Ketä/keitä pidätte Suomen parhaimpina näyttelijöinä? Entä paras suomalainen leffa?
Mun mielstä parhaat suomalaiset näyttelijät on seuraavia:
Miehet: Peter Frantzen, Kari-Pekka Toivonen, Juha Veijonen
Naiset: Minna Haapakylä, Irina Brörklund, Tiina Lymi
Parhaita suomaisia elokuvia: Rukajärventie, Levottomat, Veturimiehet heiluttaa
Suomalaisia näyttelijöitä
9
2932
Vastaukset
- Yäks
Ei pitäs kirjottaa tällasta tähän mutta... suomalaiset elokuvat on tuskastuttavaa katsottavaa. Kaikki on OK kunnes ensimmäinen repliikki kajahtaa ilmoille: uskottavuus loppuu siihen. Miksi dialogi on suomalaisleffoissa aina niin s-tanan kökköä? Miksi kirjakieltä, yliartikulointia, jäykistelyä?
Näyttelijät on niin epäuskottavia että puistattaa. Kökköyden huippuna pitäisin Levottomia.
Katsomisen arvoisia suomileffoja on vain Komisario Palmu -elokuvat, joissa liioittelu ja ylidramaattisuus kuuluvat asiaan.- Vakava Lapsi
Enpäs nyt oikein tiedä... kyllä nyt pitää vähän vastata
En tiedä kuinka perehtynyt olet suomalaiseen elokuvaan, mutta pidän omasta mielestäni kyllä paskapuheena sitä, että suomalaisen elokuvan dialogi olisi aina "tönkköä" kirjakieltä, yliartikulointia ja jäykistelyä.
Katso vaikkapa sellainen elokuva kuin Maa on syntinen laulu (Rauni Mållberg, vuotta en muista) niin siinä pitäisi olla jo aika hyvää dialogia kenen tahansa mielestä.
Luulenpa, että ongelma on aika universaali. Onko mielessäsi ehkä käynyt, että sellainen joka puhuu vaikkapa englantia äidinkielenään ärsyyntyy mahdollisesti englanninkielisten elokuvien dialogin tönkköydestä. Vaikea suomea äidinkielenään puhuvan on sanoa kuulostaako jonkun Trainspottingin narkkarin puhe uskottavalta vaikka kielitaito olisikin hyvä, kun kerran harva suomalainen on ollut tekemisissä brittinistien kanssa. Toisin on taas suomalaiset elokuvat. Jokainen suomalainen tietää, miten niin lappilaisen poromiehen kuin helsinkiläisen jenginuoren pitäisi elokuvassa(kin) puhua, jolloin dialogi helposti tuntuu epäluontevalta. Saatathan Sinä tietysti olla vuosia eri maissa asunut kielen ja kulttuurin tunteva, kulturelli ihminen, jolla on painavaa näkemystä, mutta valtaosa meistä ei ole (kuten minä).
Kirjoittajalla on kovat paineet.
Ja yhtä lailla näyttelijät. Levottomat nyt onkin überkökkö ja monestakin syystä (ei pelkästään näyttelijätyön tai dialogin takia), mutta kyllä Suomesta löytyy osaavia näyttelijöitä aika hitosti. Mutta sekin on kulttuurisidonnainen. Suomalainen näyttelijä joutuu olemaan uskottava suomalaisille suomalaisessa roolissa, mikä on aika pirun vaikeaa, koska tämän maan kulttuuri on jokaiselle suomalaiskatsojalle tuttu. Eri asia on, kun joku Robert de Niro näyttelee amerikanitalialaista gangsteria 1960-luvun Las Vegasissa. Kuka voi täällä voi sanoa, että de Niro ei osaa näytellä 60-luvun lasvegasilaista gangsteria. Kuka helvetti muka tietää täällä, miten sellaista pitää näytellä. Sen sijaan jokainen tietää millainen on suomalainen kovanaama tai jalkaväen alikersantti, jota joku Juha Veijonen tai Kari Väänänen näyttelee. Lähtökohdat vaikuttavat.
Enkä väitä, etteikö Suomessa olisi kirjoitettu saatanasti huonoa dialogia tai olisi monen monta huonoa näyttelijää (Speden leffat ovat malliesimerkkejä molemmista epäkohdista). Silti väitän, että on monta suomalaista elokuvaa joissa on miltä tahansa kantilta katsottuna hyvää dialogia ja hyvää näyttelijäntyötä. Ongelman muodostaa täysin suomalaisuuden tuttuus.
