__________
Profeetta Jesaja sanoi Israelista: "....syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, eivät he niitä salaa...." (Jes.3:9). Nämä sanat kuvaavat nyt Amerikkaa. Kansamme on tehnyt syntiä aivan kuten Sodoma. Meistä on tullut yhteiskunta, missä voidaan tehdä mitä tahansa jumalattomia tekoja häpeilemättä. Minä uskon, että Amerikka on tullut aivan kuilun partaalle.
Jopa tämä maailma myöntää, että asiat ovat menneet liian pitkälle. Luin hiljattain sanomalehdestä artikkelin, joka viittasi rock-tähtiin, jotka vuosia sitten tulivat kuuluisiksi moraalittomuudestaan, jota he esittivät MTV:ssa. Tänä päivänä nämä samat muusikot ovat kauhuissaan siitä hirvittävästä saastasta, joka on vallalla Amerikassa. He sanovat moraalittomuuden nyt olevan pahinta, mitä ovat koskaan nähneet. Vain muutama vuosi sitten he itse ylpeilivät esittämästään moraalittomuudesta. Nyt he puistelevat päitään inhoten sitä, mitä nyt näkevät. He myöntävät: "Emme mekään voi hyväksyä, mitä nykyään tapahtuu. Tämä maa on todella ylittänyt rajan."
Kuinka Herra suhtautuu meidän häpeämättömyyteemme? Kun paha oli vallassa Israelissa, Jumala antoi kansalle taloudellisen tappion ja lamakauden. Näytti siltä, että hän sai kansan huomion puoleensa vain ottamalla pois heidän elinkeinonsa: "Sillä katso, Herra, Herra Sebaot ottaa pois Jerusalemilta ja Juudalta varan ja turvan, kaiken leivänvaran ja vedenvaran...." (Jes.3:1). Tämä tarkoittaa selvästi taloudellista tuhoa.
Minä uskon myös, että taloudelliset vaikeudet ovat Jumalan ainoa keino saada Amerikan huomio puoleensa. Kuinka muuten hän saa otteen syntiin hullaantuneesta kansakunnasta kuin puuttumalla jokaisen kansalaisen kukkaroon? Hän sanoo meille kuten hän sanoi Israelille: "Minä saatan kansantaloutenne vaikeuksiin. Tulette näkemään minun ottavan teiltä pois menestyksen vuodet."
Jesaja kuvaa sitten epätavallista tilannetta: "Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme" (Jes.4:1). Seitsemän neitsyttä yrittivät erikoisjärjestelyillä mennä naimisiin yhden miehen kanssa. Eikä siinä mainittu mitään rakkaudesta tai seurustelusta. Ei sanaakaan mainittu kihlauksesta, intiimistä suhteesta, toisten jättämisestä, uskollisuudesta.
Mitä tässä oikein oli meneillään? Jesaja sanoo meille: "Nämä naiset eivät halua aviomiestä, jota voisivat rakastaa tai joka pitäisi heistä huolta. He ainoastaan halusivat tuon miehen nimen. He haluavat rakkaudetonta, sitoutumatonta avioliittoa, että he saisivat vain määrätyn aseman."
Raamatussa usein numero seitsemän edustaa hengellisiä asioita. Nämä seitsemän naista ehkä edustavat määrätynlaisia ihmisiä, joilla näyttää olevan jotain tekemistä Jumalan valtakunnan kanssa. He sanovat tälle miehelle: "Me huolehdimme omasta toimeentulostamme. Me vain haluamme sinun nimesi häpeämme poistamiseksi. Me haluamme näyttää hyviltä maailman silmissä. Sinun nimesi antaisi meille sellaisen aseman."
Minä uskon, että Jesaja puhuu seurakunnasta. Ja mies, jota nämä naiset haluavat puolisokseen, on Jeesus. Profeetta kuvaa jotain hyvin tärkeää tässä. Hän sanoo, että vaikeuksien aikoina uskoviksi aikovat tulevat yrittämään sovinnaisavioliittoa Kristuksen kanssa. Mutta sellaiset uskovat ovat nimikristittyjä. He haluavat esiintyä hengellisinä, sanovat olevansa sisällä Jumalan valtakunnassa. Mutta he haluavat asettaa Herralle määrättyjä ehtoja. He sanovat: "Minä haluan sinut, Herra. Mutta haluan käydä omaa tietäni ja päättää itse asioistani. Anna minulle vain nimesi. Haluan vain, että minut nähdään yhtenä sinun omistasi, sinun morsiamenasi."
Sellaiset ihmiset eivät halua heitä puettavan Kristuksen vanhurskauden vaippaan. He eivät halua olla intiimissä suhteessa Herran kanssa tai olla riippuvaisia hänestä. He haluavat elää vain itselleen. He eivät halua mitään velvollisuuksia eikä mitään sitoutumista. Tällaisella suhtautumisellaan he sanovat Herralle: "Salli minun nauttia sinun yhteydestäsi. Silloin toiset näkevät minut hyvänä ihmisenä."
Me näemme Jesajan profetian täyttyvän tänä aikana. Seurakunnat Amerikassa ja ympäri maailmaa ovat täynnä miljoonia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta heillä ei ole intiimiä suhdetta Jeesukseen. He eivät käytä aikaa rukoukseen, eivät ota Raamattua esille nähdäkseen, mitä Herra haluaa heistä. On uskomatonta kuinka Herra suvaitsee heitä ja antaa siunauksia ja menestystä. Eivätkä he edes saa sanotuksi: "Kiitos Herra, mitä sinä haluat minun elämältäni?"
Joillain keinoilla nämä ihmiset ovat liittäneet itsensä Kristuksen nimeen. Mutta he tekivät sen omilla ehdoillaan. Meidän Herramme ei ole missään tekemisissä sellaisten järjestelyjen kanssa.
Mutta viisaalla neitsyellä on ensirakkaus ylkään. Hän haluaa jatkuvasti läheisyyttä häneen: "Rakkaani on minun, ja minä hänen..." (Korkea Veisu 2:16). Todellisen kristityn kaipaus on: "Herra, minä en halua vain nimeäsi. Minä haluan sinut kokonaan. Minä ajattelen sinua koko ajan, kun menen vuoteeseen. Ja joka aamu, kun minä herään, minun sydämeni halajaa sinua."
"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..." (Jes.26:8-9).
Todellinen kristitty sanoo: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu" (Jes.61:10).
