Oli kyllä niin hyvin sanottu että pakko laittaa toisillekin tiedoksi:
Teksti on tämänpaivaisestä Talouselämän paiväkirjeestä.
Harhoja Suomen kilpailukyvystä
[Hannu Ollikainen 14.5.2003, 11:48]
Ennen kuin jokin kansainvälinen tutkimuslaitos seuraavan kerran julistaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, sopisi tulla käväisemään paikan päällä ja uskoa silmiään. Suomalaismaisemassa ei mikään viittaa siihen, että tutkimustulos voisi olla totta.
Tuorein Suomen kilpailukyvyn hehkuttaja on tavallisesti arvostettu sveitsiläinen johtamiskoulu ja tutkimuslaitos International Institute for Managament Development (IMD). IMD:n selvitys nostaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi alle 20 miljoonan asukkaan maiden sarjassa..
Täältä kilpailukyvyn keskeltä asiaa tarkastellen ei voi kuin päätellä, että sveitsiläisten tutkimusmenetelmä on kilpailukykyinen sarjassa käkikellot. Todellista kilpailukykyä ei voi olla harha tehokkuudesta, joka syntyy tinkimällä ostovoimasta, rahoittamalla työttömyyttä, leikkaamalla jo leikattua ja sulkemalla silmät ylläpidon tarpeilta.
Lähemmäs oikeaa tulkintaa pääsisi otsikoimalla tutkimustuloksen väitteeksi, että Suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyistä suomalaisten kustannuksella. Tuottavuuskehitys on meillä ollut hyvä. Pääomat karttuvat, mutta suuri suomalainen yleisö ei siitä vaurastu. Julkinen hyvin- ja pahoinvointi ja näitä kumpaakin ylläpitävä verotus huolehtivat siitä, tuottavuushyödyt kanavoituvat pääosin suurten ja enimmäkseen ulkomaisten sijoittajien kassoihin.
Suomen ulkoinen "kilpailukyky" kiteytyy siihen alistuneeseen asenteeseen, ettei suomalaisen oikeastaan kannata vaurastua. Verotushan lisähyvän kuitenkin veisi. Kun vauraus kuitenkin kasvaa, hedelmät kasaantuvat niille, jotka ottavat ne mielihyvin vastaan.
Tämä kehitys kärjistyy edelleen, kun uusi hallitus tekee omistamisesta eli pääomatulojen hankinnasta entistä kalliimpaa nimenoman omille kansalaisille.
IMD:n tutkimus on kuitenkin oikeilla jäljillä, kun se havaitsee Suomen korkeintaan keskinkertaiseksi kansantalouden tulosten vertailussa. Ykkösasemamme perustuu hyvään infrastruktuuriin sekä tehokkuuteen niin hallinnossa kuin yrityksissä.
Missä olisimmekaan, jos ihmisillä olisi töitä ja kulutuskykyä! Sen sijaan meitä piinaavat sitkeä suurtyöttömyys ja poliittinen tahto pitää mahdollisimman suuri viipale kulutuksesta julkisessa ohjauksessa.
Suomalaiset tilastoviisaatkin ovat ihmetelleet loistavaa kilpailukykyämme ja tutkineet tutkimuksia. Pehmeäksi kohdaksi on paljastunut pehmeä data. Suomea koskevat tilastot ovat kiitos tehokkaan hallinnon luotettavia. Tutkimuksiin sisältyvät yritysjohtajien haastattelut ovat puolestaan osoittautuneet arveluttaviksi johtopäätösten perusteiksi.
Haastateltavien joukko on yleensä pieni. Yritysjohtajat antavat yleensä kilpailukyvystämme erittäin positiiviset lausunnot. Herkkyysanalyysi osoittaa, että yhdenkin vahvan toisinajattelijan vastaus heikentäisi Suomen tuloksia merkittävästi.
