On suorastaan omituista se, miten jotkut tahot yrittävät epätoivoisesti yrittää kieltää ansiokkaan äidinkielemme perinteisiä sanoja ja ilmaisuja.
Suomen kielessä papitar on vanha sana, ja naispappi on keksitty vasta viime vuosisadalla. Ei kai kukaan voi määrätä, etteikö joku saisi puhua naispapista, mutta yhtä vähän voi kukaan kieltää puhumasta papittaresta.
Suomen kielessä papitar on vanha sana, ja naispappi on keksitty vasta viime vuosisadalla. Ei kai kukaan voi määrätä, etteikö joku saisi puhua naispapista, mutta yhtä vähän voi kukaan kieltää puhumasta papittaresta.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Ne jotka yrittävät kieltää papitar-sanan käyttämisen, niin saavat sitten puhua naisjumalasta jumalattaren sijasta.
"Ne jotka yrittävät kieltää papitar-sanan käyttämisen, niin saavat puhua naisjumalasta jumalattaren sijaan."
Asiat yhteyteensä. Esimerkiksi aikoinaan antiikin Kreikassa puhuttiin Nikesta, antiikin kreikkalaisten jumalattaresta. Sanat jumalatar ja papitar kuuluvat pakanuuden aikaan eivätkä nykyaikaan. Yritä jo vähiteleln tajuta se. Jotain tolkkua pitäisi olla vänkäämisessäkin.
Miten niin?
Muissa kielissä on feminiininen pääte, eikä Saksa elä keskiaikaa.
että nykyaikana ei voi puhua jumalattaresta? Ehdotat tosissasi puhuttavan naisjumalasta?
Kuinka ihminen voi olla tietämättä, että esimerkiksi hindut palvovat vielä nykyäänkin useita jumalattaria?
on sitä mieltä että hindut palvovat naisjumalia:)
"Muissa kielissä on feminiininen pääte, eikä Saksa elä keskiaikaa."
Mitä muiden kielten käytäntö kuuluu suomen kieleen? Vai oletko esim. sitä mieltä, että kun monissa kielissä on artikkeli, niin suomessakin pitäisi olla? Ja missä muissa kielissä on "feminiininen pääte"?
Jos sanot, että Saksa ei elä keskiaikaa, niin puhut Saksasta maana. Tietenkään Saksa ei elä keskiaikaa eikä elä Suomikaan. Keskiaika on ollut ja mennyt.
Et näemmä ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Jos saksalainen puhuu papittaresta nykyaikana, niin miksi suomalainen ei puhuisi? Kirjoittaja tarkoitti juuri suomeksi sanottuna sitä, että "papitar" on saksan kielessä normaali ilmaisu naispuoliselle pappisviran haltijalle.
"Kuinka ihminen voi olla tietämättä, että esimerkiksi hindut palvovat vielä nykyäänkin useita jumalia."
Mitä tähän nyt hindut kuuluvat? Hindulaisuudessa on kolmiyhteinen jumala. Brahman on luojajumala, Visnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, joka on samalla uudelleen luova jumala. Kaikilla noilla kolmella on puoliso, shakti. Hindulaisuudessa on tärkeää myös esi-isien palvonta, taikuus ja pyhien paikkojen kunnioittaminen. Niin että mitä hindulaisuudesta?
että vastaaja väitti, että jumalattaret eivät ole nykyaikaa, vaikka on uskontoja joissa on jumalattaria.
"Jos saksalainen puhuu papittaresta nykyaikana, niin miksi suomalainen ei puhuisi? Kirjoittaja tarkoitti juuri suomeksi sanottuna sitä, että "papitar " on saksan kielessä normaali ilmaisu naispuoliselle pappisviran haltijalle."
Eipä noin taida kuitenkaan olla. Ainakin minun iso saksalais-suomalainen sanakirjani väittää, että "die Pfarrerin", samoin kuin "die Pfarrersfrau" tarkoittavat suomeksi pastorin- tai kirkkoherran rouvaa. Näin ollen "papitar" ei ole mikään normaali ilmaisu naispuoliselle pappisviran haltijalle suomen kielessä.
Esim. naisopettaja on saksaksi "die Lehrerin", mutta ei suomen kielessä silti puhuta nykyään opettajattarista vaan naisopettajista. Yritä jo uskoa, että kielet ovat erilaisia.
"Pointti on se, että vastaaja väitti, että jumalattaret eivät ole nykyaikaa, vaikka on uskontoja, joissa on jumalattaria."
Missä nykyajan tunnetussa uskonnossa on jumalattaria?
asatrulaisuudessa! Pakanat uskovat Jumalattareen!
pönttö sä oot?
Lue viestit mihin olet vastannut, jos olet sama pönttö.
opettajattaresta. Samoin myyjättärestä. Ja edelleen on niin, että jos puhuu naispapista papittaren sijaan, niin saisi puhua myös naisjumalasta jumalattaren sijaan. Ja miksi et puhu naiskuninkaasta, jos -tar-pääte ei kelpaa?
nimenomaan palvovat Jumalatarta, ei naisjumalaa!
"Suomen kielessä voi puhua opettajattaresta."
Voi kai sitä puhua, mutta en ainakaan opettajainhuoneessa kuullut kertaakaan puhuttavan. Kovin kuulostaa vanhanaikaiselta, samoin myös myyjätär.
"Ja edelleen on niin, että jos puhuu naispapista papittaren sijaan, niin saisi puhua myös naisjumalasta jumalattaren sijaan. Ja miksi et puhu naiskuninkaasta, jos -tar-pääte ei kelpaa."
Eivät kieli ja sen käytännöt ole aina viimeisen päälle hyvin loogisia. Ei kieli ole matematiikkaa. Käytäntö on se, että nykyaikana puhutaan naispapista. Papitar ja jumalatar kuuluvat pakanuuden aikaan. Tar-päätteitä on joissakin sanoissa, esim. kuningatar, herttuatar, kreivitär.
