kannata lyödä lukkoon. Neuvostoliitonkin piti olla ikuinen. Mutta kuinkas kävikään? Myöskään menneisyys ei ole kaikilta osiltaan lukkoonlyötyä historiaa. Historia kun on usein voittajien historiaa, jota eri tahot kirjoittavat jatkuvasti uusiksi, kukin omista lähtökohdistaan tarkastellen.
Myös Karjalan kysymys on monissa yhteyksissään sinetöity ja lyöty lopullisesti lukkoon. Perusteluina on käytetty milloin kustannuksia, Venäjän nousevaa mahtia ja jopa Koiviston uutta öljysatamaa. Mikään noista perusteista ei kestä kriittistä tarkastelua. Kustannustalous on pelkkää matematiikkaa, imperiumit syntyvät ja tuhoutuvat, sekä satamia rakennetaan ja puretaan.
Niin menneisyys, nykyisyys, kuin tulevaisuuskaan ei ole kiveen kirjoitettu. Ihmiset tulevat ja menevät. He myös rakentavat ja tuhoavat, tai jättävät silleen, jolloin luonto pian peittää kaikki jäljet. Sen minkä piti olla hyvin todennäköistä, huomataan pian olevan sattuman satoa ja välttämättömyyden mukanaan tuomaa muutosta. Niin se vaan on.
Myös Karjalan kysymys on monissa yhteyksissään sinetöity ja lyöty lopullisesti lukkoon. Perusteluina on käytetty milloin kustannuksia, Venäjän nousevaa mahtia ja jopa Koiviston uutta öljysatamaa. Mikään noista perusteista ei kestä kriittistä tarkastelua. Kustannustalous on pelkkää matematiikkaa, imperiumit syntyvät ja tuhoutuvat, sekä satamia rakennetaan ja puretaan.
Niin menneisyys, nykyisyys, kuin tulevaisuuskaan ei ole kiveen kirjoitettu. Ihmiset tulevat ja menevät. He myös rakentavat ja tuhoavat, tai jättävät silleen, jolloin luonto pian peittää kaikki jäljet. Sen minkä piti olla hyvin todennäköistä, huomataan pian olevan sattuman satoa ja välttämättömyyden mukanaan tuomaa muutosta. Niin se vaan on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Karjala tai muut luovutetut alueet eivät ole hävinneet mihinkään. Kaikki ovat tallella. Paikkakunnat, tiet, metsät, joet, järvet. Jopa talot ja viljelykset.
Kaikki on omalla paikallaan.
Raja madaltuu jatkuvasti. Lainsäädäntö muuttuu, muodollisuudet helpottuvat.
Ei meidän enää tarvitse vaatia mitään takaisin. Kaikki on jo jokaisen ulottuvilla.
rooli saattaa muuttua ihmiskunnan uusiutumisen myötä. Yhteiskuntien monimutkaistuessa, moniarvoistuessa ja tiedon tason noustessa tilaa on entistä vähemmän diktatuureille ja heidän valloitusvimmalleen. Euroopan kohdalla tämä on jo selvästi havaittavissa. Venäjällä otetaan ehkä vasta ensiaskeleita tuohon suuntaan. Sitä tietä reviiriajattelu käy vanhanaikaiseksi, valtioiden rajat menettävät merkitystään, yksilöiden ja yhteisöjen vuorovaikutus-suhteet lisääntyvät ja kielimuurit sortuvat kommunikointitekniikoiden kehittyessä. Valtiohallintojen tärkeimmäksi tehtäväksi saattaakin valloitussotien sijaan nousta universaalin ihmisyyden puolustaminen ja yleisen hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen. Kuulostanee utopistiselta, mutta ei ehkä kovin mahdottomalta ajatukselta.