Kaikki nämä asiat tulevat tapahtumaan
tuona päivänä
Herra ravistelee nyt meidän kansakuntaamme. Tulemme myös näkemään Jesajan ennustuksen toteutumisen. Jumala tulee tekemään meille kuten hän teki Sodomalle ja Gomorralle: "...nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, halpa-arvoinen arvollista vastaan" (Jes.3:5)
Pian Herran vanhurskaat tuomiot käyvät ilmeiseksi jokaiselle, kun menestyminen alkaa loppua. Ja kun tuo päivä lähestyy, monet sanovat olevansa vihityt Kristukselle. Mutta heillä on vain nimi. Ikävä kyllä, he eivät ole hänen omiaan.
Me tulemme myös näkemään harvinaisen tapahtuman, jonka Jeesus kuvaa vertauksessaan: "Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat" (Matt.25:5). Kaikki neitsyet, niin tyhmät kuin viisaat, nukkuivat. Kristus kuvaa nukkuvaa seurakuntaa juuri tulemuksensa edellä. Hän varoittaa Markuksen evankeliumissa: "Varokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon Herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä sanon kaikille: valvokaa" (Mark.13:35-37).
Minun on vaikea käsittää tätä kuvausta Kristuksen vertauksessa. Kuinka nuo viisaat neitsyet voivat nukkua? Kuinka voi kukaan palvelija, joka on valmistautunut Jeesuksen tulemiseen niin kauan, olla unessa, kun Herra saapuu?
Silloin aloin nähdä kovan totuuden Jeesuksen vertauksessa. Muistin Kristuksen ennustuksen siitä, kuinka lopun aikana tapahtuu suuri luopumus seurakunnassa. Sitten muistin Paavalin varoituksen: "...että on jo hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme" (Room.13:11). Paavalin varoitus ilmaisee, että juuri Jeesuksen tulon edellä tulee olemaan suuri uneliaisuus hyvin monilla uskovilla. Jopa vanhurskailla on vaara vaipua uneen.
Paavali myös varoitti: "Sentähden sanotaan: Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha" (Ef.5:14-16).Apostoli kehottaa: "Herätkää pyhät. Älkää olko nukkuvia neitseitä. Olkaa viisaita ja pysykää valveilla Herran tulemusta varten."
Älkää erehtykö siitä, kenelle Paavali tässä puhuu. "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset" (Ef.5:1). Hän sanoo myös: "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat" (1.Tess.5:6-7).
Monet uskovat joutuvat tähän suuren uneliaisuuden koetukseen. Juuri nyt me elämme pimeässä ajassa, aivan keskiyön hetkellä. Herramme tulo on nyt lähempänä kuin koskaan ennen. Mutta kun katselen ympärilleni, niin minä näen monien uskovien vaipuvan syvään uneliaisuuteen. Todellakin jo vuosien ajan uneliaisuus on vallannut suuria joukkoja.
Ajattele miestä, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän rukoilee harvoin jos koskaan. Mutta hän kuluttaa aikaa television edessä katsoen urheilua. Hänellä on myös aikaa harrastuksille, vapaa-ajalle, metsästykselle ja kalastukselle. Mutta hänellä ei ole yhtään aikaa Herralle.
Herra on armollinen tälle miehelle. Hän siunaa häntä, antaa menestystä, huolehtii hänen perheestään. Mutta tämä sama mies, joka sanoo rakastavansa Kristusta, ei voi antaa ajastaan viittä minuuttia polvistumaan ja sanomaan: "Kiitos Herra." Hän on vaarassa tulla nimikristityksi.
Nyt ajattele naista, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän kuluttaa aikaa tunneittain puhelimessa ystäviensä kanssa. Hänellä on aikaa iltaisin suosikki TV-ohjelmille. Hän kuluttaa aikaa lukemiseen. Mutta hänellä ei ole aikaa läheiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Jos hän rukoilee, se tapahtuu vain silloin, kun perhettä kohtaa joku kriisi. Herra ei erikoisesti ole hänen ajatuksissaan. Hän on myös vaarassa tulla nimikristityksi.
Sellaiset uskovat eivät ole valmistuneet Herransa tulemukseen. Joka päivä heidän lamppunsa himmenevät. Se vähäinenkin suhde Jeesukseen hiljalleen häviää. Mutta Raamattu varoittaa selvästi: "...kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta..." (Heb.2:3).
Miksi Herra haluaisi nukkuvia, penseitä, välinpitämättömiä seuraajia luoksensa taivaaseen? Miksi hän haluaisi sellaisia, jotka häpeävät häntä maan päällä, jotka ovat kyllästyneitä Jumalan asioihin, joita ei kiinnosta seurakunta, veljesyhteys ja läheinen suhde Jeesukseen? Meidän päämäärämme taivaassa on palvoa ja palvella häntä iankaikkisesti. Kuinka kukaan voisi nauttia iankaikkisuudesta siellä, jos ei voi suvaita Jeesuksen kanssa vaeltamista täällä?
Jotkut voivat vastata: "Asiat ovat aivan toisin, kun minä kuolen. Minä tulen yhtäkkiä muuttumaan. Herra antaa minulle uuden sydämen tuolla hetkellä. Silloin minä haluan palvoa häntä."
Minun vastaukseni on, että kuolema ei muuta mitään. Sinut tunnetaan sellaisena silloin, kuin mitä olet nyt. Ja se luonne, joka sinulla on nyt, on oleva sama, kun seisot Herran edessä. Jos olet laiska nyt, sinulla on oleva sama luonne silloin. Jos kuolet puolisydämisenä uskovana, nimikristittynä; sellaisena sinut paljastetaan tuomiopäivänä.
Raamattu sanoo, että meidän kaikkien on seisottava Kristuksen tuomioistuimen edessä. Kun tuo aika tulee, Herra pyytää meitä tekemään tilin elämästämme. Hän haluaa tietää kuinka käytimme aikamme. Kuinka aiot vastata hänelle? Hän panee muistiin kaiken, mitä sanot ja teet täällä. Sinä et voi kieltää mitään, kun hän avaa taivaan muistiinpanot. Paljastaako tuo kirja sen, että sinä et paljon edes ajatellut häntä?
Sinä voit sanoa: "Kyllä minä tiedän, että hän rakastaa minua."
Minä vastaisin: "Hän varmaankin rakastaa sinua. Ja siellä tulee olemaan monia, joita Jumala rakastaa, tuona päivänä. Mutta hän on myös vanhurskauden ja oikeuden Jumala. Siksi hänen kansaansa kuoli kapinallisina Vanhan Testamentin erämaassa, vaikka Raamattu sanoo kerta toisensa jälkeen, että Jumala rakasti heitä. Tosiasia on, että he eivät koskaan sallineet heidän sydämiään muutettavan. Ja monet ovat kulkemassa tuota samaa tietä."