Pyrkimys pitää huolta Suomen talouden ulkoisesta imagosta on ymmärrettävä siinä valossa, että riippuvuutemme ulkomaisesta pääomasta on kasvanut valtaviin mittoihin. Ennen suojeltiin mainetta Kremlissä, nyt Wall Streetillä. Osin tämä johtuu globalisaatiosta, mutta myös siitä, että poliitikkomme ovat johdonmukaisin ponnistuksin saaneet pidettyä kotimaiset pääomat pieninä.
Jonakin päivänä heräämme kysymään, keitä varten kilpailemme ja aherramme verissä päin päivästä toiseen? Ostovoimalla mitattu bruttokansantuote henkeä kohden pudottaa meidät maailman maiden joukossa kilpailemaan sijoista 15-20. Tämä kuulostaa oikealta ja tässä on todella sellaista parantamisen varaa, johon voisimme välillä keskittyä. Ihan vain omaksi iloksemme.
Teksti on tämänpaivaisestä Talouselämän paiväkirjeestä.
Harhoja Suomen kilpailukyvystä
[Hannu Ollikainen 14.5.2003, 11:48]
Ennen kuin jokin kansainvälinen tutkimuslaitos seuraavan kerran julistaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, sopisi tulla käväisemään paikan päällä ja uskoa silmiään. Suomalaismaisemassa ei mikään viittaa siihen, että tutkimustulos voisi olla totta.
Tuorein Suomen kilpailukyvyn hehkuttaja on tavallisesti arvostettu sveitsiläinen johtamiskoulu ja tutkimuslaitos International Institute for Managament Development (IMD). IMD:n selvitys nostaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi alle 20 miljoonan asukkaan maiden sarjassa..
Täältä kilpailukyvyn keskeltä asiaa tarkastellen ei voi kuin päätellä, että sveitsiläisten tutkimusmenetelmä on kilpailukykyinen sarjassa käkikellot. Todellista kilpailukykyä ei voi olla harha tehokkuudesta, joka syntyy tinkimällä ostovoimasta, rahoittamalla työttömyyttä, leikkaamalla jo leikattua ja sulkemalla silmät ylläpidon tarpeilta.
Lähemmäs oikeaa tulkintaa pääsisi otsikoimalla tutkimustuloksen väitteeksi, että Suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyistä suomalaisten kustannuksella. Tuottavuuskehitys on meillä ollut hyvä. Pääomat karttuvat, mutta suuri suomalainen yleisö ei siitä vaurastu. Julkinen hyvin- ja pahoinvointi ja näitä kumpaakin ylläpitävä verotus huolehtivat siitä, tuottavuushyödyt kanavoituvat pääosin suurten ja enimmäkseen ulkomaisten sijoittajien kassoihin.
Suomen ulkoinen "kilpailukyky" kiteytyy siihen alistuneeseen asenteeseen, ettei suomalaisen oikeastaan kannata vaurastua. Verotushan lisähyvän kuitenkin veisi. Kun vauraus kuitenkin kasvaa, hedelmät kasaantuvat niille, jotka ottavat ne mielihyvin vastaan.
Tämä kehitys kärjistyy edelleen, kun uusi hallitus tekee omistamisesta eli pääomatulojen hankinnasta entistä kalliimpaa nimenoman omille kansalaisille.
IMD:n tutkimus on kuitenkin oikeilla jäljillä, kun se havaitsee Suomen korkeintaan keskinkertaiseksi kansantalouden tulosten vertailussa. Ykkösasemamme perustuu hyvään infrastruktuuriin sekä tehokkuuteen niin hallinnossa kuin yrityksissä.
Missä olisimmekaan, jos ihmisillä olisi töitä ja kulutuskykyä! Sen sijaan meitä piinaavat sitkeä suurtyöttömyys ja poliittinen tahto pitää mahdollisimman suuri viipale kulutuksesta julkisessa ohjauksessa.
