Viikoittain saadaan lukea tuhansien kristittyjen sotilaiden mellastamisesta vierailla mailla kaukana. Koska olen saanut kristityiltä itseiltään kuulla, että moraalin napanuoraksi tarvitaan Jumalan opetuksia, niin en vaivaa ateistisoituneita vaan tiedustelisin muilta:
Miksi kristitty uskovainen rikkoo Jumalan käskyä?
Meneekö omat ihanteet Jumalan ihanteiden edelle?
Onko esimies viime tilassa Jumalaa suurempi?
Tuntevatko he toteuttavansa samaa kuin Jumala, eli tappavansa vääräuskoisia?
Entäs Ameriikan (usein mustat) jengiläiset, jotka ovat hyvinkin uskonnollisia (ja joita riittää täyttämään vankiloita)?
Suudellaan kaulalla roikkuvaa ristiä ja sanotaan toverille "God bless" ja näytetään vastapuolelle, kuka armahtaa ja kuka ei. Vähintäänkin ollaan valmiita tappamaan, jos omille v***uillaan.
Ja varmasti nämä em. ovat uskossaan vähintään yhtä vahvat kuin keskiverto näillä palstoilla viihtyvä uskon humalluttama.
Voin kuvitella armeijan uskonnollisen kenttähenkilökunnan iltarukouksen: "Isä meidän, joka olet taivaassa. Suo niin tapahtuvan, ettei yksikään oma sotilas huomennakaan kuolisi ainakaan vihollisen luoteihin; vahinkojahan sattuu sinullekin, jolloin ne ovat siis meidän vahinkomme, jos kopteri tipahtaa itsekseen. Anna heidän ampua ohi jokainen laukauksensa. Anna meidän kuitenkin osua -tai jos et ole tappotuulella, niin anna kaikkien silloin ampua vaan huteja- sillä olin kovin naiivi ja luotin sinun kutsumuksesi olevan omaa valintaani vahvempi työpaikkaa harkitessani..."
Miksi kristitty uskovainen rikkoo Jumalan käskyä?
Meneekö omat ihanteet Jumalan ihanteiden edelle?
Onko esimies viime tilassa Jumalaa suurempi?
Tuntevatko he toteuttavansa samaa kuin Jumala, eli tappavansa vääräuskoisia?
Entäs Ameriikan (usein mustat) jengiläiset, jotka ovat hyvinkin uskonnollisia (ja joita riittää täyttämään vankiloita)?
Suudellaan kaulalla roikkuvaa ristiä ja sanotaan toverille "God bless" ja näytetään vastapuolelle, kuka armahtaa ja kuka ei. Vähintäänkin ollaan valmiita tappamaan, jos omille v***uillaan.
Ja varmasti nämä em. ovat uskossaan vähintään yhtä vahvat kuin keskiverto näillä palstoilla viihtyvä uskon humalluttama.
Voin kuvitella armeijan uskonnollisen kenttähenkilökunnan iltarukouksen: "Isä meidän, joka olet taivaassa. Suo niin tapahtuvan, ettei yksikään oma sotilas huomennakaan kuolisi ainakaan vihollisen luoteihin; vahinkojahan sattuu sinullekin, jolloin ne ovat siis meidän vahinkomme, jos kopteri tipahtaa itsekseen. Anna heidän ampua ohi jokainen laukauksensa. Anna meidän kuitenkin osua -tai jos et ole tappotuulella, niin anna kaikkien silloin ampua vaan huteja- sillä olin kovin naiivi ja luotin sinun kutsumuksesi olevan omaa valintaani vahvempi työpaikkaa harkitessani..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poistuuko synti (=taipumus pahaan) ihmisestä sillä, että uskonnot lakkautetaan? Poistuuko paha sitten maailmasta?
Kuten joku viisas on joskus sanonut: Ilman uskontojakin hyvät ihmiset tekisivät hyviä asioita ja pahat ihmiset tekisivät pahoja asioita. Mutta uskontoja tarvitaan siihen, että hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita.
Kyllä, maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja. Valtaosassa maailman tämänkin hetken kriisejä ja sotia on taustalla uskonnolliset erimielisyydet. Puhumattakaan uskontojen omalla alueellaan aiheuttamasta kärsimyksestä.
varmaan aika pitkälti totta.
Mutta myös ns. pahoja ihmisiä kääntyy uskoon ja sen myötä ryhdistäytyy eli alkaa ns. hyviksi ihmisiksi...
...kuinka paljon suhteessa hyviä muuttuu pahoiksi uskonnon takia ja kuinka paljon pahoja hyviksi uskonnon takia..kenpä tietäisi sen.
Äkkisältään vois ajatella,että uskonnon vuoksi tapellaan niin paljon,että selkeästi uskonnon myötä myös pahuus kasvaa,jota tietenkin on toisen ihmisen satuttaminen fyysisesti tai henkisesti.
Ois se kyllä jännä nähdä ikään kuin jostain visio mitä tapahtuisi oikeesti jos uskonnot katoaisivat kokonaan pois..ennusteita olisi varmasti kumpaakin vaakakuppiin ruhtinaallisesti.
Toisaalta vaikka uskonnot katoaisivat puff savuna ilmaan,niin eiköhän ihmiset keksisi taas jotain muuta syytä alkaa tappelemaan...taitaa olla ihmiselle hyvin ominaista tapella aina jostain...jos ei ole mitään hyvää syytä,niin huonompikin kelpaa.