Kokoomuksen ohjelma

http://www.suomentoivo.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=87

VASTUULLINEN MARKKINATALOUS 2017?


Prologi


Annetaanpa julkaisun lopuksi hieman tilaa mielikuvitukselle. Vuosikymmenen päästä juhlistamme kansallisen itsenäisyytemme satavuotista taivalta. Mikä olisikaan komeampi tapa juhlistaa kallista itsenäisyyttämme, kuin todeta hyvinvointiyhteiskuntamme voivan tuolloin paremmin kuin koskaan. Mitä sitten seuraavan vuosikymmenen aikana olisi syytä tehdä, jotta tähän tavoitteeseen tai edes sen suuntaiseen kehitykseen päästäisiin?


Erilaisia ajatusmalleja sosiaaliturvan, verotuksen sekä hyvinvointipalvelujen nykyistä paremmasta ja tehokkaammasta yhteensovittamisesta on tässä julkaisussa esitetty viljavasti. Tässä päätösluvussa kuvailtava mahdollinen hyvinvointirakenne on kirjoittajansa ajatusvirtaa – sen takana ei ole vähäisimmässäkään määrin kansantalouden kestävyyslaskelmia saati mikrosimulaatioita. Ajatusrakennelmissa on varmasti kymmeniä epäloogisuuksia ja ammottavia aukkoja.


Kyseessä ei tietenkään ole Kansallisen Sivistysliiton, Kansallisen Kokoomuksen tai edes kirjoittajan sellaisenaan tavoittelema järjestelmä. Kaikki yhteneväisyydet päivänpolitiikan linjauksiin ovat puhdasta sattumaa eivätkä tavoitteellisia.


***


Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Kansallinen Kokoomus toi suomalaisten tietoisuuteen vastuullisen markkinatalouden. Sinänsä kyseessä ei ollut mikään uusi aatteellinen avaus, koska sekä vastuullisuus että markkinatalous ovat kuuluneet puolueen käsitteistöön sen perustamisesta eli vuodesta 1918 asti. Vaaliohjelmassa vastuullinen markkinatalous esiteltiin 13 esimerkkihenkilön tai -perheen välityksellä. Syntyi käsite «Kokoomuksen hullunkurisista perheistä», vaikka itse esimerkit olivat hyvinkin realistisia kuvauksia tavallisista suomalaisista perheistä ja heidän arjestaan.


Ainakin äänestäjiin nämä esimerkit tehosivat, sillä Kokoomus otti kevään 2007 eduskuntavaaleissa kaikkien aikojen suurimman voittonsa, nousten lähemmäksi kuin koskaan maan suurimman eduskuntapuolueen asemaa. Vuoden 2011 vaaleissa tuo historiallinen käänne sitten lopulta tapahtui.


Miltä vastuullisen markkinatalouden mallihenkilöiden elämä sitten näyttää vuonna 2017? Koska kyseessä ovat mielikuvitushahmot, on heidät helppo siirtää ikuisesti vanhenemattomien piirroshahmojen tapaan sellaisinaan kymmenen vuotta eteenpäin*. Vain ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet, tässä tapauksessa kiinnitetään huomiota lähinnä perusturvajärjestelmässä tehtyihin uudistuksiin ja niiden välittömiin vaikutuksiin. Nyt siis turvavyöt kiinni, ja lähtekäämme aikamatkalle vuoteen 2017.


(* poikkeuksena Seppo Sotaveteraani ja Leila Lotta, joiden kohdalla vanheneminen on – ikävä kyllä - väistämätöntä)





LYHYT MUTTA SUURI ASKEL KANSALAISTURVAAN





Vuonna 2007 Suomessa tapahtui merkittävä poliittinen suunnanmuutos. Poliittisen vasemmiston kannatus laski historiallisesti alle kolmannekseen eduskuntapaikoista.Tämän tuloksen luonnollisena seurauksena maahan muodostettiin sinivihreä enemmistöhallitus.


Uuden hallituksen haasteet eivät olleet helpoimmasta päästä. Väestön ikääntyminen ja siitä väistämättä seuraava huoltosuhteen heikentyminen, samanaikainen rakennetyöttömyys ja työvoimapula, kunta- ja palvelurakenteen tulevaisuus sekä siinä erityisesti terveydenhuoltojärjestelmän kestävyys ja koulutusjärjestelmän tehottomuuksien karsiminen. Ja siinä vain haasteista päällimmäiset.


Yhtä kaikki uusi hallitus tarttui toimeen ennakkoluulottomasti ja ripeästi. Jo hallitusohjelmassa sovittiin siitä, että koko perusturvajärjestelmä arvioidaan uudelleen. Tavoitteeksi otettiin sosiaaliturvan, palvelumaksujen ja verotuksen uudistaminen siten, että työnteko olisi aina taloudellisesti kannattavaa. Perusturvajärjestelmän uudistamista selvittämään nimettiin heti hallituskauden aluksi laajapohjainen työryhmä, jonka tehtäväksi annettiin selvittää keskeisimmät ratkaisumallit kansalaisten perusturvan uudistamiseksi.


Työryhmän raportin pohjalta päätettiin järjestää kunnallisvaalien 2008 yhteydessä neuvoa-antava kansanäänestys siitä, onko suomalaisen perusturvan perustuttava jatkossa edelleen tarveharkintaan vai vaihtoehtoisesti kansalaispalkkaan/perustuloon.


Tarveharkintainen perusturva sai äänestyksessä taakseen kansan selvän enemmistön, huolimatta perustulon kannattajien aktiivisesta kampanjoinnista. Markkinoimalla vastikkeetonta kansalaispalkkaa koitettiin vedota etenkin nuoriin kansalaisiin ja opiskelijoihin. Nämä kuitenkin äänestivät melko passiivisesti, ja syntyipä opiskelevan nuorison joukossa jopa spontaani kansanliike vastikkeettomuutta vastaan. Suomalainen nuoriso osoittautui siis vastuullisemmaksi kuin jotkut olivat kuvitelleet.


