On surullista, että uskonto on ollut - ja on - suuri ristiriitojen syy. Ihmisiä tapetaan, kidutetaan ja ajetaan kaikin tavoin ahtaalle tälläkin hetkellä uskonnon nimissä. Ei olekaan mikään ihme, että monet ovat hylänneet uskonnon mm. eräiden fanaattisten, mustavalkoisesti ajattelevien, väkivaltaan turvautuvien uskonnollisten johtajien ja heidän seuraajiensa vuoksi.
Uskonnollisuus ei välttämättä tee ihmistä miellyttävämmäksi, se on valitettavasti totta. Uskonnon nimissä on tehty vaikka minkälaisia hirvittävyyksiä, mutta itse uskonto ei ole näitä tekoja tehnyt, vaan ihmiset, yksilöt, jotka ovat tulkinneet uskoaan omista lähtökohdistaan käsin.
Väkivaltaisesta historiastaan huolimatta uskonnolla on myös voima muuttaa yhteistä maailmaamme miellyttävämmäksi paikaksi elää. Käytämmekö tätä myönteistä voimaa omalla kohdallamme vai emme, on jokaisen itse päätettävä. Myötätunto, anteeksianto, rakkaus ja kärsivällisyys ovat ominaisuuksia joita joko kehitämme tai sitten emme kehitä - riippumatta siitä olemmeko uskonnollisia tai ateisteja.
Arvostuksen puute muiden ihmisten näkemyksiä, myös uskonnollisia näkemyksiä kohtaan "loistaa" näilläkin keskustelupalstoilla.
Kiistellään mikä uskonto on oikea ja mikä väärä, ei tehdä eroa ihmisen ja hänen mielipiteensä välillä ; unohdetaan että asiat ne "riitelevät" ja hyökätään henkilöä vastaan. Minusta tämä on todella surullista.
Jokaisen uskovan on tärkeää omistautua omalle uskolleen, se on totta. Joka omaa vahvan vakaumuksen, pitää omaa "tietään" oikeana, ja se tie onkin oikea juuri hänelle. Mutta toisinuskovia / toisinajattelijoita on aina ollut olemassa ja heitä tulee aina olemaankin. Tämä on tosiasia. Jokaisen pitäisi hyväksyä muiden uskontojen opetukset ja erilaiset käsitykset omankin uskonnon sisällä, mikä ei tarkoita niiden noudattamista - vaikka kunnioittaisi muiden vakaumuksia, voi kuitenkin pitäytyä lujasti omissa, itselle parhaiten sopivissa käsityksissä.
Jokaisen ihmisen kohdalla vallitsee "yksi henkilökohtainen oikea usko", ja tätä pitäisi ehkä kunnioittaa nykyistä enemmän.
Uskonnon pitäisi olla yhdistävä tekijä - ei erottava. Uskovan ihmisen elämässä pitäisi korostua rakkauden ja myötätunnon tarpeeseen vastaaminen, eikä ateistinenkaan maailmankuva ole esteenä eettisten arvojen kehittämiselle, luulen ma.
Pelkkä herääminen ja sen myötä uskominen johonkin ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Olisi ehkä paljon hyödyllisempää, jos me toistemme henk.kohtaisten ominaisuuksien ja toistemme ajatusten ruotimisen sijasta keskittyisimme muuttamaan itseämme henkisesti myönteisempään suuntaan.
Ja kun keskustelemme, voisimme ehkä lähteä keskustelemaan se ajatus mielessämme, että moninaisuus on rikkaus. Voisimme halutessamme ajatella, että voimme oppia toinen toisiltamme siinä määrin kuin toisten - eri tavoin uskovienkin - oivallukset ja teot ovat hyödyllisiä ja
sopivat yhteen oman uskomme kanssa.
Nämä ovat henk.kohtaisia ajatuksiani, joita kenenkään muun ei tarvitse allekirjoittaa. Toivon, ettei kirjoitukseni loukkaa ketään :)
Uskonnollisuus ei välttämättä tee ihmistä miellyttävämmäksi, se on valitettavasti totta. Uskonnon nimissä on tehty vaikka minkälaisia hirvittävyyksiä, mutta itse uskonto ei ole näitä tekoja tehnyt, vaan ihmiset, yksilöt, jotka ovat tulkinneet uskoaan omista lähtökohdistaan käsin.
