Monia askarruttaa, että kannattaako uskoa vai ei?
Tarkastellaanpa asiaa matemaattisesti, laskekaamme yksinkertaisen todennäköisyyslaskentamallin avulla kristinuskon ja ateismin odotusarvot.
Oletetaan, että Jumala on olemassa todennäköisyydellä ½, jolloin samalla todennäköisyydellä Jumalaa ei ole olemassa. Jos valitsemme kristinuskon, päätämme ryhtyä hurskaiksi kristityiksi. Tuleva kohtalomme riippuu nyt siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Jos Jumalaa ei ole, katoat kuoltuasi olemattomiin, vaikka olisitkin kristitty. Jos Jumala kuitenkin on olemassa, kristittynä pääset taivaaseen ja saavutat ikuisen elämän. Voittosumma on siis ääretön (¥). Tältä pohjalta voidaan laskea kristinuskon odotusarvo.
½ kertaa katoaminen olemattomiin ½ x 0 = 0
½ kertaa ikuinen elämä taivaassa ½ x ¥ = ¥
Tähän tulokseen tullaan, koska puoli kertaa ääretön on edelleen ääretön.
Entä miten käy ateistin, joka kieltää Jumalan. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ateisti on ollut oikeassa, mutta hän ei voita siitä mitään, koska taivasta ei silloin ole. Jos Jumala kuitenkin on olemassa etkä uskonut Häneen, joudut kuoltuasi ikuisiksi ajoiksi helvettiin. Voittosumma on miinus ääretön. Nyt odotusarvolaskelmasta tulee tällainen:
½ kertaa katoaminen olemattomiin ½ x 0 = 0
½ kertaa ikuinen elämä helvetissä ½ x -¥ = -¥
Negatiivinen ääretön. Se on pahin mahdollinen kohtalo sille, joka valitsee ateismin.
Tässä laskelmassa oletettiin, että todennäköisyydet ovat tasan eli ½ Jumalan puolesta ja ½ Jumalaa vastaan. Entä Jos todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, onkin vai yksi tuhannesosa eli 0,001? Silloin todennäköisyydellä 0,999 Jumalaa ei ole olemassa. Mitä siitä seuraa?
Nyt kristitylle tulee odotusarvo:
0,999 kertaa katoaminen jäljettömiin ½ x 0 = 0
0,001 kertaa ikuinen elämä taivaassa ½ x ¥ = ¥
Odotusarvo pysyy yhä äärettömänä. Vastaavasti ateistin odotusarvoksi tulee jälleen miinus ääretön. Tässäkin tapauksessa kannattaa siis valita kristinusko. Tilanne ei muutu, vaikka Jumalan todennäköisyys olisi kymmenestuhannesosa, miljoonasosa tai ziljoonasosa.
Tarkastellaanpa asiaa matemaattisesti, laskekaamme yksinkertaisen todennäköisyyslaskentamallin avulla kristinuskon ja ateismin odotusarvot.
Oletetaan, että Jumala on olemassa todennäköisyydellä ½, jolloin samalla todennäköisyydellä Jumalaa ei ole olemassa. Jos valitsemme kristinuskon, päätämme ryhtyä hurskaiksi kristityiksi. Tuleva kohtalomme riippuu nyt siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Jos Jumalaa ei ole, katoat kuoltuasi olemattomiin, vaikka olisitkin kristitty. Jos Jumala kuitenkin on olemassa, kristittynä pääset taivaaseen ja saavutat ikuisen elämän. Voittosumma on siis ääretön (¥). Tältä pohjalta voidaan laskea kristinuskon odotusarvo.
½ kertaa katoaminen olemattomiin ½ x 0 = 0
½ kertaa ikuinen elämä taivaassa ½ x ¥ = ¥
Tähän tulokseen tullaan, koska puoli kertaa ääretön on edelleen ääretön.