Kansan tahtoa kunnioittaen hallitus esitti, että perusturvajärjestelmämme pohjautuisi jatkossakin syyperusteisuuteen ja tarveharkintaan. Tämä esitys sinetöitiin myös Eduskunnassa äänin 188-11. Tehty päätös ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö perusturvan uudistamista selvittänyt työryhmä olisi saanut aikaan jotain uutta ja konkreettista. Työryhmän työtä päätettiinkin jatkaa myös kansanäänestyksen jälkeen.


Uudistushenkinen työryhmä sekä maan hallitus yllättivät itsensäkin saamalla aikaan esityksen uudenlaisesta kansalaisturvasta jo vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Myös kansa asettui tukemaan eduskuntavaaleissa uutta mallia äänestämällä istuvan hallituksen selkeästi jatkokaudelle.


Näin ollen heti vaalien jälkeen päästiin myös käytännön uudistustoimiin. Edes oppositio ei suuremmin vastustanut uudistusta, vaan asettui eduskuntakäsittelyssä syksyllä 2011 lähes yksimielisesti uuden mallin taakse, olihan laajapohjaisessa työryhmässäkin oppositiopuolueilla ollut edustuksensa.


***


Näin ollen jo 1.1.2012 maassamme otettiin käyttöön täysi-ikäisten suomalaisten kansalaisturva. Kansalaisturvan periaate oli hyvin yksinkertainen. Siinä yhdistettiin kaikki aikaisemman sosiaaliturvan vähimmäisetuudet, kuten kansaneläkkeet, työttömyysturva, sairasvakuutuksen päivärahat, kotihoidon tuki, opintotuki, sekä suurin osa toimeentulotuista ja asumistuista. Kansalaisturvan rahalliseksi suuruudeksi muodostui kansalaisen elämäntilanteesta riippuen 400-600 euroa. Mikäli kansalaisturvaan kuului asumistukielementti, määriteltiin maksimiksi 900 euroa, paitsi joillain erityisryhmillä (kuten vanhusten ja vammaisten omaishoitajilla) 1200 euroa.


Asumistuen määräytymisperiaatteet säilytettiin käytännössä ennallaan. Täysi-ikäisistä kansalaisista kansalaisturvan ulkopuolelle jäivät vain varusmiespalvelustaan suorittavat. Samassa yhteydessä kuitenkin varusmiesten päivärahoja korotettiin merkittävästi, koska muutoin koettiin halukkuuden kansalaisvelvollisuuden suorittamiseen heikentyvän. Sotilasavustus säilytettiin ennallaan uudessakin järjestelmässä, kuten kaikki muutkin kansalaisturvan ulkopuoliset tuet, avustukset ja -lisät. Lapsilisiin tehtiin merkittävä korotus, joka painotettiin erityisesti suurperheitä suosivaksi.


Kansalaisturvassa ei siis ollut kysymys edes osittaisesta perustulomallista tai kansalaispalkasta, koska siinä käytännössä yhdistettiin aikaisemmat tarveharkintaiset perusetuudet. Merkittäviä parannuksia aikaisempaan järjestelmä sisälsi oikeastaan vain opiskelijoille ja 1-5 vuotiaita lapsiaan kotona hoitaville vanhemmille. Tämä lisättynä lapsilisien nostolla koettiin kuitenkin välttämättömäksi satsaukseksi tulevaisuuteen, etenkin kun syntyvyys maassamme oli jälleen kääntynyt laskuun.


Osana kansalaisturvaa säilytettiin myös kuntien hakemuksesta myöntämä tarveharkintainen toimeentulotuki, jota julkisuudessa melko nopeasti alettiin kutsumaan «viimeisen luukun tueksi». Lisänimi ei sinänsä ollut harhaanjohtava, koska tällä tuella avustettiin niitä kansalaisia, jotka kansalaisturvasta huolimatta olivat ajautuneet elämässään kestämättömään tilanteeseen. Positiivinen merkki oli kuitenkin se, että tätä tukea on käytetty vuosi vuodelta vähemmän, ja siihen budjetoituja varoja on voitu joissakin kunnissa jopa vähentää.





KANSALAISTYÖ OSANA KANSALAISTURVAA





Vastikkeetonta rahaa uusi järjestelmä ei siis sisältänyt, ja tätä tuki osaltaan myös kansalaisturvaan olennaisena osana kytketty kansalaistyön käsite. 2000-luvun lopussa luotu työ- ja elinkeinoministeriö otti käyttöön uusia työllistämispolitiikan keinoja, joiden perusteella kansalaisturvaan oli vaivatonta liittää työvelvoite. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kansalaisturvaa nauttivalle työttömälle työnhakijalle asetettiin velvoite ottaa vastaan hänelle tarjottu työ kansalaisturvan tilapäisen (3 kuukautta) menettämisen uhalla. Järjestelmän esikuvana toimivat eräät Saksassa 2000-luvun lopulla tehdyt kokeilut, jotka sittemmin vakinaistettuina olivat osoittautuneet tehokkaiksi kaikkein vaikeimman rakenteellisen työttömyyden purkajiksi.


Kansalaistyövelvoitetta ei luonnollisesti asetettu koskemaan eläkeläisiä, opiskelijoita, 1-5 vuotiasta lasta kotona hoitavaa vanhempaa eikä vajaakuntoisuuden vuoksi työkyvyttömiä kansalaisia.


Järjestelmässä säilytettiin aiempi kolmen kuukauden ammattisuoja, jonka perusteella työllistettävä saattoi edelleen kieltäytyä koulutustaan ja kokemustaan vastaamattomasta kansalaistyöstä. Samoin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tehty radikaaleja muutoksia, tosin järjestelmää hieman porrastettiin työhistorian ja työttömyyden keston perusteella.


***


Mitä sitten kansalaistyö käytännössä on? Se alkaa kuuden kuukauden työllistymisjaksolla. Mikäli kyseessä on yksityinen työnantaja, ensimmäiseltä työllistymisjaksolta Kansalaisturvakeskus (ex-Kela) maksaa työllistyjälle normaalin kansalaisturvan. Työnantajalle työllistyjästä ei koidu mitään kuluja.