Väkivaltaisesta historiastaan huolimatta uskonnolla on myös voima muuttaa yhteistä maailmaamme miellyttävämmäksi paikaksi elää. Käytämmekö tätä myönteistä voimaa omalla kohdallamme vai emme, on jokaisen itse päätettävä. Myötätunto, anteeksianto, rakkaus ja kärsivällisyys ovat ominaisuuksia joita joko kehitämme tai sitten emme kehitä - riippumatta siitä olemmeko uskonnollisia tai ateisteja.
Arvostuksen puute muiden ihmisten näkemyksiä, myös uskonnollisia näkemyksiä kohtaan "loistaa" näilläkin keskustelupalstoilla.
Kiistellään mikä uskonto on oikea ja mikä väärä, ei tehdä eroa ihmisen ja hänen mielipiteensä välillä ; unohdetaan että asiat ne "riitelevät" ja hyökätään henkilöä vastaan. Minusta tämä on todella surullista.
Jokaisen uskovan on tärkeää omistautua omalle uskolleen, se on totta. Joka omaa vahvan vakaumuksen, pitää omaa "tietään" oikeana, ja se tie onkin oikea juuri hänelle. Mutta toisinuskovia / toisinajattelijoita on aina ollut olemassa ja heitä tulee aina olemaankin. Tämä on tosiasia. Jokaisen pitäisi hyväksyä muiden uskontojen opetukset ja erilaiset käsitykset omankin uskonnon sisällä, mikä ei tarkoita niiden noudattamista - vaikka kunnioittaisi muiden vakaumuksia, voi kuitenkin pitäytyä lujasti omissa, itselle parhaiten sopivissa käsityksissä.
Jokaisen ihmisen kohdalla vallitsee "yksi henkilökohtainen oikea usko", ja tätä pitäisi ehkä kunnioittaa nykyistä enemmän.
Uskonnon pitäisi olla yhdistävä tekijä - ei erottava. Uskovan ihmisen elämässä pitäisi korostua rakkauden ja myötätunnon tarpeeseen vastaaminen, eikä ateistinenkaan maailmankuva ole esteenä eettisten arvojen kehittämiselle, luulen ma.
Pelkkä herääminen ja sen myötä uskominen johonkin ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Olisi ehkä paljon hyödyllisempää, jos me toistemme henk.kohtaisten ominaisuuksien ja toistemme ajatusten ruotimisen sijasta keskittyisimme muuttamaan itseämme henkisesti myönteisempään suuntaan.
Ja kun keskustelemme, voisimme ehkä lähteä keskustelemaan se ajatus mielessämme, että moninaisuus on rikkaus. Voisimme halutessamme ajatella, että voimme oppia toinen toisiltamme siinä määrin kuin toisten - eri tavoin uskovienkin - oivallukset ja teot ovat hyödyllisiä ja
sopivat yhteen oman uskomme kanssa.
Nämä ovat henk.kohtaisia ajatuksiani, joita kenenkään muun ei tarvitse allekirjoittaa. Toivon, ettei kirjoitukseni loukkaa ketään :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoja ajtuksia ja sanoja.
Pysäytti varmasti monen miettimään.
Myös minut.
"Ja kun keskustelemme, voisimme ehkä lähteä keskustelemaan se ajatus mielessämme, että moninaisuus on rikkaus. Voisimme halutessamme ajatella, että voimme oppia toinen toisiltamme siinä määrin kuin toisten - eri tavoin uskovienkin - oivallukset ja teot ovat hyödyllisiä ja
sopivat yhteen oman uskomme kanssa"
Tuo on rakentavaa ajattelua.
Miten totta se onkaan.Oppia toinen toisiltamme ottaen vastaan sen hyvän minä näemme eri tavalla ajattelevien teoissa ja oivalluksissa.
Tuossa oli niin paljon sanomaa.
Voin todellakin ottaa vastaan toiselta sen näkemyksen, mikä sopii minun kuvaani luoda oikeanlainen Jumala. Vaikkakin Jumala on yksi ja sama, on Jumalasta meillä jokaisella oma kuvamme ja Jumalalla meistä kuvamme.
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"
Kukin luo Jumalansa omien arvostustensa, kulttuurinsa, yhteiskunnan, ympäristön sen hetkisen elämän tilanteensa mukaan.
