Juha Pihkala; Johdatus dogmatiikkaan:
Termi sakramentti on johdettu latinankielisestä sanasta sacramentum, joka puolestaan on kreikankielisen mysterion sanan vastine. Viimeksi mainittua käytettiin antiikin aikana yleensä monikkornuodossa ja sillä tarkoitettiin aluksi yksinomaan niin sanottujen mysteeriuskontojen (Eleusiin, Attiksen, Dionyksioksen, Isiksen ym. mysteerit) Jumalanpalveluksen ulkopuolisilta salattua sisältöä. Sitä ei ollut lupa opettaa opillisin käsittein (mathein), eikä sitä voitu kuvata sanojen avulla. Mysteereihin vihittävän (eli mystin oli tuo sisältö itse koettava (pathein). Käyityään lävitse vihkimyksen hän ei saanut kertoa siitä niille, joita ei ollut vihitty Jumalanpalveluksen eli kultin sisältö ja muodot oli ehdottomasti pidettävä salassa. Juuri se, mistä oli vaiettava, oli Mysteeri. Salaisuus yhdisti mysteiksi vihityt siteellä joka ylitti kaikki sosiaali- ja sukupuolirajat. Sen sijaan ”ulkopuolisiin” raja oli jyrkkä.
Mysteereihin vihityt ovatkin aikoinaan pitäneet lupauksensa hämmästytävän hyvin: noiden uskontojen keskeisimpiä asioita ollut niukkojen viitteiden vuoksi erittäin vaikea rekonstruoida. Se kuitenkin tiedetään, että osassa niistä on ollut olennaista ajatus elämän täydellisestä uudistumisesta. Sen on saanut vihkimyksessä tapahtuva ”kuolema ja ylösnousemus” sekä yhdistyminen jumaluuteen. On kuljettu pimeyden lävitse valoon.
Mvöhemmassä Kreikan kielessä mysterion sana on maallistunut. Filosofisess kielenkäytössä sillä on (noin 300 luvulta eKr. lähtien tarkoitettu totuuden (aletheia) tavalliselle tarkastelutavalle avautumatonta sisäistä olemusta. Arkikielessä se on sittemmin aIkanut merkitä myös aivan tavallista tai yksityistä tai yhteisiä salaisuuksia
Sana esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen (Septuaginta eli LXX) myöhäisissä,l hellenistiseltä ajalta peräisin olevissa osissa (Damelin kirja ja ns. apokryfikirjat). Apokrvfikirjoissa se tavataan kolmessa asiayhteydessä. Ensinnäkin se kuvaa pakanallista jumalanpalvelusta. joka torjutaan (esim Viis. 14:15, 23), toiseksi tavallisia maallisia ”salaisuuksia” (Judit 2:2, Iob 12:7,11 Sir. 22:22, 27:16-17,21 sekä 2 Makk 13:21) ja kolmanneksi uskonnol1ista ”salaisuutta”, joka liittyy ennen kaikkea Jumalan luomistyöhön (Viis 2: 22. 6:22). Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu salassa pidettäväksi, vaan nimenomaan maailmalle julistettavaksi. Danielin kirjassa sana “salaisuus” liittyy Nebukadnessarin uneen: uneen on kätketty Jumalan ilmoitus tulevista. Jumalan itsensä määräämistä tapahtumista. Unen ”salaisuuden” voi vain Jumala itse paljastaa (Dan. 2:18—19, 27. 28—30. 47. 4:9). Tässä “salaisuus” esiintyy ensi kertaa eskatologisia. lopun ajan tapahtumia kuvaavassa yhteydessä. Vanhan ja Uuden testamentin välimaastoon sijoittuvassa ilmestyskirjallisuudessa (apokalyptiikka) tämä on jatkuva käytäntö.
Uusi testamentti ja mysterion
Uudessa testamentissa sana mysterion esiintyy vain 28 kertaa. Sitä ei käytetä kertaakaan tavallisessa “maallisessa” merkityksessä. mutta ei myöskään ilmentämään jumalanpalveluksen muotoa ja sisältöä (niin kuin mysteeriuskonnoissa). Kysymys on aina Jumalan aikaisemmin salattuna olleesta, ihmiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kattavasta pelastussuunnitelmasta joka on nyt Uuden testamentin aikana ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.
