Päivän aforismi

Tämä monologi osoittautui yllättävän viihdyttäväksi joten jatkan vielä:

Rehellisyyden nimissä edellisen postin viimeinen lause pitäisi korjata aikamuotoon "Odotin"

Olisiko jotain tehtävä, itseksen tai yhdessä, jottei vaivuttaisi apatiaan tai kyynisyyteen??

EJKR kirjoitti:

Olisiko jotain tehtävä, itseksen tai yhdessä, jottei vaivuttaisi apatiaan tai kyynisyyteen??

"Olisiko jotain tehtävä..."

- Miten olisi emotionaalinen oksennus keskustelufoorumilla? *hymähtää itseironisesti*

Vakammin puhuen: Eipä kai sitä muualta voi aloittaa/jatkaa kuin itsestään. Kaipa sillä tiellä loppujen lopuksi on siunaus, vaikka tuossa aamupäivällä koko idea vain raivostutti.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Olisiko jotain tehtävä..."

- Miten olisi emotionaalinen oksennus keskustelufoorumilla? *hymähtää itseironisesti*

Vakammin puhuen: Eipä kai sitä muualta voi aloittaa/jatkaa kuin itsestään. Kaipa sillä tiellä loppujen lopuksi on siunaus, vaikka tuossa aamupäivällä koko idea vain raivostutti.

Lue lisää

No tätähän minä ajan takaa. Mielestäni meidän, jotka näemme asiat kuten kuvasit, on ainakin jaettava näkemyksemme ja sen herättämät tunteet, kuten juuri teit.

Eikö tämä ole juuri sitä toinen toisemme armahtamista ja uskossa ja rakkaudessa vahvistumista?

Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, Hepr 12:12-15

EJKR kirjoitti:

No tätähän minä ajan takaa. Mielestäni meidän, jotka näemme asiat kuten kuvasit, on ainakin jaettava näkemyksemme ja sen herättämät tunteet, kuten juuri teit.

Eikö tämä ole juuri sitä toinen toisemme armahtamista ja uskossa ja rakkaudessa vahvistumista?

Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, Hepr 12:12-15

Lue lisää

Joo, ensiavuksi avautuminen toimii varsin hyvin. Ja on aina kivaa jos joku osaa suhtautua tilannetajuisesti siihenkin...

Kokemukseni mukaan pitkän tähtäimen ratkaisu on kuitenkin Jumalan edessä ensisijaisesti "emotionaalisesta harhaopista" (tässä tapauksessa turhasta syyllisyydestä) vapautuminen itse alitajunnan juuria myöten.

Sitä kautta voi löytää hengellistä näkyä auttaa tarvittaessa myös toisia, puhumattakaan siitä että turhista painolasteista päästyään voi itse elää hyvin rikasta elämää.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Joo, ensiavuksi avautuminen toimii varsin hyvin. Ja on aina kivaa jos joku osaa suhtautua tilannetajuisesti siihenkin...

Kokemukseni mukaan pitkän tähtäimen ratkaisu on kuitenkin Jumalan edessä ensisijaisesti "emotionaalisesta harhaopista" (tässä tapauksessa turhasta syyllisyydestä) vapautuminen itse alitajunnan juuria myöten.

Sitä kautta voi löytää hengellistä näkyä auttaa tarvittaessa myös toisia, puhumattakaan siitä että turhista painolasteista päästyään voi itse elää hyvin rikasta elämää.

Lue lisää

Mutta emotionaalisista harhaopeista irrottautuminen ei onnistu pelkällä älyllisellä pohdinnalla, varsinkaan alitajunnan juuria myöten. Jos jotain oleellista tunnepuolella halutaan parantaa, sen täytyy tapahtua vuorovaikutuksessa. Näin sekä Raamatun että nykyisen psykologisen tietämyksen valossa.

Joten stempataan toinen toisiamme kaikessa armahtamiseen ja välittämiseen ryhtymisessä.

