Tämä ei siis koske kaikkien kokoomuslaisten mielipiteitä, ainoastaan joidenkin.
Kyse on siis tästä iän ikuisesta aktiivisuus-passiivisuus dilemmasta. On varmasti totta, että joidenkin kohdalla turha passiivisuus on syynä työttömyyteen ja että liian isot tuet passivoivat. Silti tarttuisin erääseen ongelmaan, joka tunnetaan jo erilaisista uskonnoista, kulteista ja henkiparantajista. Mikä on tarpeeksi aktiivista? Mit on olla aktiivinen? Onko järkevää ajatella vain työtä syyllisyyttä potien, jos on työtön? Onko ylisuorittaminen masennusta ylläpitävä syy enemmän kuin sankarillinen teko tuottaa enemmän hyödykkeitä yhteiskunnalle? Tässä ongelmana on tietenkin väitteen esittäjän ns no losing tilanne, jossa aina voidaan vedota siihen, että et vain ollut tarpeeksi aktiivinen. Sama asia on esim. uskonnoissa, kristitty sanoo ateistille, että et ole tarpeeksi avoin, et ole yrittänyt vielä tarpeeksi ottaa yhteyttä jumalaan tai yritit väärin.
Ongelma siis on siinä, että väitteen esittäjä voi aina väittää työttömyyden johtuvan siitä ettei ole ollut tarpeeksi aktiivinen ja tarpeeksi aktiivinen on vain sitä, että on työllistynyt. Tätä voidaan soveltaa mihin tahansa väitteeseen, voin väittää, että pesukoneen korjaaminen parantaa aidsia, jos tarpeeksi korjaa (hulluimmasta päästä esimerkki mutta kuitenkin).
Tämä väite myös tasapäistää ja vaatii hyvin vakio olosuhteet kaikille. Esim. rikas perijä on vain aktiivinen ja siksi pärjää? Aloittaako toiset viivalta, jossa vaaditaan vähemmän aktiivisuutta työnsaamiseen (nepotismi, hyvät kotiolot jne.)? Olisiko parempi sosiaaliturva Yhdysvaltojen malli, missä ihmiset keksivät oman sosiaaliturvansa joista pahimmat ovat jengit?
Nämä vain pieninä esimerkkeinä. Tämä ei siis yleisesti koske kokoomusta ja tuskinpa monikaan jaksaa käyttää tätä virhe-argumentiksi osoittautunutta väitettä puolueessa mutta silti niitä on nähty.
Pohdintoja?
Kyse on siis tästä iän ikuisesta aktiivisuus-passiivisuus dilemmasta. On varmasti totta, että joidenkin kohdalla turha passiivisuus on syynä työttömyyteen ja että liian isot tuet passivoivat. Silti tarttuisin erääseen ongelmaan, joka tunnetaan jo erilaisista uskonnoista, kulteista ja henkiparantajista. Mikä on tarpeeksi aktiivista? Mit on olla aktiivinen? Onko järkevää ajatella vain työtä syyllisyyttä potien, jos on työtön? Onko ylisuorittaminen masennusta ylläpitävä syy enemmän kuin sankarillinen teko tuottaa enemmän hyödykkeitä yhteiskunnalle? Tässä ongelmana on tietenkin väitteen esittäjän ns no losing tilanne, jossa aina voidaan vedota siihen, että et vain ollut tarpeeksi aktiivinen. Sama asia on esim. uskonnoissa, kristitty sanoo ateistille, että et ole tarpeeksi avoin, et ole yrittänyt vielä tarpeeksi ottaa yhteyttä jumalaan tai yritit väärin.
Ongelma siis on siinä, että väitteen esittäjä voi aina väittää työttömyyden johtuvan siitä ettei ole ollut tarpeeksi aktiivinen ja tarpeeksi aktiivinen on vain sitä, että on työllistynyt. Tätä voidaan soveltaa mihin tahansa väitteeseen, voin väittää, että pesukoneen korjaaminen parantaa aidsia, jos tarpeeksi korjaa (hulluimmasta päästä esimerkki mutta kuitenkin).
Tämä väite myös tasapäistää ja vaatii hyvin vakio olosuhteet kaikille. Esim. rikas perijä on vain aktiivinen ja siksi pärjää? Aloittaako toiset viivalta, jossa vaaditaan vähemmän aktiivisuutta työnsaamiseen (nepotismi, hyvät kotiolot jne.)? Olisiko parempi sosiaaliturva Yhdysvaltojen malli, missä ihmiset keksivät oman sosiaaliturvansa joista pahimmat ovat jengit?
Nämä vain pieninä esimerkkeinä. Tämä ei siis yleisesti koske kokoomusta ja tuskinpa monikaan jaksaa käyttää tätä virhe-argumentiksi osoittautunutta väitettä puolueessa mutta silti niitä on nähty.
Pohdintoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.