Itsensä rakastaminen. Mitä Jeesus tarkoitti itsensä rakastamisella, koska toisaalla Hän on sanonut näin: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni", Luuk 14:26; "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua," Mark 8:34.
Luuk 14:26 on kielikuvaa seuraavasta Raamatun kohdasta: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias", Matt 10:37,38. Jeesus ei siis käskenyt vihaamaan isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan ja omaa elämäämme. Sillä se olisi ristiriidassa esim. kymmenen käskyn kohdalla. Jeesus tarkoitti ettei saa rakastaa muita enemmän kuin Jumalaa, koska vain Jumalan rakastamisen kautta opimme rakastamaan muita oikealla tavalla.
Itsensä rakastamisella Jeesus ei tarkoittanut syntisen vanhan Aatamin luonnon rakastamista, vaan sitä, että rakastamme itseämme Jumalan luomana ihmisenä, jota Jumala rakastaa. Samoin saamme rakastaa meissä olevaa uutta luomusta. Vanhan Aatamin syntinen luonto aiheuttaa meille kaikki ongelmat ja pahat asiat sekä vanha Aatami rakastaa syntiä. Vanhan Aatamin synnin rakastaminen on asia, joka uskovan tulee hylätä. Meidän tulee ymmärtää kuinka vanhan Aatamin tukeminen tuo elämäämme syntiä ja kaikenlaisia ahdistuksia ja ongelmia. Raamatullinen itsensä rakastaminen ei rakasta vanhan Aatamin syntistä luontoa, vaan meitä Jumalan luomuksina sekä uutena luomuksena. Itsensä kieltäminen tarkoittaa suostumista vanhan Aatamin kuolemalle sekä Jumalan luoman ihmisen (ei syntisen luonnon) ja uuden luomuksen hyväksymistä.
Tämän päivän muoti-ilmiö on uskovienkin keskuudessa itsensä rakastaminen, mutta sen väärin opettaminen vain lisää uskovien ongelmia. Tänä päivänä useammin ja useammin kuulen opetuksen, joka opettaa uskovia ensin hyväksymään ja rakastamaan itseään. Mutta tämä on väärä opetus, sillä jos ihminen etsii ensimmäiseksi itsensä hyväksymistä ja rakastamista, niin luonnollisesti hän hyväksyy myös vanhan Aatamin kujeet synteineen ja myös ne uskonnolliset perinnäissäännöt. Uskovan ensimmäinen rakkauden kohde on aina Jumala ja tämä rakkauden kokeneena uskovat osaavat myös rakastaa ja hyväksyä itsensä oikealla tavalla, jossa vanha Aatami ei saa yhtään tukea ja kannatusta. Itsensä hyväksyminen uskovan elämässä tulisi olla aina sen mittarin mukaista, että elämämme on ojentuneena Jumalan sanan totuuden mukaan, muulla tavoin itsensä hyväksyminen on petos, jonka antaa vanhalla Aatamille ohjakset, joiden kautta elämässämme vaikuttaa minä, minä, minä ja aina vain minä. Raamattu kuitenkin opettaa meille: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni, Gal 2:20.
Uskovaisena meidän tulisi elää niin että minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ja kun näin tapahtuu meidän elämässämme, niin silloin saamme elää Jumalan Pojan uskossa, eli samalla tavalla kuin Jeesus uskoi Isäänsä. Meidän tulee muistaa eräs tärkeä asia, joka on se ettemme tule täydellisiksi tässä ajassa, vaan saamme Jumalan armosta Pyhässä Hengessä kasvaa sitä kohti. Tämä ei tarkoita sitä, että lihamme saisi luvan hyväksyä synnin, vaan päinvastoin että yhä innokkaammin pyrkisimme Jumalan armosta kilvoittelun kautta kasvamaan kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta. Suomenkielen sana pyhä on hepreaksi qodesh, joka tarkoittaa pyhää, pyhittää ja erottaa. Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä erottaa meidät maailman hengestä ja kasvattaa meitä Hengen pyhittämisen kautta rakastamaan Jumalaa ja myös lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Siunattua rakkauden kasvua sinulle rakas Jeesuksen opetuslapsi!
