Itsemurha?

Niin missä kohtaa Raamatussa sanotaan itsemurha synniksi?

Itsemurha ei ole synti, se on normaali valinta ja erittäin rohkea sellainen. Ihmiset sanovat että se on raukkamainen teko joka ei johda mihinkään, että se on luovuttamista. Mutta itse uskon että toisilla ihmisillä voi olla elämä niin huonosti että se on ainoa vaihtoehto. Todellisuudessa itsemurha vaatii suunnatonta harkintaa ja rohkeutta, kukaan ei tee sitä hetken mielijohteesta. On totta että elämä on asenteesta kiini, mutta otetaan esimerkiksi se että talo palaa ja perheesi kuolee samassa, niin siinä on vaikee hakee asennetta. En suosittele kenellekkään että "mee nyt jo tappaan ittes" mutta jos joku sen tekee hän on kyllä miettinyt sen loppuun asti ja itkenyt niidenkin puolesta jota kuolema tulee satuttamaan. Mutta aika parantaa surevien haavat. Aino mitä ei itsemurhaa tehdessä saa tehä on tämä. Kun olet päättänyt että teet sen tee se niin että teet sen puhtaasti oman käden kautta, eli älä jää esim. junan alle. Tämä siksi koska veturinkuljettajalle tulisi tästä ikuinen helvetti. Sitä ei varmaan jumalakaan tahtoisi (tässä vaiheessa huomatkaa että kirjoitan sanan jumala pienellä koska olen entinen uskovainen). Jokaiselle meille on ehkä rakennettu tie, mutta ketään ei voi pakottaa kulkemaan polulla, sen tietää koska se on kohdallaan silloin ei tarvi enää pelätä sitä.

T: Rjak
Ps. Onnea valinnalle mikä ikinä se onkaan, toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi mitä ikinä valitsetkaan.

älä tee itsaria, ala tehdä kaikkea mahdollista kivaa. iysemurha on suurin synti ja joudut helvettiin jos teet sen. osta itsellesi kissanpentu ja syö karkkia, mene vaikka terapiaan.

Meille ei annettu valtuuksia elämään eikä kuolemaan, ne asiat on Jumalan käsissä.
Minusta kyllä tuntuu että itsemurha on Jumalan tahtoa vastaan, ja jos itsekkin olet sen näin kokenut toivon ettet tee Hänen tahtoa vastaan...sehän on syntiä..eikös?
Mieheni kävi itsemurhan partaalla, silloin Jumala puhui hänelle, hän on tänään lähempänä Jumalaa kuin koskaan ennen. Jumala murtaa meidät, ettemme pitäisi itseämme vahvoina, näin Hän pääsee täyttämään meidät ja tekemään meistä juuri sellaisia kun hän tahtoo. Rukoile, mene Jumalan eteen sinun ajatuksiesi kanssa, tässä on varmasti tulossa kääntö kohta elämääsi.

Olet yksi osa tätä kokonaisuutta, joka tällä hetkellä ajassa vaikuttaa. Synti- käsitteeseen en puutu, koska en tunne sellaista.

"Kohota kivi, ja löydät minut sieltä. Halkaise halko, ja minä olen siellä." J.N. kirjassa Nag Hammadin kätketty viisaus - Luin kirjaa ja huomasin yllättäen, että siinä on monta saman tyyppistä sanaa, mitä J.N. aikoinaan on saattanut tarkoittaa - seuraava vertaus on mielestäni suoraan luonnon valintaa:

"Valtakunta on kuin paimen, jolla oli sata lammasta SUURIN niistä eksyi. Paimen jätti muut yhdeksänkymmentä yhdeksän ja etsi sitä yhtä, kunnes löysi sen. Kun hän oli nähnyt vaivaa, hän sanoi lampaalle: "Sinä olet minulle rakkaampi, kuin nämä yhdeksänkymmentä yhdeksän."

Mun mielestä Jeesus puhui vertauskuvilla luonnon laeista ja Isän Valtakunta tarkoitti siinä kokonaisuutta. Matematiikallahan voidaan selittää periaatteessa kaikki asiat:-)

Olisko Pedon merkkikin numero 999, - siis 666 nurinpäin? Silloinhan "Tuhatvuotisesta valtakunnasta" puuttuu vain 1. Tuomaan evankeliumissa sanotaan, että "Enkeleiden lukumäärä on 365". Silloinhan enkelillä tarkoitetaan ihan muuta...

