Venäläisessä teoksessa "Taistelu Leningradista 1941-1944", toimittanut kenraaliluutnantti S.P. Platonov, kirjoittajina 5 venäläistä sotahistorioitsijaa, tarkastellaan Tarkan selvittämää asiaa. Teos on Nl:n asevoimien pääesikunnan tuottama 1960-luvulla julkaistu tutkimus.
1. Jukka Tarkka:
Lukumäärältään alivoimaisilla joukoilla Nl pakotti kesällä 1944 suomalaiset vetäytymään.
Venäläiset tutkijat:
"Neuvostoliitolla oli Karjalan kannaksen hyökkäyksessä 25 jalkaväkidivisioonaa yhteensä 175000 miestä. Voimasuhteet olivat 1,2 suhde yhteen meidän hyväksemme elävän voiman osalta, taisteluvälineiden osalta meillä oli 3 - 5 kertainen ylivoima. Tykistön osalta ylivoima oli 5 kertainen ja hyökkäysvaunujen osalta 1,8 kertainen.
Suomen ilmavoimat käsittivät yhteensä 350 lentokonetta. Näitä vihollisvoimia vastassa oli Leningradin ja Karjalan rintaman ilma- armeijan 1500 lentokonetta, eli viisinkertainen ylivoima." (Suomen sotahistorian mukaan kannaksen suomalaisten joukkojen miesvahvuus oli 75000, eli suhde oli 2,3 kertainen Nl:n hyväksi.)
2. Jukka Tarkka:
Nl pakotti suomalaiset vetäytymään ja lopuksi antautumaan ehdoitta.
Venäläiset tutkijat:
"Viipurin valtauksen jälkeen 21. Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystä luoteeseen tavoitteena Nl:n ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Operaation toisessa vaiheessa oli tarkoitus iskeä Lappeenrantaan ja Imatralle sekä jatkaa hyökkäystä länteen ja vallata viimeistään kesäkuun 26. päivänä Imatra Lappeenranta ja Suurpää.
Tämän jälkeen rintaman joukkojen oli päävoimillaan hyökättävä länteen ja luoteeseen, valloitettava Kotkan ja Kouvolan taso. - Täyttääkseen saamansa tehtävän neuvostojoukot hyökkäsivät kiivaasti sisukkaasti puolustautuvaa vihollista vastaan kesäkuun 20. Ja 30 päivien välisenä aikana.
Yli kolme viikkoa kestäneiden hyökkäyksellisten sotatoimien aikana, kesäkuun 21. päivästä heinäkuun puoliväliin saakka, Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niitä tehtäviä, jotka ylijohto niille käskyllään kesäkuun 21. päivänä antoi. Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomen rajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta syvälle Suomeen."
3. Antautuminen ehdoitta.
Jukka Tarkka:
Neuvostoliitto pakotti Suomen antautumaan ehdoitta.
Todellisuus:
Kesän 1944 taistelujen alkuvaiheessa tehdyissä rauhan tunnusteluissa Nl asetti suomalasille neuvottelujen aloittamisen ehdoksi ehdottoman antautumisen. Nyt elo-syyskuussa, edellä selvitettyjen taistelujen jälkeen, vaatimuksena oli vain: Suomen oli sitouduttava katkaisemaan suhteensa Saksaan ja vaatimaan sen joukkojen poistumista Suomesta.
Jukka Tarkan tutkimuksen ja todellisuuden välinen ristiriita on luonteenomaista Mkb-kulttuuria. Mutta niin vaan tultiin tohtoriksi tuon kulttuurin kukoistuskaudella v.1977.
Missä kieli värjäytyi tällä kerralla. Presidentti Kekkonen hyödynsi Tarkan tutkimusta kampanjassaan jo saman vuoden joulukuussa.
http://www.saunalahti.fi/eiry/eiry008.html#osa4190
1. Jukka Tarkka:
Lukumäärältään alivoimaisilla joukoilla Nl pakotti kesällä 1944 suomalaiset vetäytymään.
Venäläiset tutkijat:
"Neuvostoliitolla oli Karjalan kannaksen hyökkäyksessä 25 jalkaväkidivisioonaa yhteensä 175000 miestä. Voimasuhteet olivat 1,2 suhde yhteen meidän hyväksemme elävän voiman osalta, taisteluvälineiden osalta meillä oli 3 - 5 kertainen ylivoima. Tykistön osalta ylivoima oli 5 kertainen ja hyökkäysvaunujen osalta 1,8 kertainen.