Suomalaiset tilastoviisaatkin ovat ihmetelleet loistavaa kilpailukykyämme ja tutkineet tutkimuksia. Pehmeäksi kohdaksi on paljastunut pehmeä data. Suomea koskevat tilastot ovat kiitos tehokkaan hallinnon luotettavia. Tutkimuksiin sisältyvät yritysjohtajien haastattelut ovat puolestaan osoittautuneet arveluttaviksi johtopäätösten perusteiksi.
Haastateltavien joukko on yleensä pieni. Yritysjohtajat antavat yleensä kilpailukyvystämme erittäin positiiviset lausunnot. Herkkyysanalyysi osoittaa, että yhdenkin vahvan toisinajattelijan vastaus heikentäisi Suomen tuloksia merkittävästi.
Pyrkimys pitää huolta Suomen talouden ulkoisesta imagosta on ymmärrettävä siinä valossa, että riippuvuutemme ulkomaisesta pääomasta on kasvanut valtaviin mittoihin. Ennen suojeltiin mainetta Kremlissä, nyt Wall Streetillä. Osin tämä johtuu globalisaatiosta, mutta myös siitä, että poliitikkomme ovat johdonmukaisin ponnistuksin saaneet pidettyä kotimaiset pääomat pieninä.
Jonakin päivänä heräämme kysymään, keitä varten kilpailemme ja aherramme verissä päin päivästä toiseen? Ostovoimalla mitattu bruttokansantuote henkeä kohden pudottaa meidät maailman maiden joukossa kilpailemaan sijoista 15-20. Tämä kuulostaa oikealta ja tässä on todella sellaista parantamisen varaa, johon voisimme välillä keskittyä. Ihan vain omaksi iloksemme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä varmasti on asiat Suomessa vielä paremmin. Meillehän on tulossa työvoimapula, joten se työttömyyden rasite on laukeamassa ihan pian.
Suomessa tämä tiedetään.
Olipa hienoa kun joku päästi valoa "pururadalle".Tosiaan suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyista suomalaisen vieraaanvaraisuuden ansiosta. Vieras pääoma virtaa maahamme, ruoskimme itsemme työllä hikeen, jos emme ole pääomalle nöyriä niin "markkinajumala" rankaisee meitä. Kyllä meidän tulisi pystyä hoitamaan omien johtajiemme kanssa viisimiljoinaisen kansan työllisyys ja työttömyys. Asia on tahto ja halu kysymys. Sanonta "vain se kansa joka itse pystyy auttamaan ja huolehtimaan itsestään voi luottamuksella katsoa tulevaisuuteen" kuuluu myös tähän päivään. Nyt tulee käyttää EU:n antamat pelimrkit oikein ja luoda nuorelle työväelle pysyviä työpaikkoja ja tehdä yhteiskunnalle tukevaa ostovoimajoukkoa. Tämän päivän pätkätyöt, lomautukset, irtisanomiset ovat vakavia merkkejä maamme kansantulolle. Pääomalle kerätään pääomaa joka pakenee ulkomaille ??
t.sirpa
Haa...eikö voitaisi sijoittaa työn tuottavuuden kasvu henkiseen pääomaan ( koulutukseen, sivistykseen, luonteen kasvatukseen=tietoisuuden laajentamiseen, sosiaaliseen pääomaan ), sillä se ei pakene ulkomaille, sitä ei voi varastaa eikä hyväksikäyttää.
Eli käytännössä jotain sellaista esim. että kun työntekijä oppii työnsä ja tekee hommansa entistä tehokkaammin ja nopeammin - ei lisätä hänelle töitä ja potkita toisia pois vaan ko. tehostaja saa säästyneen ajan käyttää esim. opiskeluun työn ohessa työajalla. Opiskelua se on 10-60 minuutin lukeminenkin!
Henkiseen pääomaan sijoittaminen ja satsaaminen on vanha ajatus - lienee peräisin jo Suomen itsenäistymistä edeltäviltä ajoilta ellei jo sitä varhaisemmilta, mutta lieneekö se välillä unohtunut teknisen kehityksen kilpajuoksussa? Ei pelkkä materia riitä hyvän elämän perustaksi!!!