Olen vakuuttunut siitä, ettei määritelmä jumalan ääni ihmisessä sisällä koko omatuntokäsittettä. Eräs syy epäilyyn on: Miksi eri kulttuureissa toimii erilainen omatunto? Miksi meillä sallitaan esimerkiksi sianlihan syönti, kun muutamissa uskonnoissa se kielletään. Miksi meillä saa syödä naudanlihaa, kun jossakin toisessa uskonnossa nautaeläin on pyhä ja lailla suojattu? Jos ajattelee toisin, jonkun ryhmittymän omatunto soimaa. Miksi sellaista, mikä ylipäänsä muille on pyhää, nimitetään meillä pakanuudeksi? Miksi jotkut uskovaiset eräässä toisessa uskonnossa nimittävät kristittyjä barbaareiksi ja vääräuskoisiksi? Kaikki nämä erilaiset uskovaiset punnitessaan toisiaan toimivat kukin omantuntonsa mukaan. Tämä johtaa kysymykseen: Antaako jumala eri kulttuureille erilaisen omantunnon, joka on toisille kansoille annetun omantunnon kanssa ristiriitainen? Tuskin. Siis, jokin ei pidä paikkaansa omatuntomäärittelyssämme.
Minkälainen omatunto sinulla
on, vai onko ollenkaan?
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Historian kuluessa on jokaiselle yksilölle, mm. oman kulttuurinsa ja kasvatuksensa kautta muodostunut oma, pääosin muilta opittu, toinen kokemusvarasto, joka virheellisesti liitetään myötäsyntyiseen sisäiseen ääneen. Tämä omavaltainen lisäys vääristää ”jumalan äänen” meissä ja omastatunnosta tulee helposti yksisilmäinen ja ahdas. Samasta syystä meidän omatuntomme on ristiriidassa usein muiden uskontojen ja kulttuurien omantunnon kanssa. Tämä osoittaa selvästi, että se, mitä me ymmärrämme omallatunnolla, ei ole jumalan puolueeton ääni meissä, vaan mitä suurimmassa määrin luomamme harha siitä.