Ajattelemisen aiheinen kirjoitus löytyy tuolta:
Uskovien keskuudessa on myös tässä ajassa voimakasta puolue- ja lahkohenkeä. Tämä lihallinen ja sielullinen lahkohenki vaikuttaa sen tähden, koska ei ole uskottu koko Raamatun sanan opetusta eikä antauduttu Pyhän Hengen todelliseen vaikutuksen alaisuuteen. Uskovan elämässä on muutama perus/alkeisopetus seurakunta elämästä ja yhteisestä rakentumisesta:
Room 12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
- Alkutekstin mukaisen jakeen sanoman on paremmin kääntänyt Orthodox jewish Brit Chadasha:
Show mishpochah (family) affection to one another in ahavah shel achvah (brotherly love). Be first in esteeming one another, in showing mutual respect. - Osoittakaa veljellistä rakkautta toisillenne. Olkaa ensimmäisiä toistenne kunnioittamisessa ...
Fil 2:
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
Seurakunnan alkeisopetukseen kuuluu opetus keskinäisestä rakkaudesta. Yhteisen rakentumisen onnistumiseksi on välttämätöntä antautua kunnioittamaan ja rakastamaan sisariaan ja veljiään Kristuksessa Jeesuksessa. Ellei meillä ole tätä sydämen asennetta ja elämän voimaa Pyhässä Hengessä, niin silloin olemme sielullisen ja lahkomielisen lihan vallassa. Jos uskovan sydän ei ole ympärileikattu Pyhässä Hengessä keskinäiseen rakkauteen, niin silloin uskovan sydämessä asuu lihanmielen mukaan valitseva lahkohenki, joka valitsee puolueita, oppeja ja opettajia itsellensä lihanmielen mukaan. Ellei uskovalla ole sydämessään todellista Pyhän Hengen voimaa, niin hän on lahkohenkinen ja riidanhaluinen, joka haluaa riidellä ja kiivailla oman "oikeaoppisuutensa" puolesta.
Roomalaiskirjeen ja Filippliläiskirjeen jakeet opettavat uskovaa rakastamaan ja kunnioittamaan sisariaan ja veljiään Kristuksessa. Jumalan sanan opetus menee todella syvälle sillä se ei opeta ainoastaan rakastamaan, vaan myös pitämään toista uskovaa itseään parempana! Jos tässä kohdin olemme saaneet ojentautua, niin silloin olemme ymmärtäneet paljon Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Toisen uskovan parempana pitäminen ei tarkoita väärien oppien hyväksymistä, vaan sitä että jokainen uskova on meitä parempi sen tähden, koska Herra Jeesus on lunastanut hänet itselleen veriuhrinsa kautta! Kukaan uskova ei ole täydellinen vaelluksessaan eikä ymmärryksessään, sen tähden itsekullakin voi olla vääriä ajatuksia Jumalan tahdosta ja Jumalan sanan opetuksesta. Siitä huolimatta meidät on kutsuttu pitämään sisaremme ja veljemme itseämme parempina. Vielä korostan sitä, että tämä ei tarkoita sitä, että hyväksymme ja tuemme jotakin epäraamatullista opetusta, jota sisaremme ja veljemme voivat sydämessään kantaa. Toisen parempana pitäminen ei perustu meidän uskon elämämme hyvään vaellukseen, vaan asemaan, eli siihen, että sen aseman takia koska veli ja sisar on Herran Jeesuksen opetuslapsi on hän minua parempi. Toisen parempana pitäminen ei siis tarkoita sitä, että vertaamme itsemme ja toisten vaellusta keskenään, vaan sitä, että minun veljeni ja sisareni on minua parempi. Hengellisesti toisen parempana pitäminen ei tarkoita lihallista tai uskon elämän vaelluksen kautta saavutettavaa paremmuutta, vaan se tarkoittaa sitä, että kunnioitan ja pidän sisaren ja veljen Kristuksessa itseäni parempana, koska hän on Jumalan lapsi. Tämä asenne estää sen ettei lahkohenki ja lihallinen ylpeys pääse pesimään meidän sydämissämme. Jos kaikki uskovat haluaisivat elää toisiaan kunnioittaen, rakastaen ja pitäen toista itseään parempana se vaikuttaisi seurakunta elämään muun muassa seuraavilla tavoilla:
- Oikeaoppisuuden sijaan erimielisyydet sanan opetuksessa kohdattaisiin siten, että itse kukin tutkisi mitä sana opettaa ja mikä on Jumalan tahto.
- Ylpeyden synti pysyisi kurissa seurakunta elämässä
- Väärien opetuksien kasvualusta olisi heikommalla pohjalla, koska uskovat etsisivät totuutta ja Jumalan tahtoa eivätkä haluaisi pönkittää omaa "oikeaoppisuuttaan.
- Seurakunta kykenisi elämään ja kasvamaan rakkaudessa ja totuudessa, koska kenelläkään ei olisi tarvetta oman "oikeaoppisuuden" pönkittämiselle.
Vielä korostan sitä, että toisen parempana pitäminen ei hyväksy ei suosi syntiä, eikä vääriä oppeja. Toista kunnioittavassa ilmapiirissä itse kukin alistuu tutkimaan omaa sydäntänsä, eikä ylpeällä sydämellä vahdi toisia. Jos seurakunnassa havaitaan syntiä ja vääriä opetuksia, niin toista kunnioittava asenne kykenee tuomaan hengellisen nuhtelun, joka tapahtuu seuraavasti:
Gal 6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Jos, joku elää synnissä tai tekee syntiä, niin Raamattu antaa oikeuden ojentamiseen ja nuhtelemiseen. Tuo ojennus tulee tapahtua hengellisesti ja vain hengellisen uskovan tulee tehdä tuo nuhtelu. Nuhtelu tulee tehdä sävyisyyden hengessä, eli toista rakastaen ja kunnioittaen, ei siis lynkkaus mielialalla.
Raamatullisen nuhtelun tarkoitus on palauttaa asiat Raamatullisen uskon mukaiseen järjestykseen. Nuhtelun tarkoitus ei ole nolata toista oman oikeaoppisuuden pönkittämiseksi, vaan nuhtelu tulee tehdä sävyisästi sekä nöyrästi, jotta nuhdeltava huomaisi tilansa, missä synti on tuhoamassa häntä. Eli emme lynkkaa toista, vaan kyynelillä kehottaen ja rakastaen olemme ohjaamassa sisarta tai veljeä pois synnistä, joka tuhoaa hänet.
Vaimoni äiti kertoi minulle aikoinaan kuinka hänen äitinsä ohjasi lapsiaan oikeaan suuntaan. Kun lapset kävivät joskus kurittomiksi, niin hänen äitinsä käski hakea koivuniemen herran. Sen jälkeen äiti ripsautti risulla takamuksille, siten ettei se sattunut ollenkaan takapuoleen. Mutta pienen lapsen sydämeen sattui ja koski, sillä hän näki äitinsä kasvoilta valuvat kyyneleet ja sen pahan olon, joka äidillä oli, kun pahuuksia oli tehty ja äiti joutui asiasta ojentamaan.
Tuo asenne tulee olla myös nuhtelijalla, kyynel silmä kulmassa sen tähden kun hän rakastaa lastaan, mutta on murheellinen sen synnin tähden, joka tuhoaa lapsensa. Hän kyynelehtii siksi, koska hän rakastaa eikä halua lapsellensa mitään pahaa, vaan ainoastaan hyvää. Tuollainen asenne nuhtelussa palauttaa varmasti monta asiaa takaisin kohdallensa. Oikeassa oleminen ja lihallinen nuhtelu saa aikaan, vaan asioiden pahentuneen tilan.
Kukaan meistä ei ole synnitön, mutta tarvitsemme Jumalan kokonaisvaltaisen hoidon. Voi jospa haluaisimme puhdistautua matkamme aiheuttamista pölyistä.
Olen syntynyt ja asun suomalaisessa sauna kulttuurissa, josta olen pannut merkille erään mielenkiintoisen asian. Kun olen saunassa perheeni kanssa, niin yleensä joku perheen jäsenistäni ojentaa minulle tai jollekin meistä pesusienen ja pyytää pesemään likaisen selkänsä, koska ei itse siihen pysty. Olisipa seurakunnassa sama asenne?
Ja teksti löytyy osoitteesta: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Korinttolaiskirje
Uskovien keskuudessa on myös tässä ajassa voimakasta puolue- ja lahkohenkeä. Tämä lihallinen ja sielullinen lahkohenki vaikuttaa sen tähden, koska ei ole uskottu koko Raamatun sanan opetusta eikä antauduttu Pyhän Hengen todelliseen vaikutuksen alaisuuteen. Uskovan elämässä on muutama perus/alkeisopetus seurakunta elämästä ja yhteisestä rakentumisesta:
Room 12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
- Alkutekstin mukaisen jakeen sanoman on paremmin kääntänyt Orthodox jewish Brit Chadasha:
Show mishpochah (family) affection to one another in ahavah shel achvah (brotherly love). Be first in esteeming one another, in showing mutual respect. - Osoittakaa veljellistä rakkautta toisillenne. Olkaa ensimmäisiä toistenne kunnioittamisessa ...
Fil 2:
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
Seurakunnan alkeisopetukseen kuuluu opetus keskinäisestä rakkaudesta. Yhteisen rakentumisen onnistumiseksi on välttämätöntä antautua kunnioittamaan ja rakastamaan sisariaan ja veljiään Kristuksessa Jeesuksessa. Ellei meillä ole tätä sydämen asennetta ja elämän voimaa Pyhässä Hengessä, niin silloin olemme sielullisen ja lahkomielisen lihan vallassa. Jos uskovan sydän ei ole ympärileikattu Pyhässä Hengessä keskinäiseen rakkauteen, niin silloin uskovan sydämessä asuu lihanmielen mukaan valitseva lahkohenki, joka valitsee puolueita, oppeja ja opettajia itsellensä lihanmielen mukaan. Ellei uskovalla ole sydämessään todellista Pyhän Hengen voimaa, niin hän on lahkohenkinen ja riidanhaluinen, joka haluaa riidellä ja kiivailla oman "oikeaoppisuutensa" puolesta.
Roomalaiskirjeen ja Filippliläiskirjeen jakeet opettavat uskovaa rakastamaan ja kunnioittamaan sisariaan ja veljiään Kristuksessa. Jumalan sanan opetus menee todella syvälle sillä se ei opeta ainoastaan rakastamaan, vaan myös pitämään toista uskovaa itseään parempana! Jos tässä kohdin olemme saaneet ojentautua, niin silloin olemme ymmärtäneet paljon Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Toisen uskovan parempana pitäminen ei tarkoita väärien oppien hyväksymistä, vaan sitä että jokainen uskova on meitä parempi sen tähden, koska Herra Jeesus on lunastanut hänet itselleen veriuhrinsa kautta! Kukaan uskova ei ole täydellinen vaelluksessaan eikä ymmärryksessään, sen tähden itsekullakin voi olla vääriä ajatuksia Jumalan tahdosta ja Jumalan sanan opetuksesta. Siitä huolimatta meidät on kutsuttu pitämään sisaremme ja veljemme itseämme parempina. Vielä korostan sitä, että tämä ei tarkoita sitä, että hyväksymme ja tuemme jotakin epäraamatullista opetusta, jota sisaremme ja veljemme voivat sydämessään kantaa. Toisen parempana pitäminen ei perustu meidän uskon elämämme hyvään vaellukseen, vaan asemaan, eli siihen, että sen aseman takia koska veli ja sisar on Herran Jeesuksen opetuslapsi on hän minua parempi. Toisen parempana pitäminen ei siis tarkoita sitä, että vertaamme itsemme ja toisten vaellusta keskenään, vaan sitä, että minun veljeni ja sisareni on minua parempi. Hengellisesti toisen parempana pitäminen ei tarkoita lihallista tai uskon elämän vaelluksen kautta saavutettavaa paremmuutta, vaan se tarkoittaa sitä, että kunnioitan ja pidän sisaren ja veljen Kristuksessa itseäni parempana, koska hän on Jumalan lapsi. Tämä asenne estää sen ettei lahkohenki ja lihallinen ylpeys pääse pesimään meidän sydämissämme. Jos kaikki uskovat haluaisivat elää toisiaan kunnioittaen, rakastaen ja pitäen toista itseään parempana se vaikuttaisi seurakunta elämään muun muassa seuraavilla tavoilla:
- Oikeaoppisuuden sijaan erimielisyydet sanan opetuksessa kohdattaisiin siten, että itse kukin tutkisi mitä sana opettaa ja mikä on Jumalan tahto.
- Ylpeyden synti pysyisi kurissa seurakunta elämässä
- Väärien opetuksien kasvualusta olisi heikommalla pohjalla, koska uskovat etsisivät totuutta ja Jumalan tahtoa eivätkä haluaisi pönkittää omaa "oikeaoppisuuttaan.
- Seurakunta kykenisi elämään ja kasvamaan rakkaudessa ja totuudessa, koska kenelläkään ei olisi tarvetta oman "oikeaoppisuuden" pönkittämiselle.
Vielä korostan sitä, että toisen parempana pitäminen ei hyväksy ei suosi syntiä, eikä vääriä oppeja. Toista kunnioittavassa ilmapiirissä itse kukin alistuu tutkimaan omaa sydäntänsä, eikä ylpeällä sydämellä vahdi toisia. Jos seurakunnassa havaitaan syntiä ja vääriä opetuksia, niin toista kunnioittava asenne kykenee tuomaan hengellisen nuhtelun, joka tapahtuu seuraavasti:
Gal 6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Jos, joku elää synnissä tai tekee syntiä, niin Raamattu antaa oikeuden ojentamiseen ja nuhtelemiseen. Tuo ojennus tulee tapahtua hengellisesti ja vain hengellisen uskovan tulee tehdä tuo nuhtelu. Nuhtelu tulee tehdä sävyisyyden hengessä, eli toista rakastaen ja kunnioittaen, ei siis lynkkaus mielialalla.
Raamatullisen nuhtelun tarkoitus on palauttaa asiat Raamatullisen uskon mukaiseen järjestykseen. Nuhtelun tarkoitus ei ole nolata toista oman oikeaoppisuuden pönkittämiseksi, vaan nuhtelu tulee tehdä sävyisästi sekä nöyrästi, jotta nuhdeltava huomaisi tilansa, missä synti on tuhoamassa häntä. Eli emme lynkkaa toista, vaan kyynelillä kehottaen ja rakastaen olemme ohjaamassa sisarta tai veljeä pois synnistä, joka tuhoaa hänet.
Vaimoni äiti kertoi minulle aikoinaan kuinka hänen äitinsä ohjasi lapsiaan oikeaan suuntaan. Kun lapset kävivät joskus kurittomiksi, niin hänen äitinsä käski hakea koivuniemen herran. Sen jälkeen äiti ripsautti risulla takamuksille, siten ettei se sattunut ollenkaan takapuoleen. Mutta pienen lapsen sydämeen sattui ja koski, sillä hän näki äitinsä kasvoilta valuvat kyyneleet ja sen pahan olon, joka äidillä oli, kun pahuuksia oli tehty ja äiti joutui asiasta ojentamaan.
Tuo asenne tulee olla myös nuhtelijalla, kyynel silmä kulmassa sen tähden kun hän rakastaa lastaan, mutta on murheellinen sen synnin tähden, joka tuhoaa lapsensa. Hän kyynelehtii siksi, koska hän rakastaa eikä halua lapsellensa mitään pahaa, vaan ainoastaan hyvää. Tuollainen asenne nuhtelussa palauttaa varmasti monta asiaa takaisin kohdallensa. Oikeassa oleminen ja lihallinen nuhtelu saa aikaan, vaan asioiden pahentuneen tilan.
Kukaan meistä ei ole synnitön, mutta tarvitsemme Jumalan kokonaisvaltaisen hoidon. Voi jospa haluaisimme puhdistautua matkamme aiheuttamista pölyistä.
Olen syntynyt ja asun suomalaisessa sauna kulttuurissa, josta olen pannut merkille erään mielenkiintoisen asian. Kun olen saunassa perheeni kanssa, niin yleensä joku perheen jäsenistäni ojentaa minulle tai jollekin meistä pesusienen ja pyytää pesemään likaisen selkänsä, koska ei itse siihen pysty. Olisipa seurakunnassa sama asenne?
Ja teksti löytyy osoitteesta: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Korinttolaiskirje
Vastaukset 2
Vanhimmat
taitaa pistää tämänkin foorumin suurisuilta jauhot suihin!
Riitaista porukkaa olette
todellisia Jeesuksen opetuslapsia keskinäiseen rakkauteen puettuina. Suurin osa on lahkolaisia ja omavanhurskaita ylpeitä pylväspyhimyksiä!