Suomen ilmavoimat käsittivät yhteensä 350 lentokonetta. Näitä vihollisvoimia vastassa oli Leningradin ja Karjalan rintaman ilma- armeijan 1500 lentokonetta, eli viisinkertainen ylivoima." (Suomen sotahistorian mukaan kannaksen suomalaisten joukkojen miesvahvuus oli 75000, eli suhde oli 2,3 kertainen Nl:n hyväksi.)
2. Jukka Tarkka:
Nl pakotti suomalaiset vetäytymään ja lopuksi antautumaan ehdoitta.
Venäläiset tutkijat:
"Viipurin valtauksen jälkeen 21. Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystä luoteeseen tavoitteena Nl:n ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Operaation toisessa vaiheessa oli tarkoitus iskeä Lappeenrantaan ja Imatralle sekä jatkaa hyökkäystä länteen ja vallata viimeistään kesäkuun 26. päivänä Imatra Lappeenranta ja Suurpää.
Tämän jälkeen rintaman joukkojen oli päävoimillaan hyökättävä länteen ja luoteeseen, valloitettava Kotkan ja Kouvolan taso. - Täyttääkseen saamansa tehtävän neuvostojoukot hyökkäsivät kiivaasti sisukkaasti puolustautuvaa vihollista vastaan kesäkuun 20. Ja 30 päivien välisenä aikana.
Yli kolme viikkoa kestäneiden hyökkäyksellisten sotatoimien aikana, kesäkuun 21. päivästä heinäkuun puoliväliin saakka, Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niitä tehtäviä, jotka ylijohto niille käskyllään kesäkuun 21. päivänä antoi. Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomen rajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta syvälle Suomeen."
3. Antautuminen ehdoitta.
Jukka Tarkka:
Neuvostoliitto pakotti Suomen antautumaan ehdoitta.
Todellisuus:
Kesän 1944 taistelujen alkuvaiheessa tehdyissä rauhan tunnusteluissa Nl asetti suomalasille neuvottelujen aloittamisen ehdoksi ehdottoman antautumisen. Nyt elo-syyskuussa, edellä selvitettyjen taistelujen jälkeen, vaatimuksena oli vain: Suomen oli sitouduttava katkaisemaan suhteensa Saksaan ja vaatimaan sen joukkojen poistumista Suomesta.
Jukka Tarkan tutkimuksen ja todellisuuden välinen ristiriita on luonteenomaista Mkb-kulttuuria. Mutta niin vaan tultiin tohtoriksi tuon kulttuurin kukoistuskaudella v.1977.
Missä kieli värjäytyi tällä kerralla. Presidentti Kekkonen hyödynsi Tarkan tutkimusta kampanjassaan jo saman vuoden joulukuussa.
http://www.saunalahti.fi/eiry/eiry008.html#osa4190
Vastaukset 2
Vanhimmat
sessa näin sanotaan? Mutta kyllä se totta on, ihan niin se meni.
Perustelut:
1.) Suomi joutui ottamaan pääkaupungin viereen rajoittamattoman suuren sotilastukikohdan. Huom. Tällä kertaa ei ollut kyseessä Hankoniemi. Helsinki sekä etelä-Suomen kohteet olisi voitu sieltä käsin miehittää hyvinkin nopeasti. Liikekannallepano olisi ollut käytännössä enää mahdoton ja kuka sen olisi toteuttanut kun pressa ja hallitus olisivat istuneet Hesassa neukkujen sotavankeina?
2.) Suomi käytännössä demilitarisoitiin eli riisuttiin aseista suursodan vielä riehuessa. NL olisi voinut siirtää Suomen rajalle parissa viikossa valtavat hyökkäysvoimat ja Suomella olisi ollut asettaa vastaan vain 37 000 kokematonta lapsukaista.
3.) N-liitolla oli tosiaan alivoima. Suomella ja Saksalla oli täällä yhteensä n. 600 000 - 650 000 miestä ja neukkuja hyökkäsi n. 200 000. Eikös se ole selvästikin alivoima?
Katsoin linkin ja se on jonkun natsinilkin kirjoittamaa soopaa, johon ei oikeastaan kannattaisi edes vastata. Ihan sekavaa sotkua, kirjoitettu joittenkin aineitten vaikutuksen alaisena. Sekakäyttäjän soopaa.