Ja Kepun kannattajat, tuli tuossa mieleeni, kuinkahan moni teistä superviljelijöistä tietävät mikä oli aikoinaan lehmipaimen. Ei nyt sekoiteta tätä Sonnimieheen missään mielessä. Poika on yhdeksänvuotias, Äiti panee repun pojan selkään,päästelee lehmät pidikkeistään, ja poika lähtee ajamaan lehmiä takaniitylle, matkaa noin kolme neljä kilometriä.
Välillä synkähköä metsää, pojan mieleen tulee väkisinkin satujen kauhukuvat karhuista ja susista, ei auta mentävä on ei ollut tuolloin muuta mahdollisuutta. Ajattelee vain nykymaalaisliittolaisia, he vievät 9-sän vuotiaansa autolla jääkiekkoharjoituksiin ja muihin harrastuksiin, ja kun olen läheltä seurannut mikään ei tahdo passata.
Tuli vaan mieleeni tuon Oivan Koti uskonto ja isänmaallinen kasvatus, Oivahan on silti paljon nuorempaa kaliiperiä, kuin minä. Oiva jo varmaankin sai kuljettaa lapsiansa harrastusten parissa, mikä oli tietenkin hyvä asia. Halusin vain tuoda näille nykyviljelijöille minkälaista oli silloin Uuden-Ukin nuoruudessa.
Voihan olla niinkin, kun ei ole lapsena saanut liikaa ei sitten tule pettymyksiä elämän missään vaiheessa. Minun lasteni harrastukset olivat 60-ntä luvulla, isänsä järjestämät hiihtokilpailut talvella, ja juoksukilpailut kesällä, ei silloin itketty yhteiskunnalta jäähalleja ja urheiluhalleja. Minä itse herätyskello kädessä otin aikoja, näin on Uuden Ukin jälkikasvu saanut urheilusta nauttia, ja tyytyväisiä tuolloin olivat. Kyllä sitä naapurin kanssa usein muistellaan.
Välillä synkähköä metsää, pojan mieleen tulee väkisinkin satujen kauhukuvat karhuista ja susista, ei auta mentävä on ei ollut tuolloin muuta mahdollisuutta. Ajattelee vain nykymaalaisliittolaisia, he vievät 9-sän vuotiaansa autolla jääkiekkoharjoituksiin ja muihin harrastuksiin, ja kun olen läheltä seurannut mikään ei tahdo passata.
Tuli vaan mieleeni tuon Oivan Koti uskonto ja isänmaallinen kasvatus, Oivahan on silti paljon nuorempaa kaliiperiä, kuin minä. Oiva jo varmaankin sai kuljettaa lapsiansa harrastusten parissa, mikä oli tietenkin hyvä asia. Halusin vain tuoda näille nykyviljelijöille minkälaista oli silloin Uuden-Ukin nuoruudessa.
Voihan olla niinkin, kun ei ole lapsena saanut liikaa ei sitten tule pettymyksiä elämän missään vaiheessa. Minun lasteni harrastukset olivat 60-ntä luvulla, isänsä järjestämät hiihtokilpailut talvella, ja juoksukilpailut kesällä, ei silloin itketty yhteiskunnalta jäähalleja ja urheiluhalleja. Minä itse herätyskello kädessä otin aikoja, näin on Uuden Ukin jälkikasvu saanut urheilusta nauttia, ja tyytyväisiä tuolloin olivat. Kyllä sitä naapurin kanssa usein muistellaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapsuus on ihanaa aikaa. Silloin on mahdollista temmeltää vailla huolen häivää ja elämänilo on aitoa.
Oma lapsuuteni oli onnellinen. On kuitenkin hyvin valitettavaa, että tänä päivänä useimmat tähtihetket ovat hämärän peitossa.
Lapsuuteni parasta muistoa miettiessäni mieleeni tuli eräs aurinkoinen ja lämmin keskikesän päivä. Periaatteessa silloin ei mitään kovin mullistavaa tapahtunut, mutta muistan olleeni todella onnellinen.
Olin tuolloin noin 6-vuotias. Olimme totuttuun tapaan jälleen kerran serkkujeni mökillä. Koska järvi oli tyyni ja ilma kaunis, päätimme serkkujeni ja äitiemme kanssa lähteä järvelle soutelemaan. Menimme läheisten saarten väliin, jossa oli ihana, matala hiekkaranta. Uimme monta tuntia kilpaa pienten kalanpoikasten kanssa nauraen auringon lämmittäessä mukavasti. Se oli todella ikimuistoinen kokemus. Minä, pieni 6-vuotias olin erittäin innoissani tuosta veneretkestä.
Tuon kesän jälkeen puhuimme vuosia siitä, että retki olisi tehtävä uudestaan. Viime kesänä sitten vihdoin otimme itseämme niskasta kiinni ja lähdimme tarkistamaan paikkaa. Ja siellähän se oli, ihan entisellään vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Tällä kertaa kilpauinti kalojen kanssa jäi väliin, mutta oli hauskaa huomata, että jotkut asiat ovat sentään pysyneet ennallaan tässä jatkuvan muutoksen maailmassa.