Älä ymmärrä väärin. Jumala rakastaa ja kaipaa katuvaa ja ehkä uneliastakin kansaansa. Hän vain haluaa heidän olevan avosydämisiä kuulemaan hänen äänensä ja haluavan kuulla häntä. Mutta vaikka he ovat kuulleet varoituksen toisensa jälkeen, monet totiset uskovat ylenkatsovat Herran ja hylkäävät pelastuksen. Hengessäni minä kuulen Jeesuksen sanovan sellaisista ihmisistä: "Eivät he vain ole välinpitämättömiä minua kohtaan. Eivätkä he ole ainoastaan hyljänneet ensirakkauttansa minuun. He eivät edes ajattele minua. En minä ole enää edes ohimenevä ajatus heille."
Tässä on rakkaudellinen varoitus kaikille
viisaille neitseille, jotka ovat alkaneet
tulla uneliaiksi.
Jos osaisin kuvata Jumalan surua, niin tekisin sen näin: Herra kärsii suurista joukoista, jotka kerran olivat viisaita neitsyitä. Kerran he kaipasivat häntä ja valmistautuivat tunnollisena kohtaamaan hänet. He olivat hereillä, heidän sydämensä paloi. Heidän mielensä ja sielunsa olivat täynnä ensirakkautta Kristukseen. Mutta ajan kuluessa nämä samat viisaat neitsyet alkoivat vähitellen kääntyä pois hänestä. Vähän ajan kuluttua he ylittivät rajan. Ja nyt he ovat tyhmien neitsyiden seurassa, joista Jeesus puhuu.
Sinä voit väittää: "Minä en ole yksi noista tyhmistä neitsyistä. Myönnän kyllä, että en ole yhtä palava Jeesuksen todistaja, jollainen olin ennen. Mutta minusta ei tunnu, että olisin ylittänyt rajan. Minulla on vielä rakkautta häneen sydämessäni. Luen Raamattua, käyn uskollisesti kirkossa, ja minä olen antaumuksellinen puoliso ja isä tai äiti."
Mutta onko sinulla nyt ensirakkaus Kristukseen? Kaipaatko ja janoatko lähempään suhteeseen hänen kanssaan? Sinä tunnustat rakkautesi häneen. Mutta onko se kylmentynyttä tai penseää rakkautta?
Jos todella olet viisas neitsyt - jos et ole koskaan hyljännyt läheistä rakkautta Jeesukseen - mieti tätä Sananlaskujen varoitusta: "Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää" (Sananl.19:15). Sinä et ehkä ajattele olevasi laiska. Monet uskovat, jotka ennen olivat ensirakkaudessa Jeesukseen, ovat nyt tilassa, jota laiskuus kuvaa parhaiten.
Laiskuus sai heistä yliotteen, kun he alkoivat sallia elämässään mielettömiä lihallisia asioita, joita he eivät olisi koskaan aikaisemmin hyväksyneet elämässään. Kun he nauttivat noista asioista, heidän intonsa alkoi laimentua. Ja pian he jättivät päivittäiset rukoukset ja palvomiset. Vähitellen heistä tuli puolisydämisiä, penseitä uskovia. Ja ajan mittaan he vaipuivat vaaralliseen uneliaisuteen.
Minä kysyn sinulta, oletko tullut laiskaksi Jumalan sanan rakastamisessa? Etkö enää pidä aikaasi tärkeänä, vaan tuhlaat sitä internetillä tai television edessä? Tottele Raamatun selviä varoituksia: jos alat tulla laiskaksi, vajoten hengelliseen uneliaisuuteen, ylität lopulta rajan, jota et olisi aikaisemmin osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Ja sinä joudut tyhmien neitsyiden seuraan. Sinä vaivut syvään uneen. Ja ennen kuin edes huomaat, lamppusi liekki alkaa lepattamaan ja viimein sammuu.
Tämä nukkuvien uskovien asia on ollut polttavana sydämessäni jo vuosia. Minä todellakin uskon, että Jumala puhuu saman sanoman monille muille paimenille tänään, kuten hän puhui entisaikojen profeetoille. Mutta lukuisat Jumalan puhemiehet ovat vaipuneet uneen, aivan samoin kuten heidän vastuullaan olevat lampaat. Jesaja kuvaa sitä, mitä me nyt näemme, kun hän huutaa: "Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivätkä he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään" (Jes.56:10).
Nimikristityt jäävät Jumalan iankaikkisen
suunnitelman ulkopuolelle
Tyhmät neitsyet eivät olleet mukana hääaterialla. Heidät suljettiin ulkopuolelle. Jeesuksen vertaus antaa selvän totuuden, joka meidän on hyväksyttävä: kun Herra tuli, vain valmiina olevat sallittiin olla hänen kanssaan.
Vertauksen mukaan: "Mutta yösydännä kuului huuto" (Matt.25:6). Kun minä katson seurakunnan tilannetta tänään, en ainoastaan näe laiskoja paimenia ja nukkuvaa laumaa. Näen myös nautintoihin hullaantuneita uskovia, jotka ryntäävät päätä pahkaa kaikenlaisiin himoihin. Mutta kaikesta tästä pahuudesta ja laiskuudesta huolimatta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa. Hän on sen sijaan käskenyt uskollisia paimeniaan huutamaan varoituksen. Eikä hänen uskollisten vartijoidensa jäännöstä tulla hiljentämään. Vaikka heitä pilkataan, halveksitaan ja heille nauretaan, nämä palvelijat huutavat sen sanoman, joka polttaa heidän sydämiään: "Nyt on keskiyön aika. Ylkä tulee hakemaan morsiantaan. Jeesus on kohta ovella. Uskovat, olkaa valmiit kohtaamaan Herranne."
Tämä on hetkemme huuto: "Olkaa valmiit." Oletko sinä valmis? Oletko valmistautunut kohtaamaan Jeesuksen kasvoista kasvoihin?
Mutta Raamattu sanoo, että kuullaan vielä toinen huuto. Me emme kuule sitä huutoa vielä. Mutta pian kuulemme sen. Tulemme kuulemaan sen, kun Jumala alkaa herättämään voimallaan luopuneen maailman huomion. Ja me kuulemme sen, kun Jeesuksen sanat alkavat toteutua silmiemme edessä: "Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivasten voimat järkkyvät" (Luuk.21:26).
Syvällä sisimmässään jokainen tässä kansakunnassa ja kaikkialla maailmassa tietää, että ihmiskunta on lisääntynyt kriittiseen määrään. Heillä on sisäinen tietoisuus, että maailma ei voi jatkaa näissä olosuhteissa. Jotain yliluonnollista on tapahduttava. On oltava jonkinlaista asioihin puuttumista ylempää. Kaikki merkit ympärillämme viittaavat Herran pikaiseen tulemukseen.
