Alempana joku esitti telepaattiseti vastaanottamaansa tietoa arvomaailmastani ja siitä, kuinka suhtaudun naiseuteeni. Jätän omaan arvoonsa rivienvälitulkinnat sukupuoli-identiteetistäni, mutta minua kiinnostaisi oikeasti tietää, mikä on keskeisintä ei-feministisen, antifeministisen, sovinistisen tms. konservatiivijöllöttäjän arvomaailmassa. Siis mitkä ovat ne tärkeimmät arvot? (Eikä pliis, mitään humanismipaskaa siitä, että mitä ne arvot, per se, tarkoittavat, vaan puhekielistä juttua.)
Omia keskeisimpiä arvojani ovat ihmisoikeudet, rakastaminen, rakentaminen sekä elämän ainutlaatuisuus ja sen sykkivät syklit. Varmaan joudun jotain lisäämään.
Omia keskeisimpiä arvojani ovat ihmisoikeudet, rakastaminen, rakentaminen sekä elämän ainutlaatuisuus ja sen sykkivät syklit. Varmaan joudun jotain lisäämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Omia keskeisimpiä arvojani ovat ihmisoikeudet, rakastaminen, rakentaminen sekä elämän ainutlaatuisuus ja sen sykkivät syklit."
Minä en tuohon listaan enää mitään lisäile. Tuo riittää minulle, vaikkakin joudun tuota sykkivää sykliä hieman tässä arpomaan :)
Voisin nimittäin luetella ihan samat arvot, kenties hieman toisilla sananvalinnoilla.
Näissä väittelyissä keskusteluissa taitaa useammin olla kysymys siitä, että osapulet eivät ole ihan samaa mieltä siitä, miten noita arvoja tulisi toteuttaa. Tai useammin siitä, että minun tulkintani näistä avoista on se oikea ja sinun virheellinen. Avauksessasihan olet jo suorittanut jaon itsesi kanssa samanmielisiin ja antifeministeihin, sovinisteihin tms. konservatiivijöllöttäjiin...
Muistin kommentistasi:
"Avauksessasihan olet jo suorittanut jaon itsesi kanssa samanmielisiin ja antifeministeihin, sovinisteihin tms. konservatiivijöllöttäjiin..."
että
kyky nauraa itselleen on yksi henk.koht. arvostamistani asioista.
Olis sekin sopinut minunkin listalleni. Vaan taitaa olla enämpi ominaisuud kuin arvo, vai mitä?
huumorintaju on enemmän ominaisuus, jopa syntymäominaisuus.
Jokatapauksessa on terveellinen asenne, että vaikka ottaa elämänsä jne. vakavasti, osaa kuitenkin nauraa sekä itselleen, että muille.
Feminismistäkö löysit ihmisoikeudet ja rakkauden?
Ihmisoikeudet ja rakkaus (lähimmäisenrakkaus) ovat mielenkiintoinen teema.
Mielenkiintoiseksi sen tekee se, että käsitykset oikeasta ja väärästä ovat niin erilaiset.
Islam näkee ihmisoikeudet eritavalla kuin kristinusko.
Raamattu kertoo rakkaudesta eri tavalla kuin koraani.
Feminismi tekee tasa-arvosta omat tulkintansa, ja valtaväestö taas omansa jne...
Ennestään vahvistui epäilys siitä, että olet vain mekko päällä palstalle naisena kirjoittava mies. Oletkohan kotoisin Nurmijärveltä? Juotko *CocaColaa
Mene hellaripalstalle, jossa tavantakaa käydään varmoja identiteettikeskusteluja siitä, kuka kulmien tuttu on minkäkin nimimerkin takana ja keiden nimimerkkien takaa löytyy sama henkilö.
Mitä väliä sillä on? Mitä väliä sillä on, jos M.aave onkin karvainen keski-ikäinen insinööri tai meikäläinen androgyyni miesten ja naistennielijä, eikä lempeä äitihahmo? Mitä väliä sillä sinulle on sanomisen sisällön suhteen, tiedätkö sanojan identiteetin varmaksi vai et? Täällä on tarkoitus keskustella, heitää läppää ja vittuilla. Jolleivät sitten sanat riitä niin se on parempi varata aika psyykkaritädille tilittääkseen äitisuhdettaan.
RAKENTAMINEN liityy vaikkapa nyt siihen, kuinka tutkimusryhmä perustetaan, rahoitetaan ja johdetaan.
tuolla asialla on palstalla suurikin merkitys. Koska palstan joillakin feministeillä on ollut tapana arvella joidenkin kirjoittajien sukupuolta. "Ei kukaan nainen ole tota mieltä" tyylillä. Sukupuolella tuntuisi siis olevan mitä suurin merkitys feministisessä keskustelussa.