Salaisuus (mysterion) tarkoittaa — kuten edellä on todettu -- Uuden testamentin yhteydessä erityisesti Kristusta, sekä hänen persoonaansa että hänen tekojaan. Salaisuus on siis ensisijaisesti Kristus itse kaikkine lahjoineen. Tästä keskeisestä näkökulmasta käsin on tarkasteltava myös myöhäisempää ja tavallaan ahtaampaa sakramenttikäsitettä. Sitä ovat kehitelleet erityisesti Tertullianus (200- luvulla) ja Augustinus (400-Iuvulla).
Koska Uudessa testamentissa ei sakramentteja määritellä, vaan sakramentti on siinä läsnä elävänä todellisuutena, kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on mvöhäisempi rajaus. Uudessa testamentjssa ei sanota, että sakramentteja (siinä merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset ovat kirkollista — eivät silti mielivaltaista - tulkintaa. Tämä koskee myös luterilaista sakramentti oppia.
Termi sakramentti on johdettu latinankielisestä sanasta sacramentum, joka puolestaan on kreikankielisen mysterion sanan vastine. Viimeksi mainittua käytettiin antiikin aikana yleensä monikkornuodossa ja sillä tarkoitettiin aluksi yksinomaan niin sanottujen mysteeriuskontojen (Eleusiin, Attiksen, Dionyksioksen, Isiksen ym. mysteerit) Jumalanpalveluksen ulkopuolisilta salattua sisältöä. Sitä ei ollut lupa opettaa opillisin käsittein (mathein), eikä sitä voitu kuvata sanojen avulla. Mysteereihin vihittävän (eli mystin oli tuo sisältö itse koettava (pathein). Käyityään lävitse vihkimyksen hän ei saanut kertoa siitä niille, joita ei ollut vihitty Jumalanpalveluksen eli kultin sisältö ja muodot oli ehdottomasti pidettävä salassa. Juuri se, mistä oli vaiettava, oli Mysteeri. Salaisuus yhdisti mysteiksi vihityt siteellä joka ylitti kaikki sosiaali- ja sukupuolirajat. Sen sijaan ”ulkopuolisiin” raja oli jyrkkä.
Mysteereihin vihityt ovatkin aikoinaan pitäneet lupauksensa hämmästytävän hyvin: noiden uskontojen keskeisimpiä asioita ollut niukkojen viitteiden vuoksi erittäin vaikea rekonstruoida. Se kuitenkin tiedetään, että osassa niistä on ollut olennaista ajatus elämän täydellisestä uudistumisesta. Sen on saanut vihkimyksessä tapahtuva ”kuolema ja ylösnousemus” sekä yhdistyminen jumaluuteen. On kuljettu pimeyden lävitse valoon.
Mvöhemmassä Kreikan kielessä mysterion sana on maallistunut. Filosofisess kielenkäytössä sillä on (noin 300 luvulta eKr. lähtien tarkoitettu totuuden (aletheia) tavalliselle tarkastelutavalle avautumatonta sisäistä olemusta. Arkikielessä se on sittemmin aIkanut merkitä myös aivan tavallista tai yksityistä tai yhteisiä salaisuuksia
Sana esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen (Septuaginta eli LXX) myöhäisissä,l hellenistiseltä ajalta peräisin olevissa osissa (Damelin kirja ja ns. apokryfikirjat). Apokrvfikirjoissa se tavataan kolmessa asiayhteydessä. Ensinnäkin se kuvaa pakanallista jumalanpalvelusta. joka torjutaan (esim Viis. 14:15, 23), toiseksi tavallisia maallisia ”salaisuuksia” (Judit 2:2, Iob 12:7,11 Sir. 22:22, 27:16-17,21 sekä 2 Makk 13:21) ja kolmanneksi uskonnol1ista ”salaisuutta”, joka liittyy ennen kaikkea Jumalan luomistyöhön (Viis 2: 22. 6:22). Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu salassa pidettäväksi, vaan nimenomaan maailmalle julistettavaksi. Danielin kirjassa sana “salaisuus” liittyy Nebukadnessarin uneen: uneen on kätketty Jumalan ilmoitus tulevista. Jumalan itsensä määräämistä tapahtumista. Unen ”salaisuuden” voi vain Jumala itse paljastaa (Dan. 2:18—19, 27. 28—30. 47. 4:9). Tässä “salaisuus” esiintyy ensi kertaa eskatologisia. lopun ajan tapahtumia kuvaavassa yhteydessä. Vanhan ja Uuden testamentin välimaastoon sijoittuvassa ilmestyskirjallisuudessa (apokalyptiikka) tämä on jatkuva käytäntö.