Se päivä lähenee lähenemistään. Ja kun tuo hetki lähestyy, pimeys ja sekasorto lisääntyy maan päällä. Kaikkien yhteiskuntien perustukset tulevat järkkymään. Jo nyt juutalaiset ympäri maailmaa huutavat: "Meidän messiaamme on lopultakin tulossa. Me tunnemme, että hän on jo aivan ovella."
Kun Herran ilmestyminen lopultakin tapahtuu, silloin nukkuvasta seurakunnasta kuuluu tämä huuto: "Meidän lamppumme ovat sammuneet!" Monet tulevat huomaamaan, että heillä ei ollut kestävyyttä. Kylmät ja penseät uskovat ryntäävät kaikkialle korvatakseen menetetyn ajan. He anovat pastoreiltaan: "Auta minua, en tiedä, mitä minun olisi tehtävä. Olen hengellisesti kuollut. Ole hyvä ja kerro minulle, kuinka voin kestää tämän." Mutta monet noista pastoreista ovat aivan yhtä hämillään kuten heidän laumansakin.
Jeesus on jo varoittanut meitä vertauksessaan: "Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli..." (Matt.25:10). Viisaat neitsyet olivat kehottaneet tyhmiä ostamaan itselleen öljyä. Mutta kun tyhmät olivat lähteneet, ylkä tuli.
Kun tuo hetki tulee, meillä ei ole aikaa kasvattamaan Kristuksen luontoa sielussamme. Meillä ei ole aikaa kasvattaa hengellisiä voimavarojamme. Ja silloin selviää nukkuville, että he eivät olleet valmiita. He huutavat tuskaisesti: "Minä olen tyhjä, kuiva. Olen tuhlannut kaiken aikani kaikkien hullutuksien perässä. Olen täysin tuhlannut elämäni. Herra ilmestyy enkä ole valmis."
Kun ylkä sulki oven, tyhmät neitsyet jäivät ulkopuolelle huutamaan: "Herra, Herra, avaa meille! Mutta hän vastasi: Totisesti, minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt.25:11-12). Mikä pelottava tulevaisuuden kuva. Sillä hetkellä ei voida sanoa mitään muuta. Ei voida vedota kenenkään apuun. Herra julistaa: "Ovi on suljettu."
Tässä on Kristuksen omat sanat todistuksena siitä, että vain todella pelastuneet uskovat kuuluvat morsiusjoukkoon. Kaikki, jotka olivat kiinni jossakin synnissä tässä maailmassa - jotka halusivat vain hänen nimensä, mutta ei hänen rakkauttaan - tulevat jäämään ulkopuolelle.
Salli minun nyt antaa sinulle
hyvät uutiset.
Hyvä uutinen on se, että vielä on aikaa. Ovi on vielä avoin. Ja Herran suurin halu on se, että sinä olet siellä hänen puolellaan Karitsan hääaterialla. Hän rakastaa sinua vaikka olet välinpitämätön. Ja jos olet rehellinen, niin sinä olet samaa mieltä hänen sanansa kanssa: "Kyllä, tuo vertaus sopii minuun. Minusta on tullut laiska. Minä en halua tulla tyhmäksi neitsyeksi ja loitota. Minä haluan olla valmis, kun Herran päivä lähestyy."
Jos haluat olla viisas neitsyt, sinun on otettava kaksi askelta. Ne ovat yksinkertaiset askeleet, mutta niitä ei voida jättää ottamatta, jos haluat olla mukana viisaiden neitseiden joukossa:
1.Tee Kristuksesta ajatusmaailmasi keskipiste. Anna Herran olla mukana kaikissa ajatuksissasi. Kun heräät aamulla, kuiskaa hänen nimensä. Illalla, kun menet vuoteeseen, huuda ajatuksissasi hänen puoleensa polvillasi. "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil.4:8). Olkoon tämä jae sinun rukouksesi lähtökohta koko päivän: "Jeesus, sinä olet totta, kunnioitettava, oikea, puhdas, rakastettava. Sinä olet minun Hyvä Uutiseni." Paavali kirjoittaa: "Herra tuntee viisasten ajatukset" (1Kor.3:20). Jumala panee muistiin kaikki ajatuksesi. Hän tietää, milloin sinä ajattelet häntä. Niin anna hänelle kaikki kiitos-ajatuksesi.
2.Rukoile kaiken päivää: "Herra ole minulle syntiselle armollinen. "Tämä yksinkertainen rukous on öljyä sinun lamppuusi. Kun rukoilet sitä päivittäin, niin sinä alat valmistautua kohtaamaan Herrasi. Sinä sanot Jumalalle: "Isä, minä en ole arvollinen, että minua kutsutaan sinun nimelläsi. Minä tarvitsen armoasi. Minä näen, että en ole sitä, mitä luulin olevani. Ajattelin, että olin aika hyvä ihminen. Mutta mitä vähäistä hyvää minussa saattaakin olla, ei se minua hyödytä. Se on saastainen vaate sinun edessäsi. Minä tiedän, että en voi pelastua hyvillä teoillani. Minä tarvitsen armoasi. Minä nöyryytän itseni nyt edessäsi. Herra, ole minulle syntiselle armollinen."
Kun publikaani rukoili, Jeesus sanoi hänestä: "Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen" (Luuk.18:14). Toisin sanoen tässä oli mies, jolle Jeesus avaa oven.
"...on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat" (Heb.9:28). Salli minun kysyä vielä viimeinen kysymys: odotatko hänen tulemustaan? Kaipaatko hänen näkemistään?
Tee parannus, ja päätä etsiä Jeesusta kaikesta sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi, tahdostasi. Hän lupaa, että jos teet niin, sinä varmasti löydät hänet. Hän avaa kaikki ovet sinulle.
---
Profeetta Jesaja sanoi Israelista: "....syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, eivät he niitä salaa...." (Jes.3:9). Nämä sanat kuvaavat nyt Amerikkaa. Kansamme on tehnyt syntiä aivan kuten Sodoma. Meistä on tullut yhteiskunta, missä voidaan tehdä mitä tahansa jumalattomia tekoja häpeilemättä. Minä uskon, että Amerikka on tullut aivan kuilun partaalle.
Jopa tämä maailma myöntää, että asiat ovat menneet liian pitkälle. Luin hiljattain sanomalehdestä artikkelin, joka viittasi rock-tähtiin, jotka vuosia sitten tulivat kuuluisiksi moraalittomuudestaan, jota he esittivät MTV:ssa. Tänä päivänä nämä samat muusikot ovat kauhuissaan siitä hirvittävästä saastasta, joka on vallalla Amerikassa. He sanovat moraalittomuuden nyt olevan pahinta, mitä ovat koskaan nähneet. Vain muutama vuosi sitten he itse ylpeilivät esittämästään moraalittomuudesta. Nyt he puistelevat päitään inhoten sitä, mitä nyt näkevät. He myöntävät: "Emme mekään voi hyväksyä, mitä nykyään tapahtuu. Tämä maa on todella ylittänyt rajan."