Vaikka minun kuvani Jumalasta on juuri minulle se ainoa oikea, se ei välttämättä ole ainoa oikea kuva toiselle.
Voin tietenkin kertoa oman Jumalani kuvan, mutta minun pitää hyväksyä myös se, että jokainen ei tahdo ottaa juuri minun Jumalani kuvaa.
Jopa ateistilla on Jumala. Ateistin Jumala on "ei mikään" vaan hän itse. Oma sisin, omatunto. Sitäkin pitää kunnioittaa.
Kyllä on vielä pitkä ja kapea tie kuljettavana ennenkuin me olemme perillä.
Niin ahdasmieliset ja ahtaat ajatuksemme ovat vielä.
Mutta onneksi Jumala lupasi armon.
Ilman tuota armoa, emme varmasti kukaan pääsisi koskaan perille.
Kritityillä on myös oma opettajansa matkallaan, Jeesus, kun vain avoimin sydämmin näemme hänen opetuksensa.
-Anteeksi antoa ja rakkautta.-
Totisesti tämä tie on kapea, mutta onneksi se vie perille.
Kristinuskovainen pelastuu oman uskonsa takia, eikä tekojensa takia, niinkuin on sanottu Raamatussa. Tuo kirjoitus oli hyvä. Tämä paikka on täynnä erilaisia ihmisiä joilla on erilainen näkemys asioista. Mutta välillä täällä on sellainen tilanne, että täällä pilkataan kristinuskoa, eikä kukaan sano mitään niille pilkkaajille. Hekin voisivat ajatella, mitä herjaavat, he tulevat tähän paikkaan täynnä raivoa. Jos kaikki osaisivat keskustella, voisi tulla rakentaviakin mielipiteitä. Onhan tämän paikan nimenä sentään kristinusko. Eikös vain olekin? vai olenko minä tullut sittenkin väärään paikkaan? Tämä on keskustelupaikka.
Totta täällä on erilaisia ihmisiä.
Palsta on täynnä erilaisia näkemyksiä.
Moni ei ehkä sano mitään pilkaajille siksi,
että eivät katso aiheelliseksi lähteä
"haastamaan riitaa".
Ehkä pilkkaajien onkin hyvä nähdä,
että "ei haukku haavaa tee".
Pysytään vahvoina kukin omassa uskossamme.
Mutta ne jotka osaavat keskustella saavat täälläkin varmasti aikaan oikein rakentavia mielipiteitä ja keskusteluketjuja.
Paikan nimi on keskustelupalsta ja aihe on kristinusko.
Ei kun esittämään oman mielipiteensä kukin.
Kirjoitit :"Mutta välillä täällä on sellainen tilanne, että täällä pilkataan kristinuskoa, eikä kukaan sano mitään niille pilkkaajille."
Ehkä voisimme tässä kohdin muistaa, että Jeesuskin pysyi vaiti, kun häntä oikein pilkattiin kuulustelujen yhteydessä.
Hyökkäys ei kenties olekaan paras puolustus, vai mitä ajattelette ?
Tosiaan taitaa olla...
Kävin muuten tänään surffailemassa ja löysin muutaman hienon jutun buddhalaisuudesta.
Siellä oli kirjoitus kuinka Lutherin ja Buddhan opeissa on paljon samaa.
Sitä myös painotettiin,ettei buddhismi kumoa muita uskontoja.
Siis niin vaikeata.....siinähän on vaikka kuinka ja paljon eri tasoja.....
Olisi mielenkiintoista lukea noita ajatuksia.
Onko sinulla suositella mitään hyvää kirjaa, jossa kerrottaisiin vaikka siitä missä kohdin buddhismi ja kristinusko ovat samankaltaisia.
Kiinnostaa todella nuo buddhan ajatukset, mutta kun ei haluaisi luopua kristinuskosta ja Jeesuksesta.
Mitä mä teen????
Heippa jälleen !
