Sanon vain, että olisittepas eläneet -70 luvulla JT perheessä niin ihmettelisitte , että olen edes hengissä. Synytmäpäiviä ei vietetty. Ei Joulua. Ei juhlia. Hautajaisissa pidettiin ns. hauta puhe uuden elämän toivosta. Voitte vain kuvitella mitä ajattelee lapsi jolla on elämä edessä? Ei varsinaista siunaustilaisuutta. Pahin kokemukseni oli todistuksen haku. Piti hakea erikseen. Ei saanut olla juhlassa mukana. Muistan ikuisesti sen pitkän käytävän, kun minut tultiin eteisetä hakemaan, kun juhla oli päättynyt. Piti kaikkien nähden kävellä tuo käytävä. Oli aivan hiljaista. Kaikki katsoivat. Kukaan ei taputtanut. Vain nimeni mainittiin ja sain todistukseni. Oli ihan hirveä olo! Ainoastaan siksi, että vanhempani eivät antaneet osallistua edes kevät juhlaan. Huh! Huh! Olisi paljon muutakin kerrottavaa. Minua on kannustettu kirjoittamaan kirjaa. En tiedä. Auttaisiko tartinani ketään? Toivon vain että uskonnon vapauteen tultaisiin aikanaan liittämään myös lapsen oikeus valita uskonsa. Liekö mahdotonta? Osaahan lapsikin jo eroittaa oikean ja väärän. Minä jo neljä vuotiaana tajusin uskovani erilailla kuin vanhempani. Minun vain oli kuljettava mukana, koska olin lapsi eikä minun ajattelua otettu huomioon. Tätä tapahtuu kaikissa uskontokunnissa. Olen huomannut näin aikuisena. Silloin ei puhuta uskonnon vapaudesta vaan pakosta. Pakko uskoa niinkuin vanhempi sanoo. Selkäsaunan uhalla ja kuinka moni lapsi haluaa selkään? Kuinka usein? Pakon alla ihminen alistuu ja alistuminen aikuisen uskoon ei ole uskon vapautta USKO on ihmisen sydämmessä. Ei pakotettuna istu paikoilleen. Ei yleensäkkään missään asiassa. Pääsin JTeitä eroon.. ajan kanssa.. nyt on enää yksi sidos..Vanhempani. Rakastan häntä. Niinkauan kuin hän elää kuuntelen sujuvasti. Sanon miten itse näen ja siinä onkin paras lahja elämässäni. Sanoa omat näkemykset. Aito Rakkaus tekee ihmeitä. Jopa vanhempanikin ihmettelee kun kuuntelen. Uskallan sanoa ääneen ajatukseni. Ajattelen elämästä ja kuolemasta eri tavalla. Niin se on ja tulee olemaan. Pakolla en uskoa löytänyt. Se tuli sydämestä. Nyt olen vapaa "pakosta pakkoon". Vapaus uskoon ja uskomiseen on jokaisella. Miten sitten pakosta pääsisi eroon suhteessa vanhempi- lapsi? En tiedä. Alaikäinen kun on vanhempien vallan alla. Kuka sitten ratkaisee tämän? Laki? Ihmiset? Inhimmillisyys?
JT:n lapsi
Pelastunut
231337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pakko ei rajoitu lapsiin, myös aikuisten elämä sidotaan 'ystävien' ja hyvin rajoittuneen maailman-kuvan avulla systeemiin niin ,että siitä irrottautuminen on lähes mahdotonta.
Voimia aloittaa kaikki 'alusta' harvalta pidempään mukana olleelta enää löytyy, siksi alistutaan omaan valheeseen ja risti-riitaan omien ajatusten ja toiminnan arki-elämässä välillä.
Yhteisön painostus on monelle riittävä peruste olla jättämättä Jehovan Todistajia, vaikka sydämessään tietää omat väärät perusteet olla mukana.
lasta kohtaan, jos hänet erotetaan kavereistaan ja yhteiskunnan hyväksymistä laeista ja normeista. Kyllä siinä saavat työtä tehdä, että lapsen itsetunto kasvaisi oikeaan mittaansa!
Ihmettelenkin, miten on mahdollista, että esim. JT:t ovat päässeet rantautumaan tänne kaukaiselle Suomen perukalle! Niin nuori lahko, kuin jt:t on, on sanottava, on meissä monenlaista höyrypäätä, kun lankeamme toisen ihmisen asettamaan ansaan. Eniten ihmetyttää se, että jt:t pyrkivät sulautumaan tämän maan kristinuskovaisten kanssa samoihin yhteyksiin. Tai - yrittääkö kirkko miellyttää, kun se on alkanut jollain tavalla suosia jt:n toimintaa.