En minä luo kieltä, minä vain yritän selittää sen käytäntöjä, jos satun tietämään tai löytämään selityksen. Turhaan olet minulle vihainen. Voithan tarkistaa asiat ilman minuakin lähdeteoksista, niin silloin sinun ei tarvitse kysyä minulta mitään.
puhutaan jumalattarista ja papittarista! Ja kannatan tasa-arvoa. Jos naispuolinen papin tehtäviä hoitava ihminen on papitar jossain toisessa uskonnossa, niin se saa sitä olla myös luterilaisuuden eksytyksessä. Kristinuskoon ja juutalaisuuteen kun ei kuulu papittaret!
selväksi.
"Jos naispuolinen papin tehtäviä hoitava ihminen on papitar jossain toisessa uskonnossa, niin saa sitä olla myös luterilaisuuden eksytyksessä."
Vastustat näköjään luterilaisuutta, kun pidät sitä "eksytyksenä", ja siksi myös käytät siitä epäasiallista kieltä. Ikävä, jos noin on, sillä silloin asiallinen keskustelu kanssasi ei onnistu. Jos jossakin pakanauskonnossa on puhuttu papittarista, niin se ei merkitse sitä, että muissa uskonnoissa on pakko käyttää samaa sanaa. Papitar kuuluu pakanauskontoihin.
Kirjoitat: "Kristinuskoon ja juutalaisuuteen kun ei kuulu papittaret."
Kristinuskoon kuuluvat ne uskonnon muodot, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksaen Herraksi ja Vapahtajaksi, joilla on Raamattu pyhänä kirjana ja joiden yhteinen uskonsisältö on ilmaistu apostolisessa ja Nikaian- Kostantinopolin uskontunnustuksessa. Niin että luterilaisuus kuuluu kristinuskoon. Luterilaisessa kirkossa puhutaan naispapeista. Sana papitar kuuluu pakanauskontoihin ei kristinuskoon.
"Ja kannatan tasa-arvoa."
Kannata vain. Niin minäkin teen.
"No kun edelleen lähdeteoksissa puhutaan jumalattarista ja papittarista."
Mutta ei luterilaisesta kirkosta puhuttaessa.
eksytyskirkko, kun sen palveluksessa on papittaria, vaikka se on vastoin Raamattua. Kristillisessä kirkossa voi olla papittaria.
mutta korjaan silti. Tarkoitin tietenkin, että Kristillisessä kirkossa EI voi olla papittaria!
"Tarkoitin tietenkin, että kristillisessä kirkossa EI voi olla papittaria."
Noin on. Kristillisessä kirkossa ei ole papittaria vaan mies- ja naispappeja.
On tärkeää, mitä sanoja käyttää. Jos puhuu pilkallisesti tai esittää pilkallisia kuvia toisille pyhistä asioista, niin seurauksena saattaa olla pahempaakin kuin vain jonkun yksityisen henkilön närkästyminen, esimerkkinä tanskalaisen lehden pilakuvista syntynyt konflikti.
kuitenkin on papittaria! Se, että ko. kirkko itse kutsuu papitarta naispapiksi, ei muuta sitä faktaa, että naispappi on papitar! Ne kun ovat saman asian kaksi eri nimitystä!
Ja kun kristillisessä kirkossa ei voi olla papittaria, ja kuitenkin ev.lut. kirkossa on papittaria, niin se yksiselitteisesti tarkoittaa, että ev.lut. kirkko ei ole kristillinen kirkko!
seurauksia tarkoitat?
alatteko tappaa?
polttaa rintsikoitaan kaduilla, jos kansa kutsuu heitä papittariksi;)
"Ei voi olla kristillisessä kirkossa papittaria."
Ei niin.
"Suomen ev.lut. kirkossa kuitenkin on papittaria!"
Ei ole.
"Se, että ko. kirkko itse kutsuu papitarta naispapiksi, ei muuta sitä faktaa, että naispappi on papitar! Ne kun ovat saman asian kaksi eri nimitystä."
Vai niin. Tuolla perusteella miespappeja voi sanoa poppamiehiksi, joita oli pakanuuden aikana. Ja heillä oli aikoinaan heimojen parissa tärkeä tehtävä.
"Ja kun kristillisessä kirkossa ei voi olla papittaria, ja kuitenkin ev.lut. kirkossa on papittaria, niin se yksiselitteisesti tarkoittaa, että ev.lut.kirkko ei ole kristilinen kirkko."
Logiikkasi ontuu. Lähdet siitä virheellisestä päätelmästä, että luterilaisessa kirkossa olisi papittaria. Noinhan ei ole. Luterilaisessa kirkossa ei ole kumpiakaan, ei poppamiehiä eikä papittaria, vaan mies- ja naispappeja.
Papitar on naispuolinen pappishenkilö, halusit sitä tai et! Sinun ei ole tietenkään pakko kutsua papitarta papittareksi mutta yhtä vähän sinä voit kieltää muita kutsumasta papitarta papittareksi!
Tietenkin joku voi kutsua pappia poppamieheksi. Minusta nähden ihan vapaaksi. Lienee kuitenkin melko hyväksytty käsitys että poppamiehiä on vain shamanistisissa tms. kulttuureissa, ja ns. korkeakulttuureissa on pappeja ja papittaria. Joten vertauksesi ontuu aika pahasti.
eivät kuulu tälle palstalle, vaikka niistä joku mielellään jatkuvasti keskustelisikin.
tietenkin kuuluvat, koska ev.lut. kirkko on papittaret ottanut pappien rinnalle kirkon virkoihin.
Jos Papittaret mielestäsi kuuluvat pakanuuden aikaan, niin silloin tuo sana "papitar" on aivan omiaan nykykäyttöön, sillä nykyäänhän luterilaisen kirkon toimesta monet asiat viittaavat pakanuuteen - Uuspakanuuteen.
