Näin monta vuotta on siitä, kun Paavali kirjoitti nämäkin sanat korinttilaisille,
ja nyt me, saman Hengen saaneet, saamme kirjoittaa samoilla sanoilla tämän ajan,
näille "myöhempienaikojen korinttilaisille, syntisille pyhille":
"Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on
teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja
- puhun kuin lapsille - avartukaa tekin!
Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?
MEHÄN OLEMME ELÄVÄN JUMALAN TEMPPELI, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleeen ja vaellan heidän mukanaan.
Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa
heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan
ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
Rakkaat ystävät, kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
ja nyt me, saman Hengen saaneet, saamme kirjoittaa samoilla sanoilla tämän ajan,
näille "myöhempienaikojen korinttilaisille, syntisille pyhille":
"Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on
teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja
- puhun kuin lapsille - avartukaa tekin!
Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?
MEHÄN OLEMME ELÄVÄN JUMALAN TEMPPELI, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleeen ja vaellan heidän mukanaan.
Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa
heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan
ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
Rakkaat ystävät, kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Vastaukset 21
Vanhimmat
on SANOTAAN USKOTAAN KOKO RAAMATTUUN ja mitä
löytyykään todella paljon sellaista MITÄ EI USKOTAKKAAN.
JA näin se on ei ihminen ITSESSÄÄN VOI KOKO RAAMATTUUN USKOA.
SIIS HERÄTKÄÄ JO NÄKEMÄÄN MIKÄ AIKA ON MIKÄ ON
USKONNE?
pysty millään sydämensä saastaa puhdistamaan,
eikä heillä ole edes halua saada sitä puhtaaksi,
koska heidät on juuri syntisinä ja saastaisina
Saatana omikseen "armahtanut".
On ihaa kulkea saastaisella tiellä, vodkapullosta
sielulle vahvistusta nauttien. Harvapa enää tästä
ihanuudesta mitään inhottavaa totuutta kaipaa,
koska heidän totuutensa on siinä.
Minä ainakin olen pitänyt Raamattua totena, mukaan lukien ne "inhottavat totuudenkin" kohdat, mutta näitä kirjoituksia lukiessa olen ekaa kertaa huomannut jonkun kirjoittavan että joku kohta Raamatussa ei päde enää nykyaikana..siis varsinkin juuri Paavalin kirjeistä. Olen saanut käsityksen näistä keskusteluista, että ne ovat kirjoitettu alkuseurakunnalle, jonka aikaa emme enää elä?
Monesti olen kuullut juuri Vanhan testamentin kirjoista, että ne eivät enää päde, koska emme elä vanhan liiton aikaa?
Kysynkin sinulta Teuvo, että ovatko kaikki Paavalin kirjoitukset seurakunnille (korinttolaisille, hebrealaisille, efesolaisille yms.) ajankohtaisia enää? Vai menettikö nuo ohjeet merkityksensä kauan sitten kun kristinuskoa alettiin levittämään väärin (ristiretket, katolisuus jne)?
Ja vielä toinen kysymys, miten ymmärrät tämän, kun Pietari kirjoittaa kahteenkin kertaan, että te olemme pyhä papisto (ketä hän tarkoittaa) jos Jeesus on ylimmäinen pappi niin keitä ovat nämä loput Pietarin mainitsemat pyhään papistoon kuuluvat ihmiset?
Kenties olet yksi niistä harvoista, jotka Jumala on johdattanut kapealle tielle,
joka päättyy aikanan ahtaassa portissa Kristuksen kohtaamiseen.
Vastaan ensiksi Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksiin.
Ne ovat totisesti totta tässäkin ajassa, sillä vetosihan Jeesuskin
hyvin usein juuri profeettojen kirjoituksiin, sillä. Lue Matt.5:17-20.
Profeetojen kirjoissa on ennusteita ihmiskunnan tuhoon saakka.
Monet tämänkin ajan tapahtumat on Jumala profeettojensa
kautta ihmiskunnalle tiedoksi antanut.
Kyllä apostolien kirjeissä on oppia tällekin ajalle, mutta sillä
erotuksella ettemme enää todella elä alkuseurakunnan aikaa,
vaan ihmiskunnan lopunajan rajun eksytyksen aikaan, joka pääsi
täyteen vauhtiin rooman keisari Konstantinuksen toimesta, josta
Saatana teki tämän lopunajan "kristinuskon isän."
Lue galleriasivuni
linkeistä tähän liittyvä kirjoitus: Pojan lähetyskäsky.
Paljon totuutta saat selville jo noista muistakin gallerisivuni
linkeistä, jos jaksat ne lukea.
