joiden ansiosta tulit uskoon tai menetit uskosi?
Mua on aina kiinnostanut kuulla ihmisten kertomuksia omasta elämästään ja yksi näistä elämän isoista kokemuksista on varmasti uskoon tuleminen tai uskonsa menettäminen.Siksi olisi kiva jos joku rohkenisi kertoa omin sanoin mikä seikka tai seikat vaikuttivat siihen millainen uskosi on tänä päivänä?
Kiitän jo etukäteen heitä,jotka ystävällisesti haluavat kertoa omasta kokemuksestaan. :D Ja toivon ettei kukaan ala solvata toisen henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa kirjoitusta.Se olisi typerää,koska jokaisen kokemukset ovat yhtä hyviä ja jokaiselle itselleen vähintäänkin merkittäviä asioita.
Mua on aina kiinnostanut kuulla ihmisten kertomuksia omasta elämästään ja yksi näistä elämän isoista kokemuksista on varmasti uskoon tuleminen tai uskonsa menettäminen.Siksi olisi kiva jos joku rohkenisi kertoa omin sanoin mikä seikka tai seikat vaikuttivat siihen millainen uskosi on tänä päivänä?
Kiitän jo etukäteen heitä,jotka ystävällisesti haluavat kertoa omasta kokemuksestaan. :D Ja toivon ettei kukaan ala solvata toisen henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa kirjoitusta.Se olisi typerää,koska jokaisen kokemukset ovat yhtä hyviä ja jokaiselle itselleen vähintäänkin merkittäviä asioita.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Käy ihmeessä lukemassa tuo:
www.leegio.vuodatus.net
Se on entisten uskovaisten (ymmärtääkseni lähinnä vain ex-hellareita) kirjoittama/ylläpitämä blogi, jonne on koottu tarinoita uskovaisuus-ajoilta.
Siellä saa sitä ns. ruohonjuurituntumaa siihen, mitä on olla nuori uskovainen, joka ei niele lahkonsa sääntöjä, oppeja yms ja tuntee selvää ahdistusta siitä pakkopullasta mitä syötetään.
Hellarit tuppaavat minun mielestäni olemaan yksi ns. ulkokultaisimmista lahkoista; pinta kiiltää, kaikki näyttää hyvältä, jäsenet ovat ihania, kivoja, pehmeitä tyyppjeä...mutta se pinnan alla vellova pahoinvointi on hämmentävän yleistä ja voimakasta.
Tuota blogia vois kuvailla "todellisuuskatsaukseksi helluntailaisuuteen" :)
Kokeillaas uudestaan :)
http://leegio.vuodatus.net/
mäpäs käynkin sitten siellä lukasemassa samantien :)
noh, kerroin tuossa aiemmin omia kokemuksia, mutta pistetään lisää..tekeepi mieli avautua, joten saattaa mennä aiheen ohi.
tulin uskoon muutama vuosi sitten. Tai noh, halusin tulla uskoon ainakin. Oli sen verran mielenkiintoinen, just omiin sen hetkisiin tarpeisiin passeli paketti se uskoontulo. Syynä oli omat pelkotilat, olin ihan henkisesti paskana, joten Jumala oli silloin ainut vaihtoehto mielestäni.
Miksi en enään usko? Siihen on monia syitä. varmaankin pääsyy on se että se paketti oli hieman pettymys. sama kun jouluna haluaa kovan paketin, mut saakin pehmeän:) Eli se ei vaikuttanut loppujen lopuksi minuun kovinkaan paljoa, ja varsinkaan se ei muuttanut minua yhtään. sanotaan että se usko alkoi kyllästyttää, ja kiinnostus loppui, varsinkin kun omat ahistukset alkoi helpottaa. nyt myöhemmin, ihan viime aikoina oon uskaltautunut tutkimaan kristinuskoa ja uskontoja yleensä kriittisesti, ja on ollut suorastaan pelottavaa huomata mistä oikein on kyse! siis ihan perusjuttuja, miten uskot on kehittyny jne.
tällä hetkellä huomaan että on vielä rippeitä uskosta. esim ihmettelen että miksi silloin uskomisen aikana tapahtui sellanen ja sellanen kummallinen asia tai jopa ihme, sen oli pakko kuitenkin joku suurempi voima jne. onhan noita kokemuksia kuitenkin, vaikken ollutkaan mikään hyvä uskova. toinen jäännös: helvetin pelko! siitä en eroon pääse, ja joskus tekisi mieli "ihan varmuuden vuoksi" alkaa taas uskomaan, mutta suoraansanottuna tuntuu nyt mahdottamalta ajatukselta kun on faktoja nähnyt asioista, faktoja mitä ei uskovien piireissä haluta käsitellä. mites tuosta helvetin tulen pelosta pääsis eroon?
sellasta...