Komisario Palmut ovat kyllä hyviä, ei siinä mitään.
Hyvät kesät - Yäks
Vakava Lapsi kirjoitti:
Enpäs nyt oikein tiedä... kyllä nyt pitää vähän vastata
En tiedä kuinka perehtynyt olet suomalaiseen elokuvaan, mutta pidän omasta mielestäni kyllä paskapuheena sitä, että suomalaisen elokuvan dialogi olisi aina "tönkköä" kirjakieltä, yliartikulointia ja jäykistelyä.
Katso vaikkapa sellainen elokuva kuin Maa on syntinen laulu (Rauni Mållberg, vuotta en muista) niin siinä pitäisi olla jo aika hyvää dialogia kenen tahansa mielestä.
Luulenpa, että ongelma on aika universaali. Onko mielessäsi ehkä käynyt, että sellainen joka puhuu vaikkapa englantia äidinkielenään ärsyyntyy mahdollisesti englanninkielisten elokuvien dialogin tönkköydestä. Vaikea suomea äidinkielenään puhuvan on sanoa kuulostaako jonkun Trainspottingin narkkarin puhe uskottavalta vaikka kielitaito olisikin hyvä, kun kerran harva suomalainen on ollut tekemisissä brittinistien kanssa. Toisin on taas suomalaiset elokuvat. Jokainen suomalainen tietää, miten niin lappilaisen poromiehen kuin helsinkiläisen jenginuoren pitäisi elokuvassa(kin) puhua, jolloin dialogi helposti tuntuu epäluontevalta. Saatathan Sinä tietysti olla vuosia eri maissa asunut kielen ja kulttuurin tunteva, kulturelli ihminen, jolla on painavaa näkemystä, mutta valtaosa meistä ei ole (kuten minä).
Kirjoittajalla on kovat paineet.
Ja yhtä lailla näyttelijät. Levottomat nyt onkin überkökkö ja monestakin syystä (ei pelkästään näyttelijätyön tai dialogin takia), mutta kyllä Suomesta löytyy osaavia näyttelijöitä aika hitosti. Mutta sekin on kulttuurisidonnainen. Suomalainen näyttelijä joutuu olemaan uskottava suomalaisille suomalaisessa roolissa, mikä on aika pirun vaikeaa, koska tämän maan kulttuuri on jokaiselle suomalaiskatsojalle tuttu. Eri asia on, kun joku Robert de Niro näyttelee amerikanitalialaista gangsteria 1960-luvun Las Vegasissa. Kuka voi täällä voi sanoa, että de Niro ei osaa näytellä 60-luvun lasvegasilaista gangsteria. Kuka helvetti muka tietää täällä, miten sellaista pitää näytellä. Sen sijaan jokainen tietää millainen on suomalainen kovanaama tai jalkaväen alikersantti, jota joku Juha Veijonen tai Kari Väänänen näyttelee. Lähtökohdat vaikuttavat.
Enkä väitä, etteikö Suomessa olisi kirjoitettu saatanasti huonoa dialogia tai olisi monen monta huonoa näyttelijää (Speden leffat ovat malliesimerkkejä molemmista epäkohdista). Silti väitän, että on monta suomalaista elokuvaa joissa on miltä tahansa kantilta katsottuna hyvää dialogia ja hyvää näyttelijäntyötä. Ongelman muodostaa täysin suomalaisuuden tuttuus.
Komisario Palmut ovat kyllä hyviä, ei siinä mitään.
Hyvät kesätKun moitin suomalaisia elokuvia, en tarkoittanut mitenkään erityisesti verrattuna muunmaalaisiin, amerikkalaisiin tms. Kyllä niissäkin on monen tasoista dialogia ja naamanvääntöä. Tarkoitin ihan puhtaasti kokemuksena, elokuvanautintona sinänsä.
Toisaalta olen kyllä monesti miettinyt mainitsemaasi kieliasiaa - johtuuko tönkköyden tunne vain siitä, että suomalaisena sitä osaa niin tarkasti erottaa vivahteet, murteet, puhe/kirjakielen jne. kuten sanot Vakava lapsi. Kyllä se varmasti jonkun verran vaikuttaa, vaikka kielitaitoa onkin aikalailla jo työn puolesta, ja ulkomaillakin on tullut asustettua enemmän kuin etelänreissun verran.