"Ei fakta muuksi muutu vaikka intätkin Papitar on naispuolinen pappishenkilö halusit sitä tai et! Sinun ei ole tietenkään pakko kutsua papitarta papittareksi mutta yhtä vähän sinä voit kieltää muita kutsumasta papitarta papittareksi!"
Minun mielestäni pitäisi katsoa luterilaisen kirkon sivuilta, mitä sanaa siellä käytetään naispuolisesta papista ja noudattaa sitä, ainakin asiallisissa yhteyksissä.
"Papitar on naispuolinen pappishenkilö, halusit sitä tai et! Sinun ei ole tietenkään pakko kutsua papitarta papittareksi mutta yhtä vähän sinä voit kieltää muita kutsumasta papitarta papittareksi!"
Luterilaisessa kirkossa ei puhuta papittarista, jotka kuuluvat pakanalliseen yhteyteen. Minusta Luterilaisuuspalstalla voisi olla hyvä asia puhua naispapeista niin kuin luterilaisessa kirkossakin puhutaan. Miksi sinulle itsellesi on tärkeää käyttää naispapeista nimitystä papitar, kun tiedät sen loukkaavan naispappeuden hyväksyjiä? Vai juuri siksikö?
"Tietenkin joku voi kutsua pappia poppamieheksi. Minusta nähden aivan vapaasti. Lienee kuitenkin melko hyväksytty käsitys että poppamiehiä on vain shamanistisissa tms. kulttuureissa, ja korkeakulttuureissa on pappeja ja papittaria. Joten vertauksesi ontuu pahasti."
Vanhemmissa kulttuureissa on ollut niin shamaaneja, poppamiehiä kuin papittariakin. Sen, puhutaanko Luterilaisuuspalstalla naispapeista vai papittarista pitäisi kaiken järjen mukaan riippua siitä, mikä on luterilaisen kirkon oma käytäntö, eikä siitä, vastustaako vai kannattaako naispappeutta. Vai pitääkö se naispappeuden vastustaminen osoittaa vielä loukkaavilla sananvalinnoillakin?
Vai tasa-arvoa kannatat muka? Hah, hah.
Miksi sitten naispuolisesta "papista"
pitäisi käyttää ainoastaan maskuliinista "pappi" muotoa?
Eihän tuo mitaan tasa-arvoa ole!
Nosta nainen arvoonsa! Ei pidä halveksia
feminiinista "papitar" muotoa, jos kerran uskot
tasa-arvoon!!
Ei poppamies ja pappi ole edes sama asia!
Tyhma vertauas!
Naispappi ja papitar viittaa sukupuoleen.
papittaria on lut.kirkossa. kristillisessa ei voi olla.
sivuilta, niin näet, että siellä ei puhuta mitään papittarista. Miksi sinulle on niin tärkeää käyttää tuota sanaa papitar, joka on luterilaisesta kirkosta puhuttaessa väärä, kun sen sijaan pitäisi puhua naispapeista?
Perustakaa oma kirkko, te papittarien kannattajat. Luterilainen kirkko pysykoon
oikeaoppisena luterilaisena kirkkona, siihen
ei ikävä kyllä papittaret, sanottakoon heitä
sitten vaikka "naispapeiksi", kuulu.
Ne, jotka kannattavat anti-kristillistä papitar-
liikettä, perustakoon oman "Luteritar" seurakuntansa!
Sama kai se on, sanotaanko papitar tai naispappi.
Ihan yhtä väärin on naispappeus, mitä nimeä naispuolisesta "papista" sitten käyttääkin.
Mutta kyllä "papitar" on paras sana, sillä se kuvaa hyvin sitä uuspakanuuden tietä jolle Suomen "luterilainen" kirkko on lähtenyt.
(p.s. en ole tuo kirjoittaja jonka kanssa olet väitellyt.)
Mutta minä käytän suomen kieltä yleisellä tasolla, en puhu muistakaan lahkoista heidän omalla kielellään vaan omallani. Vaikka jehovat kutsuvat jehovalaisuudesta pois kääntyneitä luopioiksi, niin minä en.
Ei minulla ole velvollisuutta mukauttaa kieltäni jonkun lahkon halujen mukaiseksi, kun puhun suomea. Suomen kielessä naispuolinen pappishenkilö on papitar, vaikka luterilainen kirkko itse puhuisi naispapista. En voi edes käsittää, että mitä eroa naispapilla ja papittarella voisi olla. -tar-pääte kun viittaa naiseen ja tarkoittaa naispuolista vastaavaa kuin saman sanan kantaosa tarkoittaa miestä.
Pappi - papitar, jumala -jumalatar, haltia - haltiatar, kuningas -kuningatar jne.
"Ei poppamies ja pappi ole sama asia. Tyhmä vertaus! Naispappi ja papitar viittaa sukupuoleen. "
Sukupuolestahan tuossa onkin kysymys. Poppamies ja ( mies)pappi ovat samaa sukupuolta niin kuin naispappi ja papitar. Poppamies ja papitar ovat pakanallisilta ajoilta, naispappi ja miespuolinen pappi nykyajalta.
"papittaria on lut.kirkossa."
Mitä hyötyä on tuommoisesta inttämisestä? Luterilaisessa kirkossa käytetään sanaa naispappi eikä pakanuuden aikaan viittaavaa sanaa papitar. Olisi hyvä asia, jos tuo menisi vähitellen jakeluun.
voisi loukata luterilaista? Jos se loukkaa, niin tuo loukkaantunut sisimmässään tietää itsekin, että kristillisessä kirkossa ei voi olla nainen pappina eli ei voi olla papitarta. En edelleenkä ymmärrä, miten papitar-sana voi loukata, kun se ei ole ruma sana eikä yhtään huonompi kuin pappi-sana.
vaikuta asiaan mitenkään. Vaikka perustaisin oman kirkon, niin siitä huolimatta kutsuisin papittaria papittariksi, niin ev.lut. kirkossa kuin missä tahansa kirkossa.
on juuri siitä, että patriarkaaliset ihmiset haluavat tukahduttaa kaiken naisellisuuden kirkossa. Jopa silloinkin, kun pappishenkilö on nainen. Naiseudestaan ylpeä pappishenkilö tietenkin on mieluummin papiTAR kuin pappi.
ei ole keksitty pakanallisella ajalla. Pappi on sanana kristillisenä aikana keksitty sana ja papitar on johdettu siitä. Ja kun puhutaan "pakanauskonnoista", niin jos kerran miespuolinen pappishenkilö saa olla pappi pakanauskonnossa, niin minkä ihmeen perusteella vastaava papitar-nimike olisi enemmän pakanallinen kuin pappi-nimike?