Jo vuosina 63-64, kun Pietarikin oli vankeudessa Roomassa, ennen kuin
porttopapit hänet siellä ristiinnaulitsivat, olivat seurakunnat
jo silloin hajonneita, siksi Kristukselta Totuuden Hengen saaneet
olivat todella hajallaan, kuten hän kirjoittaa:
"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja,
jotka asuvat hajallaan muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa,
Bityniassa ja Aasian maakunnnassa ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa
mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle
kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina.
Tulkoon armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne."
Tätä kirjettä ei oltu osoitettu jollekin seurakunnalle,
vaan hajallaan asuville Kristuksen omille, niille, jotka ahtaassa
portissa ovat saaneet kohdata Kristuksen. Nämä ihmiset muodostavat
tänäkin päivänä pyhän papiston, ja he ovat tänäänkin todella harvassa.
Suoranainen ihme on, että tässä keskustelussa heitä on jo kolme
nimeltä tunnistettua ja muutama muukin, jotka eivät vielä ole
itseään rekisteröineet.
Jeesus on todella ainoa Jumalan hyväksymä pappi Golgatan tapahtumien
jälkeen, ja hän aloitti omiensa kutsumisen suoraan taivaasta,
kun sinne ristiltä nousi. Ensimmäisinä tämän kutsun saivat Saulus,
ja sadanpäällikkö Cornelius. Ja viimeinen, jonka hän vielä eläessään
omakseen sai, oli se toinen ryöväri.
Hesekielin luvusta 34 löydät tarkan kuvauksen siitä, miksi
Jumala hylkäsi papit, ja miksi aloitti omiensa kutsumisen
suoraan taivaasta, kuten aikoinaan minutkin kutsui.
Sen voit lukea galleriasivun linkistä: Ahtaan portin tuska.
Kenen totuus Paavallilla oli!!! Hän oli yksi kristinuskon tukija joka osoitti kyllä herrakseen saatanan kristinuskoa tukien kun Jeesuksen seuraajat murhattiin. Ja hän oli yksi avain henkilöistä kun raamattua väärensivät ja kristinuskon piti tappaa hänetkin koska Paavalin tekstit on edelleen väärennetty ja se ei saanut paljastua. Tosin nykyjään tiedetään että Paavalin kaikki kirjoitukset eivät ole Paavalin kirjoittamia.
kunnes sai kohdata hänet, jonka omia hän vainosi,
ja siksi koki olevansa syntisistä suurin:
"Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut
maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut
armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka
suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes
esimerkkinä
niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän."
Silloin kun Jeesus ihmisen synnistä kiinni ottaa, on jokainen ihminen
juuri sillä hetkellä yksin se suurin syntinen, jonka takia hänet
kerran ristille nostettiin. Niin olin minäkin:
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
jokainen joka on osallinen sen sakramenteista!
Tee parannus porttokirkon väärästä valelusta, jota he kasteeksi nimittävät!
Miksi kannat yhteistä vääryyden iestä yhdessä uskottomien kanssa, kun olet yhtä heidän kanssaan tämän perkeleellisen kastesakramentin kautta!
Paperilla tehty ero on hyödytön, jos vielä sydämessään kantaa porton sakramentteja mukanaan!
Tee siis oikea parannus "paperiparannuksen" sijasta! Hylkää porton sakramentti ja vastaanota Jumalan sanan opettama yksi kaste, joka aina vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen!
Ei lastakaan pestä ja pueta ennen syntymistä, vaan syntymisen jälkeen!
Tee siis parannus ja vastaanota jo vihdoin uskonalkeiden ensimmäisiä!
Saatanan kastealtaastahan tuo viestisi tulikin.
Sieltä, missä: "Pieni käärme veikä, luikertelee
veessä, uuden kasteen eessä."
"Pieni käärme veikeä, luikertelee
veessä, uuden kasteen eessä."
Taitaa mennä...hermot?
on kyllä viisaampiakin uuvuttanut!
tulee täytyy uskoa!
Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Sinä joka huutelet ja syytät muita, niin juuri sinä kannat sydämessäsi porttokirkon oppeja ja muita täällä syytät!
Tee siis parannus ja hylkää porton sakramentit!
tällä yksinkertaisella tavalla: "Armosta te olette pelastetut!"
Todellinen armo kun saadaan ainoastaan ahtaassa portissa, jossa
Jumala runnoo ensin ihmisen armahdettavaan kuntoon, sillä:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat."