Toivon, että näistä Dalailaman ajatuksista on sinulle hyötyä ja että löydät niistä vastauksia kysymyksiisi :)
"--Tämän uskontojen keskinäisen harmonian yhteydessä minun pitäisi kai sanoa jotain myös uskonnollisesta käännytyksestä. Tämä kysymys on otettava äärimmäisen vakavasti. On tärkeää ymmärtää, ettei pelkkä kääntymys tee kenestäkään parempaa yksilöä, eli kurinalaisempaa, myötätuntoisempaa ja lämminsydämisempää ihmistä. Siksi olisi paljon parempi, jos ihminen toiseen uskontoon kääntymisen sijasta vain keskittyisi muuttamaan itseään henkisesti harjoittamalla itsehillintää, hyveitä ( hyviä, myönteisiä tekoja ) ja myötätuntoa. - - Joissain tapauksissa saattaa olla hyödyllistä omaksua jotain muilta ( toisinuskovilta ). Kun tämä tehdään viisaasti, voimme pysyä lujasti omassa uskossamme. Näin on parasta, sillä se säästää meidät sekaannuksen vaaroilta etenkin eri uskontokuntien erilaisia elämäntapoja kohdatessa.
- - ( jos ihminen on kiinnostunut uudesta uskonnosta ) hänen on tärkeää kysyä itseltään yhä uudelleen :"Vetääkö tämä toinen uskonto minua puoleensa oikeista syistä ? Vetoavatko minuun vain kulttuurilliset ja rituaaliset näkökulmat ? Vai ovatko syynä keskeiset perusopetukset ? Luulenko, että jos käännyn tähän uuteen uskontoon, se olisi vähemmän vaativaa kuin nykyinen uskontoni ?" Sanon tämän, koska olen huomannut, miten omien perinteidensä ulkopuolella olevaan uskontoon kääntyvät ihmiset hyvin usein omaksuvat tiettyjä pinnallisia piirteitä kulttuurista, johon heidän uusi uskontonsa kuuluu, eikä heidän käytännön harjoittamisensa ulotu paljonkaan syvemmälle.
Jos sitten joku pitkän ja kypsän harkinnan perusteella päättää omaksua erilaisen uskonnon, on hyvin tärkeää muistaa, kuinka positiivisen panoksen jokainen uskonto on antanut ihmiskunnalle. Tässä on vaarana, että etsittäessä oikeutusta päätökselleen muiden silmissä saattaa henkilö ryhtyä arvostelemaan entistä uskontoaan. On hyvin tärkeää välttää tätä. Jos käy niin, ettei jokin tietty uskonto enää sovi yhdelle henkilölle, se ei tarkoita, ettei siitä olisi enää hyötyä ihmiskunnalle. Päinvastoin, voimme olla varmoja, että koska se on aikaisemmin ollut kiinnostuksen lähde miljoonille ihmisille, innoittaa se miljoonia tänäkin päivänä ja innoittaa miljoonia rakkauden ja myötätunnon polulla tulevaisuudessakin.
Merkittävä asia on muistaa, että viime kädessä uskonnon ( kaiken uskonnon ) koko tarkoitus on helpottaa kulkua rakkauden ja myötätunnon, kärsivällisyyden, suvaitsevaisuuden, nöyryyden ja anteeksiannon tiellä. Jos näitä laiminlyödään, ei uskonnon vaihtamisesta ole apua. Samalla lailla meitä ei hyödyttäisi, vaikka olisimme kuinka hurskaita uskonnon ( minkä tahansa uskonnon ) harjoittajia, mutta laiminlöisimme näitä ominaisuuksia jokapäiväisessä elämässämme. Sellainen uskova ei ole sen parempi kuin vakavaa tautia sairastava potilas, joka vain lukee lääkärikirjoja sitoutumatta määrättyyn hoitoon.
Jos me uskonnon harjoittajat emme itse osoita myötätuntoa ja kurinalaisuutta, kuinka voimme odottaa sitä muilta ? -- Meitä ei koskaan oteta vakavasti, ellemme itse toteuta käytännössä omia ( oman uskontomme mukaisia ) henkisiä oppeja. Muiden seikkojen ohella tämä tarkoittaa, että annamme hyvän esimerkin kehittämällä hyviä suhteita muiden uskontojen kanssa."
--------------------------------------------------
--------------------------------------------------
"Kiinnostaa todella nuo buddhan ajatukset, mutta kun ei haluaisi luopua kristinuskosta ja Jeesuksesta."
Eihän sinun tarvitse luopua Jeesuksesta, joka varmasti on sinulle rakas :)niin kuin minullekin. Pidän Jeesusta hyvin viisaana, hyvin lempeänä ja - täysin valaistuneena.