Tässä on mielestäni koko jujun ydin:

"Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." Matt 18:18

Meidät on kutsuttu päästämään ja vapahtamaan toisiamme.

Kyse on siitä, tunnemmeko me uskovat toisemme sen vajavaisen lihan mukaan vai sydämessä asuvan Jumalan Hengen mukaan. Molemmat nimittäin löytyvät jokaisesta aidosta uskovasta. Syntinen liha on jo tuomittu ja sen synnit sovitettu, joten sen paranteluun ja tuijottamiseen ei kannata jämähtää.

EJKR kirjoitti:

Mutta emotionaalisista harhaopeista irrottautuminen ei onnistu pelkällä älyllisellä pohdinnalla, varsinkaan alitajunnan juuria myöten. Jos jotain oleellista tunnepuolella halutaan parantaa, sen täytyy tapahtua vuorovaikutuksessa. Näin sekä Raamatun että nykyisen psykologisen tietämyksen valossa.

Joten stempataan toinen toisiamme kaikessa armahtamiseen ja välittämiseen ryhtymisessä.

Tässä on mielestäni koko jujun ydin:

"Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." Matt 18:18

Meidät on kutsuttu päästämään ja vapahtamaan toisiamme.

Kyse on siitä, tunnemmeko me uskovat toisemme sen vajavaisen lihan mukaan vai sydämessä asuvan Jumalan Hengen mukaan. Molemmat nimittäin löytyvät jokaisesta aidosta uskovasta. Syntinen liha on jo tuomittu ja sen synnit sovitettu, joten sen paranteluun ja tuijottamiseen ei kannata jämähtää.

Lue lisää

" Mutta emotionaalisista harhaopeista irrottautuminen ei onnistu pelkällä älyllisellä pohdinnalla, varsinkaan alitajunnan juuria myöten."


- Ei todellakaan, siitä saa vain migreenin, järjellä voi pääasiassa ymmärtää, ei muuttaa. Kyseessä on Pyhän Hengen työ. Uskon että kuvainnollisesti sanottuna Jumalan rakkaudessa likoaminen on mielelle ainut olotila jossa se pystyy uudistumaan ilolla, ei pakosta.

Keksin paljonkin kuvainnollisia ilmaisuja tuosta prosessista, sydämen salatusta elämästä Jumalassa, mutten oikein osaa - enkä ehkä haluakaan - paloitella sitä analyyttisiksi osiksi.


Kirjoitit:
"...sen täytyy tapahtua vuorovaikutuksessa."

Joko näemme asian eri kautta tai sitten todellakin olemme eri mieltä, mutta itselleni tökkää ajatus uskovista tarkoitushakuisesti tsemppaamassa toisiaan.

Olen itse oppinut ajattelemaan niin että henkiset voimavarat tulisi suunnata lähinnä "normaalin" ihmiselämän elämiseen, siihen ne toimivat, ihmisiksihän Jumala meidät ja mielemme loi. Hengellisen kasvun taas voi jättää kokonaan Pyhän Hengen huoleksi, odottaen hänen aloitteitaan.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

" Mutta emotionaalisista harhaopeista irrottautuminen ei onnistu pelkällä älyllisellä pohdinnalla, varsinkaan alitajunnan juuria myöten."


- Ei todellakaan, siitä saa vain migreenin, järjellä voi pääasiassa ymmärtää, ei muuttaa. Kyseessä on Pyhän Hengen työ. Uskon että kuvainnollisesti sanottuna Jumalan rakkaudessa likoaminen on mielelle ainut olotila jossa se pystyy uudistumaan ilolla, ei pakosta.

Keksin paljonkin kuvainnollisia ilmaisuja tuosta prosessista, sydämen salatusta elämästä Jumalassa, mutten oikein osaa - enkä ehkä haluakaan - paloitella sitä analyyttisiksi osiksi.


Kirjoitit:
"...sen täytyy tapahtua vuorovaikutuksessa."