Uusi testamentti ja mysterion
Uudessa testamentissa sana mysterion esiintyy vain 28 kertaa. Sitä ei käytetä kertaakaan tavallisessa “maallisessa” merkityksessä. mutta ei myöskään ilmentämään jumalanpalveluksen muotoa ja sisältöä (niin kuin mysteeriuskonnoissa). Kysymys on aina Jumalan aikaisemmin salattuna olleesta, ihmiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kattavasta pelastussuunnitelmasta joka on nyt Uuden testamentin aikana ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.
Salaisuus (mysterion) tarkoittaa — kuten edellä on todettu -- Uuden testamentin yhteydessä erityisesti Kristusta, sekä hänen persoonaansa että hänen tekojaan. Salaisuus on siis ensisijaisesti Kristus itse kaikkine lahjoineen. Tästä keskeisestä näkökulmasta käsin on tarkasteltava myös myöhäisempää ja tavallaan ahtaampaa sakramenttikäsitettä. Sitä ovat kehitelleet erityisesti Tertullianus (200- luvulla) ja Augustinus (400-Iuvulla).
Koska Uudessa testamentissa ei sakramentteja määritellä, vaan sakramentti on siinä läsnä elävänä todellisuutena, kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on mvöhäisempi rajaus. Uudessa testamentjssa ei sanota, että sakramentteja (siinä merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset ovat kirkollista — eivät silti mielivaltaista - tulkintaa. Tämä koskee myös luterilaista sakramentti oppia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirkon sakramenttien juurien pakanallisuuden sekä sen ettei Raamattu tunne kirkon opettamia sakramenttiopetuksia!
Hylkää porton perinteet ja vastaanota vihdoin todellinen totuus!
sinun kykysi ei riitä arvioimaan oikein tuon tasoisia tekstejä, joita aloittaja tuo tänne valheen hengen kehotuksesta asioita vääristelemään,
sinun kannattaisi keskustella jostain arkisemmasta aiheesta, jookos?
Ajattelemme sakramentin tarkoittavan yksinkertaisesti salaisuutta. Asiaa, joka ei ole yleisessä tiedossa, mutta joka kuitenkin on koko ajan ollut Jumalan suunnitelma ja tarkoitus, voimme löytää sellaisia "sakramentteja" uudesta testamentista useitakin.
esim:Israelin pelastuminen
25 Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. [Joh. 10:16; 2. Kor. 3:14]
tai
51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1. Kor 15
sakramentteja en löydä Raamatusta .....
en löydä vesikastetta sakramenttina, joka uudestisynnyttäisi, niin kuin kirkko opettaa ja jne
Raamattu liittää ihmisen syntiinlangenneen hengen uudestisyntymisen kasteeseen. Lihasta syntyy liha eli lapsi syntiturmeluksen tilaan. On synnyttävä uudesti.
Joh.3:5 "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
Room.6:4 "Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista"
JOH 3:1-7; Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tämän Raamatun kohdan luterilainen kirkko opettaa tarkoittavan, että vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja lapsikasteessa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta, siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo. Tämä elävän veden virta on Pyhä Henki.