Voitko kertoa mitä tarkoitat tällä:
>>"mutta suoraansanottuna tuntuu nyt mahdottamalta ajatukselta kun on faktoja nähnyt asioista, faktoja mitä ei uskovien piireissä haluta käsitellä. >>
-mitä, millaisia faktoja tarkoitat? Olen ollut hellari 25 vuotta ja mielelläni kuulisin noista kokemuksistasi. Itselläni ei ole ollut mainittavia vaikeuksia uskovaisten keskellä.
>
-palaa Jeesuksen luo, ei muuta tieä ole, kun olet kerran taivaallista voimaa maistanut.
-mitäs kehitykseen katsot, katso siihen, millainen oli alkuperäinen Raamatullinen usko Jeesukseen ja elä sen mukaan. Uskohan ei voi siinä mielessä kehttyä, eli muuttua!
Aurinkoiset syysterveiset Jumalanhullulta. :)
"-mitä, millaisia faktoja tarkoitat?"
tiedän jo nyt että puhun itseni pussiin sinun kanssasi:) en nääs ole tutkinut asioita paljon vielä, tarpeeksi. tarkoitin sitä, että asia yksinkertaistettuna esitettiin minulle "raamattu on 100% totta joka sana, siellä ei ole mitään ristiriitoja, muut uskonnot ovat saatanasta". jo vähän asiaa tutkailtua olen huomannut että se ei ole totta. ehkä siinä olen väärässä kun väitän ettei näitä asioita haluata käsitellä, enhän silloin kyseenalaistanut mitään, eli en myöskään viisaammilta kysynyt.
"""
>
-palaa Jeesuksen luo, ei muuta tieä ole, kun olet kerran taivaallista voimaa maistanut.
"""
Minkä takia mulla aina nousee ihokarvat pystyyn kun kuulen tällaista uskovaisen puolelta...?
On kammottavaa, että kun joku on "herännyt" todellisuuteen ja huomannut, ettei se lahkoon kuuluminen ja uskominen jumaliin olekaan hänen juttunsa, niin nämä tietyt uskovaiset käyttäytyvät kuin mitkäkin haaskalinnut; koittavat vielä kuin epätoivon vimmalla saada ihmiseen sen saman pelon takaisin ja aikaan tajuamatta, että se selitys sille esim. hevletin pelolle ja siitä irtipääsemiselle on ihan jokin muu, kuin lahkoon takaisin liittyminen.
Helvetin pelosta pääset eroon helposti;
Tutki asiaa ja huomaat, ettei se voi olla todellista.
Helvettiä sellaisenaan, mitä uskovaiset tänään käsittävät, ei ole ymmärtääkseni raamatussa edes mainittu kuin joissakin kohtaa, eikä sielläkään tulimerinä tmsv, vaan henkisenä olotilana, joka sekin on tökerö selitys;
Meillä jokaisella on elämän aikana vaikeaa. Onhan se ihan selvää. Helvetti käsityksenä, että se on "olotila ilman jumalaa" ja piinaava sellainen, on vain tarkoituksen mukaisesti pelottava ajatus, jonka pitäisi saada ihminen miettimään ja uskomaan pelko todelliseksi ja oikeaksi tunteeksi.
>>>..eli en myöskään viisaammilta kysynyt.
"Helvettiä sellaisenaan, mitä uskovaiset tänään käsittävät, ei ole ymmärtääkseni raamatussa edes mainittu kuin joissakin kohtaa"
näin minäkin olen ymmärtänyt. ei siitä pahemmin ainakaan suoraan siellä puhuta, tai sitten en vaan tajua.