Joko näemme asian eri kautta tai sitten todellakin olemme eri mieltä, mutta itselleni tökkää ajatus uskovista tarkoitushakuisesti tsemppaamassa toisiaan.

Olen itse oppinut ajattelemaan niin että henkiset voimavarat tulisi suunnata lähinnä "normaalin" ihmiselämän elämiseen, siihen ne toimivat, ihmisiksihän Jumala meidät ja mielemme loi. Hengellisen kasvun taas voi jättää kokonaan Pyhän Hengen huoleksi, odottaen hänen aloitteitaan.

Lue lisää

Näemme mitä ilmeisimmin asian eri kautta. Oliko siis se, että vastasin ja haluan keriä asiaa auki kanssasi, turhaa? Minulle se merkistee nimenomaan sitä yhteisestä uskosta virkistymistä ja mahdollisuutta muuttua vuorovaikutuksessa. Niistähän Paavalikin kirjoitti.

Teen tätä tietoisesti ja tarkoituksellisesti luottaen, että Pyhä Henki on kanssamme ja tekee sen työn, jota me emme voi tehdä. "missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni..."

Ja mitä tulee siihen arkielämän elämiseen, niin siihen juuri kristittyjen yhteyden tulisi painottua. Nyt uskovat ovat valitettavasti luovuttaneet arkielämän pulmat maallisten auktoriteettien yms käsiin ja "harrastavat uskomista" kokoontumisissa, joissa kukaan ei ole läsnä aitona oikeana ihmisenä vaan jonain zombina.

EJKR kirjoitti:

Näemme mitä ilmeisimmin asian eri kautta. Oliko siis se, että vastasin ja haluan keriä asiaa auki kanssasi, turhaa? Minulle se merkistee nimenomaan sitä yhteisestä uskosta virkistymistä ja mahdollisuutta muuttua vuorovaikutuksessa. Niistähän Paavalikin kirjoitti.

Teen tätä tietoisesti ja tarkoituksellisesti luottaen, että Pyhä Henki on kanssamme ja tekee sen työn, jota me emme voi tehdä. "missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni..."

Ja mitä tulee siihen arkielämän elämiseen, niin siihen juuri kristittyjen yhteyden tulisi painottua. Nyt uskovat ovat valitettavasti luovuttaneet arkielämän pulmat maallisten auktoriteettien yms käsiin ja "harrastavat uskomista" kokoontumisissa, joissa kukaan ei ole läsnä aitona oikeana ihmisenä vaan jonain zombina.

Lue lisää

Tarkennan ajatustani sen verran että rakentuminen toisten kristittyjen yhteydessä ei ole minulle turhaa, mutta pidän sitä toissijaisena keinona esim. hengelliseen kasvuun. Valaisen tässä vielä hiukan ajatteluni taustaa:

Ensisijaisena keinona niin ongelmien ratkaisuun, sisäiseen eheytymiseen ja muutokseen ja oikeastaan aika paljoon muuhunkin pidän yksityistä, henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan.

Uskon siis että suhde Jumalaan voi olla yhtä todellinen, vuorovaikutteinen suhde kuin suhde kehen tahansa ihmiseen, minä kysyn häneltä, hän vastaa. Pyydän hänen opetustaan, hän opettaa jne. Tämä sisältää myös hänen rakkautensa kokemisen konkreettisena asiana vrt. romanttiset hetket rakastavaisten kesken (ei ihan nappiin menevä vertaus, mutta ihmissuhteeseen vertaaminen on lähimpänä mitä voin keksiä)

En nyt siis tarkoita sitä että suhde Jumalaan olisi vain polttoaine jollekin, esim. hengelliseen kasvuun vaan se itsessään, Jumala itse ja suhde häneen on minulle elämäni tarkoitus, sen suurin asia ja rikkaus.