Osaan toki vastata tuohon, mutta papitar-sanan vastustajat eivät asiaa tunnusta, vaikka tietävät että olen oikeassa. Ainoa mahdollinen selitys on, että luterilaiset tietävät, ettei kristillisessä kirkossa voi olla papitarta. Siispä he ovat päättäneet että "naispappi" ei ole muka papitar:) Säälittävää hengellistä epärehellisyyttä!
Naurettavaa! kirkossa on ihan tarpeeksi naisellisuutta, sitä ei ole kukaan tukahduttanut...et ymmärrä lainkaa mistä on edes kyse!
naisellisempi samaa tarkoittava sana julistetaan kielletyksi. Ainoa syy voi olla se, että -tar-pääte koetaan (siis patriarkaaliset niuhot kokevat) seksuaalisuutta heijastavana sanana.
"Miksi sitten naispuolisesta "papista" pitäisi käyttää ainoastaan maskuliinista "pappi" muotoa?"
Eivät suomen kielen sanat ole maskuliineja, feminiineja ja neutreja niin kuin on esimerkiksi germaanisissa kielissä. Ei sana pappi ole sen ihmeemmin maskuliininen, feminiininen kuin neutrikaan. Varmaankin aletaan vähitellen puhua papeista. Kyllä nimestä sitten jokainen näkee, kumpaa sukupuolta on kyseinen pappi.
Sana pappi on slaavilaisperäinen lainasana, joka on lainattu suomen kieleen noin 400-luvulla jKr. Muita tuon ajan slaavilaisperäisiä kristinuskoon liittyviä lainasanoja ovat mm. pakana, Raamattu, risti ja suntio.
Suomen kielessä yleensä riittää, kun puhutaan ammatista tyyliin insinööri, opettaja, lääkäri, teknikko, kansanedustaja jne. Kyllä nimestä sitten huomaa, kummasta sukupuolesta on kysymys. Varmaan naispapeistakin voidaan vähitellen puhua pappeina niin kuin miehistäkin. Enää ei kovinkaan usein puhuta palvelijattarista, myyjättäristä, laulajattarista, opettajattarista, vaan myyjistä, laulajista, opettajista jne. Tosin taitaa olla vielä muutama etunimi, joita on ollut sekä miehillä että naisilla, mutta harvinaisia ovat nekin. Riittää kun sanotaan, että Liisa Virtanen on pappi, ei tarvise puhua naispapista, nimi riittää. Tuo on tasa-arvoa.
väitetään, ei välttämättä pidä paikkaansa. Itse olen sitä mieltä, että suomen kieleen pappi tulee skandinaaveilta. Katolisesa kirkossa pappeja kutsutaan isiksi. Pappi = isä islannin kielessä vielä tänä päivänäkin.
Tuo sinun 400-lukusi on ainakin täysin metsään mennyt arvaus. 4-luvulla ei meillä ollut kristillisiä vaikutteita vielä nähtykään.
vanhaa tenttikirjaani "Suomen kielen rakenne ja kehitys". Jos minun pitää valita, kumpaa uskon, tuota kirjaa vai jotain tuntematonta nettikirjoittajaa, niin valinta on helppo.
"Itse olen sitä mieltä, että suomen kieleen pappi tulee skandinaaveilta."
Ja mitkä ovat perustelut? Vai pitäsikö sinua uskoa ilman mitään perusteluja?
"Tuo sinun 400-lukusi on ainakin täysin metsään mennyt arvaus. 4-luvulla ei meillä ollut kristillisiä vaikutteita vielä nähtykään."
Entä perustelut tuolle mielipiteelle?
Lainaus tuosta mainitsemastani kirjasta: " Vanhempaan kerrostumaan ( n. 400-luvulle jKr. ) voidaan ääntellisten tuntomerkkien tai levinneisyyden taikka molempien perusteella lukea mm. seuravat sanat: pakana, pappi, raamattu, risti, suntio `kirkonvartija`."
lähteestä onkinut. Moni etymologian sanakirja väittääkin, että pappi-sana tulee slaavista. Itse tietoa että kirjat niin väittävät, en kyseenalaista.
""Itse olen sitä mieltä, että suomen kieleen pappi tulee skandinaaveilta."
Ja mitkä ovat perustelut? Vai pitäsikö sinua uskoa ilman mitään perusteluja?"
No mielestäni perustelin asian juuri niin kuin se on, eli pappi on juuri sellaisenaan kuin se suomen kielessä esiintyy, skandinaavisana joka tarkoittaa isää. Ja katolisessa kirkossa on pappeja kutsuttu isiksi ja kutsutaan yhä. Hyvin loogista!
Yleisesti uskotaan, että Suomen nykyiselle alueella kristinusko on tullut aikaisintaan noin 900-1000-luvuilla. 400-luku on oikeastaan mahdoton ajatus. Kaikki mitä johonkin kirjaan on painettu, ei ole totta. Kovinkin usein eri teoksissa esitetään vastakkaisia ajatuksia.
tuohon tenttikirjaani. Sitä, että vuosiluvuissa voi olla korjaamista, en kiistä, mutta en oikein usko siihen, että sana pappi on lainattu skandinaavisista kielistä. Ei kai tuohon kirjaankaan ole ilman mitään perusteita kirjoitettu, että nuo kristinuskoon liittyvät sanat ovat slaavilaisperäisiä lainasanoja. Perusteluina on mainittukin äänteelliset tuntomerkit ja levinneisyys.
kuitenkin itse uskon, että jos skandinaavit kutsuivat pappia papiksi, niin se voi olla lainasana heiltä.
