Keskustan vahvuus on maatalouspolitiikka.
Globaalissa keskustelussa energiankulutus ja sen tuotantomuodot ovat kuitenkin päässeet jo niin syvälle tavallisen ihmisen ajattelutapaan, että on unodettu maatalouden perusasiat. Ruuan tuottaminen.
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1209279&s=r
Viljan kysyntä kasvaa rajusti maailmanmarkkinoilla ja suomalaista maatalouspolitiikkaa ja pellonkäyttöä ehkä kannattaisi rukata takaisin viljanviljelyä kohti.
Suomen ja EU:n maatalouspolitiikka on ollut poukkoilevaa ja eri tuotantosuunnat ovat kulkeneet omissa konjuktuureissaan. Milloin on ollut kannattavaa tuottaa maitoa, milloin juurikasta.
Viljanviljelyn tuottomarginaali on melko pieni ja tästä syystä niitä maanviljelijöitä, jotka ovat jatkaneet viljanviljelyä on hieman oudoksuttu "maatalouden kehityspalatseissa". Kuitenkin vuotuinen "melkoisen varma" tulo on pitänyt monen viljelijän toimessaan.
Viljoille ovat valtiot joutuneet maksamaan kautta aikojen vientitukea, sillä maailmanmarkkinoilla (jotta saisi kauppaerän yleensäkin myydyksi) hinta ei vastaa tuotantokustannuksia. Nyt tuohon asiaan on tulossa muutosta, mikäli kiinalaisten ja intialaisten ruokatottumukset siirtyvät riisistä viljaan.
Toki nämä maat jatkossa siirtyvät omassa maataloudessaan myös viljanviljelyyn, mutta siinä tulee olemaan opettelua ja epäonnistumisia moniksi kymmeniksi vuosiksi. Ensinäkin sopivien lajikkeiden aikaansaaminen ilman geeniteknologiaa kestää kymmeniä vuosia. yms.
Suomessa on opittu viljelemään tänne ilmastoon sopivia lajikkeita ja ammattitaito, sekä viljanviljelyosaaminen on Nokia-tasoa.
Kun puhutaan vain peltojen energiatuotannosta ja viljan vientituista yms. negatiivisesta maataloudesta, unohdetaan ne sitkeät viljanviljelijät, jotka ovat pitäneet ja kehittäneet ammattitaitoa maailman huipulle.
Suomessa myös ilmaston mahdollinen lämpeneminen voi johtaa satomahdollisuuksien optimaalisiin kasvuolosuhteisiin.
Kehottaisin nyt keskustelijoita ja valtiovaltaa hieman pysähtymään miettimään Suomen tulevaisuutta peltojen käytön suhteen.
Globaalissa keskustelussa energiankulutus ja sen tuotantomuodot ovat kuitenkin päässeet jo niin syvälle tavallisen ihmisen ajattelutapaan, että on unodettu maatalouden perusasiat. Ruuan tuottaminen.
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1209279&s=r
Viljan kysyntä kasvaa rajusti maailmanmarkkinoilla ja suomalaista maatalouspolitiikkaa ja pellonkäyttöä ehkä kannattaisi rukata takaisin viljanviljelyä kohti.
Suomen ja EU:n maatalouspolitiikka on ollut poukkoilevaa ja eri tuotantosuunnat ovat kulkeneet omissa konjuktuureissaan. Milloin on ollut kannattavaa tuottaa maitoa, milloin juurikasta.
Viljanviljelyn tuottomarginaali on melko pieni ja tästä syystä niitä maanviljelijöitä, jotka ovat jatkaneet viljanviljelyä on hieman oudoksuttu "maatalouden kehityspalatseissa". Kuitenkin vuotuinen "melkoisen varma" tulo on pitänyt monen viljelijän toimessaan.
Viljoille ovat valtiot joutuneet maksamaan kautta aikojen vientitukea, sillä maailmanmarkkinoilla (jotta saisi kauppaerän yleensäkin myydyksi) hinta ei vastaa tuotantokustannuksia. Nyt tuohon asiaan on tulossa muutosta, mikäli kiinalaisten ja intialaisten ruokatottumukset siirtyvät riisistä viljaan.
Toki nämä maat jatkossa siirtyvät omassa maataloudessaan myös viljanviljelyyn, mutta siinä tulee olemaan opettelua ja epäonnistumisia moniksi kymmeniksi vuosiksi. Ensinäkin sopivien lajikkeiden aikaansaaminen ilman geeniteknologiaa kestää kymmeniä vuosia. yms.