Joh 3:5:ssä on kysymyksessä ns. parallelismirakenne, jossa sama asia sanotaan eri sanoin peräkkäisissä lauseissa tai yhdessä lauseessa. Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi sanomalla: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus ihmettelee ja vastaa: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Nikodeemus ei ymmärtänyt millaista syntymää Jeesus tarkoitti, vaan hän sotki sen luonnolliseen syntymään. Jeesuksen vastaus kuuluu: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä". Jeesus vastasi, että ensin tulee syntyä luonnollisesti, joka tarkoitti vettä ja Hengestä syntyminen on uudestisyntyminen. Sitten Jeesus vielä sanoo, että mikä lihasta syntynyt on liha, eli vesi ja ja mikä Hengestä syntynyt on henki. Jeesus selitti jakeessa 6 mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä syntyminen, sillä Hän sanoi että lihasta syntynyt on liha ja Hengestä syntynyt on henki. Jos olisi ollut kysymyksessä vesikaste, niin Jeesus olisi sen tuossa jakeessa 6 varmasti sanonut, eikä puhunut mitään lihasta syntymisestä. Miksi Jeesus käytti luonnollisesta syntymisestä sanontaa vesi? Luonnollisessa synnytyksessä ihminen syntyy vedestä, koska lapsi on kohdussa veden ympäröimänä ja näin hän syntyy vedestä.
Jaak 1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Synnytys tapahtuu sanan kautta Pyhässä Hengessä, ei vedessä ....
Nikodeemus oli tottunut siihen, että luonnollisen syntymän jälkeen israelilainen poikavauva ympärileikattiin merkiksi Jumalan kansaan kuulumisesta. Samoin Nikodeemus ajatteli ymmärtävänsä, että israelilainen on pelastettu ja matkalla Jumalan valtakuntaan. Ja varmasti hämmästeli sitä, että kun on jo kerran synnytty Jumalan omaksi, niin eihän enää tarvitse uudestaan mennä kohtuun ja syntyä. Ja tähän Jeesus toi opetuksen, että luonnollisen syntymän lisäksi tarvitaan uudestisyntyminen Hengestä.
Tämä Hengestä syntyminen tapahtuu sanan kautta, mutta luonnollinen veden kautta, mutta tietenkin molemmat tarvitaan, että pääsee Jumalan valtakuntaan. Sillä ilman luonnollista syntymää ei ole olemassaoloa eikä tarvetta uudestisyntymiselle ....
Kertaus on opintojen äiti:
Jeesus puhui uudestisyntymisestä Nikodeemukselle. Jeesus sanoi että ihmisen tulee uudestisyntyä voidakseen nähdä ( ja päästä) Jumalan valtakunnan. Nikodeemus ihmetteli kuinka lapsi voi palata takaisin syntymään äitinsä kohtuun. Sen jälkeen Jeesus sanoi, että jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämän jälkeen Jeesus selittää mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä syntyminen. Hän sanoo ensin, että mikä on lihasta syntynyt on liha ja mikä Hengestä on syntynyt on henki. Eli Jeesus ei mainitse vesikastetta, vaan luonnollisen syntymän, joka sekin tapahtuu veden kautta ja sitten sen jälkeen Jeesus mainitsee Hengestä syntymisen. Jos Jeesus olisi tarkoittanut vedellä vesikastetta olisi Hän sen varmasti kertonut, koska jakeessa kuusi Hän kertoo mitä jae 5 tarkoittaa. Tietenkin ensin tulee syntyä lihasta ja sen jälkeen Hengestä, että voi päästä Jumalan valtakuntaan. Ja sitten jakeessa 7 Jeesus puhuu uudestisyntymisestä, jossa Hän vertaa uudestisyntymää tuulen huminaan, jonka voi kuulla sekä myös nähdä esim. puiden lehtien liikkuessa tuulen mukaan. Ja näin Jeesus sanoo, että tapahtuu Hengestä syntyminen. Mutta vesikasteesta Jeesus ei kyllä mitään tuossa opettanut.
Juutalaisessa ja rabbiinisessa opetuksessa oli yleistä, että Raamatun opetus tapahtui suullisesti ja sen tähden asian ymmärtämisen ja muistamisen kannalta oli tärkeä kertauksen korostaminen, jota kutsutaan parallelismiksi. Raamattu on Jumalan henkeyttämä kirja, johon Jumala itse on tallettanut ns. parallelismi rakenteen. Siksi myös Jeesus puhui siis ihan ymmärrettävästi, ja näin Raamatullinen ilmoitus on yhtäpitävä kaikkien kohtien kanssa. Sillä ihminen pelastuu Raamatun opetuksen mukaan sillä hetkellä kun tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Isossa Raamatun Tietosanakirjassa (IRT. 1975. osa III palsta 7298) on asiasta seuraavasti:
“Parallelismus membrorum. kerto, saman asian toistaminen eri sanoin kahdessa tai useammassa peräkkäisessä säkeessä (esim. Ps 1:1)”.