Mun mielestä ihmeteotkaan ei ole ihmeitä, jos ajatellaan, että 5 leipää ja 2 kalaa tarkoittaisi suhdelukua: 5 osaa viljaa ja 2 osaa kalaa - jos kaikki ihmisen söisivät sapuskansa siinä suhteessa, riittäisi kai ruoka kaikille? "Hän mursi sen" voi hyvinkin olla väärin ymärretty, kun ei tavallinen kansa siihen aikaan osannut laskea tai ymmärtänyt luonnon lainalaisuuksista paljoakaan.

"Tuonpuoleinen" taas voisi tarkoittaa sitä, että tarvitaan monta sukupolvea, jotta voitaisiin nähdä kaikki, mitä luonnossa tapahtuu. Mistään kuoleman jälkeisestä elämästä ei olisikaan kysymys, vaan yhden ihmisen osuudesta tuossa tapahtumaketjussa...

Miksi muuten opetuslapset olisivat olleet kaikki kalastajia?

Jos tuota ajatusta jatkaa, mikä olisi sun osuutesi tässä todellisessa kokonaisuudessa? "Elämästä puuttuu sem, mitä en ole sille itse antanut", sanoo Eija Jaakola kirjassaan "Ei kukaan ole rakastanut niinkuin sinä"

Teiseitkö, että "Paratiisi on siellä, mistä ei ole ikävä minnekään". Se on Maija Paavilaisen sanomaa. Eikä helvettiä sen koommin ole olemassakaan... Mutta tietysti se on jokaisen oma asia, enkä siksi voi tuomita itsemurhaakaan. Kirjoita ainakin kirja ensin, sillä jokaisella on jotain OMAA sanottavaa, eikös?

Itsemurhan syiden tutkijoina, jotka tutkimme juuri näkymättömän maailman, kuolemantakaisen maailman, ilmiöitä, emme kuitenkaan saata rajoittua ainoastaan siihen fyysillisesti elävään ihmiseen, joka tappaa itsensä, ja hänen psykologisiin motiiveihinsa, jotka ovat tekemisissä ulkonaisten olosuhteiden kanssa, vaan meidän täytyy katsoa, onko olemassa ihmisen ulkopuolella, mutta samalla näkymättömässä maailmassa joitakin itsemurhaa aiheuttavia asianhaaroja. Ja silloin meidän täytyy todeta ja tunnustaa, että on olemassa kahdenlaisiakin houkutuksia henkimaailman puolelta. Ensimäinen on kiusaus, joka sanoo: tapa itsesi. Se tulee niiden vainajien taholta, jotka ovat murhanneet itsensä. Sen lisäksi on olemassa toinen kiusaus, ja se on aivan kuin taivas, joka vaikuttaa inspiroivasti eläviin ihmisiin. Siinä asustaa ei-inhimillisiä olentoja, jumalia, luonnonhenkiä, haltioita, merkillisiä älyolentoja, jotka eivät ollenkaan synny tähän fyysilliseen maailmaan, vaan joiden ruumiillinen ja alin aineellinen olemistaso on näkymättömässä. Nämä haltiat viettävät siellä elämäänsä läheisessä kosketuksessa ihmisten maailman kanssa, kuuluen meidän planeettamme näkymättömään olotilaan. He elävät erittäin harmoonisissa olosuhteissa, ja heitä voisi verrata keijukaisiin, jotka tanssivat auringon paisteessa ja kuun valossa, ja mitä sulavimmin liikkein pyörivät ja hyppivät, milloin läheten, milloin häviten näkyvistä. He tulevat ihmisen luo ja kuiskaavat hänelle - ja heidän kuiskauksensa kuuluu aina säännönmukaisesti semmoiselle ihmiselle, joka on henkisesti enemmän kehittynyt -: »oi, sinä ihminen, joka olet niin paljon voittanut, joka olet suuri ja ihana personallisuutena, mitä teet sinä enää maan päällä, jossa kaikki on kurjuutta ja turhaa tuskaa? Jätä tuo maailma, tule tänne meidän luoksemme, me sinua ymmärrämme, me osaamme sinua kunnioittaa ja rakastaa, me teemme koko sinun elämäsi kuin vaellukseksi tuoksuvien ruusujen lehdillä. Tule tänne!»
Tämän oudonlaisen taivaan inspiratsioni kaikuu erikoisesti kehittyneiden ihmisten korviin, mutta silti se taivas ei ole ihmisiä varten. Henkisesti kehittyneet ihmiset tekevät virheen, jos lähtevät siihen. Mutta sama taivas vaikuttaa houkuttelevasti ihmiskuntaan yleensä, sen inspiratsioni kuuluu koko ihmiskunnan sielussa: »mitä te teette maan päällä, lähtekää pois sieltä!» Nuoret ihmiset saattavat tuntea, kuinka maallinen elämä ei ole kyllin kaunis, kuinka he itse oikeastaan kuuluvat toiseen maailmaan. Suuret ajattelijat ja filosofit saattavat pysähtyä perin pessimistiselle kannalle, he hokevat itselleen ja toistavat toisille, että elämä tällä planeetalla on tuiki tarpeetonta. Schopenhauerin filosofia opettaa meille, että koko olemassaolo on turhan turhaa. Mutta Schopenhauer ei kuitenkaan tappanut itseänsä, ja juuri se, ettei hän omassa elämässään noudattanut oppinsa viimeisiä konsekvensejä, kumosi hänen teoriansa, se näytti, että vaikka toiselta puolen olemassaolo on turha, on se toiselta puolen erinomaisen hyväkin. Sentähden emme ollenkaan pelästy, jos joku ihminen on filosofina pessimisti. Toinen on pessimisti, toinen optimisti. Harvat ne surmaavat itsensä, ja heidän syynsä ovat silloin syvemmällä, he ovat joko paljon syvätunteisempia ihmisiä tai paljon pintapuolisempia.