Tämä siis "miksi ajattelen niinkuin ajattelen" -otsikolla.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Tarkennan ajatustani sen verran että rakentuminen toisten kristittyjen yhteydessä ei ole minulle turhaa, mutta pidän sitä toissijaisena keinona esim. hengelliseen kasvuun. Valaisen tässä vielä hiukan ajatteluni taustaa:

Ensisijaisena keinona niin ongelmien ratkaisuun, sisäiseen eheytymiseen ja muutokseen ja oikeastaan aika paljoon muuhunkin pidän yksityistä, henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan.

Uskon siis että suhde Jumalaan voi olla yhtä todellinen, vuorovaikutteinen suhde kuin suhde kehen tahansa ihmiseen, minä kysyn häneltä, hän vastaa. Pyydän hänen opetustaan, hän opettaa jne. Tämä sisältää myös hänen rakkautensa kokemisen konkreettisena asiana vrt. romanttiset hetket rakastavaisten kesken (ei ihan nappiin menevä vertaus, mutta ihmissuhteeseen vertaaminen on lähimpänä mitä voin keksiä)

En nyt siis tarkoita sitä että suhde Jumalaan olisi vain polttoaine jollekin, esim. hengelliseen kasvuun vaan se itsessään, Jumala itse ja suhde häneen on minulle elämäni tarkoitus, sen suurin asia ja rikkaus.

Tämä siis "miksi ajattelen niinkuin ajattelen" -otsikolla.

Lue lisää

Allekirjoitan täysin näkemyksesi rakkaussuhde- vertausta myöten. Kaikki hyvä tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä.

Sen mistä kirjoitin, voi muotoilla myös näin: Jos palvelemme Jumalaa, voimme tehdä sen vain lähimmäisissämme. Jumala ei suoranaisesti tarvitse meiltä mitään.

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta." Kol 3:23-24

Tätähän Jumala meiltä odottaa ja ymmärtääkseni tämä on sen verran vaikea tehtävä, että jos sitä harjoittelemme, opimme samalla ymmärtämään Jumalan mielenlaatua ja pääsemme lähemmäs Häntä. Ts lähimmäisten palvelu sanalle kuuliaisena on annettu meille sen tähden, että voimme edistyä Jumalasuhtessa, joka on kaiken päämäärä.

EJKR kirjoitti:

Allekirjoitan täysin näkemyksesi rakkaussuhde- vertausta myöten. Kaikki hyvä tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä.

Sen mistä kirjoitin, voi muotoilla myös näin: Jos palvelemme Jumalaa, voimme tehdä sen vain lähimmäisissämme. Jumala ei suoranaisesti tarvitse meiltä mitään.

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta." Kol 3:23-24

Tätähän Jumala meiltä odottaa ja ymmärtääkseni tämä on sen verran vaikea tehtävä, että jos sitä harjoittelemme, opimme samalla ymmärtämään Jumalan mielenlaatua ja pääsemme lähemmäs Häntä. Ts lähimmäisten palvelu sanalle kuuliaisena on annettu meille sen tähden, että voimme edistyä Jumalasuhtessa, joka on kaiken päämäärä.

Lue lisää

"Sen mistä kirjoitin, voi muotoilla myös näin: Jos palvelemme Jumalaa, voimme tehdä sen vain lähimmäisissämme. Jumala ei suoranaisesti tarvitse meiltä mitään. "


- Haluaisin lisätä tuohon pienen alahuomautuksen. Ei Jumala meiltä palveluksia sinänsä tarvitse, mutta käsittääkseni hän kaipaa meitä yhteyteensä. Yhtä lailla kuin ihminen kaipaa yhteyttä Luojaansa, Luojamme tahtoo olla meidän - luotujen olentojensa yhteydessä, ja tuo yhteys tuottaa suurta iloa ja tyydytystä - ei vain meille vaan myös Jumalalle. Meidän äänemme kuuleminen on hänelle suurta iloa, niin oudolta kuin se voikin kuulostaa.