Samanlainen parallelismi rakenne esiintyy myös Jesajan kirjassa luvussa 43:
Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,Jes 44:3
Tässä Jesajan kirjan kohdassa vesi samaistetaan Jumalan Pyhään Henkeen. Sama asia sanotaan kahdella eri tavalla ja sanoilla, mutta kuitenkin puhutaan yhdestä ja samasta asiasta. Tässä kohdassa vesi tarkoittaa Jumalan Henkeä.
Raamattu itse opettaa, että sanan kuulo uudestisynnyttää ja parannuksen teon jälkeen sitten vasta mennään kasteelle. Parannuksen teko tarkoittaa uskon vastaanottamista, jonka jälkeen Jumala puhdistaa ihmisen sydämen uskolla Pyhän Hengen ja Sanan kautta. Seuraavat Raamatun kohdat osoittavat Raamatullisen järjestyksen eli ensin sanan kuulo, jonka kautta tapahtuu uudestisyntyminen ja sen jälkeen vesikaste.
Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
1 Piet 1:23: te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä, vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Uudestisyntyminen ja vesikaste ovat kaksi eri asiaa. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon Jumalan sanan kautta, jonka jälkeen vastaanotetaan vesikaste. Jeesus ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy niin kuin se on kirjoitettu.
ROOM 10:17; Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
GAL 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
JOH 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
2 KOR 3:6joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi
Room 6: 3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; 7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. 8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
Room 6 luku puhuu siitä, että uskova on kastettu Kristukseen ja tämän kasteen kautta hänet on kastettu Kristuksen kuolemaan että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää uskovienkin uudessa elämässä vaeltaman. Sitten opetus jatkuu tässä luvussa näin: ”Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.” sekä opetus jatkuu näin: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.”
Kun ihmisestä tulee Jumalan armosta Jumalan palvelija, niin silloin alkaa pyhityselämä, johon tarvitaan Pyhä Henki. Pyhä Henki tekee sanan opetuksen meidän elämässä eläväksi sekä Pyhä Henki myös kukistaa synnin meidän sydämestämme lihan kuoleman kautta niin kuin Raamattu opettaa: Ro 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Pyhä Henki on se ”elementti”, joka kastaa meidät Kristukseen sekä hautaa meidän lihamme kuolemisen prosessiin sekä antaa meille voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti tässä nykyisessä maailmanajassa. Eli vesikaste ei hautaa meitä lihan kuolemaan eikä nosta uuteen elämään, vaan Pyhä Henki
Pyhän Hengen kaste hautaa meidän lihamme kuolemaan ja antaa meille voiman vaeltaa uskon elämässä Raamatun opetuksen mukaan, eikä vesikaste. Tämän myös todistaa Raamattu:
Kol 2: 11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista
Ro 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Kun tarkastelemme Kol 2 luvun sanomaa, niin huomaamme, että se opettaa Kristuksen ympärileikkausta, joka tapahtuu Pyhässä Hengessä (Huomaa Room 2:29 = oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä), jonka kautta Pyhä Henki hautaa lihamme kuolemaan sekä Pyhässä Hengessä meidät ”herätetään” eli nostetaan vaeltamaan uudessa elämässä. Jonka vaikuttaa Jumala Pyhän Hengen kautta. Eli Pyhä Henki on se, joka kastaa meidät kuolemaan ei vesikaste.
Kolossalaiskirjeessä Paavali opetti, että tässä Pyhän Hengen ympärileikkauksessa uskovat ovat haudattuna kasteessa Kristuksen kanssa, jossa uskovat ovat myös herätyt uskon kautta vaeltamaan. Eli kasteen hauta ei ole vesikaste, vaan Uuden Liiton parannuksen kaste, joka on kaste Pyhällä Hengellä ja tulella. Johannes Kastaja sanoi kastavansa vedellä parannukseen, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella parannukseen. Näin vain Pyhän Hengen kaste on se kaste, jossa voidaan ihminen kastaa lihan kuolemaan.
