Olemmepa herkkähipiäisiä !

Ei meitä foorumilaisia ainakaan kovanahkaisiksi voi syytellä! Parummehan liki jokaisesta negatiivisesta sanasta. Jopa silloin, kun se ei kohdistu edes henkilöön, vaan vain asioihin, joista keskustelemme.

OPPIKAAMME JOBIN PERHEESTÄ

Job huudahtaa HENKILÖKOHTAISESTI vaimolleen:
"Hullun puhetta, vaimo!"

Sitä ennen vaimo on HENKILÖKOHTAISESTI huutanut hänelle:

"Kuole pois!"

No, mieshän ei omistanut muuta kuin paiseita, ja majaili kaatopaikalla (Job 2:8); ohikulkijat hymähtelivät sääliväisesti. Ei ollenkaan ihme, että vaimo raivosi hänelle ja häpesi häntä.
Ei ollut hauska sinne kahvia tarjoilla.

Tuleeko ero ja sanooko vaimo: et ikinä enää saa, et enää saa minua, et minulta mitään hyvää?

Mitä vielä - toisiaan rakastavat niin yöllä kuin päivällä !!! Todisteeksi Raamattu kertoo, että vaimo antoi Jobille, antoi vielä 10 lasta.
(Job 2:7-10, Job 42:13)

Eikä sen takana ollut 10 alistavaa käskyä, vaan:
rakkauden tekoja yötä päivää! Näin minä uskon.

"Jobin kärsivällisyyden te tiedätte", tietää Uusi Testamentti kertoa. Mutta VAIKKA Jumala Jobin kirjassa paljon kerskuu luomis-ihmeistään Jobille ja vaikka Jobin nuhtelijat paljon syntiä ovat löytävinään Jobista - sapatista ei sanaakaan!

Tuon sapattihuomion osoitan niille, jotka väittävät, että jo ennen lakia ja jopa IHAN alusta asti olisi tullut saapttia viettää, viettää luomistyön kunniaksi. Ei siis pidä paikkaansa väite, että sapatti olisi alkujaan julistettu kaikille kansoille.

JOBILLA OLI KÄRSIVÄLLISYYS, MUTTEI SAPATTIA!

MEILLÄKÖ ON SAPATTI, MUTTEI KÄRSIVÄLLISYYTTÄ?

Päätelkää itse, kumpi parempi, kumpi hedelmällisempää!