Kuinka Herra suhtautuu meidän häpeämättömyyteemme? Kun paha oli vallassa Israelissa, Jumala antoi kansalle taloudellisen tappion ja lamakauden. Näytti siltä, että hän sai kansan huomion puoleensa vain ottamalla pois heidän elinkeinonsa: "Sillä katso, Herra, Herra Sebaot ottaa pois Jerusalemilta ja Juudalta varan ja turvan, kaiken leivänvaran ja vedenvaran...." (Jes.3:1). Tämä tarkoittaa selvästi taloudellista tuhoa.
Minä uskon myös, että taloudelliset vaikeudet ovat Jumalan ainoa keino saada Amerikan huomio puoleensa. Kuinka muuten hän saa otteen syntiin hullaantuneesta kansakunnasta kuin puuttumalla jokaisen kansalaisen kukkaroon? Hän sanoo meille kuten hän sanoi Israelille: "Minä saatan kansantaloutenne vaikeuksiin. Tulette näkemään minun ottavan teiltä pois menestyksen vuodet."
Jesaja kuvaa sitten epätavallista tilannetta: "Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme" (Jes.4:1). Seitsemän neitsyttä yrittivät erikoisjärjestelyillä mennä naimisiin yhden miehen kanssa. Eikä siinä mainittu mitään rakkaudesta tai seurustelusta. Ei sanaakaan mainittu kihlauksesta, intiimistä suhteesta, toisten jättämisestä, uskollisuudesta.
Mitä tässä oikein oli meneillään? Jesaja sanoo meille: "Nämä naiset eivät halua aviomiestä, jota voisivat rakastaa tai joka pitäisi heistä huolta. He ainoastaan halusivat tuon miehen nimen. He haluavat rakkaudetonta, sitoutumatonta avioliittoa, että he saisivat vain määrätyn aseman."
Raamatussa usein numero seitsemän edustaa hengellisiä asioita. Nämä seitsemän naista ehkä edustavat määrätynlaisia ihmisiä, joilla näyttää olevan jotain tekemistä Jumalan valtakunnan kanssa. He sanovat tälle miehelle: "Me huolehdimme omasta toimeentulostamme. Me vain haluamme sinun nimesi häpeämme poistamiseksi. Me haluamme näyttää hyviltä maailman silmissä. Sinun nimesi antaisi meille sellaisen aseman."
Minä uskon, että Jesaja puhuu seurakunnasta. Ja mies, jota nämä naiset haluavat puolisokseen, on Jeesus. Profeetta kuvaa jotain hyvin tärkeää tässä. Hän sanoo, että vaikeuksien aikoina uskoviksi aikovat tulevat yrittämään sovinnaisavioliittoa Kristuksen kanssa. Mutta sellaiset uskovat ovat nimikristittyjä. He haluavat esiintyä hengellisinä, sanovat olevansa sisällä Jumalan valtakunnassa. Mutta he haluavat asettaa Herralle määrättyjä ehtoja. He sanovat: "Minä haluan sinut, Herra. Mutta haluan käydä omaa tietäni ja päättää itse asioistani. Anna minulle vain nimesi. Haluan vain, että minut nähdään yhtenä sinun omistasi, sinun morsiamenasi."
Sellaiset ihmiset eivät halua heitä puettavan Kristuksen vanhurskauden vaippaan. He eivät halua olla intiimissä suhteessa Herran kanssa tai olla riippuvaisia hänestä. He haluavat elää vain itselleen. He eivät halua mitään velvollisuuksia eikä mitään sitoutumista. Tällaisella suhtautumisellaan he sanovat Herralle: "Salli minun nauttia sinun yhteydestäsi. Silloin toiset näkevät minut hyvänä ihmisenä."
Me näemme Jesajan profetian täyttyvän tänä aikana. Seurakunnat Amerikassa ja ympäri maailmaa ovat täynnä miljoonia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta heillä ei ole intiimiä suhdetta Jeesukseen. He eivät käytä aikaa rukoukseen, eivät ota Raamattua esille nähdäkseen, mitä Herra haluaa heistä. On uskomatonta kuinka Herra suvaitsee heitä ja antaa siunauksia ja menestystä. Eivätkä he edes saa sanotuksi: "Kiitos Herra, mitä sinä haluat minun elämältäni?"
Joillain keinoilla nämä ihmiset ovat liittäneet itsensä Kristuksen nimeen. Mutta he tekivät sen omilla ehdoillaan. Meidän Herramme ei ole missään tekemisissä sellaisten järjestelyjen kanssa.
Mutta viisaalla neitsyellä on ensirakkaus ylkään. Hän haluaa jatkuvasti läheisyyttä häneen: "Rakkaani on minun, ja minä hänen..." (Korkea Veisu 2:16). Todellisen kristityn kaipaus on: "Herra, minä en halua vain nimeäsi. Minä haluan sinut kokonaan. Minä ajattelen sinua koko ajan, kun menen vuoteeseen. Ja joka aamu, kun minä herään, minun sydämeni halajaa sinua."
"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..." (Jes.26:8-9).
Todellinen kristitty sanoo: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu" (Jes.61:10).
Kaikki nämä asiat tulevat tapahtumaan
tuona päivänä
Herra ravistelee nyt meidän kansakuntaamme. Tulemme myös näkemään Jesajan ennustuksen toteutumisen. Jumala tulee tekemään meille kuten hän teki Sodomalle ja Gomorralle: "...nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, halpa-arvoinen arvollista vastaan" (Jes.3:5)
Pian Herran vanhurskaat tuomiot käyvät ilmeiseksi jokaiselle, kun menestyminen alkaa loppua. Ja kun tuo päivä lähestyy, monet sanovat olevansa vihityt Kristukselle. Mutta heillä on vain nimi. Ikävä kyllä, he eivät ole hänen omiaan.
Me tulemme myös näkemään harvinaisen tapahtuman, jonka Jeesus kuvaa vertauksessaan: "Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat" (Matt.25:5). Kaikki neitsyet, niin tyhmät kuin viisaat, nukkuivat. Kristus kuvaa nukkuvaa seurakuntaa juuri tulemuksensa edellä. Hän varoittaa Markuksen evankeliumissa: "Varokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon Herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä sanon kaikille: valvokaa" (Mark.13:35-37).