Raamattu puhuu myös Pyhän Hengen kasteesta, joka on uskon elämän kannalta paljon tärkeämpi ja oleellisempi kuin vesikaste. En väheksy ollenkaan vesikastetta, mutta sillä ei kuitenkaan ole sitä ulottuvuutta kuin Pyhän Hengen kasteella, joka antaa ihmiselle voiman kuolla synnille sekä antaa voiman vanhurskaaseen vaellukseen. Pyhän Hengen kaste on vesikastetta tärkeämpi, koska luonnollinen vesi ei kuoleta lihaa eikä anna uudelle ihmiselle voimaa vanhurskaaseen vaellukseen. Mutta Pyhä Henki aikaan saa molemmat edellä mainitut asiat. Vesikastekin on tärkeä, mutta ei pelasta, vaan on näkyvä merkki jo pelastuneelle. Totta kai myös vesikaste tarvitaan, koska se on selvä Raamatun opetus. Vesikaste kuuluu uskoon tulleelle uskovalle. Mutta pelastuksen ehdoksi Raamattu ei vesikastetta opeta. Mutta totta kai Pyhän Hengen kaste on merkittävämpi uskon elämän kannalta kuin vesikaste.
Pyhä Henki on se voima, joka tekee meistä Jeesuksen Kristuksen todistajia sekä Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta elämme Jumalan lapsina tehden armosta jumalisia tekoja.
Annetaan nyt vaan Jeesuksen alkuperäiset sanan olla niiden alkuperäisessä merkityksessä Jeesuksen suussa. Ei vaihdeta niitä miksikään muuksi. Sillä pieninkään piirto niistä ei saa kadota, saatikka että vaihtaisimme sanonut sanat ihan toisiin, jotka paremmin sopivat meidän oppiimme.
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
5 Jesus answered, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God.
jotakin muuta kuin mitä uskomme. Tutkipas uudestaan tuota vedestä ja Hengestä syntymistä!
JOH 3:1-7; Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tämän Raamatun kohdan luterilainen kirkko opettaa tarkoittavan, että vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja lapsikasteessa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta, siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo. Tämä elävän veden virta on Pyhä Henki.
Joh 3:5:ssä on kysymyksessä ns. parallelismirakenne, jossa sama asia sanotaan eri sanoin peräkkäisissä lauseissa tai yhdessä lauseessa. Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi sanomalla: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus ihmettelee ja vastaa: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Nikodeemus ei ymmärtänyt millaista syntymää Jeesus tarkoitti, vaan hän sotki sen luonnolliseen syntymään. Jeesuksen vastaus kuuluu: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä". Jeesus vastasi, että ensin tulee syntyä luonnollisesti, joka tarkoitti vettä ja Hengestä syntyminen on uudestisyntyminen. Sitten Jeesus vielä sanoo, että mikä lihasta syntynyt on liha, eli vesi ja ja mikä Hengestä syntynyt on henki. Jeesus selitti jakeessa 6 mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä syntyminen, sillä Hän sanoi että lihasta syntynyt on liha ja Hengestä syntynyt on henki. Jos olisi ollut kysymyksessä vesikaste, niin Jeesus olisi sen tuossa jakeessa 6 varmasti sanonut, eikä puhunut mitään lihasta syntymisestä. Miksi Jeesus käytti luonnollisesta syntymisestä sanontaa vesi? Luonnollisessa synnytyksessä ihminen syntyy vedestä, koska lapsi on kohdussa veden ympäröimänä ja näin hän syntyy vedestä.
Jaak 1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Synnytys tapahtuu sanan kautta Pyhässä Hengessä, ei vedessä ....
Nikodeemus oli tottunut siihen, että luonnollisen syntymän jälkeen israelilainen poikavauva ympärileikattiin merkiksi Jumalan kansaan kuulumisesta. Samoin Nikodeemus ajatteli ymmärtävänsä, että israelilainen on pelastettu ja matkalla Jumalan valtakuntaan. Ja varmasti hämmästeli sitä, että kun on jo kerran synnytty Jumalan omaksi, niin eihän enää tarvitse uudestaan mennä kohtuun ja syntyä. Ja tähän Jeesus toi opetuksen, että luonnollisen syntymän lisäksi tarvitaan uudestisyntyminen Hengestä.