Voihan olla, että joku auktorisoi kirjoituksiaan pelkkään sukupuoleensa perustuen, mutta se on melko lyhyttä iloa, eikä kunnon perustelua heivauta mikään.
Toisaalta, olemmehan inhimillisiä ja sorrumme rakentelemaan henkilöiden nimimerkkien ympärille kaikenlaista assosiaatioverkkoa. Se on vain viihdettä ja turhuutta.
kun mitä ilmeisemmin kuulun tuohon luokittelusi sisään. Onhan se tärkeää luokitella vääriksi ihmisiksi ne, jotka ovat kanssaan eri mieltä. Sen ovat hoskanneet jo aikojen saatossa mm. monet diktaattorit ja kansanmurhaajat.
Mutta arvomaailmaani kuuluu vahvasti oikeudenmukaisuus ja sen tarkastelu. Asioiden kyseenalaistaminen sekä tulkinta eri tavoin. Voidaan tietenkin käydä kädenvääntöä siitä mitä oikeudenmukaisuus käsitteellä tarkoitetaan. Tasa-arvoisuus on tärkeä elementti arvomaailmassa - muukin kuin sukupuolten välinen. Tästäkin voidaan vääntää kättä, että mitä tasa-arvoisuudella tarkoitamme.
Ompas tämä muuten omituinen kysymys. Ennen kuin tähän oikeastaan pystyisi vastaamaan niin pitäisi kuitenkin tarkentaa mitä kukakin milläkin arvolla tarkoittaa. Toisen oikeudenmukaisuushan voi olla toisen epäoikeudenmukaisuus. Esim. itse koen palstalla mielipiteiden jakamisen sukupuoliin epäoikeudenmukaiseksi, samoin kun se että mielipiteellä on erilainen merkitys sanojan sukupuolen mukaan. Koen omituiseksi käytökseksi tiettyjen "muita parempien" nimimerkkien jatkuvan vähättelyn ja päällekäymisen tiettyjä nimimerkkejä kohtaan.
No ei ole helppoa olla paras. Vai mitä jaina?
jos helppoa olis:
"No ei ole helppoa olla paras. Vai mitä jaina?"
Oikeastaan halusin nostaa tämän esille osoittaakseni, että pienin yhteinen nimittäjä on monesti yhteinen. Sitten voidaan puhua keinoista (jos se nyt on aiheellista, on useampia vaihtoehtoja ja toiminta-tapoja).
"Ennen kuin tähän oikeastaan pystyisi vastaamaan niin pitäisi kuitenkin tarkentaa mitä kukakin milläkin arvolla tarkoittaa."
Jos minä olisin sinun tilallasi niin, olisin vastannut, että arvot, mitkä arvot? Eikai semmoisia ole olemassa muualla kun metaforisena kaunokielenä. Pahoittelen, että jouduin kiusaukseen, heittää itsellsenikin ristiriitaista kysymyksenasettelua, mutta meille on jokatapauksessa mahdollsta valita sekä arvomme, että suhteemme niihin.
Pitää arvokkaita asioita ideaaleina, saavuttamattomina,
tai
kysyä, miten sitä toteuttaisimme. Noin perskohtaisesti.
Kyllähän hyvyydestä on sanottu, että sen määrittely on yhtä helppoa kuin selittää syntymäsokealle että mitä on keltainen.
Mutta arvot ovat olemassa. Ne heijastuvat arkipäiväisessä elämässämme, laissamme ja normeissamme. Arvot ovat kuitenkin eläviä, muuttuvia. Niiden kyky muuttua jatkuvasti mielissämme kertoo enemmän niiden kehittymisestä kuin niiden olemattomuudesta. Mikäli hyväksyisimme jotkut tietyt arvot sellaisinaan ohjastamaan koko elämäämme ikuisesti niin yhteiskuntamme ei kehittyisi koskaan. Onneksi kuitenkin olemme ajattelevia yksilöitä ja mielemme valtaa - joskus usein, joskus harvoin - ajatus nykyisen elämänkatsomuksemme ja arvomaailmamme mielekkyydestä. Tämän vuoksi ihminen ei ole loputtomasti vietävissä narussa, onneksi.
Väitän, että me emme pysty täysin vapaasti valitsemaan arvojamme vaan ne syntyvät meidän ympäristömme ja kasvatuksemme seurauksena. Tästä syystä esimerkiksi suomalaisen äärioikeistolaisen ja äärivasemmistolaisen elämän katsomus ja arvomaailma ovat lähempänä toisiaan kuin suomalaisen äärioikeistolaisen ja sumatralaisen äärioikeistolaisen.
Minusta arvojen totaalinen kieltäminen on omituista ja sitä harrastavat vain ne jotka etsivät tapaa kikkailla ja heitellä mukaviisaita heittoja keskusteluun. Eri asia on sitten siirtyä jonnekin filosofia palstalle pohtimaan arvojen olemassaoloa ja vapaata valintaa.