Nyt meidän pitää luoda silmäys itsemurhan seurauksiin. Kun tutkimme ilmiöitä, jotka seuraavat itsemurhan tekoa kuolemanjälkeisessä elämässä, silloin vasta kykenemme paremmin arvostelemaan itsemurhaa. Teemme näet sen huomion, että puolueettomasti katsoen itsemurha on hullu teko. Ja miksi? Sentähden että kaikista silmiinpistävin ilmiö, kun tutkimme itsemurhaajien kohtaloa kuoleman jälkeen, on useimmissa tapauksissa se, että kuolema tuli heille suurena yllätyksenä, he eivät ollenkaan osanneet aavistaa, mitä kuolema olisi, sillä he luulivat: kuoleman perästä tulee lepoa tai kaikki on lopussa tai joka tapauksessa elämä silloin on helpompaa. Näin he luulivat ja siinä he pettyivät, sillä 1) kuolema ei lopettanut, he jäivät olemaan, 2) kuolema ei ollut lepoa, vaan se tuli heille suureksi vaivaksi, 3) kuolema ei ollut helpompaa, vaan tuskallisempaa kuin elämä maan päällä. Mikä näet useimmissa itsemurhaajissa on vallitsevana tunteena kuoleman jälkeen? Mikä se on niin perin toisenlaista, kuin mitä olivat aavistaneet? Se että he ovat aivan yksin!

Kuinka usein esim. kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan, tekevät itsemurhan yhdessä ja ajattelevat, että koska maan päällä heitä on estetty olemasta yhdessä, he tahtovat edes käsikädessä kulkea kuoleman portin läpi. Ja mikä on heidän kamala heräymyksensä? Kuoleman tuolla puolen he ovat auttamattomasti yksin ja erillään toisistaan! Siinä on itsemurhaajan kauhea kohtalo: hän ei saa eikä voi olla toisten kanssa yhdessä.
Monelle itsemurhaajalle on kuoleman hetkellä tai vähän ennen tullut mieleen pieni kuoleman pelko, joten itsemurha tavallaan on ollut rohkea teko. Surmatessaan itsensä monen on täytynyt rohkaista mieltään. Mutta mitä tuo hetken epäröinti ja pelko on aiheuttanut kuolemantakaisen tilan suhteen? Se on merkillinen psykologinen voima. Se aiheuttaa, että itsemurhaaja kalman tilassa elää uudestaan ja uudestaan kaikki syyt ja kaikki hetket, jotka houkuttelivat itsemurhaan, kaikki tunteet, jotka kävivät itsemurhan edellä, ja sitten itsemurhan teon ja heräämisen toisella puolella. Tämä luonnottomasti ärtyneen muistin esiinloihtima kuvasarja toistuu yhä uudestaan ja uudestaan. Onneton vainaja on kuin orava pyörivässä häkissään, jota ei saa pysähtymään. Tämä on vaikea ja tuskallinen kokemus monelle itsemurhaajalle.

