Keskustelupalstalle tuli viesti, jossa kirjoittaja ilmiselvästi sekoittaa, kenties jopa samaistaa keskenään, oman pätevyytensä Jumalan auktoriteettiin: "Täältä lukemani perusteella olen tullut siihen päätelmään, että adventisteista ei löydy yhden yhtäkään todella kääntynyttä ihmistä, jolla olisi oikeus astua taivaaseen."
Adventtikirkosta eronneenakaan ei mieleeni tulisi väittää adventisteista moista, koska:
1) Nettikeskustelujen perusteella tehdyt todellisuutta koskevat väitteet lepäävät asiasisältönsä puolesta viime kädesä itsensä varassa (vain järjestelmän ylläpitäjät Suomi24:lla voivat tietää, kuka esim. tämän minun sepustukseni takana todellisuudessa on...no, toisaalta minulla on kyllä siitä vahvoja epäilyksiä...);
2) Siteeraamani tekstin loppuosa tuo mieleen Raamatun kertomuksen Lootista ja hänen perheestään sekä yleisesti Raamatussa käytetyn profeetallisen kielen jylhän poljennon: samanlainen kielenkäyttö nettikeskustelussa osoittaa käsitykseni mukaan kirjoittajan pyrkimystä esittää oma ydinosaamisalueensa korostetun myönteisessä valossa. Ja mitä moraaliin tulee, eivät adventistit ole sen pahempia täällä murheen laakossa kuin muutkaan.
3) Jos adventisteja on tässä maassa 4000-6000, niin ilmaisu "yhden yhtäkään" on jotakin, joka edellyttää sanojaltaan, että hän todellakin tuntee ja tietää nuo kaikki kohderyhmään kuuluvat henkilöt. Itseasiassa käänteinen perustelu tyyliin "tuhannesta ihmisestä löytyy aina joku jokaiseen lähtöön", olisi sekin heikkoudessaan pätevämpi;
4)Uskonnollisessa yhteydessä on puhujalla tai kirjoittajalla aina suuri houkutus kieltää joltakulta tai joiltakin pääsy paratiisiin. Mielestäni yksi syy tähän haluun leikkiä tämänpuoleisessa Taivaan valtakunnan tullivirkailijaa on siinä, että se keinon halpuudesta huolimatta aina osuu johonkin syyllisyyksiensä kanssa kamppailevaan ihmiseen. Nyt tietysti joku virkaintoinen ja koppalakkinsa huolellisesti kiillottanut moraalinvartija voi sanoa, "mutta eikö omantunnon kolkutus olekin hyvä merkki?" Voi olla, mutta toisten sielujen syvimpien ja herkimpien kielien kilkuttelu ei ole.
ps. Kirjoittajalle haluaisin vielä sanoa sen verran, ettei tätäkään keskiyöntunteina sepustettua tekstiä kannata turhan vakavasti ottaa; sekin on vain yhden eteläsuomalaisen turhautumien oheistuote. Peace!
Adventtikirkosta eronneenakaan ei mieleeni tulisi väittää adventisteista moista, koska:
1) Nettikeskustelujen perusteella tehdyt todellisuutta koskevat väitteet lepäävät asiasisältönsä puolesta viime kädesä itsensä varassa (vain järjestelmän ylläpitäjät Suomi24:lla voivat tietää, kuka esim. tämän minun sepustukseni takana todellisuudessa on...no, toisaalta minulla on kyllä siitä vahvoja epäilyksiä...);
2) Siteeraamani tekstin loppuosa tuo mieleen Raamatun kertomuksen Lootista ja hänen perheestään sekä yleisesti Raamatussa käytetyn profeetallisen kielen jylhän poljennon: samanlainen kielenkäyttö nettikeskustelussa osoittaa käsitykseni mukaan kirjoittajan pyrkimystä esittää oma ydinosaamisalueensa korostetun myönteisessä valossa. Ja mitä moraaliin tulee, eivät adventistit ole sen pahempia täällä murheen laakossa kuin muutkaan.
3) Jos adventisteja on tässä maassa 4000-6000, niin ilmaisu "yhden yhtäkään" on jotakin, joka edellyttää sanojaltaan, että hän todellakin tuntee ja tietää nuo kaikki kohderyhmään kuuluvat henkilöt. Itseasiassa käänteinen perustelu tyyliin "tuhannesta ihmisestä löytyy aina joku jokaiseen lähtöön", olisi sekin heikkoudessaan pätevämpi;
4)Uskonnollisessa yhteydessä on puhujalla tai kirjoittajalla aina suuri houkutus kieltää joltakulta tai joiltakin pääsy paratiisiin. Mielestäni yksi syy tähän haluun leikkiä tämänpuoleisessa Taivaan valtakunnan tullivirkailijaa on siinä, että se keinon halpuudesta huolimatta aina osuu johonkin syyllisyyksiensä kanssa kamppailevaan ihmiseen. Nyt tietysti joku virkaintoinen ja koppalakkinsa huolellisesti kiillottanut moraalinvartija voi sanoa, "mutta eikö omantunnon kolkutus olekin hyvä merkki?" Voi olla, mutta toisten sielujen syvimpien ja herkimpien kielien kilkuttelu ei ole.
ps. Kirjoittajalle haluaisin vielä sanoa sen verran, ettei tätäkään keskiyöntunteina sepustettua tekstiä kannata turhan vakavasti ottaa; sekin on vain yhden eteläsuomalaisen turhautumien oheistuote. Peace!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uuden testamentin epistolien voidaan helposti tulkita kuvaavan aikaa, jolloin kristityt eivät vielä uskoneet, että heidän vapahtajansa oli elänyt maan päällä vain verrattain vähän aikaa sitten. Paavali ei koskaan mainitse Jeesuksen suorittamia ihmeparannuksia tai edes hänen opettajantyötään. Kahdesti hän siteeraa "Herran sanaa", mutta jopa konservatiiviset Uuden testamentin tutkijat myöntävät, että hän saattoi yhtä hyvin tarkoittaa profetiallisia näkyjä taivaallisesta Kristuksesta. Paavali ei syytä Jeesuksen kuolemasta roomalaisia tai juutalaisia auktoriteetteja, vaan pahan suunnitelmia, enkeleitä, jotka hallitsevat tätä langennutta maailmaa. Roomalaiskirjeissä sekä Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kristittyjä kehotetaan varovaisuuteen ja heitä muistutetaan siitä, että roomalaiset auktoriteetit eivät koskaan rankaise hurskaita, vaan ainoastaan pahoja. Kuinka näin olisi voitu sanoa, jos tarina Pontius Pilatuksesta olisi ollut tiedossa?
Olen ateisti ja tuohon kirjoittamaani lauseeseen olen kiteyttänyt kaiken täällä oppimani. Tosiasiassa raamattua ei tarvita tällä palstalla muuhun kuin lyömäaseena muita uskovia vastaan.
Ateistikin osaa käyttää raamattua, vaikka ei itse siihen uskokaan! ;)