Miksi ne jotka pitävät parhaimpina leffoina tuulen viemää, blade runner etc. usein halveksuvat niiden elokuvamakua jotka pitävät galdiaattorista, jurassic parcista jne. Tämä väite perustuu lukuisiin havaintoihin internetissä (myös tämä palsta).
TOSI-elokuvafaneille
huonompiko?
11816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä tosi elokuvafani pitää kaikenlaisista elokuvista ja osaa arvostaa niitä kunkin genren sisällä. Itse katson paljon elokuvia tyylilajista riippumatta. Hyvä elokuva on hyvä elokuva oli se sitten minkä genren edustaja hyvänsä.
Toisaalta mitä enemmän katsoo elokuvia sitä kriittisemmäksi tulee. Se on ihan luonnollista.
Laita esimerkkejä viesteistä joissa klassikoista ja/tai taide-elokuvista pitävä halveksii tuoreista viihde-elokuvista pitäviä teinejä.
Tiedän ettet löydä niitä tältä palstalta. Mutta yritä jos haluat todistaa väitteeni vääräksi.
Itse pidän hyvistä elokuvista, enkä pidä huonoista elokuvista.
Toi nyt on venyvä käsite "hyvät ja huonot" leffat. Jonkun toisen mielestä Vääpeli Körmy voi olla elokuvahistorian paras leffa ja osaa perustella syynsä vakuuttavasti miksi se on sitä.
Toinen taas pitää vaikka "aamiainen Tiffanylla" tyylisistä ja perustelee vakuuttavasti myös sen. Kumpikin on jääviä valitsemaan omansa toista paremmaksi. Eli siis kysymys kuuluu kuka sen tekee ja valitsee sen "paremman" eli mihin se valinta perustuu? omiin mielipiteisiin vai ehkäpä jonkun toisen kolmannen mielipiteeseen, vai katsojalukuihin???
No toi oli hieman kärjistetty versio (vääpeli körmy,heh) esimerkiksi, mut kyl sä vamaan "get the point"
Kaikkienhan mielestä ne "omat leffat" on kaikkein parhaat maailmassa ja oma leffamaku se paras. Suvaitsevaisuutta hyvät ihmiset sillä makuja on monia......
Itse asiassa jokainen mainitsemasi elokuva on jollain tavalla hyvä, paitsi Tuulen Viemää.
Se on tylsä, raskas, räikeä ja vastenmielinen elokuva. Ja en tarkoita sitä, että elokuvan tulee olla uusi ollakseen hyvä. Nosferatu (1922) ja Metropolis (1925) ovat erinomaisia elokuvia.
Fight Club on kylläkin oma kestosuosikkini. Se on hauska, mutta samalla tyydyttää toimintaelokuvatarpeenkin.
Ensin tulee mieleen eräs juttu: kuinka niin joku Blade runner on hieno klassikko? Sehän on vain toimintaleffa.
Kysymykseesi: monet yleisesti pidetyt leffat ovat täysin ennalta arvattavia, epäuskottavia ja naiiveja. Siksi tosifanit niitä arvostelevat. Jos arvostaa itseään, osaa vaatia elokuvalta jotain. Mikä tahansa tusinatuote ei kelpaa.
Toisaalta on ärsyttävää, jos hyviksi leffoiksi katsotaan vain tylsät, vanhat, käsittämättömät ja mustavalkoiset leffat. Tulee mieleen keisarin uudet vaatteet: jos ei ymmärrä, on parasta vain ylistää. Monet vanhat leffat ovat naurettavan teennäisiä ja kuivia. Silti niitä ihannoidaan, koska ne ovat vanhoja.
Kriitikoiden tulisi löytää kultainen keskitie, erilaisia arvostelutapoja/skaaloja. Ettei mahtavina pidettäisi ainoastaan tuotoksia, joista suuri yleisö on täysin pihalla.
Siis Blade runner ei ole toimintaa vaan scifiä, mutta ei silti sellainen "klassikko" mielestäni, joka olisi kriitikoilta saanut vain erinomaisia arvosanoja.
Epäilisin syyksi sen että vanhat elokuvat ovat saavuttaneet ajan myötä oman maineensa ja statuksensa elokuvamaailmassa, mutta uudet elokuvat ovat vielä "liian tuoreita" ts. ne paranevat vielä ehkä ajan myötä ja katselukertoja lisäämällä.
Tosin ei oma näkemys asiasta mutta saattaisi olla jonkun yksittäisen vanhemman sukupolven elokuvien harrastajan näkemys asiasta.
on todella paljon vanhoja filkkoja, jotka ovat jääneet unholaan,
joten ehkä se, että ne jotka ovat jääneet elämään, eivät johdu niiden vanhuudesta, vaan jostakin ihan muusta :)
Ja kysymys kuuluu: Mikä tekee elokuvasta klassikon? Yksi vastaus on ainakin se, että nuo elokuvat ovat kestäneet ajan kulumisen, joten ne eivät ole vain oman aikansa tuotteita. Ja nuo kyseiset klassikot kestävät useankin katselukerran, niistä löytyy aina jotakin uutta ihmeteltävää.
Mukavaa, kun tänne palstalle on tullut uusia, elokuvista kiinnostuneita nickejä :-)
klassikko-sanaa käytän filkasta, joka on jättänyt tunnelmia mieleeni;
värejä, sävyjä, musiikkia,
joka olennaisena osana kuuluu elokuvaan.
jokaisella on omat klassikkonsa ja niiden kriteerit.
kiva kun toivotettiin tervetulleeksi ;))
Bladerunner:ssa moni asia vain loksahtaa paikalleen. En tiedä onko se klassikko (no omasta mielestä ainakin on) ja luettuani aikoinaan sen kirjan katsoin ko. leffan läpi moneen kertaan (peräti 12 kertaa).
Vangeliksen musa sopii hyvin siihen ja henkilöiden futuristinen pukeutuminen (punk tyylinen) on aivan uskomattoman hienoa vieläkin katsottuna. Harrsison Ford sopii mielestäni parhaiten Rick Deckardin rooliin ja Rutger Hauer androidiksi vaalennettuine hiuksineen (kahdehdin niitä,heh).
Käsis menee eteenpäin eikä töki ja sisältää upeita repliikkejä. Koko leffan hienoin kohta on juuri siellä katolla, kun Rutger pelastaa Harrisonin hengen ja kertoo I've seen things that you people.... ja kuollessaan lopussa kyyhkynen lähtee lentoon Rutgerin kädestä. Minusta se on yksi hienoimmista kohtauksista elokuvahistoriassa (paljon on varmaan muitakin ja monet ovat erimieltä kanssani).