"Minä nyt kuitenkin uskon, että jos skandinaavit kutsuivat pappia papiksi, niin se voi olla lainasana heiltä."
Kussakin Skandinaviaan kuuluvassa maassa on oma kielensä. Ei niillä ole mitään yhteistä kieltä. Ruotsiksi pappi on präst.
Jos joku tietää tuosta asiasta ja hänellä on paremmat perustelut kuin mitä on esitetty kirjassa "Suomen kielen rakenne ja kehitys", niin kertokoon ne. Ei täällä tarvitse äänestää siitä, mitä kukin uskoo, jos perusteluita ei ole. Siis perustelut esiin, kellä sellaiset on.
sitten ei puhuttu "ruotsia, "norjaa" ja "tanskaa" siten kuin nyt. Islannin kieli on likimpänä muinaisskandinaviaa kuin norja.
Pappi ei ole tarkoittanutkaan pappia, niin puin präst, vaan isää! Pappi on isä vielä nykyäänkin katolisessa kirkossa.
Sanaa profetissa käytetään vanhoissa raamatunkäännöksissä kuvaamaan naisprofeettaa.
Profeetta ja profetissa. Anteeksi kömpelö käännökseni profeetatar!
on alettu kutsua naisdiakoniksi?
että papitarta pitää kutsua naispapiksi, puhukoon myös naisdiakonista, tai tekee itsestään melkoisen narrin.
"Se joka vaatii että papitarta pitää kutsua naispapiksi, puhukoon myös naisdiakonista, tai tekee itsestään melkoisen narrin."
No, voi, hyvät hyssykät sentään! En minä ole keksinyt, että puhutaan naispapeista eikä papittarista, mutta minä yritän vain perustella, miksi suomen kielessä tehdään niin. Jos joku ei hyväksy suomen kielen käytäntöä, vaan haluaa itse keksiä, miten tulee sanoa, niin saan kai minäkin silti sentään sanoa mielipiteeni.
Diakonissa tarkoittaa suomen kielessä sairaanhoitajan ja diakonian virkatutkinnon suorittanutta henkilöä. Luulisin, että kun diakonit ja varsinkin diakonissat ovat yleensä naisia, niin ei tarvita mitään nais-etuliitettä eteen. Näin myös sairaanhoitajat, ei tarvita nais-alkua tai -tar-loppua. Jos papitkin olisivat aina olleet naisia, niin ei tarvittaisi mitään nais-alkua. Tuostahan se riippuu. Naisethan olivat ammoisina aikoina vain kotona lasten kanssa ja miehet tekivät kodin ulkopuoliset työt. Leikkimielellä voi sanoa, että jos olisi ollut toisinpäin, miehet olisivat olleet yleensä kotona ja naiset töissä, niin nykyään tarvittaisiin mies-alkuisia titteleitä, jos miehet viimeinkin pääsisivät kodin ulkopuolelle töihin, kun naisten käytössä olisivat alkuperäiset tittelit.
aina nainen!
nämä jotkut tahot yrittävät muutenkin kieltää kristinuskon historiallisen perinnön. Papitar-sanan ohessa kielletään luominen ja helvettikin, ne kun ovat vanhanaikaisia uskomuksia.
Vanhanaikainen uskonto ei tunnu fiksulta, joten sanastoa ja oppia pitää uusia ahkerasti.
"Naispappi" on verrattain uusi ilmaisu, eikä kirkkohistoria sellaista sanaa tunne ennen kuin vasta 1980-luvulta alkaen. Papittaria on ollut tuhansia vuosia muissa uskonnoissa. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa ei ole ollut papittaria, koska kyseiset uskonnot eivät kelpuuta naisia papillisiin tehtäviin. Kristinuskon perinnön häpäisijöitä ovat ne, jotka sallivat papittaret kirkkoon, eivät he jotka papittarista puhuvat. Pitää miettiä kumpi oli ensin, muna vai kana, jos ylipäätään ottaa kantaa.
"Kristinuskon perinnön häpäisijöitä ovat ne, jotka sallivat papittaret kirkkoon, eivät he jotka papittarista puhuvat."
Tuosta olen täysin eri mieltä. Ei kristinuskon perintöä ole mitenkään häväisty. Mutta jos tarkoitat kristinuskon perinnöllä sitä, että kirkossa on ollut aikaisemmin vain miespappeja, niin noin on ollut. Mutta maailma on 2000 vuodessa muuttunut ja me sen mukana. Nykyisin papeista on jo kolmasosa naispappeja, niin että miespappeja ei enää riittäisikään kirkon tarpeisiin, jos yhtäkkiä kiellettäisiin naisilta pappeus.
Papitar ei edelleenkään kuulu Suomen luterilaisen kirkon työntekijöistään käyttämään sanastoon. Miksi asiallinen kielenkäyttö ei kelpaa naispappeuden vastustajille? Miksi naispappeus häiritsee niin kovasti joitakin kirjoittajia, kun yhteiskunta on 2000 vuodessa muuttunut joka suhteessa ja naiset pääsevät nykyisin suurin piirtein työhön kuin työhön? Missä mättää? Naisetko taas hellan ja sängyn väliin ja kysymään miehiltään, jos jotakin haluavat tietää?
"Nykyisin papeista on jo kolmasosa naispappeja, niin että miespappeja ei enää riittäisikään kirkon tarpeisiin, jos yhtäkkiä kiellettäisiin naisilta pappeus."
Tuo pätee vain Suomen ev.lut. kirkkoon. Ei maailmanlaajuisesti. Logiikkasi on samaa luokkaa kuin sellaisen, joka hyväksyy varastamisen jos kaikki muutkin varastaa.