Tämä Hengestä syntyminen tapahtuu sanan kautta, mutta luonnollinen veden kautta, mutta tietenkin molemmat tarvitaan, että pääsee Jumalan valtakuntaan. Sillä ilman luonnollista syntymää ei ole olemassaoloa eikä tarvetta uudestisyntymiselle ....
Kertaus on opintojen äiti:
Jeesus puhui uudestisyntymisestä Nikodeemukselle. Jeesus sanoi että ihmisen tulee uudestisyntyä voidakseen nähdä ( ja päästä) Jumalan valtakunnan. Nikodeemus ihmetteli kuinka lapsi voi palata takaisin syntymään äitinsä kohtuun. Sen jälkeen Jeesus sanoi, että jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämän jälkeen Jeesus selittää mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä syntyminen. Hän sanoo ensin, että mikä on lihasta syntynyt on liha ja mikä Hengestä on syntynyt on henki. Eli Jeesus ei mainitse vesikastetta, vaan luonnollisen syntymän, joka sekin tapahtuu veden kautta ja sitten sen jälkeen Jeesus mainitsee Hengestä syntymisen. Jos Jeesus olisi tarkoittanut vedellä vesikastetta olisi Hän sen varmasti kertonut, koska jakeessa kuusi Hän kertoo mitä jae 5 tarkoittaa. Tietenkin ensin tulee syntyä lihasta ja sen jälkeen Hengestä, että voi päästä Jumalan valtakuntaan. Ja sitten jakeessa 7 Jeesus puhuu uudestisyntymisestä, jossa Hän vertaa uudestisyntymää tuulen huminaan, jonka voi kuulla sekä myös nähdä esim. puiden lehtien liikkuessa tuulen mukaan. Ja näin Jeesus sanoo, että tapahtuu Hengestä syntyminen. Mutta vesikasteesta Jeesus ei kyllä mitään tuossa opettanut.
Juutalaisessa ja rabbiinisessa opetuksessa oli yleistä, että Raamatun opetus tapahtui suullisesti ja sen tähden asian ymmärtämisen ja muistamisen kannalta oli tärkeä kertauksen korostaminen, jota kutsutaan parallelismiksi. Raamattu on Jumalan henkeyttämä kirja, johon Jumala itse on tallettanut ns. parallelismi rakenteen. Siksi myös Jeesus puhui siis ihan ymmärrettävästi, ja näin Raamatullinen ilmoitus on yhtäpitävä kaikkien kohtien kanssa. Sillä ihminen pelastuu Raamatun opetuksen mukaan sillä hetkellä kun tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Isossa Raamatun Tietosanakirjassa (IRT. 1975. osa III palsta 7298) on asiasta seuraavasti:
“Parallelismus membrorum. kerto, saman asian toistaminen eri sanoin kahdessa tai useammassa peräkkäisessä säkeessä (esim. Ps 1:1)”.
Samanlainen parallelismi rakenne esiintyy myös Jesajan kirjassa luvussa 43:
Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,Jes 44:3
Tässä Jesajan kirjan kohdassa vesi samaistetaan Jumalan Pyhään Henkeen. Sama asia sanotaan kahdella eri tavalla ja sanoilla, mutta kuitenkin puhutaan yhdestä ja samasta asiasta. Tässä kohdassa vesi tarkoittaa Jumalan Henkeä.
Raamattu itse opettaa, että sanan kuulo uudestisynnyttää ja parannuksen teon jälkeen sitten vasta mennään kasteelle. Parannuksen teko tarkoittaa uskon vastaanottamista, jonka jälkeen Jumala puhdistaa ihmisen sydämen uskolla Pyhän Hengen ja Sanan kautta. Seuraavat Raamatun kohdat osoittavat Raamatullisen järjestyksen eli ensin sanan kuulo, jonka kautta tapahtuu uudestisyntyminen ja sen jälkeen vesikaste.
Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
1 Piet 1:23: te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä, vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Uudestisyntyminen ja vesikaste ovat kaksi eri asiaa. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon Jumalan sanan kautta, jonka jälkeen vastaanotetaan vesikaste. Jeesus ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy niin kuin se on kirjoitettu.
ROOM 10:17; Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
GAL 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
JOH 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
2 KOR 3:6joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi
Lihasta syntyy liha eli lapsi. On synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä kasteessa:
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'