Asiaa ja löytyy tuolta:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/rakkaudenkaksoiskasky.html
Luuk 14:26 on kielikuvaa seuraavasta Raamatun kohdasta: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias", Matt 10:37,38. Jeesus ei siis käskenyt vihaamaan isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan ja omaa elämäämme. Sillä se olisi ristiriidassa esim. kymmenen käskyn kohdalla. Jeesus tarkoitti ettei saa rakastaa muita enemmän kuin Jumalaa, koska vain Jumalan rakastamisen kautta opimme rakastamaan muita oikealla tavalla.
Itsensä rakastamisella Jeesus ei tarkoittanut syntisen vanhan Aatamin luonnon rakastamista, vaan sitä, että rakastamme itseämme Jumalan luomana ihmisenä, jota Jumala rakastaa. Samoin saamme rakastaa meissä olevaa uutta luomusta. Vanhan Aatamin syntinen luonto aiheuttaa meille kaikki ongelmat ja pahat asiat sekä vanha Aatami rakastaa syntiä. Vanhan Aatamin synnin rakastaminen on asia, joka uskovan tulee hylätä. Meidän tulee ymmärtää kuinka vanhan Aatamin tukeminen tuo elämäämme syntiä ja kaikenlaisia ahdistuksia ja ongelmia. Raamatullinen itsensä rakastaminen ei rakasta vanhan Aatamin syntistä luontoa, vaan meitä Jumalan luomuksina sekä uutena luomuksena. Itsensä kieltäminen tarkoittaa suostumista vanhan Aatamin kuolemalle sekä Jumalan luoman ihmisen (ei syntisen luonnon) ja uuden luomuksen hyväksymistä.
Tämän päivän muoti-ilmiö on uskovienkin keskuudessa itsensä rakastaminen, mutta sen väärin opettaminen vain lisää uskovien ongelmia. Tänä päivänä useammin ja useammin kuulen opetuksen, joka opettaa uskovia ensin hyväksymään ja rakastamaan itseään. Mutta tämä on väärä opetus, sillä jos ihminen etsii ensimmäiseksi itsensä hyväksymistä ja rakastamista, niin luonnollisesti hän hyväksyy myös vanhan Aatamin kujeet synteineen ja myös ne uskonnolliset perinnäissäännöt. Uskovan ensimmäinen rakkauden kohde on aina Jumala ja tämä rakkauden kokeneena uskovat osaavat myös rakastaa ja hyväksyä itsensä oikealla tavalla, jossa vanha Aatami ei saa yhtään tukea ja kannatusta. Itsensä hyväksyminen uskovan elämässä tulisi olla aina sen mittarin mukaista, että elämämme on ojentuneena Jumalan sanan totuuden mukaan, muulla tavoin itsensä hyväksyminen on petos, jonka antaa vanhalla Aatamille ohjakset, joiden kautta elämässämme vaikuttaa minä, minä, minä ja aina vain minä. Raamattu kuitenkin opettaa meille: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni, Gal 2:20.
Uskovaisena meidän tulisi elää niin että minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ja kun näin tapahtuu meidän elämässämme, niin silloin saamme elää Jumalan Pojan uskossa, eli samalla tavalla kuin Jeesus uskoi Isäänsä. Meidän tulee muistaa eräs tärkeä asia, joka on se ettemme tule täydellisiksi tässä ajassa, vaan saamme Jumalan armosta Pyhässä Hengessä kasvaa sitä kohti. Tämä ei tarkoita sitä, että lihamme saisi luvan hyväksyä synnin, vaan päinvastoin että yhä innokkaammin pyrkisimme Jumalan armosta kilvoittelun kautta kasvamaan kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta. Suomenkielen sana pyhä on hepreaksi qodesh, joka tarkoittaa pyhää, pyhittää ja erottaa. Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä erottaa meidät maailman hengestä ja kasvattaa meitä Hengen pyhittämisen kautta rakastamaan Jumalaa ja myös lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Siunattua rakkauden kasvua sinulle rakas Jeesuksen opetuslapsi!
Asiaa ja löytyy tuolta:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/rakkaudenkaksoiskasky.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.