Minusta vain tuntuu jatkuvasti, että suomalaisissa leffoissa ja TV-sarjoissa sanotaan asioita tavalla, jota missään arkielämän tilanteessa ei voisi kuvitella, se tuntuu niin oudolta. Ne jutut on todella paperin makuisia, siis itse sanat ja lauseet joita käytetään. On vain keksitty asia, joka pitäisi ilmaista, mutta ei ole vaivauduttu vääntämään sitä todentuntuiseen muotoon. Kaikki kuulostaa paperista luetulta. Asia kyllä sanotaan, mutta kirjoitetulla kielellä. Kirjakielellä yleensä.
Elokuvien ei ole tietenkään tarkoitus olla täsmälleen aitoa arkielämää, kuka sitä jaksais katsoa. Mutta käytetyn kielen pitäisi kyllä olla sellaista, että sitä voi oikeasti kuvitella kuulevansa ihmisten suusta ko. tilanteessa. Sitä tunnetta en suomalaisista tuotoksista saa, en sitten millään.
Maa on syntinen laulu... se tuntui kyllä aidolta. Mutta olipa niin kammottava juttu muuten, etten voinut katsoa kuin kymmenen minuutin pätkän. Suomalaiset on kieltämättä hyviä äärimmäisen kurjuuden, masennuksen ja surkeuden kuvaamisessa, mutta menevimmissä ja positiivisemmissa jutuissa loppuu paukut kesken.
Ainoa suomalainen TV-sarja, jossa dialogi luisti aidosti melkein joka hetki, oli Tankki täyteen - mutta sehän taisikin olla englantilaisen kirjoittama... - Vakava Lapsi
Yäks kirjoitti:
Kun moitin suomalaisia elokuvia, en tarkoittanut mitenkään erityisesti verrattuna muunmaalaisiin, amerikkalaisiin tms. Kyllä niissäkin on monen tasoista dialogia ja naamanvääntöä. Tarkoitin ihan puhtaasti kokemuksena, elokuvanautintona sinänsä.
Toisaalta olen kyllä monesti miettinyt mainitsemaasi kieliasiaa - johtuuko tönkköyden tunne vain siitä, että suomalaisena sitä osaa niin tarkasti erottaa vivahteet, murteet, puhe/kirjakielen jne. kuten sanot Vakava lapsi. Kyllä se varmasti jonkun verran vaikuttaa, vaikka kielitaitoa onkin aikalailla jo työn puolesta, ja ulkomaillakin on tullut asustettua enemmän kuin etelänreissun verran.
Minusta vain tuntuu jatkuvasti, että suomalaisissa leffoissa ja TV-sarjoissa sanotaan asioita tavalla, jota missään arkielämän tilanteessa ei voisi kuvitella, se tuntuu niin oudolta. Ne jutut on todella paperin makuisia, siis itse sanat ja lauseet joita käytetään. On vain keksitty asia, joka pitäisi ilmaista, mutta ei ole vaivauduttu vääntämään sitä todentuntuiseen muotoon. Kaikki kuulostaa paperista luetulta. Asia kyllä sanotaan, mutta kirjoitetulla kielellä. Kirjakielellä yleensä.
Elokuvien ei ole tietenkään tarkoitus olla täsmälleen aitoa arkielämää, kuka sitä jaksais katsoa. Mutta käytetyn kielen pitäisi kyllä olla sellaista, että sitä voi oikeasti kuvitella kuulevansa ihmisten suusta ko. tilanteessa. Sitä tunnetta en suomalaisista tuotoksista saa, en sitten millään.
Maa on syntinen laulu... se tuntui kyllä aidolta. Mutta olipa niin kammottava juttu muuten, etten voinut katsoa kuin kymmenen minuutin pätkän. Suomalaiset on kieltämättä hyviä äärimmäisen kurjuuden, masennuksen ja surkeuden kuvaamisessa, mutta menevimmissä ja positiivisemmissa jutuissa loppuu paukut kesken.