Minun on vaikea käsittää tätä kuvausta Kristuksen vertauksessa. Kuinka nuo viisaat neitsyet voivat nukkua? Kuinka voi kukaan palvelija, joka on valmistautunut Jeesuksen tulemiseen niin kauan, olla unessa, kun Herra saapuu?
Silloin aloin nähdä kovan totuuden Jeesuksen vertauksessa. Muistin Kristuksen ennustuksen siitä, kuinka lopun aikana tapahtuu suuri luopumus seurakunnassa. Sitten muistin Paavalin varoituksen: "...että on jo hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme" (Room.13:11). Paavalin varoitus ilmaisee, että juuri Jeesuksen tulon edellä tulee olemaan suuri uneliaisuus hyvin monilla uskovilla. Jopa vanhurskailla on vaara vaipua uneen.
Paavali myös varoitti: "Sentähden sanotaan: Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha" (Ef.5:14-16).Apostoli kehottaa: "Herätkää pyhät. Älkää olko nukkuvia neitseitä. Olkaa viisaita ja pysykää valveilla Herran tulemusta varten."
Älkää erehtykö siitä, kenelle Paavali tässä puhuu. "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset" (Ef.5:1). Hän sanoo myös: "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat" (1.Tess.5:6-7).
Monet uskovat joutuvat tähän suuren uneliaisuuden koetukseen. Juuri nyt me elämme pimeässä ajassa, aivan keskiyön hetkellä. Herramme tulo on nyt lähempänä kuin koskaan ennen. Mutta kun katselen ympärilleni, niin minä näen monien uskovien vaipuvan syvään uneliaisuuteen. Todellakin jo vuosien ajan uneliaisuus on vallannut suuria joukkoja.
Ajattele miestä, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän rukoilee harvoin jos koskaan. Mutta hän kuluttaa aikaa television edessä katsoen urheilua. Hänellä on myös aikaa harrastuksille, vapaa-ajalle, metsästykselle ja kalastukselle. Mutta hänellä ei ole yhtään aikaa Herralle.
Herra on armollinen tälle miehelle. Hän siunaa häntä, antaa menestystä, huolehtii hänen perheestään. Mutta tämä sama mies, joka sanoo rakastavansa Kristusta, ei voi antaa ajastaan viittä minuuttia polvistumaan ja sanomaan: "Kiitos Herra." Hän on vaarassa tulla nimikristityksi.
Nyt ajattele naista, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän kuluttaa aikaa tunneittain puhelimessa ystäviensä kanssa. Hänellä on aikaa iltaisin suosikki TV-ohjelmille. Hän kuluttaa aikaa lukemiseen. Mutta hänellä ei ole aikaa läheiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Jos hän rukoilee, se tapahtuu vain silloin, kun perhettä kohtaa joku kriisi. Herra ei erikoisesti ole hänen ajatuksissaan. Hän on myös vaarassa tulla nimikristityksi.
Sellaiset uskovat eivät ole valmistuneet Herransa tulemukseen. Joka päivä heidän lamppunsa himmenevät. Se vähäinenkin suhde Jeesukseen hiljalleen häviää. Mutta Raamattu varoittaa selvästi: "...kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta..." (Heb.2:3).
Miksi Herra haluaisi nukkuvia, penseitä, välinpitämättömiä seuraajia luoksensa taivaaseen? Miksi hän haluaisi sellaisia, jotka häpeävät häntä maan päällä, jotka ovat kyllästyneitä Jumalan asioihin, joita ei kiinnosta seurakunta, veljesyhteys ja läheinen suhde Jeesukseen? Meidän päämäärämme taivaassa on palvoa ja palvella häntä iankaikkisesti. Kuinka kukaan voisi nauttia iankaikkisuudesta siellä, jos ei voi suvaita Jeesuksen kanssa vaeltamista täällä?
Jotkut voivat vastata: "Asiat ovat aivan toisin, kun minä kuolen. Minä tulen yhtäkkiä muuttumaan. Herra antaa minulle uuden sydämen tuolla hetkellä. Silloin minä haluan palvoa häntä."
Minun vastaukseni on, että kuolema ei muuta mitään. Sinut tunnetaan sellaisena silloin, kuin mitä olet nyt. Ja se luonne, joka sinulla on nyt, on oleva sama, kun seisot Herran edessä. Jos olet laiska nyt, sinulla on oleva sama luonne silloin. Jos kuolet puolisydämisenä uskovana, nimikristittynä; sellaisena sinut paljastetaan tuomiopäivänä.
Raamattu sanoo, että meidän kaikkien on seisottava Kristuksen tuomioistuimen edessä. Kun tuo aika tulee, Herra pyytää meitä tekemään tilin elämästämme. Hän haluaa tietää kuinka käytimme aikamme. Kuinka aiot vastata hänelle? Hän panee muistiin kaiken, mitä sanot ja teet täällä. Sinä et voi kieltää mitään, kun hän avaa taivaan muistiinpanot. Paljastaako tuo kirja sen, että sinä et paljon edes ajatellut häntä?
Sinä voit sanoa: "Kyllä minä tiedän, että hän rakastaa minua."
Minä vastaisin: "Hän varmaankin rakastaa sinua. Ja siellä tulee olemaan monia, joita Jumala rakastaa, tuona päivänä. Mutta hän on myös vanhurskauden ja oikeuden Jumala. Siksi hänen kansaansa kuoli kapinallisina Vanhan Testamentin erämaassa, vaikka Raamattu sanoo kerta toisensa jälkeen, että Jumala rakasti heitä. Tosiasia on, että he eivät koskaan sallineet heidän sydämiään muutettavan. Ja monet ovat kulkemassa tuota samaa tietä."
Älä ymmärrä väärin. Jumala rakastaa ja kaipaa katuvaa ja ehkä uneliastakin kansaansa. Hän vain haluaa heidän olevan avosydämisiä kuulemaan hänen äänensä ja haluavan kuulla häntä. Mutta vaikka he ovat kuulleet varoituksen toisensa jälkeen, monet totiset uskovat ylenkatsovat Herran ja hylkäävät pelastuksen. Hengessäni minä kuulen Jeesuksen sanovan sellaisista ihmisistä: "Eivät he vain ole välinpitämättömiä minua kohtaan. Eivätkä he ole ainoastaan hyljänneet ensirakkauttansa minuun. He eivät edes ajattele minua. En minä ole enää edes ohimenevä ajatus heille."
Tässä on rakkaudellinen varoitus kaikille
viisaille neitseille, jotka ovat alkaneet
tulla uneliaiksi.