Kuolemanjälkeisestä elämästä puhuttaessa meidän täytyy muistaa, että kaikkia itsemurhaajia ei saata punnita saman mitan mukaan, he eroavat toisistaan, sekä vaikuttimiensa, että sieluntilansa puolesta. Sentähden täytyy jakaa itsemurhaajat kolmeen luokkaan.

Ensimäiseen luokkaan kuuluvat ne, jotka epäitsekkäistä syistä murhasivat itsensä, heittäytyivät esim. hengen vaaraan pelastaakseen toisia. He ovat hyviä ihmisiä ja heistä luonto pitää huolta kummallisella tavalla: se antaa heidän nukkua unettomassa unessa. Ja kuinka kauan? Niin kauan kuin heillä fyysillistä elämänvoimaa riittää. On huomattava, että meillä ihmisillä on syntyessämme kohtalon puolelta aivan kuin mitattu elämänvoiman määrä. Tietysti tämä on karkeaa puhetta, mutta elämän pituus, elämänvoiman määrä, jota emme, kuten Jeesus sanoo, kykene mietiskelyllämme lisäämään, on karman mittaama. Me elämme niin kauan, kuin meillä riittää elämänvoimaa, ja meillä on elämänvoimaa useimmiten paljon enemmän kuin mitä me kulutamme ruumiillisen elämämme aikana. Tarvitaan tauteja ainakin loppuiällä, jotta kunnialla pääsisimme pois.

Jokaisella ihmisellä on karman määräämä elinikä eli elinvoiman paljous. Kun ihminen tappaa itsensä, on hän heittänyt fyysillisen ruumiin syrjään, mutta ei ole voinut lyhentää omaa ikäänsä. Hän jää sentähden olemaan tänne maan piiriin, kunnes hänen elinvoimansa muuten olisi kulunut loppuun. Itsemurhaajat »leijailevat ilmassa» ja hyvät saavat silloin nukkua, olla kuin tajuttomassa tilassa, kunnes heräävät tuonelassa.

Mutta kaikki keskinkertaiset itsemurhaajat, jotka eivät ole hyviä eivätkä pahoja, kuuluvat jaotuksemme toiseen luokkaan. He jäävät yksinäisyydessä oleskelemaan maan ilmapiirissä, ja joko he yhä uudestaan ja uudestaan elävät läpi kamalan tekonsa, tai sitten he harhailevat kuin yksinäisessä erämaassa ja tuntevat sanomatonta ikävää. Nämä vainajat mielellään tunkeutuvat n. s. mediumin luo tai sitten semmoisen ihmisen luo, joka itse hautoo itsemurhan ajatuksia. Joutuessaan kosketukseen maan päällä elävän ihmisen kanssa, he aivan kuin imeytyvät häneen, ja heidän sielussaan soi haikea tunne: »voi, kun olen yksin, etkö sinä voisi tulla minulle toveriksi?» Ja heidän sanomaton ikävänsä heijastuu maan päällä elävän sieluun, tukien ja vahvistaen tämän omia ajatuksia ja tunnelmia. Siten itsemurhaajat melkein tahtomattaan joutuvat elävien kiusaajiksi. Ja jos he joutuvat mediumin yhteyteen, niin että voivat ilmaista ajatuksiaan eläville, silloin he niin riemastuvat semmoisesta tilaisuudesta, että useimmiten kertovat omasta katumuksestaan ja miten vaikea heidän on olla. Mutta mediumin yhteyteen joutuminen on sangen epäedullinen itsemurhaajalle, ellei istunnon johtaja valaise, varoita ja opeta häntä, sillä se pitkittää hänen oloaan kalman tilassa ja vaikeuttaa nousua tuonelaan.