Yksi "vanha" lehmipaimen neuvoi minulle hyvän konstin, miten saa nukkua paimenessa, eikä lehmät mene "pahuuteen".
Temppu oli sellainen, että pantiin kuivaa lantaa lehmän suuhun, niin se alkoi "mäklöttää" sitä, niin kuin purukumia, eikä liikkunut mihinkään.
No, Sonnimies on eläinrakas, eikä kokeillut sitä kuin kerran, mutta se toimi.
Onkos Ukkeli kiskonut parkkeja? Vai oletko niin lyhyt miehentumppi, että et päässyt "ansioille"? Ennen ruukattiin sanoa, että pituudesta ei ole hyötyä muussa, kuin parkinkiskonnassa.
Minä kiskoin kerran vaahtosammuttimen pituisena kossina melkoisen parkkinipun ja vein sen Tuomisen porvarille. Kauppias väitti, että parkit eivät olleet kuivia, ja pudotti pari lanttia kouraan.
Minun kävi niin vihaksi, että paiskasin tullessa lantit sillalta jokeen.
Monesti jälkeenpäin olen miettinyt, että sieltä ne ovat itäneet Sonnimiehen rikkaudet, koska tenhotin ääneen paiskattuani rahat virtaan, että vielä minä näytän. Siinä nimittäin tuttu isäntä nauroi kauppiaan kanssa makeasti, kun näkvät kuinka poikaa otti pattiin.
Ja päässyt jo kossina lehmien makuun :)
piti päästä pilaamaan.Pipi mikä pipi.
Vai olisko prempi kun tuumais että pöpi mikä pöpi.
elokuva kuin Kertokaa se hänelle.
Pääosissa siinä olivat Mauno Kuusisto ja suomen Robertino Loretti Matti Hyvönen.
Se oli jotenkin herkkä elokuva.
Kertoi minusta aika totuudenmukaisesti näistä paimenpoika ajoista.
Muistaakohan kukaan tätä elokuvaa?
Ihan Kakkia nuo porvarit!
Kyllä minuakin hermostuttaa tuollainen, ihan öklöttää.
Mäklötti mukavasti, kuin kepulainen konsanaan...
Kaiken tuon olen tarkasti kirjannut 1 000 000 - sivuiseen omaelämäkertaani.
yhteiskunnan rakentamia jää- ynnä muita urheiluhalleja onkin joka kylässä.
Kyllä sinä ukki olet kateelinen tollo, oikea sosiaalidemokraatti.
Vastaan siulle Pikku-Matti, kukahan kaivoi esille tuon 4vuotta vanhan avaukseni. Tuosta avauksestani kyllä huomaa, että jo silloin oli ammttikirjoittaja asialla.
No mikään ei estä ensimäisen romaanini julkituloa, kyllä näin on näreet, jumalaparatkoon.???????????????????????
Hoh, hoh,hooooooo, tuota punikkiruunaa. Sinun kirjaa ei julkaista koskaan, paina se konkurssipelle rumaan paksuun punataudin näivettämään kalloosi. Eikä myöskään homostelukaverisi Paloheinän paksun punikin, tuon mustalaismannen näköisen tolliskon romaania tule ikään painosta. Hoh, hoh, hooooooooo, hoh, hoh, hoooooo... nostakaa minut ylös.....
Ja romaanin nimi on "Paaperiduunarista Jompen patjaksi".
Kyllä hampaaton kääkkä romaanin kirjoittaa, kunhan ensin oppii aakkoset...;)
pysy mitätön pikkupaska lattialla, jännä ääni kun tätä vanhaa homoa potkitaan, vinkuu kuin sika.
No johan pääsivät palstan "Homomiehet" vauhtiin, kun näkivät neljä vuotta vanhan avaukseni. Miten muuten voi tuolloin olla Ukilla jopa 589 lukijaa, on mahtavaa olla noinkin suosittu kirjoittaja. Lukijamääränni oli tuolloin jopa mestarikirjoittajien Jompen ja Pankin luokkaa.
Tähän voin vain todeta, "niin muuttuu maailma Ukkiseni". Koettakaa nyt tekin homostelijat rauhoittua, en halua enempää mielenrauhaanne järkyttää,
homoilkaa ihan sydämenne kyllyydestä. Minä UusiUkki Pohjanmaalta, en kuitenkaan kuulu joukkoonne, ja se jos mikään on "tAIVahAn TOSI"
Mitä se hampaaton homo horisee, vai onko kunto jo niin huono, ettei edes Jompen alla jaksa ähistä....;)
Heteromiehet tikkuilee minulle niin, että vaihan nyt nikkini. Näin on näreet???
Lehmät mäklöttää!!