Entä miten käy ateistin, joka kieltää Jumalan. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ateisti on ollut oikeassa, mutta hän ei voita siitä mitään, koska taivasta ei silloin ole. Jos Jumala kuitenkin on olemassa etkä uskonut Häneen, joudut kuoltuasi ikuisiksi ajoiksi helvettiin. Voittosumma on miinus ääretön. Nyt odotusarvolaskelmasta tulee tällainen:
½ kertaa katoaminen olemattomiin ½ x 0 = 0
½ kertaa ikuinen elämä helvetissä ½ x -¥ = -¥
Negatiivinen ääretön. Se on pahin mahdollinen kohtalo sille, joka valitsee ateismin.
Tässä laskelmassa oletettiin, että todennäköisyydet ovat tasan eli ½ Jumalan puolesta ja ½ Jumalaa vastaan. Entä Jos todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, onkin vai yksi tuhannesosa eli 0,001? Silloin todennäköisyydellä 0,999 Jumalaa ei ole olemassa. Mitä siitä seuraa?
Nyt kristitylle tulee odotusarvo:
0,999 kertaa katoaminen jäljettömiin ½ x 0 = 0
0,001 kertaa ikuinen elämä taivaassa ½ x ¥ = ¥
Odotusarvo pysyy yhä äärettömänä. Vastaavasti ateistin odotusarvoksi tulee jälleen miinus ääretön. Tässäkin tapauksessa kannattaa siis valita kristinusko. Tilanne ei muutu, vaikka Jumalan todennäköisyys olisi kymmenestuhannesosa, miljoonasosa tai ziljoonasosa.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Miksi juuri sunun pitäisi saada elää ikuisesti?
Mikä sinusta tekee niin tärkeän?
Juuri sinun kaltaistesi myötä ateistin tulevaisuus näyttää peräti ruusuiselta juuri silloin jos se jumala sattuisi olemaan olemassa...jos nimittäin jumalan edessä viivalle jouduttaisiin.
Mutta uskontoja on olemassa todella paljon. Jos uskomista ajatellaan siltä kannalta, kannattaako uskoa, voisi ottaa huomioon, että todennäköisyys, että kristinusko on oikea usko, on 1/lähes ääretön, jonka raja-arvo lähestyy nollaa. Ja nolla kertaa ääretön on määrittelemätön, sitä ei voi laskea. Huumorillahan toi sun juttus kai on tehty, mut tosikkolausuma pakko antaa; Voiko kukaan päättää, että koska uskominen kannattaisi (tai siinä ei häviäisi mitään), niin rupeampa uskomaan?
Entäpä jos jumala onkin jokin muu jumala kuin kristinuskon jumala?
Jumala voisi aivan yhtä hyvin olla myös sellainen jumala, joka palkitsee ateisteja älykkäästä epäilystään, ja rankaisee kristittyjä sokeasta uskosta (väärään) jumalaan.
Kuinkas kävisi odotusarvon silloin?
Ei, Pascalin vaaka ei toimi.
Ajattelit sitten ostaa taivaspaikan vai?
"kuulun seurakuntaan, maksan kirkollisverot ja käyn joka viikko kirkossa kuuntelemassa saarnan, ihan vain varmuuden vuoksi. joten noilla eväillä on se taivaspaikka saatava."
Ei usko ole mitään "uskon vain varmuuden vuoksi" juttu. Joko uskot, niin uskot. Jos et usko, et usko.
Ateismi on yhtä älykästä kuin päänsä hakkaaminen seinään. Uskominen ei maksa mitään. Ei ole pakko valita mitään uskontoa tai erityistä Jumalaa. Voi täydellä syyllä olettaa Jumalan olevan varsin laajakatseinen. Ei tarvitse myöskään kuulua mihinkään kirkkoon tai maksaa kirkollisveroa.
Mahdollisuuden ikuiseen elämään saa siis pelkästään uskomalla ihan hiljaa itsekseen. Saattaa olla päinvastoin haitallista elämöidä uskollaan. Sellainen saattaa ärsyttää Jumalaa.
ei vai? pitäis totella jotain tiettyjä sääntöjä ja kumarrella jotain olematonta ja vielä ylistää sitä ja saarnata muille. no ei kiitos.
sovitaan näin: minä uskon että se jumala on olemassa, pääsen siis taivaaseen ja ikuiseen elämään. ok(ekana siellä haistatan sille pitkät!). mutta kumartelemaan ja rukoilemaan en sellasta kusipäätä kyllä ala. ;S
kusipäätä siksi esim. että se väittää olevansa armollinen,rakastava ja hyvä jumala(sen opuksen mukaan), mutta kuitenkin se sadistisesti heittelee immeisiä helvettiin vaikka ne ei koskaan eläessään edes olisi kuulleet jostain "oikeasta" jumalasta. lisäksi se persvako ei kunnioita kenenkään mielipiteitä(paitsi omiaan) ja silti se väittää ymmärtävänsä ja armahtavansa. vitut minä tollasen armoja tarvitse.