Lopuksi otamme huomioon itsemurhaajien kolmannen luokan, sellaiset itsemurhaajat, jotka sydämestään ovat ylpeitä ja kylmiä, jotka itsetietoisesti, selvällä päällä, tappoivat itsensä, - ja joiden motiivi oli epäjalo. Kun katselemme heidän kuolemanjälkeistä tilaansa, täytyy meidän sanoa, että se on ankara ja kova. He tietävät sydämessään, että heitä tulee kohtaamaan erikoinen kosto eli rangaistus elämän puolelta. He ovat huonoista vaikuttimista tappaneet itsensä, ja he tuntevat kuoleman jälkeen, että elämä vaatii heiltä hyvitystä, sovitusta. Tämä hyvitys eli kosto on siinä, että he kadottavat yhteytensä oman korkeamman itsensä kanssa, toisin sanoen kulkevat todellista kuolemaa kohti, ja sentähden heidän on aivan kuin pakko tulla vampyyreiksi eläviin nähden. Sillä kuoltuaan he eivät tahdo enää kuolla! He ovat niitä vainajia, jotka käyvät elävien kimppuun ja kiihoittavat heitä tappamaan itsensä. He tulevat kiusaajina niiden luo, jotka vähänkään ajattelevat itsemurhaa maan päällä; he imeytyvät niihin, ja nauttivat siitä, että toinen ihminen on heikko, ja lisäävät heikkouden voimaa kuiskaamalla: »sinun pitää tappaa itsesi». Jos joku mediumi joutuu tuommoisen vampyyrin käsiin, voi hänen käydä huonosti. Ja ne, jotka ovat mukana sellaisessa spiritistisessä istunnossa, saattavat kaikki tulla kuin mielisairaiksi, niin että vaikka he eivät ennen olisi uneksineetkaan itsemurhasta, he nyt alkavat sitä ajatella. Jos heidän astraaliseen auraansa on päässyt tarttumaan vainaja-vampyyri, voi tämä kuljettaa heidät hulluuden partaalle. Eivätkä nuo vampyyrit tyydy ainoastaan ihmisiä riivaamaan, he käyvät eläintenkin kimppuun. Kaikin keinoin koettavat he päästä pakoon sitä kohtaloa, joka heitä salaisesti uhkaa. Jeesus Kristus oli kerran tilaisuudessa pelastamaan muutamia ihmisiä ja eläimiä. Pahat henget paimenissa huusivat, ja Jeesus käski niiden poistua ja salli heidän mennä sikolaumaan, niinkuin pyysivät. Sitten Jeesus luultavasti antoi pienen viittauksen sikolaumalle: »syöskää te nyt mereen». Eläimet, jotka eivät tavallisesti tapa itseään, saattoivat ainoastaan hukuttamalla itsensä vapautua riivaajista. Vampyyrit olivat arvatenkin niin voimakkaat, etteivät olisi lähteneet ulos ihmisistä, elleivät olisi päässeet eläimiin. (Matt. VIII: 28-34.)

Se kohtalo, mikä odottaa näitä ihmissieluja, jotka ylväässä pahuudessa murhaavat itsensä, johtuu, kuten sanottu, siitä, että ovat katkaisseet yhteyden oman jumalallisen henkensä kanssa. Heidän koko personallinen minuutensa on vajonnut uhmaan ja vihaan. Jumalallisin heissä ikäänkuin peittyy, vaipuu sisäiseen itseensä, ja personallisina olentoina he jäävät kuin ulkopuolelle Jumalan. Heidän pitää alkaa uudestaan elämän koulussa, sillä he epäonnistuivat. Elämä on täten aina täynnä armoa, sillä heidän henkensä saa synnyttää uuden personallisuuksien sarjan, jotka vähitellen oppivat pyrkimään yhteyteen Jumalan kanssa.

Olemme tähän saakka puhuneet itsemurhan seurauksista ainoastaan kuolemanjälkeisessä elämässä, mutta täytyy ottaa huomioon, että itsemurhalla on seurauksensa tulevassa maallisessakin elämässä. Ihminen on jälleensyntyvä olento, sentähden hänet lähetetään elämän kouluun uudestaan ja uudestaan, jotta vähitellen oppisi läksynsä. Jos ihminen siis jostakin syystä murhaa itsensä, joutuu hän seuraavassa elämässä uudestaan samanlaisiin tilanteisiin, uudestaan tulevat hänen eteensä samat vaikeudet. Taas ne kysyvät häneltä: jaksatko nyt voittaa itsesi?