"Papitar ei edelleenkään kuulu Suomen luterilaisen kirkon työntekijöistään käyttämään sanastoon."
Tuo on tietenkin totta. Se ei kuulu ko. kirkon sanastoon. Mutta minun sanastooni se kuuluu, ja perustellusti! Asiat eivät muutu muuksi vain siksi, että niistä käyttää eri nimeä.
" Miksi asiallinen kielenkäyttö ei kelpaa naispappeuden vastustajille?"
Puhun vain omasta puolestani. Pidän papitar-nimitystä asiallisena, ja sitä se oikeasti onkin. Se joka pitää papitar-nimitystä epäasiallisena, kuvittelee että nimiä vaihtamalla asiat muuttuvat. Papitar on vanha sana jota edelleen käytetään muiden uskontojen naispuolisista pappishenkilöistä, joten ei voi minkään kriteerin mukaan olla väärin käyttämättä sitä myös luterilaisen kirkon papittarista.
Sanot, että maailma on muuttunut 2000 vuodessa. Raamattu ei kuitenkaan ole. Maailma tosin on muuttunut sadassa vuodessa paljon. Enää ei Suomessakaan ole ev.lut. kirkko missään erityisasemassa siinä suhteessa, että sitä olisi kansalaisen pakko kunnioittaa ylempänä uskontona verrattuna muihin.
Miksi joitakin häiritsee se, että asioista
puhutaan niiden totuudellisilla ilmaisuilla?
Kyllä "papitar" on paras sana käyttää, sillä se kuvaa hyvin sitä uuspakanuuden tietä jolle Suomen "luterilainen" kirkko on lähtenyt.
Miksi tunnet itsesi niin "alistetuksi", vain jos
nainen ei voi ollakaan pappi?
Miksi teet hengellisestä tasa-arvoväittelyn?
Kysymys on jostain aivan muusta kuin tasa-arvosta ammattien suhteen...! ...etko ymmärrä sitä?
En millään lailla tunne itseäni "alistetuksi" (naurettavaa!) vaikka olenkin nainen, ja siten papin virka ei minulle olekaan oleellinen.
Oletko ajatellut tutkia lähemmin syitä, miksi tunnet itsesi alistetuksi tai ala-arvoiseksi vain koska säätysi hengellisessä mielessä on toinen kuin miehen?
Oletko niin vanhanaikainen, että mielestäsi
kaikki mikä kuuluu miehille on jotain tavoittelemisen arvoista ja parempaa?
Onko mies sinusta noin paljon arvokkaampi kuin nainen?
Noinko vähän todellakin arvostat naista?
-"Nykyisin papeista on jo kolmasosa naispappeja, niin että miespappeja ei riittäisikään kirkon tarpeisiin, jos yhtäkkiä kiellettäisiin naislta pappeus."
"Tuo pätee vain Suomen ev.lut. kirkkoon. Ei maailmanlaajuisesti."
Kyllä tuo varmaankin pätee myös muiden maiden luterilaiseen kirkkoon. Monissa luterilaisissa maissa on jo naispiispa tai naispiispojakin kuten mm. Saksassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Hong Kongissa.
"Logiikkasi on samaa luokkaa kuin sellaisen, joka hyväksyy varastamisen jos kaikki muutkin varastaa."
Omituinen ja täysin perustelematon väite. Kai tuolla halutaan vain loukata. Muuta perustelua en löydä. On täysin loogista sanoa, että jos Suomessa nyt kiellettäisiin naispappeus, kun naispappeja on kolmasosa papeista, niin miespappeja ei riittäsikään kirkon tarpeisiin. Vai luuletko, että on miespappireservi odottamassa, että naispappeus kiellettäisiin, jotta he pääsisivät töihin?
"Puhun vain omasta puolestani. Pidän papitar-nimitystä asiallisena ja sitä se oikeasti onkin."
Puhu vain omasta puolestasi. Jos Suomen luterilaisessa kirkossa ei pidetä sanaa "papitar" asiallisena, niin ei tuo asia sinun nettipalstalla ilmaisemasi mielipiteen vuoksi muutu miksikään, sillä "papitar" koetaan pakanallisuuteen liittyväksi sanaksi. Sille et voi mitään.
"Papitar on vanha sana jota edelleen käytetään muiden uskontojen naispuolisista pappishenkilöistä, joten ei voi minkään kriteerin mukaan olla väärin käyttämättä sitä myös luterilaisen kirkon papittarista."
Sanaa papitar on käytetty vain suomen kielessä ja siinäkin lähinnä pakanauskonnoista puhuttaessa. Luterilainen kirkko määrittää itse sanat, joita siinä käytetään. Papitar ei kuulu näihin sanoihin.
"Sanot että maailma on muuttunut 2000 vuodessa. Raamattu ei kuitenkaan ole."
Raamatussa kuvataankin parin tuhannen vuoden takaisia yhteiskunnallisia oloja. Silloin naiset eivät saaneet käydä kouluja, heidän piti vaieta ja kysyä asioista kotona mieheltään. 2000 vuotta sitten vallinneeseen yhteiskuntaan ei ole enää paluuta ja hyvä niin. Muutenhan emme voisi kirjoitella täällä netissäkään. Jos haluat paluuta Raamatun ajan oloihin, niin kokeile elämää ilman kaikkia nykyajan mukavuuksia, luovu puhelimesta, televisiosta, tietokoneesta, liiku pelkästään jalkaisin, lämmitä asuntosi puilla, hae jostakin kaivosta vesi, liiku jalan jne.
tulisi päivä, jolloin on vain pelkkiä papittaria, eikä yhtään pappia, niin ei se mitään muuta!
""papitar" koetaan pakanallisuuteen liittyväksi sanaksi. Sille et voi mitään."