Että omaksumme toinen toisiltamme sen mikä on hyvää, ei tarkoita että meidän tarvitsisi luopua omasta, meille rakkaasta uskostamme.
--------------------------------------------------
"Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi."
"Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi."
( - Luukas )
Siis tuo Dalailamahan on ns. hengellinen johtaja?
Onko se "arvo"?
Käsitinkö oikein?
Tuossa lainasit Dalailaman ajatuksia.
Ne olivat todella hienoja sanoja ja niissä on asiaa.
Ajattelin vain, että onko olemassa jotain kirjallisuutta, joissa pohditaan noiden uskontojen yhtäläisyyksiä.
Nimittäin buddhismissa ja varsinkin tuon Dalailaman ajatuksissa on "järkeä".
Hänhän painottaa sitä, että kaikki uskonnot ovat yhtä arvokkaita.
Tiedätkö ketään kristittyä kirjailijaa ,joka olisi kirjoittanut näiden "uskontojen" samankaltaisuudesta.
Olisi vaan kiva löytää, jokin "viisas" kristitty ajattelija, joka on koonnut näiden uskontojen yhtäläisyyksiä.
Itse olen täällä ollessani "tajunnut" kuinka samanlaisia opetuksia Buddhalla ja Jeesuksella on.
Käsittääkseni se ainoa ero näiden "uskontojen" välillä on se, että "jotkut kristilliset liikkeet" ottavat ehdottoman - ei muuta kun usko Jeesukseen pelastaa - kannan,
eli ovat luoneet oman lahkonsa siten, että se perustuu kirjaimellisesti Jeesuksen sanoihin.
Esimerkiksi;
´Minä olen tie , totuus ja elämä` ja
´Se joka tunnustaa minut muiden edessä minä tunnustan Isän edessä.`
Olen käsittänyt, että Jeesus puhuu vertauksilla;
hänen sanoistaan löytyy, tie, totuus ja elämä.
Ja se joka tunnustaa ja elää hänen oppiensa mukaan pääsee Isän luo.
Sitä tuntee vain olevansa "pässi väärän värinen" tuossa "kristittyjen" joukossa.
Mutta maailmassahan me elämme. Kaikki saman taivaan alla.
Saman Isän varjelemina. Mitäpä tässä.
Olisi vaan kiva löytää porukka, joka ei pelkää pettyä ihmiseen ( = syntinen).
Mutta siis...
Tulihan tässä höpistyä.
Jatketaan paremmalla ajalla.
Heissan ja kiitos viestistä :)
"Siis tuo Dalailamahan on ns. hengellinen johtaja? Onko se "arvo"?"
Neljästoista Dalai-lama, Tiibetin-buddhalainen munkki Tenzin Gyatso, on Tiibetin hengellinen ja maallinen johtaja, joka elää pakolaisena Intiassa, Dharamsalassa. Hän joutui pakenemaan kotimaastaan Tiibetistä, kun Kiinan miehitti sen vuonna 1959. Dalai-lamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.
"Ajattelin vain, että onko olemassa jotain kirjallisuutta, joissa pohditaan noiden uskontojen yhtäläisyyksiä."
Etsipä vaikka Dalai-laman kirjat "Elämänarvoja uudelle vuosituhannelle", "Avosydämin" ja "Onnellisuuden taito". Näissä kirjoissa on yleishyödyllistä opittavaa kaikille - uskonnosta riippumatta. Kirjan "Elämänarvoja uudelle vuosituhannelle" loppuosassa on käsitelty myös eri uskontoja yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.
Kiitos;)
Siis,
"Elämänarvoja uudelle vuosituhannelle".
Käynpä etsimässä kirjan käsiini.
Kiitti vinkistä;))
Tuli tuossa mieleen, että yksi helppo keino vertailla buddhalaisuutta ja kristinuskoa, on katsella "putkeen" seuraavat elokuvat :
- "Raamattu / Jeesus" ( todella koskettava elokuva, löytyy kirjastoista ja eräistä videovuokraamoistakin, näyttelijöinä mm. Jeremy Sisto ja Jaqueline Bisset )
-"Kundun" ( kertoo nuoresta Dalai-lamasta ja hänen joutumisestaan maanpakoon )
- "Pikku Buddha" ( Siddharta Gautamana Keanu Reeves )