Ainoa suomalainen TV-sarja, jossa dialogi luisti aidosti melkein joka hetki, oli Tankki täyteen - mutta sehän taisikin olla englantilaisen kirjoittama...Mielestäni ymmärrän mitä ajat takaa ja monissa tapauksissa olen samaa mieltäkin kanssasi. En rupea nyt tuputtamaan mielipidettäni, mutta kun sanot, ettet itse verrannut elokuvia muunmaalaisiin, niin koko ajatuksessa on vahva ristiriita. Kun puhuu suomalaisesta elokuvasta erottaen sen kaikesta elokuvasta yleensä, kyseessä on auttamatta vertaus muunmaalaisiin. Mainitsemalla kansallisuuden, herätät heti ajatuksen, että mitenkäs muissa maissa. Vähän niin kuin jos puhuttaisiin vaikka jääkiekosta viihteenä, tulee helposti verrattua sitä muihin urheilulajeihin.
Juuri tämän vuoksi takerruin siihen kielijuttuun, mutta ole vaan mitä mieltä tahansa. Itte kyllä pystyn kattoon monia suomalaisia elokuvia häiriintymättä niin dialogista kuin näyttelijätyöstäkään.
Se siitä siis
Hyvää alkavaa kesää
- Miru
kaikkien aikojen paras suomalainen näyttelijä on ollut Tauno Palo!
- moxu
Suomessa on loistavia näyttelijöitä, jotka pannaan tekemään leffalevitykseen kaiken maailman soopaa. Ei ihme, että jossain tulee raja vastaan ja Levottomien jatko-osan näyttelijät haetaan tv-skaballa...
Itse olen nähnyt viimeksi kuluneen vuodenkin aikana n 1 loistavaa näyttelijäntyötä teattereissa. Kamera ei pysty vangitsemaan koko karismaa. Esim.Martti Suosalo Ryhmäteatterin Kahdessa kädellisessä... Eri mies, kuin valkokankaalla, nimittäin VIRTUOOSI!!
Mutta on meillä tehty hyviäkin leffoja. Esim.Rakkaudella Maire, Rukajärven tie, Nousukausi... Ja löytyyhän niitä vanhempiakin juttuja, kun vähän pengotaan arkistoja. - I A Mably
Miehet: Kasperi Nordman, Taavi Pesonen, Mikko Leskelä, Ville Haapasalo, Ilja Peltonen, Miska Toiviainen, Jouko Puolanto, Kristo Salminen, Hannu Kangas, Peter Franzen, Mikko Pörhölä, Karri Lämpsä, Jyrki Mänttäri, Paavo Honkimäki, Tommi Korpela, Lari Halme & Joonas Saartamo jne..
Naiset: Irina Björklund, Satu Säävälä, Olka Horila, Petra Karjalainen, Minna Haapkylä, Elena Leeve, Elsa Saisio, Marja Salo, Jaana Saarinen, Mari Lehtonen, Lotta Lehtikari, Minna Turunen, Venla Saartamo, pihla penttinen ym..
Leffat: Tahiti, Mies vailla menneisyyttä, Rukajärventie, Lapin kullan kimallus, sairaan kaunis maailma, joki, pakkaus, viilto, luokkajuhla ym.. - Ninni
Onhan tässä maassa muutama hyvä näyttelijä, kaikkihan kelpaavat, mutta onhan niitä lahjakkaitakin.
Minä pidän jostain syystä vanha kunnon Tauno Palosta =P Komea, kiva mies. Hänen paras leffa on tietysti Kulkurin valssi.
Myös Aki Kaurismäen elokuvat ovat hyviä, paras on varmaan Mies vailla menneisyyttä, ja Kati Outinen sopii aina yhtä hyvin rooleihinsa.
Irina Björklund Minä ja Morrisonissakin on ihan hyvä. Lahjakas ja uskottava näyttelijä. Peter Franzénkin on ihan ok. Pidän Badding-leffasta, kyseinen "Badding" siinä elokuvassa on tosi hyvä.
No siinä vähän...- Vakava Lapsi
...mies on Janne Reinikainen. On ollut monissa muissakin leffoissa plus maanmainiossa Studio Julmahuvissa.
Eipä muuta...
VL
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet toisen kanssa
...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain2251588- 371449
Kuka teistä on paras nainen
A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊621288Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!731280- 781204
Osaako joku selittää tätä
Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?761189Jos me joskus nähtäisiin
niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi1031173- 541008
Lesken uusi
Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans18992Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"
Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per179883