"Lahkossa eläminen on noidankehä...ellei sieltä pääse irti, sinne uppoutuu niin paljon kuin antaa toisten upottaa."
pitelee paikkansa. itse en mielestäni kuulunut mihinkään lahkoon sinänsä. oli lähinnä muutama uskovainen "tukihenkilö" vaikeuksieni keskellä, joiden kanssa sitten käytiin tietyissä rukouspiireissä jne. noh, kai se pienmuotosta lahkohommaa saatto olla. tulen aina olemaan noille ihmisille kiitollinen avusta ja tuesta, ei siitä kiinni ole. sain pari hyvää ystävää:)
tulipa mieleen pieni tarina "lahkolaisuudesta", vaikka meneekin alkuperäsen aiheen ohi varmaan:
olin paholaisen vallassa yhtenä iltana ja menin baariin vetämään kännejä. yksi uskova kaveri sitten sattui soittamaan missä olen, ja kerroin että vetämässä lärvit. nooh, eipä aikaakaan (5min), tuli lauma hihhuleita sinne baariin hakemaan minua pois sieltä! voi helevetin kuustoista että hävetti. siihen se jengi istu samaan pöytään minun kanssa. ei ne mitään tuominnut(ei ehtiny), juteltiin pari minuuttia niitä näitä, kunnes kysyin että aiotteko istua siinä koko illan? eivät, vaan niin pitkään että lähen heidän mukaansa ja he vievät autolla sitten kotiin. siitä sitten saman tien lähin litomaan äärimmäisen vittuuntuneena ja sain kyyvvin kotiin. saman tien kun auto lähti pihasta, käppäilin takas samaan kuppilaan:) hähää. noh, ei se vakavaa ollut, en saanu mitään traumoja:) mutta vituttihan tuo kun ei saa rauhassa tehä mitä haluaa.
Joskus kyllä mietityttää, että eikö ne hölmöt vain tajua tekevänsä hallaa tuollaisella pakkosyötöllä ja pakottavalla käytöksellään...Vaikka kuinka kuulostaa loukkaavalta uskovaisia kohtaan, niin suurimman osan mie olen itse ainakin huomannut olevan vain niin..öh..yksinkertaisia, että todellakin luulevat saavansa aikaan hyvää.
>>>olin paholaisen vallassa yhtenä iltana ja menin baariin vetämään kännejä.>..itse en mielestäni kuulunut mihinkään lahkoon sinänsä.
huomata:
Uskonnot yrittää tehdä tikapuita taivaaseen traditioilla, säännöillä, lainomaisilla suorituksilla, ym ihmisteolla. Uskonnot on yritys päästä keinottelemalla Jumalan yhteyteen. Kristinuskossa Jumala tuli itse alas Jeesuksessa meidän luoksemme ja vapautti meidät ihmiset suorituksista pelastuksen suhteen. Lepo vaan, ystävä!:)
Olen myöskin sitä mieltä, että kaikki kuultu täytyy tutkia, kriittisestikin. Minäkin taidan olla vähän sellainen vastarannan kiiski.
Raamattu tuntuu ehkä risatiriitaiselta joissain kohden, mutta olisi hyvä löytää alkuperäisteksti, tai ainakin luotettava käännös. Sellainen on esim. Biblia, lestadiolaisten Raamattu. Se on hebrealaisen alkutekstin uskollisin suomenkielinen käännös, sanovat alkukielen tuntijat.
Tv; Jumalanhullu
"Kristinuskossa Jumala tuli itse alas Jeesuksessa meidän luoksemme ja vapautti meidät ihmiset suorituksista pelastuksen suhteen."
ai.. eli taivaaseen pääsy onkin sitten niinku automaattinen. ok. olipas helppoa.
soititko pilkun jälkeen uudelleen sille uskikselle?
Onko sulla yhtään uskiksen numeroo heittää? Voisin joskus itekki kyytiä kaivata, meinaa tääl stadis noi bilikajonot on välillä helvetin pitkiä.
"soititko pilkun jälkeen uudelleen sille uskikselle?
en soittanut, tai en ainakaan muista soittaneeni. Onneks se kuppila on ihan tossa kilsan päässä, et kyl sieltä oma koto löytyy pahassakin kunnossa.
ps. en ollut pitkään aikaan yhteyksissä tuohon samaan kaveriin jolle tuossa tarinassa soitin. sitten hää soitti minulle about vuoden päästä ja pyyteli kaljoille:) tais usko kuolla sielläkii osotteessa aika nopeesti.
niin kävi.
Ehkäpä häntä rupesi vituttamaan kavereiden roudailu kuppiloista ja hän päätti laittaa vahingon kiertää?