Annapa yksi hyvä peruste, miksi "pappi" liittyisi pakanallisuuteen samalla tavalla kuin "papitar"? Jos kerran pakanauskonnoissa on "pappeja", niin on törkeää sukupuolirasismia väitää että "papitar" viittaa pakanallisuuteen ja "pappi" ei. Keksi edes yksi hyvä selitys tuohon!
"Sanaa papitar on käytetty vain suomen kielessä ja siinäkin lähinnä pakanauskonnoista puhuttaessa. Luterilainen kirkko määrittää itse sanat, joita siinä käytetään. Papitar ei kuulu näihin sanoihin. "
No suomeksihan me kommunikoimmekin, joten käytämme suomen kieltä. Myös pappi on sana jota käytetään vain suomen kielessä. Muissa kielissä on kyllä vastaavia sanoja jotka kääntyvät suomeksi "papitar".
Tietenkin luterilainen kirkko määrittää itse sen, miksi papitartaan kutsuu. Eihän tuosta ole epäselvää. Mutta ei se sido minua tai muita suomalaisia. Meillä ei ole mitään velvollisuutta tanssia luterilaisen kirkon pillin mukaan.
"Jos haluat paluuta Raamatun ajan oloihin, niin kokeile elämää ilman kaikkia nykyajan mukavuuksia, luovu puhelimesta, televisiosta, tietokoneesta, liiku pelkästään jalkaisin, lämmitä asuntosi puilla, hae jostakin kaivosta vesi, liiku jalan jne."
En haikaile tuon ajan perään. Mutta se, joka uskoo Raamattuun, haikailee tietenkin Raamatun ajan hengellisyyteen tai ei ole uskovainen. Se on sitten sama erota kirkosta, jos ei hyväksy Raamatun sanaa. Minä olen niin tehnytkin, eikä minua haittaa se, että papittaret liihottelevat kirkkojen sakasteissa. Katson vain oikeudekseni puhua asioista niin kuin ne ovat, eikä niin kuin joku eksyttäjä käskee!
Tämä(kin) keskustelu on sekavaa puskasta kiljuvien kakofoniaa.
Tuntuvatko omat mielipiteet niin hävettäviltä, ettei edes yhden keskustelun ajan voi käyttää samaa nimimerkkiä?
Totta on, että olisi kivempi lukea, jos kaikki käyttäisivät nimimerkkiä. Itse olen luopunut nimimerkin käyttämisestä siitä syystä, että jos enemmän kirjoittelee, niin samalla nimimerkillä kirjoittaessaan saa peräänsä ns. perskärpäsiä. Ja kuitenkin olen sitä mieltä, että se mitä kirjoittaa, on oleellista, eikä nimimerkki. Monet kirjoittajat kuitenkin muodostavat vakinimimerkistä ennakkomielipiteen ja suhtautuvat itse tekstiin sen mukaan, kuka sen on kirjoittanut.
Tietenkin tuo ongelma olisi ratkaistu silloinkin kun kirjoittaisi samassa ketjussa koko ajan samalla nimimerkillä. Olen vain huomannut "kantapään kautta" että saa aikaiseksi vilpittömämpää keskustelua kun kirjoittaa "anonyyminä".
mitä kirjoitit.
Omia viestejäni ei aina haluta lukea, eikä ainakaan vastata niihin. Helpotan karttajien työtä käyttämällä samaa nikkiä.
väheksytään, jutut ohitetaan lukematta. Joidenkin tekstit sen sijaan joutuvat tietynlaisten luonteiden hyökkäysten kohteiksi.
"Itse olen luopunut nimimerkin käyttämisestä siitä syystä, että jos enemmän kirjoittelee, niin samalla nimimerkillä kirjoittaessaan saa peräänsä ns. perskärpäsiä."
Sama juttu. Minä sain perääni mille palstalle omalla nimimerkilläni kirjoitinkin yhden aggressiivisen ateistin, joten lopetin vähitellen nimimerkin käytön. Ei auttanut mitään, vaikka kirjoitin ainakin omasta mielestäni ihan asiallisesti ja yritin kiinnittää omaan kielenkäyttööni huomiota ja tarkistaa tekstini ennen viestin lähettämistä.
Haluan keskustella rauhassa enkä tapella kenenkään kanssa, siksi nikittömyys.
viime aikoina yleistä uskonnoista -palstan keskusteluja?
niin et pidä eräästä ateistikeskustelijasta, joka käyttää paljon sanaa tollo. Se, jota hän eniten tollottelee, on vainoojasi, joka käyttää useita nimimerkkejä esiintyen usein aggressiivisena ateistina, mutta toisinaan uskovaisenakin, ja jolla on ilmeisesti psyykkisiä ongelmia.
moni vakkari on tästä selvillä, mutta sinä et tunnu olevan.
pp:stä, jos häntä tarkoitit. Ei kyseinen nimimerkki ole ainakaan toistaiseksi hyökännyt minun kimppuuni, vaan lähinnä hän on erään toisen kirjoittajan kimpussa. Vilkaisen toisinaan Yleistä uskonnoista -palstalle ja suren sen huonoa tasoa. Yksi palstan ateistikirjoittajista yrittää aina uudestaan todistaa, että uskonnolliset ihmiset sairastavat skitsofreniaa. Sheriffikin jätti palstan, en tiedä miksi, mutta ainakin yksi palstalle usein kirjoittava nimimerkki oli jatkuvasti hänen kimpussaan. Tuntuu välistä siltä kuin nämä keskustelupalstat olisivat lähinnä taistelutantereita, joissa voittaa se, joka on ilkein. Aika masentavaa. Luulisi ihmisten pystyvän keskustelupalstoilla vähän parempaan. No, nyt tietysti joku sanoo, että miksi pitää tulla keskustelupalstoille, jos ei taso miellytä.
osoittama asia, että uskonnollisuus on ohimolohkoepilepsiaa!
"Onhan se tiedemiesten osoittama, että uskonnollisuus on ohimolohkoepilepsiaa."
Noinko väität. Missä perusteet?