Jos osaisin kuvata Jumalan surua, niin tekisin sen näin: Herra kärsii suurista joukoista, jotka kerran olivat viisaita neitsyitä. Kerran he kaipasivat häntä ja valmistautuivat tunnollisena kohtaamaan hänet. He olivat hereillä, heidän sydämensä paloi. Heidän mielensä ja sielunsa olivat täynnä ensirakkautta Kristukseen. Mutta ajan kuluessa nämä samat viisaat neitsyet alkoivat vähitellen kääntyä pois hänestä. Vähän ajan kuluttua he ylittivät rajan. Ja nyt he ovat tyhmien neitsyiden seurassa, joista Jeesus puhuu.
Sinä voit väittää: "Minä en ole yksi noista tyhmistä neitsyistä. Myönnän kyllä, että en ole yhtä palava Jeesuksen todistaja, jollainen olin ennen. Mutta minusta ei tunnu, että olisin ylittänyt rajan. Minulla on vielä rakkautta häneen sydämessäni. Luen Raamattua, käyn uskollisesti kirkossa, ja minä olen antaumuksellinen puoliso ja isä tai äiti."
Mutta onko sinulla nyt ensirakkaus Kristukseen? Kaipaatko ja janoatko lähempään suhteeseen hänen kanssaan? Sinä tunnustat rakkautesi häneen. Mutta onko se kylmentynyttä tai penseää rakkautta?
Jos todella olet viisas neitsyt - jos et ole koskaan hyljännyt läheistä rakkautta Jeesukseen - mieti tätä Sananlaskujen varoitusta: "Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää" (Sananl.19:15). Sinä et ehkä ajattele olevasi laiska. Monet uskovat, jotka ennen olivat ensirakkaudessa Jeesukseen, ovat nyt tilassa, jota laiskuus kuvaa parhaiten.
Laiskuus sai heistä yliotteen, kun he alkoivat sallia elämässään mielettömiä lihallisia asioita, joita he eivät olisi koskaan aikaisemmin hyväksyneet elämässään. Kun he nauttivat noista asioista, heidän intonsa alkoi laimentua. Ja pian he jättivät päivittäiset rukoukset ja palvomiset. Vähitellen heistä tuli puolisydämisiä, penseitä uskovia. Ja ajan mittaan he vaipuivat vaaralliseen uneliaisuteen.
Minä kysyn sinulta, oletko tullut laiskaksi Jumalan sanan rakastamisessa? Etkö enää pidä aikaasi tärkeänä, vaan tuhlaat sitä internetillä tai television edessä? Tottele Raamatun selviä varoituksia: jos alat tulla laiskaksi, vajoten hengelliseen uneliaisuuteen, ylität lopulta rajan, jota et olisi aikaisemmin osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Ja sinä joudut tyhmien neitsyiden seuraan. Sinä vaivut syvään uneen. Ja ennen kuin edes huomaat, lamppusi liekki alkaa lepattamaan ja viimein sammuu.
Tämä nukkuvien uskovien asia on ollut polttavana sydämessäni jo vuosia. Minä todellakin uskon, että Jumala puhuu saman sanoman monille muille paimenille tänään, kuten hän puhui entisaikojen profeetoille. Mutta lukuisat Jumalan puhemiehet ovat vaipuneet uneen, aivan samoin kuten heidän vastuullaan olevat lampaat. Jesaja kuvaa sitä, mitä me nyt näemme, kun hän huutaa: "Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivätkä he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään" (Jes.56:10).
Nimikristityt jäävät Jumalan iankaikkisen
suunnitelman ulkopuolelle
Tyhmät neitsyet eivät olleet mukana hääaterialla. Heidät suljettiin ulkopuolelle. Jeesuksen vertaus antaa selvän totuuden, joka meidän on hyväksyttävä: kun Herra tuli, vain valmiina olevat sallittiin olla hänen kanssaan.
Vertauksen mukaan: "Mutta yösydännä kuului huuto" (Matt.25:6). Kun minä katson seurakunnan tilannetta tänään, en ainoastaan näe laiskoja paimenia ja nukkuvaa laumaa. Näen myös nautintoihin hullaantuneita uskovia, jotka ryntäävät päätä pahkaa kaikenlaisiin himoihin. Mutta kaikesta tästä pahuudesta ja laiskuudesta huolimatta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa. Hän on sen sijaan käskenyt uskollisia paimeniaan huutamaan varoituksen. Eikä hänen uskollisten vartijoidensa jäännöstä tulla hiljentämään. Vaikka heitä pilkataan, halveksitaan ja heille nauretaan, nämä palvelijat huutavat sen sanoman, joka polttaa heidän sydämiään: "Nyt on keskiyön aika. Ylkä tulee hakemaan morsiantaan. Jeesus on kohta ovella. Uskovat, olkaa valmiit kohtaamaan Herranne."
Tämä on hetkemme huuto: "Olkaa valmiit." Oletko sinä valmis? Oletko valmistautunut kohtaamaan Jeesuksen kasvoista kasvoihin?
Mutta Raamattu sanoo, että kuullaan vielä toinen huuto. Me emme kuule sitä huutoa vielä. Mutta pian kuulemme sen. Tulemme kuulemaan sen, kun Jumala alkaa herättämään voimallaan luopuneen maailman huomion. Ja me kuulemme sen, kun Jeesuksen sanat alkavat toteutua silmiemme edessä: "Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivasten voimat järkkyvät" (Luuk.21:26).
Syvällä sisimmässään jokainen tässä kansakunnassa ja kaikkialla maailmassa tietää, että ihmiskunta on lisääntynyt kriittiseen määrään. Heillä on sisäinen tietoisuus, että maailma ei voi jatkaa näissä olosuhteissa. Jotain yliluonnollista on tapahduttava. On oltava jonkinlaista asioihin puuttumista ylempää. Kaikki merkit ympärillämme viittaavat Herran pikaiseen tulemukseen.
Se päivä lähenee lähenemistään. Ja kun tuo hetki lähestyy, pimeys ja sekasorto lisääntyy maan päällä. Kaikkien yhteiskuntien perustukset tulevat järkkymään. Jo nyt juutalaiset ympäri maailmaa huutavat: "Meidän messiaamme on lopultakin tulossa. Me tunnemme, että hän on jo aivan ovella."
Kun Herran ilmestyminen lopultakin tapahtuu, silloin nukkuvasta seurakunnasta kuuluu tämä huuto: "Meidän lamppumme ovat sammuneet!" Monet tulevat huomaamaan, että heillä ei ollut kestävyyttä. Kylmät ja penseät uskovat ryntäävät kaikkialle korvatakseen menetetyn ajan. He anovat pastoreiltaan: "Auta minua, en tiedä, mitä minun olisi tehtävä. Olen hengellisesti kuollut. Ole hyvä ja kerro minulle, kuinka voin kestää tämän." Mutta monet noista pastoreista ovat aivan yhtä hämillään kuten heidän laumansakin.
