Tietäisipä ympäristöni, millainen paatunut paska juoppo oikeasti olen. Ulkoisesti olen kaunis, erittäin hyvässä ammatissa ja vastuullisessa asemassa. Sisimmässäni täynnä solmuja, masennusta, itsemurhayrityksiä ja nyt taas .. ryyppään hullun lailla. En ole kahteen päivään ollut työssä muka vatsataudin takia. Tosiasiassa ryyppään aamusta iltaan, myös juuri nyt, promilleja on varmaan kolme, vaikka näytän ihan selvältä.
Mies on työmatkalla, ja hän luulee, että kaikki on hyvin. Huijaan työnantajaani, miestäni ja kaikkia... Olen muka fiksu ja kaunis älykkö, mutta tosi asiassa täysin kelvoton paska. Olen kokeillut AA:ta, seurakuntaa ja vaikka mitä. Kolme vuotta olin psykoterapiassakin. Kun minulla on ulkoinen kontrolli, eli silloin kun mieheni ei ole työmatkalla, en myöskään juo. Olen siis kuukausiakin juomatta. Sitten tilaisuuden tullen juon taas kuin hullu. Jos avaan kaljapullon, voin saman tien ottaa sairaslomaa kolme päivää ja sitten jotenkin sinnitellä itseni pois putkesta ja töihin. Huomennakaan en mene, kolme päivää uskallan olla poissa vatsatautiin vedoten, onneksi sitten on viikonloppu ja yritän taas vieroittaa itseni viinasta. Minusta tätä kaikkea ei kukaan näe, olen ulkoisesti uskomattoman tehokkaan ja fiksun oloinen. Inhoan ja vihaan itseäni. Itsemurhaa yritin jo kerran ja masennuksen takia olen ollut sairaalassa. Työnantajalle selittelin sairastavani jotain ihme tautia. Uskomattomalla tavalla olen pystynyt jo kymmenen vuotta vetämään täyttä kulissia, vaikka ajan autolla kolmen promillen humalassa ja töissäkin olen ollut kännissä useaan otteeseen. Ajatukseni ovat aika itsetuhoisia nyt.
Mies on työmatkalla, ja hän luulee, että kaikki on hyvin. Huijaan työnantajaani, miestäni ja kaikkia... Olen muka fiksu ja kaunis älykkö, mutta tosi asiassa täysin kelvoton paska. Olen kokeillut AA:ta, seurakuntaa ja vaikka mitä. Kolme vuotta olin psykoterapiassakin. Kun minulla on ulkoinen kontrolli, eli silloin kun mieheni ei ole työmatkalla, en myöskään juo. Olen siis kuukausiakin juomatta. Sitten tilaisuuden tullen juon taas kuin hullu. Jos avaan kaljapullon, voin saman tien ottaa sairaslomaa kolme päivää ja sitten jotenkin sinnitellä itseni pois putkesta ja töihin. Huomennakaan en mene, kolme päivää uskallan olla poissa vatsatautiin vedoten, onneksi sitten on viikonloppu ja yritän taas vieroittaa itseni viinasta. Minusta tätä kaikkea ei kukaan näe, olen ulkoisesti uskomattoman tehokkaan ja fiksun oloinen. Inhoan ja vihaan itseäni. Itsemurhaa yritin jo kerran ja masennuksen takia olen ollut sairaalassa. Työnantajalle selittelin sairastavani jotain ihme tautia. Uskomattomalla tavalla olen pystynyt jo kymmenen vuotta vetämään täyttä kulissia, vaikka ajan autolla kolmen promillen humalassa ja töissäkin olen ollut kännissä useaan otteeseen. Ajatukseni ovat aika itsetuhoisia nyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
juu uskon että elämäsi on melkolailla solmussa. olin samassa jamassa, valtion hyvä duuni, kymmenen vuoden juomisen jälkeen lähti puoliso ja virka... eivätpä olleet häritsemässä juomistani kun tuhosin lopun omaisuuteni. ihme kaikkiaan tapahtui ja raitistuin nyt olen köyhä työtön mutta alkoholin himoa ei ole ollut aikoihin. kaippa se pohja joskus löytyy sinullakin mitä alemmas et halua mennä, sitten toivokin saapuu tyyneen satamaan. sissimielellä antaudu virran vietäväksi raittiille elämäntavalle.
Korkea koulutus, asiantuntija-ammatti. Työmatkoilla otin pikkusormi pystyssä kaksi lasillista viiniä ja sitten vetäydyin huoneeseeni "tekemään töitä" eli vetämään brandya kaksin käsin. A-klinikallekin menin viimeisen päälle laitettuna jakkupuvussa, jotta huomaisivat etten oikeasti kuulu sellaiseen paikkaan. Miestä, kauneutta tai psykoterapiaa ei ollut, mutta erittäin uskottava ja vakuuttava olemus ja sen verran mt- ja päihdepuolen tuntemusta että pystyin "kuljettamaan" sosiaaliterapeutteja sekä A-klinikalla että päihdekuntoutuksessa. Itsariyrityksen jälkeen valehtelin kirkkain silmin psykiatrille äitini tulosta tuekseni, jotta pääsin kotiin mahdollisimman pian.
Nyt reilut 4,5 vuotta on mennyt ilman, että on tarvinnut huijata ketään. Habituskin on muuttunut, kun ei enää tarvitse pinnistellä niin paljon kulissien ylläpitämiseksi. Tänä iltana ei tarvinnut varata hotellihuoneeseen brandypulloa, ilta on kulunut ihan oikeasti töitä tehden ja sen jälkeen televisiota katsoen. Huomenna kurssiporukan kanssa iltaa viettäessä ei tarvitse juoda mitään pikkusormi pystyssä tai missään muussakaan asennossa.
