Jumalan kansan todellinen merkki
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Vastaukset 7
Vanhimmat
helluntailaiset ja vapaakirkolliset ym:t kokoonnumme viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, sekä myös toisinakin päivinä kirkkoihimme ja seurakuntiimme kuuntelemaan ääneen luettua Jumalan sanaa; ja laulaen kiitosveisuumme Herrallemme Jeesukselle me lopuksi yhteistuumin rukoilemme, mitä Herra laskee Pyhän Henkensä kautta sydämmillemme rukoustemme aiheeksi, niin noinkohan Isä Jumala jättäisi huomioimatta meidän Jumalan palveluksemme, jonka me toimitamme hänen nimensä kunniaksi.
Isä Jumala on luvannut vastata rukouksiin niille, jotka sitä häneltä pyytävät, hänen Poikansa, Jeesuksen, nimeen vedoten ja hänen nimessään kokoontuen.
Niin että älä sinä nimimerkki "kolme-enkeliä" ala täällä tyrkyttämään omaa adventistien aivopesuoppiasi sapatista, joka ikäänkuin olisi se ainoa ja todellinen Jumalan palveluspäivä ja -muoto, ja muu Raamatun julistustyö sekä ylistyslaulut sekä rukoushetket toisilla uskontokunnilla pelkkää suullista sananhelinää.
Ole siitä kiitollinen meidän yhdelle ja ainoalle Herrallemme Jeesukselle, että saat hänen Isänsä armosta viettää sapattiasi kenenkään häiritsemättä.
Ja kiitä sekä kunnioita Jumalaa myös siitä tosiasiasta, että hän sallii meidän muiden uskovien olla sapattia viettämättä ja kokoontua muina pyhittämänämme päivinä sekä iltoina häntä palvelemaan rukoustemme sekä ylistyslaulujemme kautta.
päiviä?
Mistä tulee pyhät päivät?
jolloinka me kokoonnumme Kristukseen Jeesukseen uskovina yhteen ja ylistämme häntä Pyhässä Hengessä, tulee pyhiä päiviä. Onhan Israelin, Pyhä Karitsa, kerskauksemme aihe kautta kirkkokuntien kaikkialla maailmassa.
Kun puhumme Jumalalle pyhitetystä päivästä, emme suinkaan puhu sunnuntaista, joka on viikon ensimmäinen päivä, vaan siitä päivästä, jolloinka seisomme Jumalan kasvojen edessä seurakunnissamme.
Me saamme palvella Jumalaa Hengen synnyttämässä uudessa olotilassa kaikkina päivinämme. Jotka Häntä rukoilevat, rukoilevat Hengessä ja totuudessa.
Kaikki päivät ovat Herran.
aina sen pyhän päivän, kun seisotaan Jumalan kasvojen edessä seurakunnassa.
Kertoohan sen varmaan lehdet, mutta kun ei tule lehtiä.
Miten jos joka päivästä tulee pyhä, milloin teen työtä?
Eikö voisi olla joku järjestelmä, että Pyhät kokoukset Jumalan kasvojen edessä pidettäisiin vain yhtenä päivänä viikossa, niin olisi helpompi tietää, että mistä päivästä tehdään Pyhä.
silloinhan hänen olisi pitänyt luoda miljaardit galaksit ja aurinkokunnat planeettoineen myös.
Siitä ei puhuta mitään raamatussa.
Semmosta jumalaa joka paiskaa kiltit ihmiset helvettiin pitää pokaista perselle eikä mitään palvella.
Kirjoitti vanhaisäntä erämaassa pirtin lämmössä.
"Jumalan kumartamista" sekin, että pitää taivaan (universumin) ja maan (maapallon) rakentajaa senverran "järjellisenä", ettei pokkuroitse tuhansia vuosia sitten eläneen paimentolaisheimon hallitsevan teokraattisen hallitusvallan sapatinpyhitysmääräyksille, joita joku omatekoinen profeetta yrittää uniensa ja näkyjensä pohjalta saada nykyihmisellekin noudatettaviksi.