"Ateismi on yhtä älykästä kuin päänsä hakkaaminen seinään."
"Mahdollisuuden ikuiseen elämään saa siis pelkästään uskomalla ihan hiljaa itsekseen. Saattaa olla päinvastoin haitallista elämöidä uskollaan. Sellainen saattaa ärsyttää Jumalaa."
Mitä tähän voi enään sanoa -ugh.
Raamattu, koraani, kalevala ym. muinaistarustoon perustuvat koosteet esittävät Jumalan sangen tiukkapipoisena ja julmana olentona. Sellaisen hahmon alaisuudessa ja oikkujen armoilla ei ole kiva elää.
Onkin parempi luoda oma itselleen sopiva jumalkuva. Tämä pelkästään oman mukavuuden ja mielenrauhan kannalta. Onhan itsestään selvää että todellisuudessa Jumala on mikä on meistä maan matosista välittämättä.
Tuskinpa tämä itselle sopiva jumalkuva menee enemmän metsään kuin aikaisemmatkaan. Tärkeintä ikuisen elämän varmuuskertoimen maksimoimiseksi on usko eikä se maksa mitään.
jumala välttämätön, jotta herääminen kuolleista onnistuisi tyydyttävällä tavalla?
jumalan apua välttämättömänä, jotta herääminne kuolleista onnistuisi tyydyttävällä tavalla?
Kun tarkoituksena on vain kirkas päämäärä maksimoida mahdollisuus ikuiseen elämään, ei tuollaisia pieniä yksityiskohtia tarvitse ajatella. Sehän olisi pelkkää hakuammuntaa. Sitä ovat kaikki uskonnot täynnä - ihmisen luomia monimutkaisia toisensa kieltäviä järjestelmiä. Niiden oikeutettuna vastapainona on ne kaikki järjestelmät kieltävä ateismi.
Miksi hukata energiaa kumpaankaan ääriajatteluun kun mahdollisuus ikuiseen elämään avautuu pelkällä yksinkertaisella yhdellä sisäistetyllä päätöksellä: "Minä uskon". Se vie aikaa noin sekunnin, ei maksa mitään eikä sitä tarvitse enää ikinä toistaa.
"Ei ole pakko valita mitään uskontoa tai erityistä Jumalaa. Voi täydellä syyllä olettaa Jumalan olevan varsin laajakatseinen."
Ja millähän syyllä? Millä perusteella jumala olisi varsin laajakatseinen?
Jos uskon jumalaan vain yleisellä tasolla, valitsematta nimenomaisesti kristinuskon jumalaa
(joka ei totta vieköön ole laajakatseinen) ja tämä onkin sitten se oikea, niin silloinhan minä en pelastu vaan joudun helvettiin.
Ei toimi.
Kun suhteutetaan ihminen maailmankaikkeuteen (-ksiin) voi päätellä ihmisen olevan varsin pieni tekijä suuressa kokonaisuudessa. Kun siinä ajatuskuvassa mennään pitemmälle, voidaan päätyä lopputulemaan että uskonnot ovat jopa Jumalan kannalta katsottuna pilkkaa. Ateismi eli Jumalan kieltäminen on sitä aina.
Turvallisin valinta lienee pelkkä usko (ja piste).
"avautuu pelkällä yksinkertaisella yhdellä sisäistetyllä päätöksellä: "Minä uskon"."
Jaa, minä en ainakaan pysty rehellisesti alkaa uskoa ihan noin vain omalla päätöksellä. Kenties sinä olet kovinkin hyvä oman mielesi manipulaattori?