-ei automaatio. Tarvitaan usko Kristukseen, ei lainomaisia suorituksia, rituaaleja, pykälien noudatusta, yms.
joo.. viesti meni perille. ja luovutan hellareiden hyväksi. uskon että se ristus on ollu joskus olemassa. nonii.. nyt pääsen taivaaseen.
huh.. tulipa hyvä fiilis..
nyt voin tehdä ihan mitä huvittaa kun lopputulos on varma.. voisinpa lähteä aluksi vaikka kylille sekoilemaan.
muuten sinulta, mielenkiintoista tosiaan on varmasti kun näitä lisää toivon mukaan pulpahtelee.
lisää vieläpä parhaimmillaan ihmisten kykyä asettua toistensa asemaan, ja nähdä toisensa kokonaisemmin, kuin vain "vastapuolena".
itse kuulun tähän neutraaliin genreen ja
tarinani ei siis ole kovin kummoinen.
en ole koskaan ollut tekemisissä kristinuskon (tai muidenkaan) kanssa (pari kertaa olen pyörähtänyt ihailemassa taidetta kirkossa), joten en ole koskaan tullut uskoon, enkä sitä kautta uskoani koskaan menettänyt. itseasiassa olen keskustellut livenä vain kerran elämässäni "true-uskiksen" kanssa, joka selkeästi ilmaisi uskoaan, ja sekin oli paneelikeskustelussa, missä oli tarkoituskin tuoda sitä esille.. yleinen mielikuvani on, että kristinuskovaiset pitävät itseasiassa aika matalaa profiilia uskonnostaan ihan oikeassa elämässä.. ehkä tunnen vain vääriä henkilöitä. yleiskuvaksi on jäänyt että ihmistä en voi etukäteen tuomita uskonsa perusteella.
asiallisesta kommentista uskovaisuuten nähden, olet ehkä enemmän perillä asioista, kuin ateistit. En ymmärrä, miksi heillä on niin negatiivinen ajatus uskon asioista?
-tuo on totta ja minäkään en voi, enkä halua tuomita ihmistä ateismin takia.
Tv;uskis
jos ei ole käynyt täällä kuukautta kauempaa. Samat aiheet ja kysymykset ja tarinat kiertää isältä pojalle ja pyhälle hengelle.
Noh, poistun jälleen taustalle ja jätän porukat pyörittelemään asioita, joita on pyöritelty tuhansia vuosia jo. Valitan, ettei tämän purkautumiseni lisäksi ollut mitään annettavaa.
ja olet ihan oikeessa. Samat kysymykset ja aiheet kiertävät uudelleen ja uudelleen.
Itse en tosiaan ole juuri kuukautta kauempaa jos ihan sitäkään lueskellut näitä juttuja ja tätä palstaa.Ajattelin kyllä,että tällästä varmasti on kysytty aikaisemminkin,mutta koska en itse ollut kysynyt ja mua kuitenkin kiinnostaa ihmisten ajatukset,niin kysyin viellä omin sanoin samaa vanhaa...
Elä suotta valita purkautumista tai sitä oliko sillä annettavaa,ihan hyvä että ilmaisit kantasi.Nyt voin pikkasen lueskella tarkemmin aikaisempia juttuja,josko ei kauheesti tulisi jankutettua samaa...
Mä kyllä olen vähän jankuttaja sorttia ;)ja jauhan samaa purkkaa kunnes tuntuu ettei mitään enää irtoa.
olen pienestä pitäen epäillyt tätä höpöhuuhaa "uskontoa" jossa on iskä joka luo ihmisen kaltaisekseen(mielenvikaiseksi) ja vaatii sitten uskomaan häneen sen jälkeen kun on pyyhkinyt kaiken muistin "nollaan". äkkiäkös se sit huomaa tehneensä emämokan kun kukaan ei usko ja luovuttaa poekansa meille tänne kidutettavaksi ja tapettavaksi että meillä ois parempi olla kunhan kuollaan?? no siinä jo alkuun jotain "epäilyttävää".. siis lähinnä J:n terveydentilasta joka on aika huolestuttava.
vuosien varrella olen myös huomannut mitä "sekopäinen" uskovainen voi tehdä ja miten rasistinen oikea uskovainen voi olla. ei kiitos mulle. olipa sitten J:n tai kenen hyvänsä vika..
viimeisen niitin se J varmaan sinetöi sitten siinä kun "päätti" tappaa lapseni äidin, jota tosiaankin olisi täällä tarvittu vielä useita vuosia. no eipä tuo suuressa hyvyydessää ole viitsinyt sitä palauttaakaan tänne niin se viimeistään todistaa ettei sitä ole edes olemassa.kun se kerta on niin armollinen ja kaikkivoipa ja hyvä niin kyllä se senverran ois voinu jeesiä 3-vuotiasta.
tässä nyt joitakin syitä mitä tuli äkkiseltään mieleen. ehkä vielä myös se että koulussa VÄKISIN yritettiin käännyttää kaikin konstein, jopa jälki-istunnolla :D...ope oli jeesustelija!