Puolen vuoden työllistymisjakson jälkeen työnantaja on velvollinen tilittämään koko puolen vuoden kansalaisturvan suuruisen summan Kansalaisturvakeskukselle, mikäli he eivät palkkaa työllistyjää vähintään kahden vuoden mittaiseen työsuhteeseen normaaleilla alan työehdoilla. Lisäksi kyseinen työnantaja ei saa kansalaistyöllistettäviä seuraavan kahden vuoden aikana. Takaisinmaksuvelvoite ja työllistämiskielto koskevat myös julkisia työnantajia. Muutoin työntekijän ja työnantajan oikeudet ja velvollisuudet on määritelty kansalaisturvaa edeltävällä tavalla.


Uusien muotoilujen tarkoituksena on ollut vähentää pätkätöitä, ja tässä tavoitteessa on lievien alkukankeuksien jälkeen lähdetty lupaavaan suuntaan. Työllistettäviä on vakinaistettu jopa odotettua enemmän. Lisäksi on mainittava, että pitkään tavoiteltu 75 prosentin työllisyysaste saavutettiin lopulta vuonna 2013. Etenkin syrjäisten paikkakuntien työllisyystilanne on muutoksen jälkeen parantunut olennaisesti, ilman että työllisyysmäärärahoihin on täytynyt tehdä radikaaleja korotuksia.


***


Muutoinkin 2010-luvun alku oli maassamme suurten muutosten aikaa. Vuoden 2017 alusta lukien maassamme oli 296 kuntaa, ja muutamia liitoksia on edelleen vireillä. Osin kansalaisturvauudistukseenkin liiittyen julkisten viranhaltijoiden määrä väheni tuntuvasti suurten ikäluokkien eläköitymisen yhteydessä. Kansalaisturvan käyttöönoton yhteydessä ei jouduttu toteuttamaan ensimmäistäkään viranhaltijan irtisanomista, mikä osaltaan lisäsi mahdollisuuksia järjestelmän nopeaan käyttöönottoon.


Osaltaan hallinnollisen työvoiman tarvetta vähensi myös ennakkoluuloton tietotekniikan viimeisimpien saavutusten hyödyntäminen. Sinivihreä hallitus olikin päättänyt viedä suomalaisen tietoyhteiskunnan juhlapuheista käytännön tasolle, eikä tässä jääty lupausten asteelle.





KANSALAISKORTTI





Erilaisten sähköisten henkilökorttien yleistymistä oli yritetty jo vuosien ajan, mutta heikoin tuloksin. Oli selvää, ettei kansalaisten «sähköistyminen» ollut toteutunut riittävästi oma-aloitteiselta pohjalta. Niinpä kansalaisturvan yhteyteen liitettiin automaattisesti kansalaiskortti, joka toimitettiin kaikille täysi-ikäisille suomalaisille loppuvuoden 2010 aikana ja siitä eteenpäin.


Kansalaiskortti korvasi luonnollisesti siihen asti käytössä olleen sähköisen henkilökortin. Mutta aivan uutena ominaisuutena se toimi myös käytännön rahakorttina, johon kansalaisturvan mukainen rahamäärä kuukausiittain ladataan. Jotta järjestelmä saatiin käytännössä toimivaksi, kortin kotilatauksen mahdollistava yksinkertainen lisälaite toimitettiin kortin mukana, kuitenkin yhteen kotitalouteen vain yksi laite. Lisäksi jokaiseen kuntaan perustettiin kunnallisen palvelupisteen yhteyteen mahdollisuus ladata kansalaiskortti ja saada neuvontaa sen lataamiseen.


Käytännön tasolla kansalaisturva toimii osoitteen www.kansalaisturva.fi välityksellä, ja järjestelmän ylläpito osoitettiin odotetusti Kansaneläkelaitokselle, jonka nimi samalla muutettiin Kansalaisturvakeskukseksi.


Kansalaiskortti on luonnollisesti henkilökohtainen. Sen toiminta perustuu kortin mukana toimitettuihin henkilökohtaisiin tunnuslukuihin, salasanoihin ja koodiavaimiin. Mutta järjestelmää luotaessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että vajaakuntoisten kansalaisten osalta korttia voi käyttää joko heidän holhoojakseen määrätty henkilö tai sitten lainvoimaisella valtakirjalla asian tehtäväkseen saanut henkilö (useimmiten vanhuksen tai vajaakuntoisen lähiomainen).


Kansalaiskorttiin ladattua kansalaisturvaa saa kuitenkin käyttää ainoastaan kortin omistajaan välittömästi liittyviin menoihin, ja tällöinkin kortin käyttöoikeus on aina kysyttäessä pystyttävä todistamaan. Säännöllisesti toistuvissa menoissa, esimerkiksi vanhuksen laitosmaksuissa, on mahdollista tehdä suoraveloitusta vastaava sopimus kansalaisturvan käytöstä. Suoraveloituksen käyttö rajattiin kuitenkin tarkoituksellisesti vain julkisille instituutioille suoritettaviin maksuihin.


Muutoin kansalaiskorttiin ladattua kansalaisturvaa on mahdollista käyttää kaikkiin rahallisiin suorituksiin, lukuun ottamatta alkoholin, tupakan ja polttonesteiden (poislukien biolämmitysöljy) ostamista. Käytettäessä kansalaiskorttia maksupäätteeltä ja kuitista näkyy aina kortin jäljellä oleva kuukausisaldo. Käytännössä kansalaiskortin käyttöönotto aiheutti pienen päivitystarpeen kaupan käyttämiiin sirukorttilukijoihin, mutta hallitus sitoutui korvaamaan nämä kulut täysimääräisesti. Lisäksi määrättiin lailla, että kansalaiskortin käyttötietoja saivat säilyttää ainoastaan julkiset viranomaiset, eikä niitä saanut luovuttaa kolmansille osapuolille.


Kansalaiskortin «sivutuotteena» mahdollistui myös kotoa käsin tapahtuva nettiäänestäminen valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa sekä kansanäänestyksissä. Ensimmäistä kertaa tällaista nettiäänestämistä kokeiltiin jo vuoden 2012 presidentinvaaleissa hyvällä menestyksellä. Vaalien äänestysprosentti oli peräti 87, ja niin ikään historiaa tehtiin kun maahan valittiin porvarillinen presidentti 30 vuoden ja kokoomuslainen presidentti 56 vuoden tauon jälkeen. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus nousi 78 prosenttiin, ja erityisesti nuorten äänestysaktiivisuus nousi merkittävästi. Säästöjäkin uusi järjestelmä toi, kun aikaisemmasta ennakkoäänestyskäytännöstä päätettiin luopua kokonaan vuoden 2015 eduskuntavaalien yhteydessä.





