Joskus voi kuppi täyttyä naisillakin. Uskallatko katsoa?
Elokuva kertoo tarinan Oili Lyyrasta (Tanjalotta Räikkä), hammaslääkäristä, joka tutkii työkseen mm. epäiltyjen henkirikostapausten uhreja. Suomenlahdesta löytyy hukkuneen miehen ruumis. Oili pyydetään tutkimaan ruumis ja juttu todetaankin pian hukkumistapaukseksi, johon ei liity henkirikosta. Oilin sisko raiskataan samaan aikaan ja tämä joutuu teholle. Siskon kautta Oili tutustuu kuuden naisen ryhmään, jonka tarkoituksena on kostaa kaikille sovinisteille miehille. Urakkaa kerrakseen.
Aluksi kuitenkin on riittänyt se, että kostetaan vain raiskaajille ja hakkaajille. Ryhmä on muodostunut mitä erilaisimmista ahdistuneista naisista, joita miehinen maailma (vähintäänkin) ärsyttää.
Elokuvan kulku on juuri nimensä mukaan pelottavaa, kun esimerkiksi tämä naisjoukko ilmestyy uhoen ja syytellen "valitun" miehen ympärille voi mieskatsoja tuntea itsensä uhatuksi ja vihaiseksi. Ehkä äärisovinistille elokuvan katsominen olisikin silkka mahdottomuus juuri tämän vahvan naisnäkökulman takia. Ja elokuvan naisnäyttelijäsuoritukset ja valinnat ovat melkein käsittämättömän onnistuneita. Elsa Saisio mainittakoon eräänä merkittävänä onnistujana kuten saimme huomata jo Tulennielijässä. Heti perään on hyvä kiittää myös mies näyttelijöitä, tasapuolisuuden mukaan. Kari Sorvali ja Pertti Sveholm onnistuvat myöskin, jolloin koko elokuva onkin jo pelkkää näyttelijöiden "finaaliottelua".
Mantilan aihevalinta: naisten alistaminen on jo tuttu juttu Neitoperhosta, mutta silti ajankohtainen ja laaja. Joten aiheesta löytyy elokuvan jo toisenkin verran asiaa ihan filmille asti.
teksti: © 2000 Raimo Miettinen
http://www.leffa-arviot.com/arvostelut/p/pelon_maantiede/index.html
Elokuva kertoo tarinan Oili Lyyrasta (Tanjalotta Räikkä), hammaslääkäristä, joka tutkii työkseen mm. epäiltyjen henkirikostapausten uhreja. Suomenlahdesta löytyy hukkuneen miehen ruumis. Oili pyydetään tutkimaan ruumis ja juttu todetaankin pian hukkumistapaukseksi, johon ei liity henkirikosta. Oilin sisko raiskataan samaan aikaan ja tämä joutuu teholle. Siskon kautta Oili tutustuu kuuden naisen ryhmään, jonka tarkoituksena on kostaa kaikille sovinisteille miehille. Urakkaa kerrakseen.
Aluksi kuitenkin on riittänyt se, että kostetaan vain raiskaajille ja hakkaajille. Ryhmä on muodostunut mitä erilaisimmista ahdistuneista naisista, joita miehinen maailma (vähintäänkin) ärsyttää.
Elokuvan kulku on juuri nimensä mukaan pelottavaa, kun esimerkiksi tämä naisjoukko ilmestyy uhoen ja syytellen "valitun" miehen ympärille voi mieskatsoja tuntea itsensä uhatuksi ja vihaiseksi. Ehkä äärisovinistille elokuvan katsominen olisikin silkka mahdottomuus juuri tämän vahvan naisnäkökulman takia. Ja elokuvan naisnäyttelijäsuoritukset ja valinnat ovat melkein käsittämättömän onnistuneita. Elsa Saisio mainittakoon eräänä merkittävänä onnistujana kuten saimme huomata jo Tulennielijässä. Heti perään on hyvä kiittää myös mies näyttelijöitä, tasapuolisuuden mukaan. Kari Sorvali ja Pertti Sveholm onnistuvat myöskin, jolloin koko elokuva onkin jo pelkkää näyttelijöiden "finaaliottelua".
