Mark. 2:13-17 Jeesus kutsuu

JEESUS KUTSUU LEEVIN
Mark. 2:13-17
--
2:13 Ja taas hän lähti pois ja kulki järven rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän opetti heitä.
2:14 Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
2:15 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.
2:16 Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"
2:17 Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
--
Leevi oli kansan vihaama publikaani eli tullimies.
Tullimiehet olivat miehitysvallan, eli pakanoitten kanssa yhteistyössä. He usein syyllistyivät taloudellisiin väärinkäytöksiin. Ei ihme, että publikaanit rinnastettiin muihin syntisiin ja saivat jäädä juutalaisen yhteisön ulkopuolelle (15).
Kutsun saatuaan (14) Leevi jätti heti toimensa ja lähti seuraamaan Jeesusta (14).

Jeesus myös aterioitsi Leevin kodissa ja mukana oli muitakin publikaaneja ja syntisiä opetuslapsien lisäksi.
Kirjanoppineet saivat tästä aiheen syyttää Jeesusta syntisten kanssa seurustelusta. Jeesus vastaa syytöksiin: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (17).
Katekismus: ”Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidettiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita. Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan ARMOKSI" (Katekismus).

Moni ihminen hylkää tänään Jumalan kutsun. Hän esittää monia verukkeita ja puolusteluja välttyäkseen asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen.
Näin hän paaduttaa sydämensä ja vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen.

Jeesus kertoo vertauksen suurista illallisista(Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle. Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.

Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin. Heille kepasi kutsu.
Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.

Kun Jeesus kutsuu sinua uskontielle, niin älä laiminlyö kutsua- ota se vastaan.
--
1. Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan,
jolta syyni suuret anteeks sain ja saan,
jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.

2. Hän mun syyni suuret poisti verellään,
otti synnin orjan armoon, elämään,
otti synnin orja armoon, elämään.

(Virsi 276:1,2)