Jos kaikki olisi avointa, tietoa saisi lukea päivittäin näiden jt:n toimista, ehkä silmät avautuisivat enemmän.
Kiitos kertomuksestasi.
Et ole yksin. Meitä on useita jotka kasvoimme ja aikuistuimme jt-yhteisössä -60-70 luvulla. Se oli silloin, kai muistat sen... pelättiin niin saasteita kuin atomisotaa, rautaesirippu erotti idän lännestä ja "Suuri ahdistus" ja Harmagedon alkaisi "pian" ja oli kauhea kiire saarnata "Valtakunnan evankeliumia kaikille kansoille" jne...
Tämä vouhotus oli jehovantodistajien keskuudessa, muiden uskontojen keskuudessa on ollut samaa vouhotusta mutta toisin sanakääntein. Lapsia on näissä piireissä aina ollut mukana ja he ovat aina uhreja aikuisten kulloisissakin vouhotuksissa.
Mutta lapset kasvavat aikuisiksi. Aikuisena ei kenenkään enää tarvitse totella vanhempiaan. Nyt voi myöskin kohdata omat vanhempansa sellaisina kuin he ovat ja olivat, aikuisina ihmisinä jotka tekivät kerran aikanaan vääryyttä puolustuskyvytöntä omaa lasta kohtaan. Ehkä he tarkoittivat hyvää, ehkä he eivät ymmärtäneet paremmin, mutta niin hyvää tarkoitusta ei olekkaan että se voi muutaa pahan hyväksi.
Tämän läpikäyminen on rankkaa hommaa, sitä uudestisyntymistä. Jos sitä ei käy läpi, kuolee sisäisesti. Ehkä sen kirjan kirjoittaminen on hyvä keino juuri tämän processin läpikäymiseen. Kirjoita se kirja vaikka vain oman itsesi vuoksi. Imre Kertész sanoi puheessaan saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2002, että hän on aina vain kirjoittanut itselleen ilman ajatustakaan siitä, että kukaan muu ihminen koskaan lukisi hänen kirjoituksiaan. Itse kirjoittelin myös paljon tässä joitakin vuosia sitten ja se auttoi todella.
Toivotan sinulle jaksamisia, muista että et ole yksin, meitä on paljon meitä "meikäläisiä" ;)
Olen itsekin kasvanut kasvanut Jehovantodistaja perheessä, mutta ei ole valittamista. Paljon rakkautta sain perheen ja seurakunnan osalta ja hyvän kasvatuksen. Ja yksi asia mitä arvostan ylikaiken on korkeat moraaliarvot joita tässä maailmassa niin harvoilla on. Ei kaikkien tarvii tykätä kaikesta!
Oliko sinulla paljon sellaisia kokemuksia, että vanhempasi kävivät kantelemassa sinusta lahkon pomoille ?
Entä teitkö sinä samoin vanhemmistasi ?
Eikö lahkossa ole tämmoinen kantelemisvelvollisuus lahkojohdon määrittelemistä rikkeistä, jota eivät rajoita perhesiteetkään.
Lahkossa ei tietenkään ole kielletty rakkautta perheenjäsenten kesken, mutta se on tarkoitettu ehdolliseksi, rakkaus on ansaittava normin, lahkon määrittelemän elämäntavan noudattamisella.
Saa lukea myös kertomuksia isistä, jotka ovat antaneet aika lailla väkivaltaa pakottaakseen tuohon elämäntapaan.
Tunsitko ketään tällaista toveripiiristäsi
>>> Paljon rakkautta sain perheen ja seurakunnan osalta ja hyvän kasvatuksen
No, saat sitten olla iloinen että näin on ollut sinun tapauksessasi. Mutta älä erehdy pitämään itseäsi toisten elämän mittapuuna.
>>> Ja yksi asia mitä arvostan ylikaiken on korkeat moraaliarvot joita tässä maailmassa niin harvoilla on
Voisitko mainita joitakin moraaliarvoja jotka tekisivät jehovantodistajista muita ihmisiä niin paljon paremmiksi?
Itse taas lähdin jehovantodistajien uskonnosta juuri siitä syystä, etten aikuisen ikään tultuani enää voinut hyväksyä heidän moraalikäsityksiään.