Uskontunnustus ikuisen elämän varmistamistoimenpiteenä on niin pieni vaiva ettei sitä kannatane miettiä sen tarkemmin. Tunnustus tallentunee johonkin oletetun Jumalan keskusrekisteriin. Siitä, että onko Jumalaa tai koko rekisteriä olemassa, tässä ei tietenkään ole kysymys.
"voidaan päätyä lopputulemaan että uskonnot ovat jopa Jumalan kannalta katsottuna pilkkaa. Ateismi eli Jumalan kieltäminen on sitä aina."
Jumalahan tuntuu haluavan pysyä salassa. Ateistien osalta hän on onnistunut niin hyvin, ettemme edes usko koko hahmoon.
Jos jumala pystyy tuntemaan onnistumisen tunnetta, niin jokainen ateisti on hänen lellikkinsä. "Hähää, huijasinpas teita!" periaatteella.
Lapsellista ajattelua? No, niin on! Mitä luulet minun ajattelevan noista sinun pähkäilyistäsi. Paitsi, että onpas hyvää viihdettä:)
voi valita niin kuin margariinipurkkia kaupan hyllyltä.
Totta, että ihminen on varsin pieni tekijä kokonaisuudessa. Ketä minä pilkkaan, jos en jumaliin usko? Ketä?
Pieni myönnytys mahdolliselle Jumalalle - olemassaolon ja oikeutuksen myöntäminen - saattaa olla avain ikuiseen elämään.
Kieltämällä et voita mitään mutta saatat hävitä kaiken.
että väität minun joutuvat johonkin ikuiseen tuleen, koska en usko jumalaan ja nimenomaan raamatun jumalaan. Kerropa nyt sitten, kun en ole vastausta vielä saanut, että miten sielu kärventelee ikuisessa tulessa. Ja ihan vain sen takia, että tämä vainaja ei ole uskonut jumaliin. Vaikka olisi kuinka nätisti elänyt, niin se on teidän stoorinne mukaan tie ikuiseen kadotukseen, että ei usko jumaliin.
myönsin jo tuolla aikaisemmin. minä uskon että se Jumala on olemassa. jeesustelijat on sanoneet. ok. nyt siis saan ikuisen elämän. hyvä. kunhan kuolen niin sitten nähhään pitikö jumala luppauksesa vai vittuiliko vaan.. minä ainakin haistatan sille kunhan näen(jos).
oletko nyt tyytyväinen? saanhan nyt jatkaa uskotonta elämääni? ;)
voisit jonkun jumalan mieltymykset tietää?
Tuntuisi luonnollisemmalta hyväksyä sellainen joka uskoo kuin sellainen joka ei usko ja lisäksi pilkkaa.
"Kun suhteutetaan ihminen maailmankaikkeuteen (-ksiin) voi päätellä ihmisen olevan varsin pieni tekijä suuressa kokonaisuudessa."
Tämä on totta, ihmisen arvo maailmankaikkeuden mittakaavassa on suunnilleen sama kuin minkä tahansa hyttysen tai matosen.
"Kun siinä ajatuskuvassa mennään pitemmälle, voidaan päätyä lopputulemaan että uskonnot ovat jopa Jumalan kannalta katsottuna pilkkaa. Ateismi eli Jumalan kieltäminen on sitä aina."
Öh siis minkä Jumalan? Jäi tossa välissä kai ihan epähuomiossa esittämättä, että miksi ja millähän perusteilla olisi olemassa joku jumala?
Ateismi eli jumalankieltäminen on siis jumalanpilkkaa? Eli pilkkaan tätä olematonta, ihmisen mielikuvituksen luomaa jumalaa? Ja siitä seuraa sitten mitä? Millähän lailla tämä mahtava jumala rankaisee minua pilkkaajaa?
Jumalan kieltäminen on ihan tervettä järkeä, niin kauan kuin joku esittää jonkun tervejärkisen syyn ja painavia todisteita uskoa johonkin jumalaan. Eipä ainakaan sinulta irronnut yhtään mitään.
Avauksessa oli pointti joka perustuu suuren matemaatikon Pascalin päättelyketjuun. Jumalan olemassoloa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan tai kieltämään. Albert Einstein päätyi kannattamaan Jumalan olemassaoloa oman ikuisuuselämänsä mahdollistavana turvavakuutuksena luultavasti Pascalin esittämän tapaiseen päättelyyn perustuen.