KANSALAISTURVA PERHEITTÄIN PALOITELTUNA





Elli Eläkeläiselle (73) kansalaisturva ei sinänsä ole tuonut suuria muutoksia. Kätilönä työuransa tehneen Ellin eläke on jokseenkin sama kuin ennen uudistusta. Ansiosidonnaisiin etuuksiin, kuten työeläkkeisiin uudistuksella ei ollut vaikutusta. Elli on jo aikaa sitten saanut asunto-osakkeensa velattomaksi, joten asumistuen siirtymisellä osaksi kansalaisturvaa ei hänen kohdallaan ollut merkitystä.


Lievän aivohalvauksen kokenut Elli on ollut erittäin tyytyväinen siitä, että kunnallisen palvelusetelin käyttöalaa laajennettiin kotisairaanhoitoon. Uudistuksen seurauksena Ellikin saa nyt pitkään kaipaamaansa kotiapua, jonka hän palveluseteliä hyödyntäen on hankkinut tuttavansa Saimin tyttären Venlan kotipalveluyritykseltä. Elli on ollut erittäin tyytyväinen saamansa apuun ja tukeen. Hän kokee myös saaneensa lisää voimaa myös itsenäiseen arkipäivän jaksamiseen. Lisäapua ja virkistystä tuo myös 18-vuotias Teija, joka osana kansalaistyötään käy kerran viikossa Ellin seurana antaen samalla myös pienimuotoista kotiapua.


Eläkkeestään Ellillä ei ole poikkipuolista sanottavaa. Tehtiinhän taannoin työeläkeindeksin uudistus, jossa otettiin paremmin huomioon eläkeläisille keskeiset lääkkeiden hintojen nousu ja hoitokulut. Merkittävä parannus Ellinkin asemaan oli pitkään EU:n kanssa kiistelty lääkkeiden arvonlisäveron poistaminen, joka lopulta saatiin kuin saatiinkin toteutettua. Erittäin tyytyväinen Elli on myös siitä, että hänen veroprosenttinsa on laskettu samalle tasolle, mitä se oli hänen vielä ollessaan työelämässä.


***


Kirsti Kotitalousyrittäjälle (41) kuuluu myös hyvää. Kotitalousvähennyksen parantaminen on osaltaan kasvattanut Kirstin yritystä. Hän on ennakkoluulottomasti ottanut palvelukseensa myös kansalaistyöllistettäviä, ja jokaisen heistä hän on palkannut puolen vuoden työllistymisjakson jälkeen vakituiseen työsuhteeseen. Monet heistä ovat olleet yli 50-vuotiaita naisia, mutta joukossa myös samanikäisiä miehiä. «Loistotyöntekijöitä, ihmettelen suuresti miksi heidän rautainen kokemuksensa ei ole muille kelvannut», toteaa Kirsti. Vuokratyövoimaan Kirstin ei ole tarvinnut turvautua.


Kansalaisturvan saajiin Kirsti ei lukeudu, mutta tukee silti syntynyttä uudistusta. Monet muut uudistuksetkin saavat Kirstin vankkumattoman kannatuksen, kuten yrittäjien saama oikeus vähentää verotuksessa oman sairaan lapsen hoitamisessa syntyneet kulut ja tulonmenetykset. Kolmen pienen lapsen äidille tämä on ollut tärkeä asia. Samoin Kirsti ja hänen miehensä Heikki ovat tyytyväisiä uudesta verovähennyksestä niille, jotka viikoittain joutuvat työnsä takia asumaan eri paikkakunnilla kuin perheensä. Vaikka vähennys ei yhteistä aikaa lisääkään, on se kuitenkin helpottanut perheen taloudellista tilannetta - etenkin niinä aikoina kun Kirstin yrityksessä on tilapäisesti ollut hiljaisempi tilauskanta.


***


Espoolaiset Liisa (35) ja Lars (38) Lapsiperhe eivät myöskään kuulu kansalaisturvan piiriin kuin asumistukielementin osalta. He ovat hyvin tyytyväisiä siitä, että myös velkaiset omistusasunnot ovat tämän kansalaisturvan lisäosan piirissä.


Osittaisen hoitorahan parantaminen ja ulottaminen peruskoulun kolmasluokkalaisiin asti on mahdollistanut Liisalle lyhyemmän työpäivän ja enemmän aikaa Luukas-pojan kanssa. Lapsiperheen pariskunta tukee myös kahta merkittävää lakiuudistusta, jotka on tarkoitus tuoda Eduskuntaan viimeistään syksyllä 2018. Toinen niistä koskee kansalaisturvan laajentamista myös peruspalvelujen puolelle. Ensiaskeleena tämä tarkoittaisi terveydenhuollon katu-korvauksista (ex-kelakorvaus) siirtymistä yleiskorvattavuuteen.


Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kansalainen tai hänen huoltajansa voisi vapaasti valita tarvitun hoidon tuottajan joko julkiselta tai yksityiseltä puolelta. Uudistuksen toteuttamiseksi on jo vuosia aikaisemmin käynnistetty terveydenhuollon eri suoritteiden valtakunnallinen kustannusanalyysi, jonka pohjalta korvaustariffit on alustavasti määritelty. Mikäli käytetään yksityistä tuottajaa, asiakas maksaa hoidostaan vain mahdollisen tariffin ylimenevän osan, ja loppuosasta yksityinen tuottaja veloittaa Kansalaisturvakeskusta.


Paine järjestelmän uudistamiseen on syntynyt katu-korvausten ammottavan jälkeenjääneisyyden vuoksi. Käytännössä vain parempituloisilla on ollut mahdollisuus hyödyntää yksityisiä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluita. Julkisen sektorin hoitojonot ovatkin olleet jatkuvassa vaarassa paisua, vaikka toistaiseksi hoitotakuusta on pystytty pitämään kiinni. Samaan aikaan kuitenkin yksityisellä puolella esiintyy vajaakäyttöä ja siten suoranaista resurssien hukkausta.


