuaisimme sen.
Todella hienoja ajtuksia sinulla;)
Siunausta ja rauhaa elämääsi;)
Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle.- - Hän kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat - -. Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."
Mitä Jeesus toivoi, mitä hän sanoi meille kaikille ?
"Että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."
Jeesus rakasti opetuslapsiaan ja kohteli heitä lempeästi vaikka nämä olivat tämän tästä sydämettömiä ja ajattelemattomia ja riidoissa ja sanaharkoissa keskenään. Jeesus ei maksanut pahaa pahalla eikä ajanut ihmisiä luotaan, vaikka nämä - ymmärtämättömyydessään - varmasti koettelivat hänen kärsivällisyyttään. Jeesus rakasti ehdoitta.
"Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin teillekin on annettu anteeksi, niin antakaa myös te anteeksi" ; "Pukeutukaa te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen ja pitkämielisyyteen."
Jeesus osoitti erityistä myötätuntoa ja rakkautta niitä kohtaan, joita muut eivät rakastaneet - joita kunnollisina itseään pitävät ihmiset eivät oikein sietäneet edes silmissään. Fariseukset olivat julistaneet, ettei eräillä ihmisillä ollut toivoakaan pelastumisesta ; tähän "tuomittujen ryhmään" kuuluivat mm. portot, tullimiehet ja syntisesti elävät. Näihin fariseusten tuomitsemiin kuului myös evankeliumitekstin päähenkilö Matteus, joka toimi tullimiehenä.
Fariseukset eivät keskustelleet tullimiesten kanssa, mutta Jeesus keskusteli - hän keskusteli kaikkien kanssa ja aiheutti lakiin rakastuneissa pahennusta osallistumalla syntisinä pidettyjen aterioihin. Näin hän antoi meille esimerkin puolueettomuudesta ja siitä, ettei väärintekijää paranneta lain koukeroita latelemalla vaan lempeällä kutsulla ja ymmärtäväisyydellä.
Ei näköjään pääse sänkyyn tästä koneen ääreltä millään. No mutta;
"Jeesus keskusteli - hän keskusteli kaikkien kanssa ja aiheutti lakiin rakastuneissa pahennusta osallistumalla syntisinä pidettyjen aterioihin. Näin hän antoi meille esimerkin puolueettomuudesta ja siitä, ettei väärintekijää paranneta lain koukeroita latelemalla vaan lempeällä kutsulla ja ymmärtäväisyydellä."
Tuossapa se.
Mutta miten ihminen, siis inhimillinen ihminen voi tuntea lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä, jokaista kohtaan, joka kenties loukkaakin häntä.
Eikö ihminen "vaistomaisesti" ota puolustuskannan.
Ja juuri tuo puolustuskanta osoittaa toiselle ihmiselle, että olet samanarvoinen.
Jos käännän toisenkin poskeni, osoitan sillä olevani parempi ihminen kuin hän, koska en alennu samalla tasolle.
Vai onko vain niin, että pitäisi todellakin "lopettaa" ajoissa "riitely".
Antaa asian mennä, sen enempää miettimättä, kumpi meistä on nyt sitten oikeassa.
Ei väen väkisin tyrkyttää omaa ainoaa näkemystään vaan hyväksyä, että asiat on näin. Minä saatan olla jopa väärässä tai sitten olemme kummatkin oikeassa.
On tämä kanssa kun ei uskalla antaa itselleen lupaa olla "hyvä".
Mutta kun on tahto hyvään, miksei sitä saisi toteuttaa.
Rakkautta ei ole koskaan liikaa, Ja ainahan ihmistä seuraa mukana myös negatiiviset tunteet.
Pakko seurata ei liian hyvää ihmistä saa tai voi edes olla.
No nämä nyt on niitä kysymyksiä taas.
Ehkäpä osaat antaa vastauksen tuohonkin.
Kiitos Ava sanoistasi;)
Kiitos kirjeestäsi :)
Kirjoitit :"No nämä nyt on niitä kysymyksiä taas. Ehkäpä osaat antaa vastauksen tuohonkin."