Meidän täytyy juuri oppia voittamaan itsemme, voittamaan karmamme, niinkuin sanotaan. Jos olemme »orjia talossa», emme ole vielä saavuttaneet elämän päämäärää. Meidän täytyy tulla »pojiksi taloon», kuten Jeesus sanoo, ja se merkitsee, että emme saa mitään kärsimyksiä paeta, emme koskaan olla raukkamaisia, meidän täytyy oppia kantamaan ristimme iloisin mielin, voittamaan itsemme ja olosuhteemme. Se on asetettu meidän kaikkien tehtäväksi.

Tietenkään Jumala ei hyväksy itsemurhaa. Miksi hyväksyisi, sillä Hänhän rakastaa Sinua! Hän suorastaan haluaa auttaa Sinua.

Mikä siis on ongelma?

Itsemurha on äärimmäisen itsekäs ja raukkamainen teko sillä siinähän vain paetaan ongelmia ja jätetään ongelmat mahdollisesti vain muiden(esim. perheen) ratkottavaksi. Toisaalta useimmin taas ihmiset jotka tekevät itsemurhan ovat eronneita alkoholisteja.

Siitä rangaistuksesta sen verta että täällä muilla palstoilla on keskusteltu paljon siitä rankaiseeko jumala syntisiä. Mutta aina on tultu siihen tulokseen että jumala ei rankaise syntisiä vaan niitä jotka eivät usko jumalaan ja hänen voimaan. Koska kukaahan ei ole synnitön.

Kaiken lopuksi pitää vielä muistaa että kenenkään elämä EI OLE ARVOTON!

Tiedän itse tunteen, että elämä tuntuu joskus turhalta ja maailma täysin pimeältä paikalta.
Luulisin, että jokainen ihminen on joskus ajatellut itsemurhaa.

En halua puhua Jumalan puolesta mitä Hän ajattelee itsemurhasta, koska enhän sitä voi tietää.
Sanassaan Hän kuitenkin on sanonut: "Älä tapa"
Minun käsitykseni mukaan tuo käsky koskee itseämme ja muita ihmisiä.

"Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi"

Tämän voisi ajatella kääntäenverrannollisesti siten, että "rakasta itseäsi niin kuin rakastat lähimmäistäsi"
ELI: Jos et tapa lähimmäistäsi niin et tapa itseäsikään.

Luulisin, että jokainen ihminen on Luojalleen rakas ja arvokas sellaisenaan. Teoilla tai saavutuksilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jumala rakastaa meitä luotujaan. Eihän Hän meitä tänne turhaan luonut?

Joten älä ihmeessä tapa itseäsi. Täällä maailmassa on kuitenkin niin paljon ihmeellistä nähtävää esim. luonnossa kaikki elämisen muodot mitkä Herra on tehnyt. Ja niissä riittää ihmeteltävää.

Itseni puolesta voisin sanoa, että kuljen vieläkin kuin eksyksissä enkä tiedä olenko saanut syntejäni anteeksi. Ehkä minua vaivaa sisimmässäni synti joka kiusaa minua ja jotkut teot joita olen tehnyt. Enkä siten osaa tehdä parannusta.

Aight - Take care!

Ota meihin yhteyttä niin autamme sinua ja läheisiäsi. [email protected]
Meihin voi ottaa anonyymisti yhteyttä kaikki jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa. Kerromme mistä voit hakea apua.

jokainen hädässä avukseen huutaa ja hyvä on muistaa kiittää!

1.Kor 6:19. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
20. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. Aamen

PS:älä tee itsaria sisko tai veli! Jeesus auttaa hädässä! oon saanut kokea sen jo useasti,kuinka Jeesus auttaa ajallaan! Jumalan siunausta ja voimia sinne teille kaikille sisarille ja veljille:)

Ei elämä ole pitkä vaikka sen eläisi kokonaankin. Kuolet 100% varmasti kun aikasi tulee. Silloin voisit haluta elää pidempäänkin, moni joka harkitsee itsemurhaa pitääkin kynsin hampain kiinni elämästään jos sairastuu esim. kuolemaan johtavaan sairauteen.
Elämän arvoin tajuaa vasta sitten kun on menettämässä sen.