Minulle tämän mahdollisti AA. Vastauspalvelun 040 8484000 kautta voit saada yhteyden minuun tai moneen muuhun naiseen, jolla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläsi. Yksi huono puoli meissä on: meitä et pysty huijaamaan. Mutta ei liioin tarvitse pelätä, että kukaan tuomitsisi tai halveksisi tai yrittäisi asettua yläpuolellesi.
Alkoholi tuntuu hetkellisesti auttavan masennukseen, mutta tosiasiassa se aiheuttaa ja pahentaa masennusta.
Sinulla on vähän sama tilanne kuin entisellä proletaarilla, että ei ole kohta enää muuta menetettävää kuin kahleensa.
Sitten on edessä hyvää elämää raittiina päivä kerrallaan, toivon sydämestäni, että saat kokea.
Kyllä oletkin uuskomaton, niin ja kaunis...
jos se pääsee loppumaan. Kuten Tom Waits sanoi: ''I have alcohol problem only when i don't get alcohol.''
Otan sinuun yhteyttä SAAmari, jos sopii. Olen ihan lopussa.
textiä.Kaunis älykäs hyvä työ.. miulta meinas mennä kaikki noi paitsi puoliso viime vuoden lopulla.Kunnes fysiikka petti ja kaikki rapisi pala palalta ei vaan jaksanu pitää kulisseja kunnossa.
Ajelin kännissä, meni kortti tuli yhdyskuntapalvelua työn ohessa sen sain suoritettua. Vitsi että oli jaksamista ja ku ei jaksanu oli todettava voimattomuutensa alkoholiin nähden. Katkolle ja AA sieltä se itsetunto pikkuhiljaa löytyi.
No nyt on sit parit retkahdukset tullu koettua, mut nekin olen antanut itselleni anteeksi olemalla rehellinen myöntämällä itselleni et vastassa on helvetin voimakas vastustaja jonka nujertamiseksi tarvitaan enemmän kuin vuosi.
Ja silloin ku myöntää alkoholismin niin ei tee mieli juodakkaan kaksin käsin ja valehdella läheisille.
Mut jos sattuu retkahtaa ni huomaa et kaik on ihan samalla lailla ku ennenkin... mut kun tietää et se on sairaus niin ei myskään jää tuleen makaamaan vaan ottaa päivä kerrallaan ja kohtaa ne vaikeudet eikä hyppää niiden yli.
Tsemppiä siulle muista et meitä todellakin on monta ja vain toinen holisti voi ymmärtää toista.
Aa.sta löydät todellisia hengen heimolaisia
yksin on melkein mahdotonta taistella viinapirua vastan.
Ota apu vastaan kun sitä tarjotaan. Vaikka itsekin olen vasta raittiuden alkuvaiheessa, tuntuu että ratkaisevaa oli nimenomaan se, että tunnustaa ongelmansa, ettei enää salaile ja peittele mitään. Se helpotti ainakin jo minua paljon. Kannat raskasta taakkaa nyt mutta siitä voi päästä eroon. Onnea matkaan!
laittaa postia osoitteeseen [email protected]
minunkin juomistani. Nykyään sitä ei kontrolloi kukaan, mutta AA:sta saan tukea pysyä kerran valitsemallani raittiuden tiellä. On myös vain naisille tarkoitettuja ryhmiä.
Apua on saatavilla kunhan haet sitä.
siis tuo itsensä piiskaaminen antaa sulle valheellisesti luvan jatkaa juomista, kun oot niin läpipa**a ja hyödytön ku**pää. Lopeta se NYT HETI. Alkoholismi on sairaus, ei ole sinun syysi että teet niinkuin teet, eikä se ole kasvatuksesi syy eikä ukon, työn, vanhempien eikä edes mukuloiden syy. Et voi itseäsi syyllistämällä selättää sairautta, sairauden voittaminen on mahdollista vain oireenmukaisella hoidolla. Anna AA:n tai jonkun muun avun tulla tueksesi ja ohjaamaan tiellä sairauden voittamiseksi.
Toipuminen voi alkaa kuitenkin vasta kun pohja on saavutettu ja olet valmis nousemaan sieltä. Toivottavasti tämä on sinun henkilökohtainen pohjasi ja sinun tervehtymisesi alku. Syyttelyn voit kuitenkin lopettaa tähän paikkaan, se ei ketään pelasta.
missä menet - etkö voisi hakea apua? Et ole tyhmä. Hae apua tai lakkaa surkuttelemasta!
Ei tämä kuitenkaan mikään "s''lipalsta" ole - varsinkaan noin fiksulle naiselle.
Etene siten, että raitistut. Keinoja löytyy: matalin kynnys on työterveyslääkäri, sitten tarveyskeskuslääkäri, sitten mielenterveystoimisto sitten terapeutti jne.
Hae apua - ja lakkaa urputtamasta!
...kaltaisesi. Ulospäin iloinen, sosiaalinen ja nätti tyttö, sisältäpäin riekaleina. Alitajunnassa jatkuva pelko, häpeä ja kulissien ylläpitämisestä johtuva ahdistus. Valehtelen ja peittelen alkoholinkäyttöäni. Mieheni on epätoivoinen kanssani ja nyt alkaa muukin lähipiiri jo herätä... Minun on todella vaikea luopua alkoholista. Se on vienyt minut täysin mennessään.
Kun 26-vuotiaana aloitin juomisen tarkoitukseni ei todellakaan ollut alkoholisoitua tällä tavalla. Omistan hyvät geenit ja sairaus on edennyt siihen asti etten enää voi saavuttaa normaalia käyttöä. On luovuttava kokonaan. En vain tiedä miten ja mistä apua...