Käsittelen hieman näin aluksi moraalisen onnen ongelmaa, joka ei kuitenkaan "varsinaisesti" liity käsiteltävään asiaan mitenkään. Lainattua wikipediasta:
>>Kalle kohtaa kotimatkallaan koulukiusatun Pekan ja potkaisee tätä, hän tulee tehneeksi enemmän pahaa kuin siinä tapauksessa, että ei kohtaisi Pekkaa lainkaan. Pekan kohtaaminen on Kallesta riippumaton seikka, joten voidaan sanoa, että on ikään kuin onnesta kiinni, kuinka paljon pahaa Kalle tulee tekemään kotimatkallaan.>>
Onko onnella iso seikka moraaliimme vai täytyisikö meidät tuomita toisia heidän taipumustensa mukaan? Siirryn käsittelemään meidän taipumuksiamme.
Yleisesti me länsimaiset ( ja ihmiset ylipäätään ) ihannoimme materiaalisia tekoja ja ansioita. Siitä seuraa taipumuksemme oman navan tuijotteluun. On selvää, että ylistäessämme materiaalisia asioita me pyrimme samalla siihen hyötyyn saadaksemme yleistä kunnioitusta. Onnellisuuteen päästäksemme meidän täytyy käyttää aineellisia asioita työkaluina, eikä itse päätavoitteena. Meidän siis täytyy ylistää ihmisiä heidän taipumustensa ja luonnon takia, eikä sitä osaa joka ainoastaan näkyy ulospäin. Kunnioittaessamme taas henkisen minän kasvattamista alamme siihen, koska se tuntuu meistä LUONNOLLISELTA, MUTTA EI YLEISELTÄ KUNNIAN SAAMISEN KOHTEELTA. Luonnollista perinnettä saunakin on suomalaisuudelle, vaikka se ei paljoakaan ihmisen henkilökohtaista arvoa nosta.
"Mistä sitten johtuu, että henkisesti kehittäessämme itseämme pääsemme onnellisuuteen, emmekä halua yleistä kunnioitusta, mutta keskittyessämme vaikkapa rahaan tulee ongelmia?"
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos talon rakentamisen sijaan pyrkisit suojelemaan työkalujasi, joita et kuitenkaan käyttäisi mihinkään järkevään? Vaihtelisit niitä toisiin työkaluihin, ja jonkun yrittäessä varastaa yhtä halpaa työkaluasi, saisit valtavan älämölökohtauksen ja haastaisit rikollisesi oikeuteen. Yhdestä halvasta työkalusta tuossahan ei ole mitään järkeä haastaa oikeuteen, mutta talon varastamisesta on hyvä ja järkevä syy nostaa asia oikeuteen. Ja onhan onnellisuus paljon arvokkaampaa kuin raha, samoin kuin talo työkaluihin ( ja rakennusmateriaaliin ) nähden, johon myös kaikki ihmiset pyrkivät! Toiset vain käsittävät onnellisuuteen ainoastaan pääsevän ylistämällä sitä sen itsensä vuoksi, mutta toiset ovat ymmärtäneet rahasta tulevan sen oman "latauksen" verran tyydytystä, jonka avulla meidän täytyisi muka pyrkiä onnellisuuteen!
"Mitä ihmettä tällä sitten on tekemistä taipumusten kanssa?"
Paljonkin. Kuten jo kerroin olevamme taipuvaisia oman napamme tuijottamiseen, sen sijaan meidän täytyisi saada taipumuksemme henkisen minämme rakentamiseen. Vain "ruumiista ja hengestä" vain henkinen minä kykenee saavuttamaan viisauden, jolloin henkisen minän täytyy olla hallitseva osapuoli ruumiin voimakkaista haluista huolimatta. Alussa olevassa vertauksessa kiusaajan halua potkaista kuisattua voidaan verrata rahaan. Rahaa haluamme aina vain lisää ( keskittyessämme ainoastaan siihen ) ja pyrimme turvaamaan pääomamme riistämällä toisia. Kiusaustapauksessa tämä pääoma on rahan sijasta sosiaalinen arvo, ja on pitkälti onnesta riippuvaa kenen sosiaalista arvoa kiusaaja riistää itsellensä. Jos keskittyisimme viisauden etsimiseen sisimmistämme, tuhoisimme tuon moraalisen onnen ongelman lähes kokonaan.
>>Kalle kohtaa kotimatkallaan koulukiusatun Pekan ja potkaisee tätä, hän tulee tehneeksi enemmän pahaa kuin siinä tapauksessa, että ei kohtaisi Pekkaa lainkaan. Pekan kohtaaminen on Kallesta riippumaton seikka, joten voidaan sanoa, että on ikään kuin onnesta kiinni, kuinka paljon pahaa Kalle tulee tekemään kotimatkallaan.>>
Onko onnella iso seikka moraaliimme vai täytyisikö meidät tuomita toisia heidän taipumustensa mukaan? Siirryn käsittelemään meidän taipumuksiamme.
Yleisesti me länsimaiset ( ja ihmiset ylipäätään ) ihannoimme materiaalisia tekoja ja ansioita. Siitä seuraa taipumuksemme oman navan tuijotteluun. On selvää, että ylistäessämme materiaalisia asioita me pyrimme samalla siihen hyötyyn saadaksemme yleistä kunnioitusta. Onnellisuuteen päästäksemme meidän täytyy käyttää aineellisia asioita työkaluina, eikä itse päätavoitteena. Meidän siis täytyy ylistää ihmisiä heidän taipumustensa ja luonnon takia, eikä sitä osaa joka ainoastaan näkyy ulospäin. Kunnioittaessamme taas henkisen minän kasvattamista alamme siihen, koska se tuntuu meistä LUONNOLLISELTA, MUTTA EI YLEISELTÄ KUNNIAN SAAMISEN KOHTEELTA. Luonnollista perinnettä saunakin on suomalaisuudelle, vaikka se ei paljoakaan ihmisen henkilökohtaista arvoa nosta.