Mistään muustahan tässä ei ole kysymys kuin siitä, että kannattaako uskoa Jumalan olemassaoloon vei ei. Yksinkertainen päättely johtaa lopputulokseen että tietysti kannattaa. Kyse ei pelkuruudesta vaan kylmän harkinnan tuloksena saavutetun ratkaisumallin johdonmukaisesta noudattamisesta. Antipatia ihmisen luomiin uskontojärjestelmiin kannattaa tässä tapauksessa unohtaa. Ne kuuluvat toisen keskustelun piiriin.
Ihmisen luomat uskonnot saattavat olla siinä mielessä mahdollista Jumalaa loukkaavia, että ne ovat aina pyrkineet asettamaan ihmisen törkeän paljon tärkeämpään asemaan maailmankaikkeudessa kuin mitä tieteen paljastama todellisuus näyttää - jopa Jumalan kuvaksi! On itsestään selvää, ettei sen määrittely kuulu ihmiselle vaan kaiken luojalle (jos sellainen on). Uskonnot ovat peräytyneet ihmisen ja lajin asuinpaikan maan keskeistä asemaa korostavista teeseistään vasta murskaavien tieteellisten todisteiden edessä. Homo sapiens-lajin ikä on vasta siinä 100 000 vuotta. Vasta nyt ollaan tunnustamassa, että ihminen on erään apinalajin parin onnellisen sattuman (mutaation) kautta isot aivot saanut sivuhaara.
ei ole perustelu, vaan toiveajattelua.
Jos toiveajattelu olisi totta, Suomessa olisi reilut viisi miljoonaa lottovoittajaa:)
kumman kutsuisit taivaaseen, sen joka tunnustaa sinut vai sen joka kieltää olemassaolosi?
niin ympäröisitkö itsesi pelkillä jees-miehillä?
Mitä tuohon jumalan tunnustamiseen tulee, niin onhan se kumma, jos jumala ei itse tiedä olevansa. Tai kykene sitä osoittamaan luoduilleen.
Taivasasiat ovat satuja, joista ei kai pitäisi aikuisten kesken edes keskustella.
Voi olla niin, että kaikki saavat haluamansa: Jumalan olemassaolon mahdollisuuteen uskoneet huomaavat kuoltuaan saanensa ikuisen elämän (iloinen yllätys) ja ne toiset (ateistit) humahtavat kuoleman jälkeen pelkkään tyhjyyteen - se oli siinä. Eivät ateistitkaan ole tietenkään osaansa tyytymättömiä kun eivät parempaa tulleet koskaan tuntemaan.
Viittasit tuolla edellä Einsteiniin, joten laitetaanpa tähän ihan varmuuden vuoksi ja muiden räikeiden väärien kommenttien vuoksi Albertin ihan omat sanat:
It was, of course, a lie what you read about my religious convictions, a lie which is being systematically repeated. I do not believe in a personal God and I have never denied this but have expressed it clearly. If something is in me which can be called religious then it is the unbounded admiration for the structure of the world so far as our science can reveal it.
- Albert Einstein (1879-1955): letter 1954-03-24
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own - a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
- Albert Einstein (1879-1955), obituary in New York Times 1955-04-19
Klo on ihan kamalan paljon, mutta sanon sinulle "entinen ateisti", että kovin otat heppoisesti, ihan napsautuksella uskomisen ihanuuden.
Missä laumassa kuljet? Onko Hyvä Paimen seurassasi, vai miksi puhelet kuin edelleen olisit ateisti.
Ilmeisesti jopa ajatusmaailma muuttuu niin toisenlaiseksi, kun ihminen aikansa pähkäilee Jumalan olemassaoloa. Siitä tulee laskelmia ja päättelyjä. MIKSI?
Jos olet kirkkoraamattuusi tutustunut, etkä siihen "oman pääsi raamattuun", niin tulet näkemään, miten elävää, liikkuvaa, toimivaa on Jumalan lapsena eläminen. Saat tehtäviä lahjojesi mukaan, otat niitä mielelläsi vastaan ja olet osallistuva ihminen. Joku "valaistuminen" jossakin yksinäisyydessä, mitä yhteyttä semmoinen olisikaan?