Toistaiseksi uudistus ei saanut riittävää poliittista kannatusta, mutta Larsin ja Liisan mielestä se olisi nyt ennakkoluulottomasti toteutettava. Monissa Euroopan maissa vastaava järjestelmä on jo osoittanut toimivuutensa. On syntynyt myös säästöjä, kun ihmiset ovat saaneet tarvitsemansa hoidon ajoissa ja riittävällä tavalla. Hoitojonot aikaisemmassa mielessä ovatkin siellä nykyään lähes tuntematon käsite, vaikka suurten ikäluokkien tultua «sairastamisikään» olisi voinut kuvitella tilanteen olevan juuri päinvastoin.


Samoin on luultu, että uudistus johtaisi julkisen terveydenhuollon ajautumiseen B-luokan toiminnoksi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä hoitojonojen purkauduttua monet ovat valinneet sittenkin «tutun ja turvallisen» vaihtoehdon, varsinkin nyt kun henkilökunnalla on parempi mahdollisuus antaa aikaa hoidettaville. Lisäksi uudistus on muualla edesauttanut merkittävästi hoitoalan yksityisen ja julkisen sektorin välisen palkkaeron kutistumista.


Toinen lakiehdotus jota Lars ja Liisa kannattavat liittyy isyysvapaan pakollistamiseen ja vanhempainvapaan pidentämiseen. Lakimuutoksessa velvoitettaisiin isät käyttämään kuukauden mittainen isyysloma ennen kuin lapsi täyttää puoli vuotta. Samaten laissa jatkettaisiin lakisääteistä vanhempainvapaata siihen päivään asti, jolloin lapsi täyttää vuoden.


***


Matti (30) ja Malla (28) Maanviljelijä kannattavat myös edellä mainittuja uudistuksia. Kaksoset ovat tuloillaan, ja Malla aikoo vanhempainrahan jälkeen siirtyä kansalaisturvan piiriin. Kotiapua on tulossa kuten Elli Eläkeläisellekin, ja Kirsti Kotitalousyrittäjän firmasta olisi tarkoitus lisäksi tilata siivousapua.


Hyväksi onneksi hallitus päätti jo miltei vuosikymmen takaperin poistaa maatilojen sukupolvenvaihdosten yhteydestä perintöveron. Matin olikin nyt mutkatonta ottaa tila vastaan isältään. Laajennussuunnitelmat ovat jo pitkällä, ja tilannetta helpottaa olennaisesti se että kansallinen 141-tuki saatiin viimein vakinaistettua ja Maatalouden kehittämisrahaston varojakin on kohdennettu nimenomaan Matin kaltaisille nuorille viljelijöille.


Maitokiintiötkin saatiin kovan väännön jälkeen säilytettyä ennallaan, joten Matin ja Mallan tulevaisuus näyttää siinäkin mielessä hyvältä. Ja muutoinkin maatilatalouden kannattavuuskehitys on kääntynyt 2000-luvun alun murheellisten vuosien jälkeen parempaan suuntaan. Suomalaisille kotimainen ruoka on edelleen tärkeää. Lisäksi bioenergia on avannut aivan uusia mahdollisuuksia, joista Matti ja Mallakin ovat jo hyötyneet myymällä tilan biopolttoainepohjaisesta lämpökeskuksesta lämpöä muutamalle naapurille.


***


Mia Medianomi (26) on sikäli onnellisessa tilanteessa, että 2000-luvun alussa esiintyneestä muotialojen koulutusylitarjonnasta päästiin eroon, ja nyt vastavalmistuneille medianomeille löytyy mukavasti alan työpaikkoja. Mian työllistymistä on myös selkeästi hyödyttänyt kansalaisturvan yhteydessä tehty lakimuutos, jossa työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset päätettiin korvata täysimääräisesti verovaroista.


Mia saikin taannoin koulutustaan vastaavan vakituisen työpaikan pienestä mediafirmasta. Hän suhtautuu uuteen työhönsä innokkaasti, ja kotirintamallakin asiat sujuvat. Mia ja hänen miehensä Petri suunnittelevat jo perheenlisäystä. Onpa Mia puhunut asiasta pomolleen Arillekin, joka kolmen lapsen isänä itsekin on kannustanut Miaa. «Sulla on täällä vuosikausia aikaa paahtaa duunia, mutta lapset kannattaa kyllä hankkia nuorena», on Ari isällisesti neuvonut Miaa. Mian mielestä Ari on loistotyyppi ja -esimies.


Ihan yhtä hyvää ei kuulu Mian kanssa samasta työpaikasta kalkkiviivoille asti kamppailleelle Rikulle (33). Mielestään hän olisi ollut Arin firmaan Miaa pätevämpi, ja muissakin työnhakuprosesseissaan hän on loppusuoralla jäänyt mielestään kyseenalaisesti valitsematta. Riku ei kuitenkaan ole luovuttanut, sillä piakkoin kaupungin puhtaanapito-osastolla päättyvän kansalaistyön jälkeen hän on jo päättänyt perustaa starttiyrittäjyysrahaa hyödyntäen Juornaankylään kebabkioskin sekä tehdä omalla toiminimellä myös satunnaisia media-alan töitä. «Tavoitteena on, ettei kansalaisturvaan tarvitsisi enää jatkossa turvautua», toteaa Riku intoa puhkuen.


***


Kolumbialaislähtöinen diplomi-insinööri Miguel Maahanmuuttaja (24) on tuore Suomen kansalainen. Kansalaisturvan käyttöönoton yhteydessä lievennettiin jonkin verran myös kansalaisuuskriteereitä. Neljän vuoden maassaolon, vakituisen työpaikan, hyväksytyn kielikokeen ja puhtaan rikosrekisterin katsottiin kiistatta täyttävän Suomen kansalaiselta vaadittavat ehdot. Miguelin kohdalla nämä kaikki ehdot täyttyivät helposti, ja lisäksi hän on menossa piakkoin naimisiin suomalaisen poliisin Kaisa Kihlatun (27) kanssa.