En minulla ole "oikeita" vastauksia tai "ihmelääkettä" ristiriitoihin sen enempää kuin kellään muullakaan :) Mutta mielestäni on aina hyödyllistä keskustella asioista ja miettiä erilaisia ratkaisumalleja ongelmiin, joita me - eri tavoin ajattelevat ja eri tavoin uskovat ihmiset - usein kohtaamme kun olemme tekemisissä toistemme kanssa.
" Miten ihminen, siis inhimillinen ihminen voi tuntea lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä jokaista kohtaan, joka kenties loukkaakin häntä, Eikö ihminen "vaistomaisesti" ota puolustuskannan ?"
Dalailaman ajatukset voisivat ehkä pohjustaa tätä kysymystä :
"Mikä on eettisen käyttäytymisen ja henkisyyden välinen suhde ? Koska rakkaus ja myötätunto ja muut samankaltaiset ominaisuudet jo määritelmältään sisältävät jonkinasteista muiden hyvinvoinnista huolehtimista, ne edellyttävät myös eettistä itsehillintää. Emme voi olla rakastavia ja myötätuntoisia, ellemme samalla hillitse omia vahingollisia mielijohteitamme ja halujamme. -- Aivan varmasti jokaisella tärkeimmistä uskontokunnista on hyvin pitkälle edistynyt eettinen järjestelmä. Jos kuitenkin sidomme oikean ja väärän ymmärtämisen uskontoon, nousee kohta esille vaikea kysymys :"Mihin uskontoon ?" Millä niistä on esittää täydellisin, helpoimmin lähestyttävä, helpoimmin hyväksyttävä menetelmä ? Väittelystä ei tulisi loppua. Näin tehtäessä voisi lisäksi jäädä huomaamatta, että monet uskonnon kieltäjät tekevät sen aivan vilpittömässä vakaumuksessaan eikä sen vuoksi, että olisivat välinpitämättömiä ihmisenä olemisen syvimmistä kysymyksistä. Meidän ei pitäisi olettaa, ettei sellaisilla ihmisillä olisi oikean ja väärän tuntoa tai että he eivät tietäisi mikä on moraalisesti sopivaa vain koska joku uskonnon kieltäjä on sattunut olemaan moraaliton. Sitä paitsi uskonnollinen vakaumus ei takaa moraalista oikeamielisyyttä. Kun tarkastelemme ihmiskunnan historiaa, huomaamme, että sen suurimpien pahantekijöiden joukossa on ollut monia usein kiivaastikin uskoaan tunnustavia. Uskonto voi auttaa meitä luomaan eettisiä perusperiaatteita, mutta etiikasta ja moraalisuudesta voi hyvin puhua ilman uskontoakin."
Ihmiset tulisi siis ensin kohdata ainutlaatuisina yksilöinä kaiken sen alla, mikä heidän persoonallisuutensa "päälle" on vuosien saatossa rakentunut ( uskonnolliset näkemykset jne. ). Vaikka joku ehkä esiintyy vihollisenamme ja hyökkää omia näkemyksiämme vastaan, on hän kaiken vihamielisyytensä alla ihan samanlainen ihminen kuin mekin - ei huonompi eikä parempi vaan juuri niin kuin mekin. Hänen tapansa tulkita maailmaa on vain omastamme poikkeavan kulttuurin, elämänkokemusten tai muiden sellaisten syiden vuoksi muovautunut erilaiseksi kuin omamme. Se että pyrimme hillitsemään itsemme, että yritämme nähdä asiat asioina ja yksilöt yksilöinä näiden asioiden takana, ei mielestäni tee meistä "hyviä" tai "parempia" kuin niistä, jotka eivät tee eroa ihmisten ja asioiden välillä, vaan hyökkäävät myös ihmistä vastaan ollessaan tämän kanssa eri mieltä asioista. Se tekee meistä korkeintaan realisteja, näin ajattelen.
( Tämä on vähän koukeroista tekstiä, toivottavasti ymmärrät silti, mitä ajan takaa :))
"--Ja juuri tuo puolustuskanta osoittaa toiselle ihmiselle, että olet samanarvoinen. Jos käännän toisenkin poskeni, osoitan sillä olevani parempi ihminen kuin hän, koska en alennu samalla tasolle."