Enpä ole tänne koskaan aiemmin kirjoittanut, mutta nyt kun tuli tilaisuus, kerron siitä, miten pääsin eroon uskosta.
Synnyin ja minut kastettiin ev.lut. seurakuntaan. Vanhempani ovat ns. tapauskovaisia. Äiti kyllä opetti iltarukouksia ja kävimme joka joulu kirkossa. Koulussa ala-asteella luimme Raamatun kertomuksia, enkä muuta uskontotunneista siltä ajalta muistakaan. Näytti vahvasti siltä, että minustakin tulee tapauskovainen.
Koko lapsuuteni (sanotaanko vaikka siitä eteenpäin kun kuulin, ettei joulupukkia ole oikea) kuitenkin uskoin Jumalaan niin kuin mihin tahansa satuhahmoon, enkä varmaankaan ajatellut että ihmiset _siis_ihan_oikeasti_ uskoo. Ala-asteen loppupuolella jo kieltäydyin menemästä joulukirkkoon vaikka hyvin todennäköisesti syy siihen oli se, ettei tarvitsisi istua kovilla penkeillä hiljaa, vaan pääsisi nopeammin lahjojen kimppuun. :P
Yläasteen alkupuolella selailin nettiä ja etsin tekstejä minua kiinnostavista aiheista (mitä teen nykyäänkin) ja sinä päivänä googletin kyborgeja ja androideja. Halusin nimittäin tietää mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Kuinka ollankaan, päädyin linkin kautta eräälle melko ateistiselle blogille ja aloin lukemaan lumoutuneena. Huomasin, että en ollut yksin ajatusteni kanssa ja viimein olin löytänyt sanan kuvaamaan sitä, mikä olin sisimmässäni jo pitkään ollut: ateisti.
Tunne oli helpottava.
Kuitenkin kahdeksannen luokan jälkeen menin rippikouluun, mutta vain siksi, koska äitini halusi. Minut painostettiin menemään sinne (ja halusin kyllä rippilahjoja, joita en sitten saanut melkein yhtään -.-). Tämä "aivopesukoulu" ei tehonnut sitten yhtään ja lähinnä aiheutin ärtymystä eräässä nuoressa työntekijässä, vaikken kritisoinut uskontoa tai kertonut ateismistani.
Nykyään olen erittäin kiinnostunut uskonnoista. Minua kiinnostaa, miksi ne vaikuttavat niin vahvasti ja näin ateistina ihmettelen miten ihmiset voivat uskoa jumaliin tai Jumalaan.
Olen hyvin opinnoissani menestyvä abiturientti. Minulla on rakas poikaystävä (jota välillä vähän kyllästyttää tämä minun uskonnoista kiinnostumiseni :D) ja odotan innolla sitä syksyistä päivää jolloin täytän 18 vuotta ja pääsen eroamaan kirkosta. Sitä olen odottanut jo monta vuotta, ja olen kyllä pyytänyt lupaa vanhemmiltani monta kertaa, mutta äitini käskee minun odottaa. Onneksi hän ei voi enää pakottaa minua kuulumaan seurakuntaan täysi-ikäisyyteni jälkeen.
Rock on!
kiitos,että olette reippaasti kertoneet elämästänne uskon suhteen..en ole kommentoinut kirjoituksiinne,mutta olen kyllä lukenut jokaisen ja luen vastakin.
Miksi en ole kommentoinut,koska niissä on teidän jokaisen oma uniikki jälkenne,onhan kysymys teidän kokemuksistanne. Ja olen ilonen,että olette kertoneet niistä.
Käyn tässä itsekseni jonkinlaista prosessia mielessäni suhteestani uskoon ja uskontoon...Olen vasta ns. myöhäis herännyt uskontojen tutkimisen suhteen.
Suurimman osan elämästäni olen elänyt ajattelematta edes uskontoja tai uskonko mihinkään ja miksi en ja miksi kyllä...Toki ne ohikiitävän hetken on aivoissani viivähtäneet kysymykset uskonnoista.
Nyt vasta ihan viime vuosina olen alkanut pohtimaan syvemmin omaa asennettani uskontoon ja uskoviin ihmisiin ja etsinyt mahdollista kaikupohjaa itsestäni...mutta ei.. kaikupohjaa ei tunnu löytyvän näistä perinteisistä uskontokunnista.
Jokin käsitys minulla on kumminkin muodostunut omastakin uskostani,jonka mukaan olen eniten panteisti ja ripaus agnostikkoa...
