Keskustelut eutanasiasta - jolla tarkoitan nyt aktiivista ihmisen tappamista, en hoitamatta jättämistä - ovat johtamassa siihen suuntaan, että se lähivuosina luultavasti tulee lainsäädännöllä turvatuksi toiminnaksi?
Henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut siitä, että keskustelu ei siihen lopu. Ensin säädetään hyvin tiukkaa valvontaa vaativa mahdollisuus "kuolinapuun" vain harvinaisissa erityistapauksissa. Sen jälkeen alkaa keskustelu lain tulkinnasta ja ehkä lakimuutos, koska ensimmäisessä versiossa ei oltu huomioitu kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja.
Kymmenessä tai viidessätoista vuodessa eutanasiasta tehdään subjektiivinen oikeus, jota saa käyttää, jos elämä ei vaikuta jostain syystä kaikinpuolin onnelliselta. Olisiko tässä vedonlyönnin paikka, että näin käy? ;) Epäilen, että jos elän vaikka yli seitsemänkymmenvuotiaaksi, niin silloin kuolinapuun ei kysytä enää edes mielipidettä. Se hoidetaan "kuolee se kohta kuitenkin" periaatteella. Uhkakuvia vai realismia?
Henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut siitä, että keskustelu ei siihen lopu. Ensin säädetään hyvin tiukkaa valvontaa vaativa mahdollisuus "kuolinapuun" vain harvinaisissa erityistapauksissa. Sen jälkeen alkaa keskustelu lain tulkinnasta ja ehkä lakimuutos, koska ensimmäisessä versiossa ei oltu huomioitu kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja.
Kymmenessä tai viidessätoista vuodessa eutanasiasta tehdään subjektiivinen oikeus, jota saa käyttää, jos elämä ei vaikuta jostain syystä kaikinpuolin onnelliselta. Olisiko tässä vedonlyönnin paikka, että näin käy? ;) Epäilen, että jos elän vaikka yli seitsemänkymmenvuotiaaksi, niin silloin kuolinapuun ei kysytä enää edes mielipidettä. Se hoidetaan "kuolee se kohta kuitenkin" periaatteella. Uhkakuvia vai realismia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
hmm..
Itse en näe eutanasiaa uhkana ja jos aukoton (onko sellaisia?)toteutustapa löytyy, en näe sitä huonona asiana.
En usko uhkakuviin ihmisten hillittömästä ja hallitsemattomasta tappamisesta kevyin perustein.
Mielestäni paras keino välttyä tältä olisi, se että ihminen jo elinaikanaan, kirjoittaisi tahtonsa siitä milloin ja missä mahdollisissa tilanteissa ei halua itseään hengissä pidettävän, (esim. neliraaja-halvaus)vaan tarvitsee ja haluaa avun elämänsä lopettamiseen.
Tietenkin voi aina tulla väärennöksiä ja väärinkäytöksiä, niinkuin jokaisella elämän alueella, mutta eipä nyt unohdetta sitä, että silloin se on murha. Myös terveitä ihmisiä murhataan, se ei ole mielestäni mitenkään liitettävissä eutanasiaan..
Ongelma tosiaan onkin lähinnä lain aukottomuus ja väärinkäytöksien ehkäisy.
Minä kannatan.
Lain antama turva ihmisen tappamiselle on valtava periaatteellinen harppaus aivan eri suuntaan, kuin mihin tähän mennessä on lainsäädännöllä pyritty. Jos tämä käänteentekevä laki hyväksytään, niin avataan ovet erilaisille tulkinnoille, joiden kurissa pysymistä monet toivovat, mutta en tiedä onko sellaiselle toivolle mitään edellytyksiä, epäilen vahvasti ettei ole.
Mielestäni kysymys ei ole pienestä teknisestä jutusta, vaan suuresta linjanvedosta. Aikaisemmin elämää suojelleet velvoitettaisiin riistämään elämä niiltä, joita laki koskee. Aluksi ehkä vain pientä määrää, niin pientä että olisi aivan turhaa laatia mitään erityislakia niin pienen joukon takia, kun ei minkään muunkaan niin pienen joukon takia tällaisia suuria aivan mullistavia linjauksia tehdä. Jo se kertoo, että eutanasian piiriin kaavaillaan kuuluvan ehkä piankin suurempia ja suurempia ryhmiä.
harhaa, hesseli, ja on sulla päälimmäisenä lähinnä naiivi usko ihmisen hyvyyteen.
Ei eutanasiassa pitäisi olla kyse tappamisesta, vaan siitä, että annetaan oikeus kuolla. Eräänlaista väkivaltaa on sekin, että kärsivää ja lopullisesti toivonsa menettänyttä estetään kaikin tavoin toteuttamasta haluaaan päästä pois.Itse olen tehnyt hoitotestamentin ja toivon aikanaan tarvittaessa saavani myös eutanasia-palvelua.
On mielestäni ihmiselämän vastaista jos henkilö ei voi lähteä pois halutessaan. miksi arvokkaan elämän elänyt henkilö, eli jokainen meistä pitää nöyryyttää ennen lähtöään viimeiseen onnettomaan tilaansa? laittaa kitumaan ja kärsimään ennen lähtöään? En usko sen kuuluneen ihmisenkään historiaan aikaisemminkaan, miksi olemme nyt tietojemme kanssa niin viisaita että alistamme itsemme ja läheisemme kituviksi ja kärsiviksi tänä päivänä. Omaisillemekin jäisi parempi pohja jatkaa elämäänsä vahvojen ihmisten jälkeläisinä; eikä kituvien vihannesten.