Mitä heidän moraalikäsityksiä et enää voinut hyväksyä?
usko sitä onnellisempi voi olla. Entä sitten, kun kuva särkyy?
Tapaan päivittäin ihmisiä, jotka näyttävät onnellisilta, tasapainoisilta ja he eivät varmasti ole Jt. Näen myös usein entisä todistaja ystäviäni, useinmiten heidän ilmeensä ovat totisia ja katse harhailee kengän kärjistä puunlatvoihin.
Moraali arvot ja onnellisuudesta voit puhua omasta elämässäsi, mutta jos puhutaan Jt kokonaisuudessa, niin näkemäni perusteella se ei ole Jt automaatti.
>>> Mitä heidän moraalikäsityksiä et enää voinut hyväksyä?
Jos jt-oppia tarkastelee poliittis-ideologisena rakennelmana, törmää oitis suuriin moraalisiin vaikeuksiin. Kannattaa yleensäkin katsella asioita eri näkökulmilta, sillä keinoin saa kummasti uutta valoa.
Verioppi kertoo paljon vartiotorniseurajärjestön hallintoelmen moraalista:
* Verenluovutus lähimmäisensä hengen pelastamiseksi on rankattu hallitotelimen syntiluettelossa erittäin vakavaksi. Katumaton verenluovuttaja erotetaan.
* Jos tämä edellä luovutettu veri sitten hajotetaan osasiin, on vartiotornin todistajan lupa hyödyntää näitä täysin vapaasti, omantuntonsa mukaan.
Esimerkiksi israelilainen sai myydä/ antaa muukalaiselle itsestään kuolleen eläimen ravinnoksi, vaikka sen syöminen oli häneltä itseltään kielletty. Muukalaista ei sitonut samat rajoitukset kuin Israelilaisia jotka olivat verensyönti kiellon alaisia.
Näin ollen ajattelisin, että samoin jos joku on prosessoinut veren ja eristänyt siitä vaikkapa taudin vastaaineita, onko se sitten verta? Eihän veressä itsessään ole vastaaineita vaan ne sinne kehittyvät. Näin ainakin oletan.
Itsestän kuolleen eläimen israelilaisen oli kaivettava maahan. Näin ollen hän ei pysynyt hyödyntämään mitenkään ruhoa. Oletetaan sitten, että tuo muukalainen keskuudessaan prosessoi ruhon siten, että heitti lihat huiviin ja valmisti nahasta vaikkapa tennarit ja myi ne israelilaiselle. Nythän sitten Israelilainen tallusteli jossain määrin laittomilla jalkineilla. Ainakin häntä täällä siitä moitittaisiin?
>> Näin ollen ajattelisin, että samoin jos joku on prosessoinut veren ja eristänyt siitä vaikkapa taudin vastaaineita, onko se sitten verta? > Eihän veressä itsessään ole vastaaineita vaan ne sinne kehittyvät. Näin ainakin oletan. > Itsestän kuolleen eläimen israelilaisen oli kaivettava maahan. Näin ollen hän ei pysynyt hyödyntämään mitenkään ruhoa.
>>>Josko sinä keksisit vielä jotain verukkeita
Miten ”huolellisesti” pysyttelet erossa verestä ottaessasi maailmallisten veren fraktioita suoniisi? Sanot luonnollisesti, että ethän sinä sellaista tekisi. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, mitä sinä tekisit, vaan mikä on ”totuutena” pitämäsi opin kanta oikeasta ja väärästä tämän asian suhteen.
Luehan nyt vaan ensin se linkki. Tule sitten esittämään jotain uutta.
>>>ottaessasi maailmallisten veren fraktioita suoniisi?
Muistutan, että ensimmäinen kommenttini koski vartiotorniseuran hallintoelimen moraalia. En vaadi, että sen olisi kiellettävä fraktiot, vaan esitin yhden mielettömän ristiriidan sen opetuksessa. Etkö todellakaan näe sitä!
Miksi sallia fraktiot, jos niitä on mahdoton saada vartiotorniseuran normien mukaisesti? Asia on yhtä mieletön, kuin jos Suomen laki tuomitsisi varkaan elinkautiseen, mutta sallisi varastetun tavaran kaupan.
Bulgariassa hallintoelimenne hyväksyy jopa kaiken verensiirron, mutta muualla on näitä rajoituksia. Vaihtelevatko "Raamatun normit" maittain, vai onko kyseessä oikeasti vain järjestön ihmisopit? Vaaka kallistuu raskaasti rysähtäen jälkimmäiseen.