Ajattelen siis, ettei kysymys ole "itsensä ylentämisestä" ja toisen "alemmuudesta" silloin, jos emme henkilöön menevien ilkeiden kommenttien edessä anna kiukullemme valtaa, vaan realismista.
Niin kuin Dalailama sanoi, väittelyistä ei tule loppua, mutta asiassa pysyvä keskustelu voi olla rakentavaa.
Kirjoitit :" --ei väen väkisin tyrkyttää omaa ainoaa näkemystään vaan hyväksyä, että asiat ovat näin. Minä saatan olla jopa väärässä tai sitten olemme kummatkin oikeassa."
Juuri näin ja tämän päälle tuo Dalailaman ajatus, johon ainakin itse uskon, että etiikasta ja moraalisuudesta voidaan hyvin puhua ilman uskontoakin.
"Kun olemme vihan ja suuttumuksen vallassa, ovat mielemme ja sydämemme myllerryksessä. Tämä aiheuttaa sen, että kadotamme suhteellisuudentajun ja oikeat mittasuhteet emmekä pysty arvioimaan tekojemme mahdollista vaikutusta muihin. Saatamme mennä niin sekaisin, että unohdamme muiden olemassaolon täysin ja heidän oikeutensa onnellisuuteen. Seurauksena on, että toimintamme - tekomme, sanamme, ajatuksemme, tekemättä jättämisemme ja halumme - ovat väistämättä muille vahingollisia. -- Mitä rauhattomampia olemme, sitä todennäköisemmin reagoimme kielteisesti ja vihaisin sanoin ja tulemme sanoneeksi tai tehneeksi jotain, mitä saamme katkerasti katua myöhemmin, vaikka kuinka syvästi rakastaisimme tuota loukkaamaam,me henkilöä." ( - Ethics for the New Millenium )
Ajattelin vain, että sinulla on jotenkin kohdallaan nuo arvot ja asenne elämään. Siksi pyysin vastauksia.
Eli siis kaiken "ilkeydenkin" keskellä on osattava
hillitä tunteensa.
Ei ole tärkeää mitä tuo toinen minun käytöksestäni ajattelee tai miten hän sen kokee.
Tärkeää on se miten itse koen ja ajattelen.
Jos pyrin tekemään ja toteuttamaan sitä hyvää mihin uskon, ei sitä voi viedä minulta pois kenenkään "ilkeät mielipiteet".
Pitää siis ns. olla asioiden yläpuolella
(asioiden ei ihmisten).
Jos joku saa siitä itselleen jotain , se on ok, mutta tuskinpa koskaan "riitaisa tai ilkeä sävyinen" keskustelu/ väittely rakenna mitenkään ihmistä.
Kaiken pointti, mikäli käsitin oikein, on se, että
itse on sovussa luonnon ja Jumalansa kanssa.
Tällöin on myös kykyä ja voimia ottaa vastaan kaikki mahdolliset sanat "ilkeätkin".
Olen tavallinen ajatteleva ihminen, enkä tiedä onko ajatuksissani päätä tai häntää, mutta yritys on kova.
Ehkäpä jonain päivänä löydän vastauksen
näihinkin suuren elämisen tarkoituksen kysymyksiin.
Mutta kuten sanassa sanotaan, se tie on kapea ja portti ahdas.
Nyt tajuan tuonkin Jeesusken sanoman.
Heips jälleen !
Hyvä, että sait jotain positiivista tuosta kiireessä kirjoittamastani viestistä irti - ehdin jo katua sen lähettämistä. Painovirheitäkin siinä onpi enemmän kuin kylliksi ; käskinkin juuri itseäni olemaan huolellisempi, sano :)
"Eli siis kaiken "ilkeydenkin" keskellä on osattava hillitä tunteensa."