Miguel on onnellinen mies. «Sain juuri postissa kansalaisturvakortin, mutta toivon että en joutuisi lataamaan siihen koskaan kansalaisturvaa. Haluan olla kansalaisuuteni arvoinen, ja osaamisellani sekä aktiivisuudellani vaikuttaa siihen että pikemminkin olisisin takaamassa kansalaisturvaa sitä tarvitseville muille suomalaisille».


Miguel ei myöskään usko, että kansalaisturva houkuttelisi Suomeen järjestelmän vapaamatkustajia. «Kansalaisturva on kuitenkin tarkoitettu vain kansalaisille, ja lievennettynäkin kansalaiskriteerit ovat onneksi tarpeeksi tiukat. Jos ne läpäisee, on oltava oikeasti kiinnostunut Suomesta ja suomalaisuudesta».


Kaisa ja Miguel ovat hiljattain muuttaneet Kaisan edesmenneiden vanhempien taloon. Suuri helpotus heille oli vuonna 2015 kokonaisuudessaan toteutunut perintö- ja lahjaverotuksen poisto. «Vanhempien menetys näin nuorena oli muutoinkin tarpeeksi kova paikka, saati jos siihen olisi vielä kytkeytynyt myös taloudellinen katastrofi. Vanhempani elivät niukasti ja lopulta saivat tämän talon maksetuksi. Olisi nyt ollut kohtuutonta, että heidän lapsiaan siitä olisi rankaistu. Tuskinpa olisimme häitäkään järjestämässä tai lapsia miettimässä, jos nyt kierisimme veloissa», toteaa Kaisa.


***


Olli Opettajalle (32) ja Taina Tutkijalle (30) kansalaisturvan yhteydessä tehdyt päätökset ovat tuoneet suuren elämänmuutoksen. Kun perusteettomista pätkätöistä tuli lainvastaisia, ovat molemmat työllistyneet koulutustaan vastaaviin vakituisiin työsuhteisiin. Olli on nyt lukion historianlehtori, ja Taina puolestaan yliopistolla assistenttina. Olli ja Taina ovat tyytyväisiä myös siihen, että opetusmäärärahoja on suunnattu ikäluokkien pienentyessä luokkakokojen pienentämiseen ja opetuksen laadun parantamiseen, erityisopetuksen kehittämistä unohtamatta. Molempia lämmittää myös tieteen perusopetuksen ja tutkimustoiminnan määrärahojen tuntuva lisääminen, mikä osaltaan on nostanut Suomen jälleen tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä myös niiden tuotteistamisen eturiviin maailmassa.


Asuttuaan pitkään Tainan isän omistamassa kaksiossa ovat Olli ja Taina juuri ostaneet Askola-Pornaisista omistusneliön. Heitä lämmittää suuresti ajatus siitä, että lainanlyhennysten ja korkojen perusteella he alkavat kohta saada kansalaisturvan asumislisää. Onneksi korot ovat hallituksen vakaan talouspolitiikan ansiosta pysyneet maltillisina ja jatkokin näyttää hyvältä. Lapsiakin voisi tulla jos on tullakseen.


Pariskuntaa ei 50 kilometrin työmatka suuntaansa mietitytä, koska heidän tuliterällä vetyautollaan matka sujuu jouhevasti. Uusi auto on tuoreiden ekologisten veroratkaisujen vuoksi hankintahinnaltaan sekä polttoainekustannuksiltaan huokea, ja toisekseen se on myös uusista tietulleista vapautettu. «Joukkoliikenne on etenkin Heli- ja Elsa-ratojen valmistumisen myötä nostanut merkittävästi osuuttaan pääkaupunkiseudun kehyskuntien työmatkaliikenteessä, ja olisi voinut olla meillekin paras vaihtoehto. Mutta koska meidän molempien vanhemmat ja monet ystävämme asuvat joukkoliikenteen ulottumattomissa, oli auto hankittava. Eipähän olisi muutama vuosi sitten uskonut, että yksityisautoilu voisi olla ekoteko, mutta kyllä tämä todella sitä on», Olli ja Taina hykertelevät. Mielihyvän tunnetta lisää myös työmatkavähennyksen parantuminen, tietullien jälkeinen Lahdenväylän ruuhkien tuntuva väheneminen sekä Porvoonväylän puolella itäliikenteessa tapahtunut siirtymä kumipyöriltä kiskoille. Ja tietysti se, että pääkaupunkiseudun ilmanlaatu on merkittävästi parantunut.


***


Ossi Opiskelija (19) opiskelee Stadiassa vetytalousinsinööriksi ja asuu Pohjois-Haagassa opiskelija-asunnossa. Kotonakin hän olisi voinut vielä huoletta asua, mutta omasta asunnosta seuraava kansalaisturvan lisäosa houkutteli Ossin muuttamaan omilleen. Muutoinkin Ossi on kansalaisturvan vankkumaton kannattaja. Onhan opiskelijan asema nyt jotain aivan muuta kuin ennen.


Ossia ei harmita, että samassa yhteydessä opiskeluaikoihin tehtiin hieman aiempaa kireämpiä rajauksia. «Jos ei pysty tekeen about viittä opintopistet kuukaudes, ei kyl oo oikeutta kutsuu itseens oikeeks opiskelijaks. Kyl tässä bailaamaan ja harrastamaanki ehtii ihan tarpeeks», toteaa Ossi. Hän on myös sitä mieltä, että on aivan oikein että opinnoissaan heikosti edenneet osoitetaan kansalaistöihin, minkä jälkeen he joko työllistyvät tai sitoutuvat suorittamaan opintonsa loppuun annetussa kohtuulllisessa määräajassa.


Ossilla on vakaa aikomus valmistua neljässä vuodessa alalle, jossa odottaa käytännössä varma työpaikka. Koulutusjärjestelmässä taannoin tehdyt muutokset ovat tukeneet hyvin Ossin ammatillista suuntaumista. Jo peruskoulun kahdeksannella hänellä oli mahdollisuus valita enemmän teknistä ja matemaattista suuntautuneisuutta tukevia opintoja, kun toiset suuntautuivat kieliin ja osa myös käytännönläheisiin oppiaineisiin.