Viellä jatkan tätä matkaa jo pelkästä mielenkiinnosta ja uteliaisuudestani uskontoja ja niihin uskovia ihmisiä kohtaan.
Jotenkin vaan ateistien kertomat näkemykset tukee omiani ja tunnen ymmärtäväni mistä he kirjoittavat..Uskovien suhteen ymmärrän,että se usko tulee sydämestä ja vilpittömästä uskosta Jumalan hyvään tahtoon...se mitä en viellä ymmärrä,että mistä se usko niin voimakkaasti syntyy ihmiseen..Mitä ihmisen pitää kokea tullakseen uskoon...onko se oikeesti joku geeni vai vaan psykologinen juttu ihmisessä...
Hirveesti kyllä kiinnostasi ymmärtää mistä uskossa olevat kertovat ja yritän tulla puoleen väliin vastaan heitä,jotta ymmärtäisin...en vaan tiedä riittääkö se oikeasti ymmärtämiseen.
Mutta lisää kirjoituksia tähän aloitukseen on tervetulleita. Lupaan olla vähättelemättä ketään,koska minusta ihmisen arvostus ihmisenä on oltava tasavertainen olipa ihmisten näkemykset keskenään kuinka eriävät hyvänsä.
Mummoni, joka asui yläkerrassamme oli uskovainen. Hän kuunteli joka päivä radiosta aamuhartauden. Muutin mummoni luo nukkumaan muutaman vuoden ikäisenä, koska alakerrassa oli öisin liian häiritsevää kuorsausta. Mummoni kertoi usein raamatun juttuja ja kuulusteli uskonnonläksyjä. Eli pohjaa uskomiselle olisi ehkä ollut.
Ensimmäisellä luokalla koulussa opettaja kertoi Jeesuksen ristinkuolemasta, pelastuksesta ja perisynnistä. En voinut vastaanottaa ko. ajatuksia. En voinut mitenkään uskoa, että olen luonnostaan paha, vaikka ymmärsin, että teen joskus pahoja asioita. Olin sitä mieltä, että niihin on aina jokin syy, eikä se ole luontainen pahuuteni. Minusta oli myös käsittämätöntä, että minun muka synnynnnäisen pahuuteni vuoksi joku oli tapettu. Mietin tätä asiaa koko 2 km. yksinäisen hiitomatkani koulusta kotiin.
Isä-jumala ajatus tuntui myös jotenkin omituiselta ajatukselta. Johtuisikohan siitä, että kaiken osaava oma isäni teki minulle leikkimökin, nukenvaunut, nukketalon, vaihtoi korkolaput kenkiin, tervasi sukset... ja huomiota sain yllin kyllin.
Sen enempää en uskonnon juttuja miettinyt. Kiltisti seisoin aamuhartaudessa ja kuuntelin uskonnontunnit. Raamatun ääneen lukemisesta en pitänyt, koska saatana ja perkele olivat minulle pelkkiä kirosanoja, ja siksi sopimatonta kieltä.
14 vuotiaana lainasin naapurikylän kirjastosta kirjan Hatha-jooga. Joogaharjoitusten lisäksi siinä valotettiin elämänfilosofiaa joogan takana. No sehän osui heti kohdalleen. Tein kirjasta jopa muistiinpanoja. Opettelin kolmiportaisen sisäänhengityksen, ja aina ulkona kävellessäni laskin askeleiteni avulla oikeanmittaiset ulos ja sisäänhengitykset ja niiden väliset hengityksen pidätykset. Minua miellytti suuresti tavoitteet, joita itämaisessa maailmankatsomuksessa ihmiselle asetetaan. Innostuin myös väkivallattomasta ruokavaliosta. Aloitin laktovegetaarisen ruokavalion myöhemmin nimenomaan tämän kirjan innoittamana.
Matkan varrella on tullut tutustuttua monenlaisiin maailmankatsomuksiin. En ole katsonut kannattavani mitään uskontoa, mutta buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta olen saanut vaikutteita, ja ne ovat suosikkejani.
Äiti pakotti minut rippikouluun, josta pappi meinasi minut erottaa, koska en ollut samaa mieltä kristinuskosta. 18-vuotiaana ajoin polkupyörällä 10 km vastatuulessa kirkkoherranvirastoon erotakseni kirkosta. Ei käy, koska kirkkoherra ei ole paikalla, sanoi toimistovirkailija. Ei kun seuraavalla viikolla uusi pyhiinvaellusmatka.