Mantilan aihevalinta: naisten alistaminen on jo tuttu juttu Neitoperhosta, mutta silti ajankohtainen ja laaja. Joten aiheesta löytyy elokuvan jo toisenkin verran asiaa ihan filmille asti.
teksti: © 2000 Raimo Miettinen
http://www.leffa-arviot.com/arvostelut/p/pelon_maantiede/index.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli joskus telkkarista.
Ihan hyvä leffa, puhutteleva aihe. Suosittelen!
sulevi peltola on mainio sivuosassa rikostutkijana ja pertti sveholm autokoulunopettajana. elokuvaa vaivaa osin sama, mikä lehtolaisen maria kallio-sarjaa eli stereotyyppinen alleviivaus. henkilöhahmot on liian karrikoituja, mistä seuraa tietynlainen ennalta-arvattavuus tarinan kulun suhteen. loppuratkaisu on tyypillinen ja tuo mieleen märta tikkasen miestä ei voi raiskata. eli kostamisella ei voita mitään, vaan kostaja yleensä alentaa itsensä kostettavan kanssa samalle tasolle.
anja kaurasta on jossain vaiheessa syytettykin plagioinnista tai ainakin aiheiden lainaamisesta muista kulttuurivaikuttimista, mikä onkin mielestäni hyvä tapa kirjoittaa ajanhengen mukaista kirjallisuutta.
sinänsä kauhukokemuksena tai vastaavana herätteenä elokuvaa ei voi pitää. iltapäivälehdistä voi lukea karmivampia tositarinoita ja videovuokraamosta lainata ringun tai vastaavan manaajan, jos haluaa itseään pelotella. sovinisteilta lisäksi puuttuu empatia ja eläytymiskyky, joten meidän ei sovikaan odottaa saavan ko. elokuvasta kovin kummoisia väristyksiä.
" sovinisteilta lisäksi puuttuu empatia ja eläytymiskyky"
En ole sovinisti, mutta heitto pisti silmään. Siis täh??
minun käsittääkseni sovinisti on vähän jäykkä asenteiltaan ja konservatiivi, muutenkin kuin suhteessa naisiin. eikä siten osaa eläytyä etenkään modernimpiin näkemyksiin. monasti sovinistin stereotypiaan esitetään kuuluvan myös tunnevammaisuuden, johon taudinkuvaan kuuluu empatian puute.
tämä siis siltä pohjalta, minkälaisena mielikuvana sovinisti yleensä nähdään, -yksioikoinen, yksinkertainen ja vanhakantainen.
tällainen äärisovinisti luultavasti ei koe puheena olevasta elokuvasta itse tarinankerronnan osalta minkäänlaisia fiiliksiä. elokuva puhutteleekin ehkä enemmän niitä katsojia, joilla on muutenkin ambivalentti ja kriittinen suhde sukupuolirooleihin.
Kirjassa hätkähdytti lähinnä jatkuvan, intensiivisen ja ylitsepursuavan vainoharhaisuudella ruokitun naisen kokeman PELON kuvaus..
Kirjassakin miehiin kohdistuva naistentoteuttama väkivalta tuntui aika pliisulta kaiken muun kulttuuritarjonnan väkivallalla mässäilyn rinnalla. Muutoinkin kusipääraiskari-mies uhrina ei juuri sääliä herätä. Toisin kuin viattomien, vajavaisella tietoisuudella varustettujen eläimien, tarkemmin koirien hukuttamisen yksityiskohtainen kuvailu kyllä kirjassakin ällötti.
Harvan kirjan lukeminen on ahdistanut/vituttanut niin paljon kuin Pelonmaantiede. (Miehille kostamisen kuvaus ei siis ahdistanut, vaan sukellus omasta näkökulmastani häiriintyneeseen ja syyttä suotta pelokkaaseen naisen mieleen. Millainen mieli oikeasti väittää itselleen olevansa epähaluttava, kun yleensä raiskaava jengi jättää hänet, kasvutoverinsa, raiskaamatta?!?)