Eihän tuota kukaan meistä osaa, mutta kyllä tuohon suuntaan olisi hyvä minun mielestäni pyrkiä. Jos esitän jollekulle eriävän mielipiteen ja toivon että syntyy mielenkiintoinen keskustelu, niin tokkopa siitä mitään mukavaa ja näköaloja laajentavaa jutusteluhetkeä kehkeytyy, jos esitän ajatukseni kulmat rutussa, uhkaavan äänensävyn kera. Vai mitä olet mieltä sinä ?
Ja : itse tunteita ei minun mielestäni pidä hillitä - tunteiden tukahduttaminen on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin epäedullista meille. Mutta, vaikka tunnemme tunteita, niille ei pitäisi antaa kaikkea valtaa - niillä ei ole oikeutta määrätä meitä. Tunteet tulevat ja menevät, eikä pitäisi liiaksi takertua niihin. Tarkoitan, että jos esim. suutahdamme jollekin ihmiselle, sen sijaan että mitään ajattelematta antaisimme vihamme vain kasvaa ja kasvaa ja itsellemme luvan pillastua täysin, voisimme, niin tyynesti kuin mahdollista, vain todeta että nyt minusta tuntuu tällaiselta. Kun tunne on näin otettu "loogisen tarkastelun alle", voisimme sen jälkeen miettiä miksi meillä on tällainen tunne ?
Jos joku on todellakin loukannut meitä syyttä ( jos mietittyämme tämän loukanneen osapuolen motiiveja ja syitä sanomisiinsa olemme edelleen sitä mieltä, että hänen tarkoituksensa oli tosiaan vain meidän loukkaamisemme ) niin siinä tapauksessa olisi hyödyllisintä pysyä vihantunteen yläpuolella ja vain kertoa tälle loukanneelle osapuolelle, että "nyt minusta tuntuu tällaiselta". Sen jälkeen voi sanoa ajattelevansa eri tavalla asiasta / asioista, mutta pitää kuitenkin mielessään ja antaa toisenkin ymmärtää, ettei tarkoitus ole ryhtyä väittelemään, vaan esim. ryhtyä keskustelemaan yhdessä eri mahdollisuuksista, kuinka näiden kahden riitelevän asian / näkemyksen parhaat puolet voitaisiin yhdistää.
"Tärkeää on se miten itse koen ja ajattelen."
No sehän on kaikista tärkeintä. Ja jos antaa muiden erilaisten käsityksen jatkuvasti hermostuttaa itseään - niin että antaa tälle hermostuneisuudelle vallan - kärsii eniten - itse. Vihamielisyydelle määräysvallan antava ei voi kokea kovinkaan suurta onnea ja rauhaa, luulen. Hän menettää yöunensa, kärsii verenpaineesta, on levoton, ruokahaluton...Ei mitenkään miellyttävää etenkään hänen itsensä kannalta ( eikä hänen vihansa usein vaikuta vihan kohteeseen millään tavalla, joten ainoa joka kärsii, on usein vihaa tunteva itse ).
"Ajattelin vain, että sinulla on jotenkin kohdallaan nuo arvot ja asenne elämään. Siksi pyysin vastauksia."
Kiitos :) Täytyy kuitenkin edelleen sanoa, ettei minulla ole minkäänsortin "oikeita" vastauksia muille kuin ehkä itselleni. Ja arvot ja asenteetkin ovat koko ajan "hakusessa" - nehän muuttuvat jatkuvasti itse kunkin kohdalla, eikö totta ?
Kirjoitit :"Olen tavallinen ajatteleva ihminen, enkä tiedä onko ajatuksissani päätä tai häntää, mutta yritys on kova."
Minun mielestäni sinulla on paljon ajatuksia herättäviä mielipiteitä, joissa näen sekä pään että hännän :) !
"Millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teillekin mitattaman.
Miksi siis näet roskan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa roskaa omassa silmässäsi ?
Taikka, kuinka sinä sanot veljellesi : "Minä otan roskan silmästäsi" ; ja katso, malka on omassa silmässäsi ?"
( - Matteus )
Mukavaa illanjatkoa.
Kiitos ;)
Ja taas päivä näyttää paljon aurinkoisemmalta.
Sinunlaisia maailma tarvitsee.