Mielestäni olet myös nykyinen ateisti. Anteeksi kamalasti, kun näin sanon.
Nätisti veijari laittoi lutkuunsa varmistimen päälle kun juttuusi lähti..astui sitten miinaan :)
Sun juttuja tulee ikävä...
mitä vain, mutta kyllä taitavat taivaspaikat olla vain erään instituution rahoitustarpeesta lähtenyt ajatus.
Mutta, jos joku haluaa tulla huijatuksi, niin vapaasti vaan:)
Muuttuko homma mitenkään jos muuttujia lisätään kaksi:
1. Jumala on pähkähullu.
2. Islamin Jumala on se ainoa oikea.
Vaikka äärimmäisen pienillä todennäköisyyksillä.
0 0 0 = 0
Voit lisätä nollia kuinka paljon tahansa, mutta loppusumma on silti nolla.
Aina vaan.
0 0 0 ei ole 0, vaan 3 0
etteivät penskat osaa enää laskea:)
Pitääkö vääntää rautalangasta, että tyhmä ateisti ymmärtää?
0 0 0= kolme nollaa.
Joko ymmärsit? ai et, ähh antaa olla...
ei käytetä ilmaisua 3 (blankko) 0.
joten suksi kuuseen tekoviisauksinesi. Kukaan oikea matikanope ei keksi moista paskaa.
todennäköisyydellä p.
Puoli pistettä siitä, että jaksoit edes yrittää muotoilla Pascalin vedonlyöntiä edes hiukan omaperäisempään muotoon.
Muttamutta... Samat ongelmat tuossa edelleenkin on, kuin siinä alkuperäisessäkin muotoilussa.
Ensinnäkin, se ei ota huomioon sitä mahdollisuutta, että on olemassa jumala, mutta tämä jumala ei olekaan se kristinuskon versio, jolloin myös kristitty joutuu kuollessaan helvettiin/kadotukseen/tms.
Toisekseen, kuka sanoo, ettei Jumalaan uskomalla menetä mitään? Ensinnäkin, tähän liittyy (useimmiten ainakin) ihan fyysistä vaivannäköä, vaikkapa jumalanpalveluksessa käymisen muodossa, samoin vaikkapa polvillaan rukoilua (kuten esim. vanhat, huonoselkäiset mummot jotka polvillaan rukoilevat kirkossa, turhaa tuskan tuottamista itselle). Lisäksi mielestäni voidaan katsoa, että uskominen verottaa myös ihmisen "henkistä potentiaalia", tai miksi sitä sitten haluaakaan kutsua. Aivokapasiteettia kulutetaan turhuuteen, vaikka sen voisi käyttää hyödyllisemminkin. Esimerkiksi teologit ovat tästä aivan loistava esimerkki: älykkäitä, kyvykkäitä ihmisiä, joiden lahjoille olisi ihan takuuvarmasti hyödyllisempääkin käyttöä kuin teologian tyhjänpäiväisten ongelmien pyörittely.
Sitten vielä linkki, joka sisältää mielenkiintoisen argumentin Pacalin vedonlyönnin mielekkyyttä vastaan:
http://www.jhuger.com/pascal
Siellä on muutakin asiaa aiheeseen liittyen, mutta viimeinen kohta, "Reverend James's Wager", on erityisen hauska. Kunhan muistat tsekata sen tyylikkään symbolin sivun yläpäässä! ;D
"Tilanne ei muutu, vaikka Jumalan todennäköisyys olisi kymmenestuhannesosa, miljoonasosa tai ziljoonasosa."
Ovatko kristiyt sitten tavallaan eräänlaisia toivekkaita agnostikkoja?
"Monia askarruttaa, että kannattaako uskoa vai ei?"
Jotakuta ehkä askarruttaa. Oleellisempaa on se, että mikä on todellisuutta.
Tuo Pascalin viritelmä on muuten huono ja perustuu moniin perusteettomiin ja asenteellisiin lähtöoletuksiin.
Voimme myös olettaa, että vain ateistit pääsevät taivaaseen ja muut eivät. Siten kannattaa aina olla ateisti.
