No niin. Ihmisen perimä on sitten selvitetty ja kaikki luomisen salaisuudet paljastettu?
Sanokaapa viisaammat ja tyhmemmät, kun nyt tiedetään miten ne 100.000 erilaista proteiinia syntyvät olemassaoloon, niin mitenkä noista 100.000 erilaisesta rakennuspalikasta syntyy esimerkiksi ihminen?
Kuvittelen ymmärtäväni miten nuo palikat nyt rakentuvat, mutta osaisiko joku selittää miten ne proteiinit siirtyvät oikeilla paikoilleen muodostaakseen toimivia ja erikoistuneita soluja joista rakentuu koko mikroskooppinen megalomaaninen yhteentoimiva systeemi? En ole asiasta nähnyt mitää selostetta, puhutaan kyllä esim. morfogeneettisistä kentistä, mutta se luokitellaan useimmiten huuhaan puolelle..
Ihankuin eliön kehityksen ymmärtämisessä olisi rakennusohjeen kokoinen aukko. Ja palikkapussissa on sentään 100.000 erilaista osaa?
Sanokaapa viisaammat ja tyhmemmät, kun nyt tiedetään miten ne 100.000 erilaista proteiinia syntyvät olemassaoloon, niin mitenkä noista 100.000 erilaisesta rakennuspalikasta syntyy esimerkiksi ihminen?
Kuvittelen ymmärtäväni miten nuo palikat nyt rakentuvat, mutta osaisiko joku selittää miten ne proteiinit siirtyvät oikeilla paikoilleen muodostaakseen toimivia ja erikoistuneita soluja joista rakentuu koko mikroskooppinen megalomaaninen yhteentoimiva systeemi? En ole asiasta nähnyt mitää selostetta, puhutaan kyllä esim. morfogeneettisistä kentistä, mutta se luokitellaan useimmiten huuhaan puolelle..
Ihankuin eliön kehityksen ymmärtämisessä olisi rakennusohjeen kokoinen aukko. Ja palikkapussissa on sentään 100.000 erilaista osaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa tutustua fraktaaleihin ja kaaosteoriaan. Sitä kautta voi ainaikin yrittää ymmärtää kuinka homma pelaa.
"Kannattaa tutustua fraktaaleihin ja kaaosteoriaan. Sitä kautta voi ainaikin yrittää ymmärtää kuinka homma pelaa."
Tuota olen itsekin miettinyt. Siltä suunnalta vain tulee äkkiä vastaan teleologinen seinä, noin tieteenfilosofisessa mielessä: fraktaalit ovat täysin deterministisiä systeemejä: samoilla lähtöarvoilla tulee aina sama lopputulos, satunnaista on vain mittaamisen (laskennan) senhetkinen tarkkuus...
Mutta eikös fraktaaleille ole ominaista että satunnaisillakin lähtöarvoilla tulee saman oloinen lopputulos. Ja silloinkin, jos laskennan aikana systeemiin lisätään satunnaisia häiriöitä (kohtuulisessa määrin).
njeh... Ainakin esim Mandelbrotin joukossa lähtöarvon tarkkuus (koordinaatti eli paikka) antaa lopputuloksen riippuen täsmälleen tästä lähtöarvosta. Hieman toisella arvolla (koordinaatti vähän vierestä) tulee hieman poikkeava lopputulos. Nämä lopputulokset vietekäin asetettuna syntyy monimutkainen ja JATKUVA kuvio, johin voi zoomata (asettaa lähtöarvot tarkemmilla desimaaleilla) äärettömästi. Tämä fraktaali näyttäisi olevan täysin deterministinen mutta ennustamaton (tietty kuvion hahmo muuntuu ja elää "syvemmälle" mentäessa ja "paikasta" riippuen, mutta sitä ei voi päätellä muuten kuin laskemalla ja katsomalla minkälainen se on). Voisi ajatella että tuohon on "kompressoitu" ääretön määrä informaatiota, jonka saa esiin aikaa (laskenta-iteraatioita) käyttämällä...
..ihmeellistä asiaa...hämmästyttää...kummastuttaa pientä kulkijaaa!! ;D
tämän tähän sattuneen ympäristönsä muokkaama taideteos jota ihmisen on kiva katsella. Taideteostahan ei tunnetusti voi tulkita vaan sitä tulkitsijaa. Joten jatketaan katselemista.
Tässä ympäristö tarkoittaa luonnollisesti koko maailmankaikkeutta sen kaikkinen ominaisuuksineen, mutta varmastikkin paikallisympäristöllä "otollinen maapallo" on läheisempi ja tärkeämpi merkitys mitä tulee ominaisuuksiimme.
Itse olen ollut aina hieman sillä kannalla että ihminen on eräänlainen kävelevä kusiaispesä.
Solut ovat kaiken ydin ja ne pystyvät jakamaan hommia. Solun tärkeä osa mitokondrio on todennäköisesti elämän alkuvaiheessa tumallisten solujen esimuotojen fagosytoimia bakteereja, täten ne ovat sopeutuneet endosymbioottiseen elämään tumallisten solujen kanssa.
Solullista jutskaa:
http://www.uku.fi/laitokset/anat/sob/metabolia.htm#anchor86781
Toinen mieleen tuleva kusiaispesä vertaukseen sopiva asia ihmisestä ovat mm. bakteerit. Elämme niiden kanssa symbioosissa. Bakteereja vilisee mm. iholla pilvin pimein ja suolistossa niitä jyllää 1, 5 kiloa tehden toitä "pesän" eteen. Ilman niitä olisimme mahdottomuus.
Kolmas ja neljäs, niitä voisi kehitellä vaikkapa laumaeläin jutuista, toisilta kaikki asiat matkituista käytösmalleista, jne.
Tämä meni varmaankin ohi tuon proteiinijutskan, mutta enhän olekkaan mikään biologi, olen ihminen jota on kiva katsella. Kuuntelemisen kanssa on joskus niin ja näin. )))
Kyllä se siitä, lykkää kusiaispesäsi kirjastoon.
Esitin selkeän kysymyksen:
osaisiko joku selittää miten ne proteiinit siirtyvät oikeille paikoilleen?
Voisiko joku kirjastossa jo piipahtanut selittää lyhyesti seikan. Aiheesta ei tunnu olevan juuri mitään tietoa missään. Pitääkö uskoa morfogeneettisiin kenttiin tai astraaliruumiisiin?