Urkin urkintakoneisto

Alhava esitteli silloin presidentille listan KGB:n vakoilijoista Helsingissä. Kärkinimet olivat kiusallisesti Kekkosen omia yhteysmiehiä. Suojelupoliisin päällikkö ällistyi, kun isot tekijät saivat jäädä, mutta pienet poistettiin maasta. Lähtijöiden joukossa oli nuori Vladimirov, joka oli juuri jäänyt kiinni rysän päältä, värväyspuuhasta Pohjois-Karjalassa.

Lopulta Kekkonen kuitenkin päätti, että Vladimirov sai jäädä maahan. Hänen diplomaattikorttinsa palautettiin ulkoministeriöstä.

Tuore presidentti ei uskaltanut erottaa Alhavaa, vaikka pohtikin asiaa muun muassa Ahti Karjalaisen kanssa. Keskusteluissa Moskovassa Alhavan nimi pompahteli toistuvasti puheeksi. Kekkonen tiesi, että Alhava piti häntä liian taipuisana idänpolitiikassa.

Taustalla näyttää sittenkin olevan kunnioitus Tannerin persoonaa ja elämäntyötä kohtaan, josta komea dokumentti on Kekkosen ylistävä kirjoitus Tannerin 60-vuotisjuhlakirjassa vuodelta 1941. Muistissa lienee niin ikään ollut, että juuri valtiovarainministeri Tanner nimittii puolijoutilaan kansanedustaja Kekkosen virastovaltuutetun tärkeään virkaan jatkosodan aikana.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=56154&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI