AAMULAULU
Kukkaset ovat puhjenneet maahan
laulun aika on tullut ja metsäkyyhkysen ääni
kuuluu läpi kauniin rauhaisan metsän,
puut huojuvat hiljaa,lempeän tuulen varjossa.
Metsänkeiju herää nauravin silmin
herkän metsän,haaveiden maan
tuoksuna puhtaudenaate saa keijun rakastamaan.
Kukkaniityjen luo vie,
keijun heleä tie,istuu lumpeenlehdellä,
syö suolaheinää,katselee taivaankaarta aatoksin
haikein,keijunripset kyyneliin,tietää...
mentävä on pois rajalta herkkyyden.
Kyyhkyset iloiten kujertaa,
maa kukkii ja metsätähdet nauraa,
villi metsäpuro solisee raikasta lähdevettä,
perhoset leikkivät puitten siimeksessä,
iloiten toisistaan.
Metsänkeiju kuulee laulun satakielen,
kaipaus täyttää keijun mielen.
Aamulaulu valtaa maan,
avaralle paikalle,
totuuteen,
kulkea saa.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan
laulun aika on tullut ja metsäkyyhkysen ääni
kuuluu läpi kauniin rauhaisan metsän,
puut huojuvat hiljaa,lempeän tuulen varjossa.
Metsänkeiju herää nauravin silmin
herkän metsän,haaveiden maan
tuoksuna puhtaudenaate saa keijun rakastamaan.
Kukkaniityjen luo vie,
keijun heleä tie,istuu lumpeenlehdellä,
syö suolaheinää,katselee taivaankaarta aatoksin
haikein,keijunripset kyyneliin,tietää...
mentävä on pois rajalta herkkyyden.
Kyyhkyset iloiten kujertaa,
maa kukkii ja metsätähdet nauraa,
villi metsäpuro solisee raikasta lähdevettä,
perhoset leikkivät puitten siimeksessä,
iloiten toisistaan.
Metsänkeiju kuulee laulun satakielen,
kaipaus täyttää keijun mielen.
Aamulaulu valtaa maan,
avaralle paikalle,
totuuteen,
kulkea saa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...että tämä oli ystäväni kalliin Valde Ahon runo keijuineen, lintuineen ja luontoineen :) Todella hieno.
ETAPILLA
Sineä, liitoa
niityn tuoksuja
pihlajakukkien valoa.
Nuoruuskoskien pärskeitä
akanvirtoja
suvantoja
vaahtokuplia tulvaveden pinnalla.
Luopumista, pysähtymistä
lehtokertun iloa
leppälinnun surua.
Myrskyt menneet
lepopaikat, keitaat
leijonille, hyeenoille seeproille.
Kesäkeinussa sääskenkärsän kipeys
kädessä hunajapurkki
purkilla pörisevät siivet
keijujen nauru, lintujen laulu
siipien suoja!
(Valde Aho: Lahorastas)
Keiju heräilee katsomaan,onko maailma viellä paikallaan?..nukkunut on unta kaihoisaa,
keiju alla metsämaan.
Siivet ravistelee ja lähtee kulkemaan
metsäpolkua pitkin,linnut laulaa ja kukkii maa,
keiju on jo aivan innoissaan.
Luona kirkkaan lammen katselee kuvaansa kalpeaa,
ei ole aurinko antanut viellä väriä kaunistamaan,
hipaisee kyyneleen pois poskiltaan
ja jatkaa matkaa unelmaan...
Elämä
"Olen elämä ja elämä on minä.
Kasvoin lämmöstä tuulesta,
auringonpaisteesta ja sateesta.
Pimeästä illasta lohdustasta hain.
Auringon noususta valoa sain.
Jos lainkaan elin, elin kuitenkin.
Niin usein olen tieni kesken jättänyt.
Niin usein olen polkua väärää kulkenut.
Silti takaisin löytänyt aina."
krijoitettu vuonna 1979
Kiitos hienoista runoista. Toiset ne osaavat kirjoittaa runoja...!