Ossi aloitti lukion samana vuonna kun lukion aloituspaikkamäärät rajattiin 45 prosenttiin ikäluokasta. Toisekseen alle seitsemän keskiarvolla ei enää lukioon päässyt. Nämä osoittautuivat nopeasti oikeiksi ratkaisuiksi, sillä ammatillisen koulutuksen puolella pystyttiin viimein vastaamaan huutavaan ammattiosaajien työvoimapulaan. Samaan aikaan myös lukiolaisten oppimistuloksissa ja ylioppilaskirjoitusten tuloksissa pystyttiin näkemään välitöntä parantumista.


«Onhan se selvä, että tyypit jotka olis tulleet lukioon vaan tappaan aikaa menee ny amikseen ja hankkii oikeen ammatin. Ne tienaa muuten ny jo maltaita ku meikä vielä painaa koulun penkkii. Mut peräst tullaan», toteaa Ossi.


Muutamat Ossin kavereista ovat lukion jälkeen tehneet kansalaistyötä, ja onpa heistä pari työllistynyt vakituisesti sen jälkeenkin. Mutta yhtä kaikki hekin ovat kyllä sitä mieltä, että kouluttautuminen eteenpäin on ainoa todellinen vaihtoehto tulevaisuudessa.


Ossi itse on vuokratyöfirman listoilla, mutta ei koe olevansa mikään pätkätyöläinen. «Mun pääduuni on ny opiskelu, ja näist keikoist tulee mukavaa pikkuextraa elämiseen. Ja on se siistii ettei kansalaisturvakaan siit heikkene. Olishan se kumma jos työnteost ja ahkeruudest heti rankaistais».


Ossin äidille Ailalle (56) kuuluu myös hyvää. Hän on muuttanut takaisin yhteen ex-miehensä Keijon kanssa, ja uusia häitä jo puuhataan. Lisäksi taannoin tehtyjen eläkeratkaisujen ja vapaaehtoisen eläkesäästämisen ehtojen parantamisen jälkeen myös Ailan eläketurva näyttää aikaisempaa paremmalta.


***


Sari Sairaanhoitajalle (48) kuluneet 10 vuotta ovat olleet ammatillisesti hyvää aikaa. Neljä peräkkäistä palkkaratkaisua matalapalkkaerineen ovat nostaneet Sarin palkkatason ammatin vaativuuden mukaiselle tasolle. «Kyllä jo silloin aikanaan ymmärsin, ettei näitä vuosikymmenten aikana syntyneitä vääristymiä hetkessä saati kerralla korjata, mutta sittenkin olen kyllä tyytyväinen että tämä räikeä epäkohta on nyt lopullisesti korjattu», Sari kiittelee hallitusta päämäärätietoisesta työstä.


Sarin taannoiset opiskelukaverit ovat lähes kaikki palanneet töihin kotimaahan, ja toisekseen ala kiinnostaa jälleen opiskelevaa nuorisoa. Työilmapiiri on kaikin puolin positiivisempi kuin vuosikymmen takaperin. Se näkyy myös asiakaskunnassa – suomalaiset nimittäin kaikilla mittareilla mitattuna voivat nyt paremmin. Tämä on varmasti seurausta myös siitä, että terveyden edistämiseen ja sairauksia ennaltaehkäisevään työhön on pystytty laittamaan tuntuvasti lisää resursseja aikaisempaan verrattuna.


Saria ei huoleta myöskään mahdollisesti tapahtuva kansalaisturva-ajattelun laajentaminen peruspalveluiden puolelle. «Yksityinen sektori ei ole meille mikään kilpailija, vaan täydennämme toisiamme hyvällä tavalla. Meiltä on lähdetty yksityiselle, ja yksityiseltä on myös tultu meille. Tärkeintä on se että ihmiset hoidetaan, ei se kuka hoitoa hallinnoi.»


Erittäin tyytyväinen Sari on myös siskontyttärensä Emilian parantuneesta tilanteesta. Emilia on kehitysvammainen, mutta johdonmukaisen kuntoutuksen jälkeen hän pystyy selviytymään jo monista arkisista askareista. Lisäksi Emilian äiti eli Sarin sisko saa nyt täysimääräistä 1200 euron kansalaisturvaa hoitaessaan Emiliaa ympärivuorokautisesti kotona. Sari on vakuuttunut siitä, että Emilialle oma koti on laitoshoitoa ylivertaisesti parempi vaihtoehto, samoin Emilian vanhemmille. «Kyllä niille laitospaikoille aina ottajia löytyy, mutta Emiliaa ei vanhemmilleen korvaa kukaan. On myös hyvä, että kunnan vammaisvastaavilta saa aina tarvittaessa hyviä neuvoja ja tarvittaessa myös käytännön apua», Sari toteaa.


***


Seppo Sotaveteraani (95) ja Leila Lotta (92) tapasivat jatkosodan aikana, ja ovat eläneet yhdessä kunnioitettavat 74 vuotta. Seppo haavottui aikanaan lievästi Ihantalassa, mutta pystyi tekemään silti menestyksekkään työuran vesi-insinöörinä. Leila puolestaan oli kotona ja kantoi päävastuun neljän lapsen kasvattamisesta. Eläketurva Leilalta jäikin käytännössä saamatta kansaneläkettä lukuunottamatta.


Kansalaisturvan tullessa Leilan taloudellinen asema parani yllättävänkin paljon. «Olihan se mukavaa, vaikkei tässä nyt mistään ole puutetta sitten sota-ajan ollut. On se kuitenkin hyvä, että yhteiskunta meitä vanhoja välillä tälläkin tavalla muistaa», Leila toteaa pilke silmäkulmassa.


Seppo ja Leila ovat poikkeuksellisen terveitä ikäisikseen, tosin Sepon liikuntakyky on alkanut viime aikoina melko nopeasti heikkenemään. Yhtä kaikki pariskunta on hyvin tyyväinen siihen, että sotaveteraanien ja -invalidien kuntoutuksen ja laitoshoidon haitta-asteluokitukset poistettiin kokonaan muutama vuosi sitten. Leila ja Seppo ovatkin viettäneet kuntoutuksessa pitkiä jaksoja, ja kokevat säilyneensä terveinä pitkälti juuri näiden jaksojen ansiosta.