Jeesus on jo varoittanut meitä vertauksessaan: "Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli..." (Matt.25:10). Viisaat neitsyet olivat kehottaneet tyhmiä ostamaan itselleen öljyä. Mutta kun tyhmät olivat lähteneet, ylkä tuli.
Kun tuo hetki tulee, meillä ei ole aikaa kasvattamaan Kristuksen luontoa sielussamme. Meillä ei ole aikaa kasvattaa hengellisiä voimavarojamme. Ja silloin selviää nukkuville, että he eivät olleet valmiita. He huutavat tuskaisesti: "Minä olen tyhjä, kuiva. Olen tuhlannut kaiken aikani kaikkien hullutuksien perässä. Olen täysin tuhlannut elämäni. Herra ilmestyy enkä ole valmis."
Kun ylkä sulki oven, tyhmät neitsyet jäivät ulkopuolelle huutamaan: "Herra, Herra, avaa meille! Mutta hän vastasi: Totisesti, minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt.25:11-12). Mikä pelottava tulevaisuuden kuva. Sillä hetkellä ei voida sanoa mitään muuta. Ei voida vedota kenenkään apuun. Herra julistaa: "Ovi on suljettu."
Tässä on Kristuksen omat sanat todistuksena siitä, että vain todella pelastuneet uskovat kuuluvat morsiusjoukkoon. Kaikki, jotka olivat kiinni jossakin synnissä tässä maailmassa - jotka halusivat vain hänen nimensä, mutta ei hänen rakkauttaan - tulevat jäämään ulkopuolelle.
Salli minun nyt antaa sinulle
hyvät uutiset.
Hyvä uutinen on se, että vielä on aikaa. Ovi on vielä avoin. Ja Herran suurin halu on se, että sinä olet siellä hänen puolellaan Karitsan hääaterialla. Hän rakastaa sinua vaikka olet välinpitämätön. Ja jos olet rehellinen, niin sinä olet samaa mieltä hänen sanansa kanssa: "Kyllä, tuo vertaus sopii minuun. Minusta on tullut laiska. Minä en halua tulla tyhmäksi neitsyeksi ja loitota. Minä haluan olla valmis, kun Herran päivä lähestyy."
Jos haluat olla viisas neitsyt, sinun on otettava kaksi askelta. Ne ovat yksinkertaiset askeleet, mutta niitä ei voida jättää ottamatta, jos haluat olla mukana viisaiden neitseiden joukossa:
1.Tee Kristuksesta ajatusmaailmasi keskipiste. Anna Herran olla mukana kaikissa ajatuksissasi. Kun heräät aamulla, kuiskaa hänen nimensä. Illalla, kun menet vuoteeseen, huuda ajatuksissasi hänen puoleensa polvillasi. "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil.4:8). Olkoon tämä jae sinun rukouksesi lähtökohta koko päivän: "Jeesus, sinä olet totta, kunnioitettava, oikea, puhdas, rakastettava. Sinä olet minun Hyvä Uutiseni." Paavali kirjoittaa: "Herra tuntee viisasten ajatukset" (1Kor.3:20). Jumala panee muistiin kaikki ajatuksesi. Hän tietää, milloin sinä ajattelet häntä. Niin anna hänelle kaikki kiitos-ajatuksesi.
2.Rukoile kaiken päivää: "Herra ole minulle syntiselle armollinen. "Tämä yksinkertainen rukous on öljyä sinun lamppuusi. Kun rukoilet sitä päivittäin, niin sinä alat valmistautua kohtaamaan Herrasi. Sinä sanot Jumalalle: "Isä, minä en ole arvollinen, että minua kutsutaan sinun nimelläsi. Minä tarvitsen armoasi. Minä näen, että en ole sitä, mitä luulin olevani. Ajattelin, että olin aika hyvä ihminen. Mutta mitä vähäistä hyvää minussa saattaakin olla, ei se minua hyödytä. Se on saastainen vaate sinun edessäsi. Minä tiedän, että en voi pelastua hyvillä teoillani. Minä tarvitsen armoasi. Minä nöyryytän itseni nyt edessäsi. Herra, ole minulle syntiselle armollinen."
Kun publikaani rukoili, Jeesus sanoi hänestä: "Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen" (Luuk.18:14). Toisin sanoen tässä oli mies, jolle Jeesus avaa oven.
"...on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat" (Heb.9:28). Salli minun kysyä vielä viimeinen kysymys: odotatko hänen tulemustaan? Kaipaatko hänen näkemistään?
Tee parannus, ja päätä etsiä Jeesusta kaikesta sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi, tahdostasi. Hän lupaa, että jos teet niin, sinä varmasti löydät hänet. Hän avaa kaikki ovet sinulle.
---
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saatanan nukuttavista saarnateksteistä.
Kuka porttopappi on tämän taidon sinulle opettenut?
Huuda avuksesi Herraa,
niin saatana poistuu.
Turvallista matkaa.
Siksi voin sinullekin täällä Saatanasta totuuden kertoa.
Totuuden, jota sydämessäsi asuva Saatanan henki ei siedä kuulla.
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
Sama torontto-asusinhenki siellä riehuu hieman eri nimikkeillä ja korostuksilla höystettynä.
Eksyttäviä villitseviä oppeja opettavat ja houkuttelevat ihmisiä tuolle saatanalliselle lahkolaiskasteelle, jossa ihmiseen pumpataan vierasta henkeä, joka pistää uhrin selälleen maahan sätkiään ja päästämään suustaan eläimellisiä ääniä.
Siksi, koska se tahtoo kaikkien ihmisten haistelevan
sitä samaa maan tomua, jota sen pitää koko elämänsä ajan haistella:
"Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muute eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät."
vanhan lastenlaulun tapaan:
"Pieni käärme veikeä, uiskenteli veessä..."
Kun katsoo niiden ihmisten ilmeitä kun ne on selällään siellä jonkin pölyisen palloiluhallin lattialla kuin kuolintoreissaan vääntelehtivät ja kiemurtelevat. Kyllä se vihtahousu jotain niiden kanssa siellä lattialla touhuaa?
mutta Saatanan valituille se on varmasti heidän siihen astisen
elämäsä ihanin kokemus. Eräs oululainen nainen kertoi kerran lehdessä,
että hän oli silloin käynyt Juntusen ja Jalovaaran kaadettava jo 33
kertaa, ja tästä on aikaa jo yli kymmenen vuotta.
Joten nyt varmaankin jo yli sata kertaa. Tässäkin toteutuu kirjoitus:
"Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun
antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä,
jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."