Haluan kysyä sinulta, että jos sinulla olisi nyt lapsi, joka ei ole vielä kastettu, niin miten menettelisit hänen kanssaan? Veisitkö hänet kasteelle johonkin seurakuntaan vai kuka hänen kastaisi?
Entäpä mitä mieltä olet sotilasvalasta? Eikös siinä valassa ole mukana "koti uskonto ja isänmaa" ns. isiltä perittyä turhanpäiväistä elämää?
Puhtaalla omatunnolla tämän vastauksen annan:
Jo meillä vielä kastamaton lapsi olisi, niin vaimoni - kirkkouskova kun on -
tahtoisi varmasti viedä lapsen luterilaisen papin kastettavaksi, enkä minä
häntä siinä estelisi, koska Jeesuksen luokse siinä lapsi viedään,
eikä minkään lihallisen ihmisen. Mutta jos meillä olisi sama Henki,
niin uskoisin, että Henki varmasti sanoo, miten tämän lapsen kaste
on hoidettava, sillä onhan hän antanut vastaukset satoihin muihinkin kysymyksiin.
"Minua hän ei kuitenkaan - Paavalin tavoin - ole lähettänyt kastamaan
vaan totuutta julistamaan, ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen
risti menettäisi merkitystään. Mitä tämä tarkoittaa?
Tulosta vaikka paperille muutama tekopyhitetyn Tapio522 aloitus,
samoin muutama minun aloitukseni, ja tutki niitä rauhassa edessäsi
ja pyydä Jumalalta ymmärrystä niiden sanoman ymmärtämiseen,
ja jos satut hänen valittunsa olemaan, sinä varsin pian huomaat
sen eron, mikä on kirjaviisaan tekopyhän, kahdesti kastetun,
ja Pyhän Hengen saaneen ihmisen kirjoituksissa.
Kuten olen kertonut, sitä eläkkeelle päästyäni itsekin ihmettelin,
että miksi Jumala johdatti minut sotilasuralle, ja vastauksen sain:
"Jotta sinulla olisi turvattu toimeentulo, tietäisit mitä
merkitsee esimiehen käsky, ja sinulla olisi turvattu toimeentulo."
Raamatusta löydät kaksikin sotilasta, joille Jumala puhui, eikä
heitä heidän ammattinsa tähden tuominnut, kuten tuomitsi kaikki papit.
Jos tänä päivänä ja tällä Henngellä joutuisin tuon valan vannomaan,
antaisin sen tilalla sen toisen vaihtoehdon: Juhlallisen vakuutuksen,
vai millä nimellä sitä kutsutaan? Ja jos minut jonakin päivänä
viedään oikeuden eteen, kuten hyvin todennäköistä on, kun näitä
Saatanan palvelijoiden uhkauksia täällä lukee, niin en kättäni
Raamatulle laittaisi, vaan toisin tuomarille Jeesuksen sanat:
"Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee
väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut.'
Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta,
sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on
hänen jalkojensa koroke, älkää Jerusalemin kautta, sillä se on
suuren kuninkaan kaupunki. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä
et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkeaksi.
Kun myönnätte, sakoaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei'.
Enempi on pahasta."
Kysymys on juuri tästä Minätietoisuudesta.
Minä olen Se mikä Minä olen, on Jeesuksen vastaus jollekin, eli kyse on korkeimman tietoisuuden siemen kasvusta juureksi ja vasaksi.
Pakollisella elämällä, uskonkilvoituksella tavoitellaan ja voitetaan reflektiivisesti heikkouksia jne.
Lihalliset ihmiset kilvoittelevat vain porttopappien suosiosta,
sillä eihän valheen armolla armahdetut enää elämäänsä muuta kaipaa,
koska liha saa tyydytyksen toisesta lihasta:
"Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan
elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman,
Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.
Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu
Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen
luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen."
suosiossa ainakin kasteesi puolesta, koska valheellista sakramenttia tuet!
Yksi kaste (Raamatullinen) tapahtuu aina uskoon tulemisen jälkeen, eikä ennen sitä!
Parannuksen jälkeen tulee kaste, ei ennen sitä!
Porttokirkon "kaste" on pakkokaste, jossa se ilman toisen tahdon hyväksyntää suoritetaan, eli väkisin!
Kummiopetusta, joka on porton harha vielä tueta tukiessasi porton sakramenttia!
Jumalalla on huono huumorintaju jos hyväksyy laumanne luokseen.
mutta kaksi on jo liikaa, koska:
"Mitä useampi kaste,
sen varmempi tulos,
kun jo toinenkin kaste
vie taivaasta ulos."