Epilepsiaa muuten sairastaa noin prosentti väestöstä.
arvata oikein. sua ja pp:tä harmittaa sama multinikki keskustelija, mutta sä et sitä tajua. mulle te kaikki olette ihmisiä samanarvoisia, enkä sekaannu enempää.
"taisin arvata oikein. sua ja pp:tä harmittaa sama multinikki keskustelija, mutta sä et sitä tajua."
Olet kylläkin nyt väärässä. En tiedä, kenestä on kysymys, kun puhutaan "multinikki keskustelijasta". Niin usein ja niin tarkkaan en ole seurannut tuota palstaa, mutta sen olen huomannut, että jatkuvasti siellä riidellään. En pidä pp:n aggressiivisesta tyylistä kirjoittaa. Huomauttelinkin siitä.
"mulle te kaikki olette samanarvoisia, enkä sekaannu enempää."
En sekaannu minäkään. Siksipä en yleensä edes kirjoittele tuolle palstalle.
se ketä pp yrittää hillitä onkin nasse?
ei mulla oo mitään nassea vastaan mutta jollain voi olla.
ja niiden sivuilla. Tuosta nyt on ollut niin paljon juttua, että asian kiistäminen on silkkaa sivistymättömyyttä! Googlettamalla löydät artikkeleita.
että uskonnollisuus on ohimolohkoepilepsiaa, niin sinun tulee myös perustella väitteesi. Perusteluksi ei riitä mikään ylimalkainen viittaus tiedelehtiin. Jos jossain artikkelissa olisi noin sanottu, niin kerro kuka ja missä jutussa.
Kun sinusta uskonnollisuus on ohimolohkoepilepsiaa ja kun epilepsiaa sairastavia on n. yksi prosentti väestöstä, niin väitätkö sitten, että uskonnollisia ihmisiä on myös noin prosentti ihmisistä?
Asiasta on ollut juttua joka tiedotusvälineessä. Ei yleistiedon piiriin kuuluvista asioista tarvitse esittää lähteitä, kun jokainen lukutaitoinen löytää asiat esim. googlettamalla. Jos mainitsisin, että Amerikan löytäjänä pidetään Kolumbusta, niin sinä vaatisit asiasta todisteet?
Tuosta asiasta, että uskovaisuus on vamma aivoissa, on tullut juttua Tiedelehdestä alkaen niin monessa mediassa, että asia voidaan katsoa yleistiedoksi!
että äiti Teresan kirjeenvaihdosta on käynyt ilmi, että hän ei ollutkaan erityisen uskovainen, vaan epäili Jumalan olemassaoloa. Ehkä äiti Teresa oli suhteellisen täysijärkinen ihminen!
"Tuosta asiasta, että uskovaisuus on vamma aivoissa, on tullut juttua Tiedelehdestä alkaen niin monessa mediassa, että asia voidaan katsoa yleistiedoksi."
Tuo on sinun väitteesi, että "uskovaisuus on vamma aivoissa". Perusteluiksi ei riitä puhuminen yleistiedosta tai siitä, että asiasta olisi ollut juttua jossakin tai kehottaminen googlettamaan. Niin että yritäpäs perustella väitteesi, jos siihen suinkin pystyt.
mikään uutinen. Jos äiti Teresakin on joskus epäillyt Jumalan olemassaoloa, niin ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Itse kullakin voi olla epäilyksen hetkensä. Se nyt on varmaankin aika yleistä eikä mitenkään poikkeavaa. Täysjärkisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, vaikka se jonkun uskomattoman mielestä siltä tuntuisikin.
tarvita perusteita, koska asiasta on ollut niin monessa mediassa informaatiota. Googleta!
mikä tuottaa uskonnollisuutta, arvellaan ihmisaivojen luontaista ja kulttuurista riippumatonta tapaa lajitella objektit elottomiin ja elollisiin, ja jälkimmäisistä vielä erikseen tahtoa omaaviin toimiviin persooniin.
Erottelun logiikka ei aina toimi, varsinkaan lapsilla, ja niin ihminen pystyy muodostamaan todentuntuisia uskomuksia esim. maagisia voimia omaavista esineista, tai tahtovista ja tuntevista henkiolennoista. Lapset otaksuvat helposti, että on jokin ruumiista erillinen sielu, ja aikuiseltakin vaatinee jonkin verran asiaan paneutumista hylätä tuo ilmeisesti erheellinen käsitys.
entisenä aikana ja nykyisenä. Aikana jolloin ei ollut tieteellisiä selityksiä monille asioille, eli ihmiset olivat tietämättömiä, oli luonnolisempaa pistää asiat jumalan/jumalten ansioksi/syyksi. Oli luonnollista entisenä aikana uskoa uskonnon tarjoamaan malliin, koska parempaakaan ei ollut tiedossa.
Kokonaan toinen asia on nyt, kun on todellista tietoa. Sillon ihminen, joka mieluummin uskoo henkimaailman hommiin kuin tieteelliseen tietoon, silloin kun nuo kaksi ovat toistensa kanssa ristiriidassa, voidaan puhua oikeasti hullusta ihmisestä!
että jumalauskomukset ovat aiemmin olleet helpommin puolusteltavia selityksiä kuin nykyään. Mutta nykyäänkin on ihmisiä, joille esimerkiksi luonnonvalinnan merkitys evoluutiossa ei mene perille, vaan he itsepintaisesti höpöttävät pelkästä sattumasta. Silloin luomiskertomus saattaa heistä tuntua asiallisemmalta, varsinkin kun jumalan kuvana olo imartelee enemmän kuin apinoiden sukulaisuus.
Profeetoista ja muista näkyjä näkevistä ja jumalan puhetta kuulevista uskontojen merkkihenkilöistä on monella saattanut ollakin jokin aivosairaus, tai huumetta päässään. Näin perästä päin vain on myöhäistä tehdä luotettavia diagnooseja.
olleen mielisairaita. Samoin adventistien perustaja White olisi ollut.