ihan uteliaisuuttani kyselen vaan että hyppäsikö joku junan alle eilen? tossa martti jokela välisellä junaradalla?
liekö?
joku tehnyt itsarin?
92659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lehdessä näkyi pikku-uutisena tänään, että joku nainen oli jäänyt alle. varmaan itsari, kun siitä ei sen enempää revitellä. surullista, että jotkut valitsee tuon tien. eikö mitään muuta keinoa enää sitten ole? aina tulee mieleen se junankuljettaja, joka ei pysty tekemään mitään, kun joku on kiskoilla
näin on juu :/ ja vielä itse asun tässä kyseisen radan vieressä jossa ulkoilutan aina koiria. eihän sinne enään uskalla mennä jos löytyy palasia! kerran jo löytynyt pää kyseiseltä lenkki polulta (jos olet lukenut lehteä..) eikä ollut TODELLAKAAN esimmäinen kerta tässä 'meidän' radalla. eikä varmasti viimeinenkään. surullista mutta totta..
Hirttäytyminen ei junan alle meno. Toki se on ikävää, kun joku tulee tekemään itsemurhan toisen työmaalle(junankuljettaja) ei todellakaan se ole mukavaa.
niin siis hirttäytyminen joskus ajat sitten mutta siis samasella lenkki polulla, että kuinka sinne uskaltaa enään mennä jos löytyy palasia? mutta siis ei ollu kuitekaan ensimmäinen kerta tänäkään vuonna ku samasella radalla joku jäi alle.. :/
Sitä ihmeteltiin, kun juna huudatti pilliä kovaa siinä viiden aikaa, oli kuitenkin harvinaisen kuuloista....
Ei ole ihme, että täällä tehdään niin paljon itsareita. Kun joku menee junan alle, suurin huolemme on sellaiset asiat, kuin: löytyykö palasia lenkkipolulta?, miltäköhän kuskista tuntui?, moneskohan toi jo oli tänä vuonna?
Miksei kukaan ole huolissaan siitä, mikä uhrille tuli? Miten tällaiset voisi estää? Mites hei uhrin omaiset, on niillä varmaan vähän kurjempaa, kuin että jos vaikka sormi löytyy lenkkipolultani... itsemurha on ihmisen viimeinen hätähuuto, äärimmäinen temppu, jonka teko vaatii paitsi suunnatonta rohkeutta, myös äärimmäistä ahdistuneisuutta ja epätoivoa. Ei sinne junan alle kukaan ajankuluksi pompi. En mä tässä ketään yksistään varsinaisesti syytä tai toru, mutta ei tosiaan ole ihme, että joku tekee itsarin, kun me ollaan niin itsekeskeinen ja muista välittämätöntä jengiä koko kansa.
Ei se kuule sitä eikä ketään muutakaan kaveria enää takaisin tuo vaikka kuinka pohtisit miksi hän sen "hätähuutotonsa" teki. Ihan turha sitä on tällä palstalla märehtiä kun kukaan tähän astisista kirjoittajista ei varmaankaan edes tuntenut itsarin tehnyttä. Sen sijaan meidän kannaltamme on TODELLAKIN paljon ajankohtaisempaan pohtia sitä löytääkö vaikka joku leikkivistä lapsista niitä sormen pätkiä.
Ja miksi vähättelet kuskin osaa tuossa tapauksessa? Ei se kuules ole mitenkään herkkua sieltä ohjaamosta käsin katsella kun ihminen roiskahtaa vasten junan keulaa ja tuulilasia. Kyllä sekin tapaus tulee kuljettajan uniin ja vielä monesti. Sen kuskin mielenterveydestä kannattaa olla paljon enemmän huolissaan kuin ihmisestä joka JO ON palasina pitkin radan vartta.
mutta jos kaksvuotiaani löytää ulkoillessamme jotai ruumiinpaloja niin eipä kyllä myötätuntoa löydy yhtään, oli sitten vaikka kuinka surkea tapaus se itsarin tehnyt.
Eipä se elämänsä päättäjä pahemmin osannu muita ajatella, helvetin itsekäs teko tapattaa itsensä junakuskilla ja jättää hälle siitä traumat, ynnä se sotku mitä viranomaiset sieltä saa keräillä, ja siihen vielä sotkut mitä siviilit saa lenkkeillessään eteensä.
Saati se tuska minkä lähipiirilleen aiheutti tekosellaan. Itsemurha on maailman itsekkäin teko, mutta ei masentuneen ihmisen ajatukset pyörikään kuin oman navan ympärillä. Ei osaa ajatella muiden tunteita, ei edes tunnista läheistensä huolta.
Ja sitten tekee jotai tollasta mistä kärsii täysin ulkopuoliset ihmiset. Elämä on...
Pitäis tehdä talkoina itsarintekijöille bunkkeri, missä olis ase ja muovipusseja valmiina. Sitten vaan kandidaatti omia aikojaan kiipeis pussiin ja hoitaisi hommansa. Helppoa ja siistiä, kenenkään ei tarvis nähdä/kuulla mitään. Palolaitos kävisi sulkemassa pussin ja kuskaisi patologille.
Niin... sairasta, sairasta sanotte heti helposti, mutta kun meillä kuitenkin tehdään itsareita (yli 1000 joka ikinen vuosi) ja kukaan ei halua niitä nähdä/kuulla, niin tässä olisi siisti ratkaisu. Ei enää kadonneita sormia radanvarsilla tai rekka-/veturinkuljettajan kauhun hetkiä. Itsarin tekijä itsehän on halveksittava raukka (huom. edelliset kirjoitukset) joten säkkiin joutaakin. Ottakaapas kantaa?