"Mistä sitten johtuu, että henkisesti kehittäessämme itseämme pääsemme onnellisuuteen, emmekä halua yleistä kunnioitusta, mutta keskittyessämme vaikkapa rahaan tulee ongelmia?"
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos talon rakentamisen sijaan pyrkisit suojelemaan työkalujasi, joita et kuitenkaan käyttäisi mihinkään järkevään? Vaihtelisit niitä toisiin työkaluihin, ja jonkun yrittäessä varastaa yhtä halpaa työkaluasi, saisit valtavan älämölökohtauksen ja haastaisit rikollisesi oikeuteen. Yhdestä halvasta työkalusta tuossahan ei ole mitään järkeä haastaa oikeuteen, mutta talon varastamisesta on hyvä ja järkevä syy nostaa asia oikeuteen. Ja onhan onnellisuus paljon arvokkaampaa kuin raha, samoin kuin talo työkaluihin ( ja rakennusmateriaaliin ) nähden, johon myös kaikki ihmiset pyrkivät! Toiset vain käsittävät onnellisuuteen ainoastaan pääsevän ylistämällä sitä sen itsensä vuoksi, mutta toiset ovat ymmärtäneet rahasta tulevan sen oman "latauksen" verran tyydytystä, jonka avulla meidän täytyisi muka pyrkiä onnellisuuteen!
"Mitä ihmettä tällä sitten on tekemistä taipumusten kanssa?"
Paljonkin. Kuten jo kerroin olevamme taipuvaisia oman napamme tuijottamiseen, sen sijaan meidän täytyisi saada taipumuksemme henkisen minämme rakentamiseen. Vain "ruumiista ja hengestä" vain henkinen minä kykenee saavuttamaan viisauden, jolloin henkisen minän täytyy olla hallitseva osapuoli ruumiin voimakkaista haluista huolimatta. Alussa olevassa vertauksessa kiusaajan halua potkaista kuisattua voidaan verrata rahaan. Rahaa haluamme aina vain lisää ( keskittyessämme ainoastaan siihen ) ja pyrimme turvaamaan pääomamme riistämällä toisia. Kiusaustapauksessa tämä pääoma on rahan sijasta sosiaalinen arvo, ja on pitkälti onnesta riippuvaa kenen sosiaalista arvoa kiusaaja riistää itsellensä. Jos keskittyisimme viisauden etsimiseen sisimmistämme, tuhoisimme tuon moraalisen onnen ongelman lähes kokonaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottahan toki. Mutta näkemykseni mukaan tämänhetkinen ihmiskunnan kehitysaste (sielunikä) ei vain ole vielä tarpeeksi korkeavärähteistä. Toisin sanoen ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu eikä ekaluokkalaiselta voi vaatia pärjäämistä ylioppilaskirjoituksissa. Kaikella on aikansa. Kun ihmisten tietoisuus kasvaa, siis kollektiivisesti, vähenee negativisen energian määrä ja positiivisen energian määrä vastaavasti kasvaa. Eli syvempi ymmärrys, rakkaus ja armo.
On totta, että me ihmiset ajan kuluessa viisastumme, mutta voimme myös tyhmetä.
Yleisesti ottaen kehitys parempaan suuntaan yhteiskunnissa tapahtuu ( valitettavasti ) luokkataistelun, sotien ja kriisien kautta eli toisin sanoen sorretun taistellessa sortajaa vastaan. Pelkällä puheella ei kyetä vaikuttamaan tyhmiin ihmisiin, vaan täytyy osata lyödä nyrkkiä pöytään. Toivottavasti tulevaisuudessa koulutusta käsitetään laittamaan oikeaan suuntaan...
Alammeko seuraavaksi käsittelemään utopiaa ( ja dystopiaa ) ja sinne pääsyä?
Olen jättänyt työn, missä mua olisi tarvittu,
en vaan jaksanut, ihan hirmuisen paha mieli !
ja ainoastaan voin itseäni ja asenteitani
ensisiassa muuttaa, yritän olla parempi
ihmisenä, mutta tulee välillä niin pahasti takkiin, ottaa jonkin aikaa taas nousta siitä.
En usko että yksikään meistä on pahaksi
syntynyt, kyllä ihmiset joiden kanssa kasvaa,
joista otan vaikutteita viitoittavat omaa
tietäni.
Siitä huolimatta, itsenäinen ajattelu ja
järjenkäyttö on sallittua.
Borneon viidakossa,Brasiliassa, pienessä kylässä olin
kateellinen siitä miten he olivat lähellä
luontoa, ei turhia kuvitelmia itsestään,
eikä muista, läheisyys, huolenpito ja
koko yhteisön hyvinvointi oli tärkeintä, ehkä siinä
avaimet onnellisuuteen.
Niin että, mukavaa lauantaipäivän jatkoa
ollaan positiivisia, mooooooooooooooi !
niin, tiedän, mutta tänä sähköpostiaikana...
ole kiltti ja vastaa
Sinulla ei oikeasti taida olla mitään moraalia :)
Millä kirjoittamillani kohdilla perustelet väitteesi?