Tulipahan taas todistetuksi miten hurjaa se
talviautoilu on: osa liikennesäännöistä lakkaa
pätemästä!
Eli asia koskee lähinnä näitä tiehen maalattuja
merkintöjä, siis kaistoja, ajosuuntia,
pysäköintiruutuja jne. Heti kun lunta saadaan
maahan sen verran että nämä merkinnät katoavat
näkyvistä, niitä ei tarvitse enää noudattaa! Saa
ajella miten huvittaa ja pysäköidä miten sattuu.
Formuloista tutut ajolinjat nousevat arvoon
arvaamattomaan, pysäköintialueilla voi pistää
auton ihan siihen kohtaan mihin se sattuu juuri
sillä hetkellä menemään ja pysäköinnin
suunastakaan ei ole huolta.
Jopa kotipihoissa ja työpaikoilla unohtuu miten
ne ruudut olikaan sinne maalattu ja minkä
kokoisia ne taas olivatkaan. Päivittäisellä
ajoreitillä unohtuu erilaiset kaistajärjestelyt
risteyksissä, kaarteista puuttuu toinen kaista
kokonaan.
Kysellään vielä miksi Suomessa tarvitaan joka
asiassa kieltoja, ohjeita ja pakkoja säätelemään
jokapäiväistä elämäämme, vaikkei edes tällaisia
yksinkertaisia asioita osata omin neuvoin
noudattaa heti kun ne kiellot ja ohjeet lakkaavat
näkymästä! Miten ihmiset osasivat ajaa ennen
kestopäällysteen ja tiemerkintöjen keksimistä?
talviautoilu on: osa liikennesäännöistä lakkaa
pätemästä!
Eli asia koskee lähinnä näitä tiehen maalattuja
merkintöjä, siis kaistoja, ajosuuntia,
pysäköintiruutuja jne. Heti kun lunta saadaan
maahan sen verran että nämä merkinnät katoavat
näkyvistä, niitä ei tarvitse enää noudattaa! Saa
ajella miten huvittaa ja pysäköidä miten sattuu.
Formuloista tutut ajolinjat nousevat arvoon
arvaamattomaan, pysäköintialueilla voi pistää
auton ihan siihen kohtaan mihin se sattuu juuri
sillä hetkellä menemään ja pysäköinnin
suunastakaan ei ole huolta.
Jopa kotipihoissa ja työpaikoilla unohtuu miten
ne ruudut olikaan sinne maalattu ja minkä
kokoisia ne taas olivatkaan. Päivittäisellä
ajoreitillä unohtuu erilaiset kaistajärjestelyt
risteyksissä, kaarteista puuttuu toinen kaista
kokonaan.
Kysellään vielä miksi Suomessa tarvitaan joka
asiassa kieltoja, ohjeita ja pakkoja säätelemään
jokapäiväistä elämäämme, vaikkei edes tällaisia
yksinkertaisia asioita osata omin neuvoin
noudattaa heti kun ne kiellot ja ohjeet lakkaavat
näkymästä! Miten ihmiset osasivat ajaa ennen
kestopäällysteen ja tiemerkintöjen keksimistä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin pelottavalta? että on pakko ajaa keskellä
tietä?
Ainakin kun ekä ajaa jäljet keskelle, niin
seuraava seuraa ja hetken päästä kohtaaminen
onkin jo vaikeaa, kun lumivallit on juuri
oikeiden kaistojen kohdalla. (Hyvin tyypillistä
pienillä teillä ns. kolmen pyörän urat)
tuo on ihan totta, mutta myös kaupunkien
keskustoissakin on ihan sama meno, ja lunta ei
tosiaan tarvi olla kuin juuri sen verran että maa
peittyy niin johan sinne joku tekee "omat jäljet"
ja muut seuraa esimerkkiä kuin mikäkin
lammaslauma. risteyksissä on todellista arpomista
minne kukakin on menossa kun ei ryhmitytä oikein,
vilkunkäyttöä on jo sitten ihan turha toivoa.
myös tuo pysäköinnin vaikeus ihmetyttää, mutta se
nyt näyttää joillekin olevan vaikeata kesälläkin,
siis kun ne viivat on vielä näkyvissä.
KAIKKI säännöt ja merkit ovat voimassa vaikka ne
olisivat miten piilossa tahansa. Esimerkkinä
vaikka lumisateen peittämä nopeusrajoitusmerkki.
Jos se ei näy, niin silloin menette ja pyyhitte
sen ja sillä hyvä. Se on voimassa joka
tapauksessa ja tästä on kyllä näyttöä
oikeusistuimista vaikka kuinka ja paljon.
...,mutta hyvä yritys - vaikka pieleen menikin.
vaatiikin vähän omaakin päättelykykyä. Ei tässä
kukaan ole kyseenalaistanut sääntöjen
voimassaoloa vaan ihmetellyt, miksi KÄYTTÄYDYTÄÄN
kuin säännöt loppuisivat kun näkyvyyv heikkenee.
No vielä kun vähän kieltoja ja määräyksiä
lisätään, niin ei tarvitse välittää noista
merkinnöistä enään kesälläkään.
Eihän niistä ole enää aikoihin muutenkaan
välitetty. Niiden lisääminen tai vähentäminen ei
enää siihen välittämiseen vaikuta. Narahtamisen
pelko on se juttu, joka toimii ja nykyisin ei ole
narahtamisestakaan isompaa huolta.
"Miten ihmiset osasivat ajaa ennen
kestopäällysteen ja tiemerkintöjen keksimistä?"
tarvinnutkaan osata, sillä autoilijoita oli niin
vähän, että kukin sai mennä ihan, mistä halutti.
Sama ajattelumalli näyttää olevan vieläkin
vallalla. Mahtaakohan se olla geeneissä?