Ei usko ole valintakysymys. Kun ei usko, ei usko. Jos taivas on olemassa, niin sitten se on.
Mutta en minä voi ruveta uskomaan minkään matemaattisen teorian pohjalta. Koska en pysty.
1. Oletetaan nyt, että se jumala on olemassa ja näkee siten siis jokaisen luomansa ihmisen "sydämeen".
> Minä olen mieluummin rehellisesti uskonnoton ja vailla uskoa (hänhän minut sellaiseksi loi) kuin että eläisin puoliksi valheessa ja näyttelisin uskovani; sehän olisi epärehellisyyttä sekä itseäni että sydämeeni näkevää jumalaa kohtaan. Viime mainittua toimittaessani olisin yhtälailla jumalan luoma, mutta tappelisin hänen tahtoaan vastaan olemalla valheellinen.
Joten. Kyllä minun mielestäni elämä rehellisenä epäilijänä on monin kerroin enemmän taivaspaikan arvoisempi, kuin feikattu ja epärehellisyydessä eletty muka-uskovaisuus.
2. Mikään matematiikka maailmassa ei ole (enkä usko voivankaan) todistaa, että jumalia olisi olemassa.
Jotta sillä jotain voisi todistaa, tulisi jokainen noista tuhansista jumalista tutkia samoilla matem. menetelmillä ja todeta joko todeksi tai huuhaaksi; mikään ei siltikään takaa, että kristinuskon jumala olisi nimenomaan se ainoa ja oikea. Tuon todentamiseen atrvittaisiin ihan jotain muuta, kuin matematiikkaa...luulisin.
3. Uskotko itse rehellisesti tuohon "matemaattiseen tulokseesi" ja elät sen mukaan? Rehellisesti?
voittaa sen verran ainakin ettei tarvi miettiä kaikkea jumalan mieleiseksi ja näin ollen voi olla pikkasen vapaampi..
"Monia askarruttaa..."
Ei askarruta.
Tarkastellaanpa asiaa matemaattisesti. Laskekaamme yksinkertaisen mallin avulla kristinuskon ja ateismin odotusarvot.
Oletetaan että jumalia on olemassa 999 kappaletta. Oletetaan että jokainen niistä jumalista joutuu noudattamaan vain yhtä sääntöä: 'demokraattinen äänestys' niminen yliluonnon vakiota. Oletetaan että jumala äänestää ihmisen helvettiin menijäksi sen perusteella onko ihminen uskonut johonkin muuhun jumalaan.
Näin laskien kristinuskovainen jahve-jumalaan uskoja joutuu helvettiin äänin 998-1.
Ateisti ei uskonut yhteenkään jumalaan, yksikään jumala ei äänestä ateistia helvettiin menijäksi.
Uskovainen päätyy helvetin lieskoihin väistämättä.
Panoksena jumalaan uskomisessa ja rituaalien noudattamisessa on pahimmassa tapauksessa kaikki mitä vain voi olla, mutta mahdollinen voitto on 0. Miksi siis uskoa jumalaan?
ne perseet tervataan".
joten kannattaako sinne edes pyrkiä?
Raamattu kertoo tästä ihmepaikasta aika vähän. Ylistystä ja laulua jumalalle on kuitenkin runsaasti ohjelmassa. Lisäksi taivaassa taitaa olla aika ahdasta, jos se on se kuutionmuotoinen häkkyrä.
Koska isäntänä Jahve on kuin raivotautinen koira, joka tykkää kurittaa erityisesti niitä, joita rakastaa, niin voi se ei-masokistille olla vähemmän taivas.
Muslimeilla on neitsytasiat hyvin mietittynä, mutta viinin vähyys saattaa vaivata heidänkin paratiisiaan. Allahin vieraanvaraisuudesta ei ainakaan minulla ole mitään tietoa, mutta tuskinpa se Jahvea huonompi voi olla.
Änywäy, koska elukoilla ei ole sielua, niin koko juttu ei meikää paljon kosketa. Pääasia on, että on salaattia:)
on neitsytasiat hyvin mietittynä, entä musliminaisilla?
maan päällä sellaiset hyvät hetket, kuuulemma, että katteeksi pistelee miehet!