Suomessa on opittu viljelemään tänne ilmastoon sopivia lajikkeita ja ammattitaito, sekä viljanviljelyosaaminen on Nokia-tasoa.
Kun puhutaan vain peltojen energiatuotannosta ja viljan vientituista yms. negatiivisesta maataloudesta, unohdetaan ne sitkeät viljanviljelijät, jotka ovat pitäneet ja kehittäneet ammattitaitoa maailman huipulle.
Suomessa myös ilmaston mahdollinen lämpeneminen voi johtaa satomahdollisuuksien optimaalisiin kasvuolosuhteisiin.
Kehottaisin nyt keskustelijoita ja valtiovaltaa hieman pysähtymään miettimään Suomen tulevaisuutta peltojen käytön suhteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maatalosutukea pitäisi ainakin suunnata ruuan tuotantoon eikä muuhun. Muussa tapauksessa tukemisen perusteita pitäisi muuttaa. Yksi vaihtoehto olisi maksaa vain ympäristötukea ja maisemanhoitotukea ja jättää muu puoli markkinoiden varaan.
Suomessa viljakasveista huomattavan osan nielee ohran viljely. Sitä käytetään huomattavan vähän ihmisravinnoksi muussa muodossa kuin nestepitoisena. Se taas on aiheuttanut suomalaisille tunnetusti paljon erilaisia ongelmia. Melkein kannattaisi lopettaa kokonaan ohran tukeminen, kun ohrarieska on melkein ainoa tuote, jota tuosta viljasta jalostetaan kaikkien nautittavaksi ravinnoksi. Kaljaahan ei ole hyvä juottaa ainakaan sylivauvoille.
Viljatilojen kannattamattomuus on minulle aina ollut melkoinen mysteeri. Viljatilan työaikahan on noin neljä-viisi kuukautta. Kylvämisestä sadonkorjuuseen. Viljelijöiden mielestä vähemmästä kuin puolen vuoden työstä pitäisi kuitenkin maksaa koko vuoden elanto. Kasvukaudenkin aikana arvelisin, että vilja kasvaa suuren osan ajasta ihan itsestään eikä vaadi viljelijältä eristyisiä ponnisteluja.
Minulla saattaa olla tässä paljon asiantuntemattomuutta, kun en tunne viljelijän arkea perinpohjin. Paljon siihen ei kuitenkaan saa lisävalaistusta MTK:n sivuiltakaan, kun sielläkin suuren osan ajasta kerrotaan menevän sellaisiin asioihin kuin tulevan satokauden suunnitteluun ja roudansulamisen tarkkailuun.
Kun meillä on Suomessa talvi, maatilayrittäjän voisi kannattaa toimeentullakseen puuhastella jotain sellaista myös talviaikana, mistä hän saa vastiketta. Jos hän tällaista puuhastelee, maatitalouden yrittäjän kokonaisnansioita pitäisi tarkastella sen sijaan, että tarkastellaan viljatilan kannattavuutta vuoden tähtäimellä. Jos viljelijä maksaa itselleen koko vuodesta viljatilalla "palkkaa", mutta tekee töitä vain muutaman kuukauden, niin kyllä se laskennallinen menopuoli silloin tietysti saadaan näyttämään suurelta. Asiaa pitäisi tarkastella esim. siten, että minkä summan viljatilan harjoittaja olisi valmis maksamaan vuoden aikana ulkoistaessaan koko työn osuuden.
Suomen tuskin kannattaa panostaa ainoaksi oikeaksi leipäviljaksi mielletyn vehnän tuottamiseen kansallista tarvetta enempää. Vaihtelevat sääolot pilaavat täällä helposti sadon, jolloin olemme riippuvaisia vehnän tuonnista.
Rukiin suhteen olemme ostajan asemassa pysyvästikin, joten jos myös rukiin kysyntä ja maailmanmarkkinahinta nousevat, tilaa sen viljelypinta-alan nostamiselle olisi paljonkin.
Kauraa jopa viemme ulkomaanmarkkinoille aidosta kysynnästä, eikä vientitukien avulla. Kauran ja ohran kysyntä ovat tuskin kuitenkaan leipäviljoina kasvamassa.
Etelä-Suomessahan on optimaaliset kasvuolosuhteet vehnälle!
Sopiva ilmasto, vähän kasvitauteja, tuholaisia, ja haittakasveja!
Tuotto - kustannukset on oikein hyvällä tasolla Suomessa vehnäkiloa kohden. Määrät ovat niin pieniä.