«Olihan ne hyvä poistaa haitta-asteet kun vielä on muutamia aseveljiä ja puolisoita jäljellä. Ja tärkeää on, että kun meistä kaikista aika lopulta jättää niin vastaavat varat ja muutkin resurssit ohjataan tulevien polvien hyvinvoinnin eteen eikä mihinkään humputuksiin», toteaa Seppo painokkaalla äänellä.


***


Tapani Työllinen (aik. Työtön) (52) joutui alle nelikymppisenä työttömäksi, kun tehdas jossa hän työskenteli siirrettiin Viroon ja sieltä myöhemmin Ghanaan. Seuraavat vuodet Tapanilla menivät erilaisten työllistämistemppujen ja niiden välisten työttömyysjaksojen merkeissä. «Kenelläkään ei tuntunut olevan halua työllistää minua oikeasti. Paperinukenpiirtäjäkurssin loputtua meni viimein jo usko itseltäkin. Onneksi tuli kansalaisturva», muistelee Tapani.


Nyt Tapani on ollut töissä jo viiden vuoden ajan päätoimisena kylätalkkarina synnyinkylässään. «Töitä on kyllä riittänyt, ja on hienoa että kylätoimikunta lopulta sai riittävät varat vakituisen paikan luomiseen. Tulin tähän hommaan kansalaistyön kautta, ja puolen vuoden jälkeen ei muita vaihtoehtoja ollut mielessä kuin tässä hommassa jatkaminen. Mikäli terveyttä riittää, luulisin olevani tässä vaikka seitsemänkymppiseksi asti», riemuitsee Tapani.


***


Yrjö Yrittäjä (53) on laajentanut kuljetusfirmaansa merkittävästi. Hyviä kuskeja ja terminaalihenkilökuntaa on löytynyt myös kansalaistöiden kautta. Muutoinkin yrittämisen turhaa byrokratiaa ja työnantajalle palkkaamisesta aiheutuvia sivukuluja on pienennetty.


Yrjöllä menee taloudellisesti loistavasti ja omaisuuttakin on kertynyt. Hän on monien yrittäjätuttaviensa tapaan tilittänyt kansalaisturvan alkumetreiltä alkaen niin sanottua vapaaehtoista varallisuusveroa. Tämä yhteiskuntarauhaveroksikin nimetty suorite lisättiin veroarsenaaliin kansalaisturvan myötä vuoden 2012 alussa. Kuka tahansa suomalainen voi ilmoittaa verotuksessa varallisuutensa haluamallaan suuruudella, ja tilittää tuosta ilmoittamastaan varallisuudesta veron. Veron suuruus määrittyy samalla tavalla kuin vuoden 2006 alusta lopetetussa varallisuusverossa.


Vaikka Yrjö olisi voinut ilmoittaa varallisuudeksensa todellista pienemmänkin summan, hän on ilmoittanut joka vuosi asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat. «Mielestäni tämä on pieni hinta siitä, että minulla on mennyt hyvin, ja haluaisin että muillakin menisi», sanoo Yrjö. Vapaaehtoisen varallisuusveron suosio onkin yllättänyt kaikki. Vuonna 2016 sillä kerättiin valtion kanssaan lähes yhtä suuri osuus kuin pakollisesta varallisuusverosta vuonna 2005. Tämän lisäksi vuonna 2014 vapaaehtoiseen varallisuusveroon lisättiin ns. kehitysyhteistyöosuus, jonka rastittamalla maksetusta verosta 10 prosenttia ohjautuu kehitysyhteistyömäärärahoihin. Tämä mahdollisti osaltaan sen, että vuonna 2015 Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ylittivät lopultakin 0,7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta.


Yrjön vaimo Outi Omaishoitaja (49) saa myös laajennettua kansalaisturvaa, tosin ei aivan Sari Sairaanhoitajan siskon vertaista määrää, koska Yrjö ja Outi asuvat velattomassa omistusasunnossa. Outi on kuitenkin tyytyväinen, että hän voi hoitaa 80-vuotiasta äitiään omassa kodissaan. «Oikeastaan pärjäisimme ilman kansalaisturvaakin, mutta Yrjön maksama vapaaehtoinen varallisuusvero tuo asiaan moraalista helpotusta», toteaa Outi.


Outin äiti on toipumassa taannoisesta sairaskohtauksestansa On mahdollista että Outi palaa töihinsä ala-asteen kanslistiksi, mistä tehtävästä hän on ollut äitinsä tilanteen vuoksi omaishoitovapaalla.





LOPUKSI





Niin - kun kaikki voisikin olla näin yksinkertaista. Mutta missään nimessä tätä aikuisten satua ei tarvinnut kirjoittaa morelaisessa hengessä utopiaksi, joka voisi toteutua vain jossain hahmottamattomassa mertentakaisessa yhteiskunnassa.


Palatessamme vuoteen 2007 havaitsemme, että satu on jo alkumetreiltään muuttunut todellisuudeksi. Uusi sinivihreä hallitus on hallitusohjelmassaan päättänyt käynnistää sosiaali- ja terveysturvan kokonaisuudistuksen. Mitä tuo uudistus sitten käytännössä tuo tulleessaan, on jo toinen asia. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin sellainen, jota voi hyvällä omallatunnolla kutsua uudistukseksi.


Jotkut perustulomallien kannattajat ovat ehtineet markkinoimaan, että nyt päätetty uudistushanke olisi askel kohti perustulojärjestelmää. Sitä se ei välttämättä ole, mutta perustulomallien kannattajien läsnäolo hallituksessa ja siten uudistushankkeessa tuo epäilemättä oman lisänsä ja mausteensa tuleviin keskusteluihin ja ehkä ratkaisuihinkin. On syytä muistaa, että uuden alku ei välttämättä ole minkään loppu.

Suomi on rakennettu yhteistyöllä.

Vaaran ja hädän hetkellä tämä kansa on sulkenut rivinsä ja unohtanut jonninjoutavat erimielisyytensä ja löytänyt yhteisvastuun.

Tämä vanha konsti autaa hyvinäkin aikoina.

Tarvitaan vähemmän raja-aitoja ja enemmän yhteisymmärryksen siltoja.

Kaikkia tarvitaan.

http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/historia/suomen/tie.html