Mitä tällainen pelleily kertoo? Sitä voi vain arvailla.
1. Hallintoelimenne ymmärtää, ettei sen opilla ole perusteita, mutta sillä ei ole enää kanttia myöntää verivelkaansa, vaan se yrittää häivyttää opin pikku hiljaa pois.
2. Hallintoelimenne luulee, että oppi on oikea, mutta seuran taloudelliset intressit houkuttelevat sitä mielistelemään valtiovallalle.
3. Hallintoelimessä on valtakiista, mistä johtuen äänestyspäätökset ovat arvaamattomia ja ristiriitaaisia.
Teidän kannattaisi aloittaa tästä verensiirrosta oma aihe. Minä näin monen lapsen kuolevan kun ei verisyöpä tapauksissakaan saanut verta lapselle antaa. Vanhempien pelossa ei voinut lääkärille lapsi itse sanoa että haluaisi elää. Tähän pitäisi saada muutos. Joten toivon että joku teistä aloitaisi tästä oman keskustelun tällä sivustolla. On hienoa että kommentoite ja otatte kantaa. Kiitos teille. Hyvää syksyä!
Kiitos vaivannäöstäsi. Kuinkahan moni X allekirjoittaa sanomasi. Entä kuinka moni nykyinen Jt tuntee samat asiat kokeneensa, mutta on edelleen Vt seuran vanki.
Miäkin kasvoin 70-luvulla todistajaperheessä ja päälimmäisenä muistoissa on se, että kaikki asiat ajateltiin uskonnon kautta. Kaikista juhlista kieltäydyttiin varmuuden vuoksi, vaikkapa sitten koulun kevätjuhlista. Kevätjuhlista siksi että siellä laulettiin suvivirsi.Yhden kerran muu luokka meni liskonäyttelyyn. Minä en mennyt, koska en tiennyt onko se sopivaa. En ollut muistanut kysyä kotona äidiltä saako jehovantodistajat katsella liskoja.
Kaikki harrastustoiminta esim urheiluseuroissa oli pannassa. Tai ei ihan kaikki. Sain käydä kerran viikossa puoli tuntia suunnistamassa oravapolulla. Puoli tuntia siksi, että samana iltana oli kokous, josta olisin myöhästynyt jos olisin ollut suunnistamassa 1,5 h niin kuin muut lapset tekivät.
Kaiken kieltäminen johti tietenkin aikamoiseen vastareaktioon murrosiässä, joten puheet jt-ihmisten ylivoimaisesta moraalista voidaan unohtaa. Jokainen lapsesta saakka lahkossa kasvanut muistaa hyvin mitä kaikkea omassa porukassa salaa puuhaillaan kun ikää tulee riittävästi.
Ketjun aloittajalle tsemppiä. Aika parantaa ja joku päivä huomaat ettet paljoakaan enää ajattele kokemaasi vääryyttä.
tiedän mistä puhut,olen sen kokenut vierestä!!!Mikä voisi auttaa,kerro,haluaisin pelastaa lapsenlapseni äitinsä hyökkäykseltä ja painostukselta,Auta !mikä neuvoksi?
Koska Jehovan todistajien uskonto on uskonto siinä kuin mikä tahansa muukin. Joten luulenpa ettet voi tehdä mitään. Äidillä on aina oikeus opettaa lapsillensa omaa uskontoaan.
Kiitos ketjun aloittaneelle. Kirjoita vain se kirja!! Se olisi varmasti hyvä. Saattaisi jopa myydä hyvin. Meitä on paljon lapsuutensa kärsineitä nyt aikuisia entisiä jt-opissa olleita. Jokainen sana mitä kirjoitit oli aivan totta, ihan kuin omasta lapsuudestani. Kiellettyjen lista oli pitkä, mutta sallittujen lyhyt.
Ensinnäkin. Jokaiselle kiitos kirjeestä. Sinulle joka sivusta seuraat voin vain sanoa, että yritä saada .. riippuen iästä? Esim. kouluterveydenhoitajan luokse hänet. Mene mukaan. Yrittäkää kysyä. Mitä hän itse ajattelee? Jos hänellä eri näkemys uskosta? Voi kaksitoistavuotias jo mennä lastensuojeluvalvojan luoksehakemaan apua. Harva kyllä uskaltaa lapsista kertoa oikeita ajatuksiaan vanhempien pelossa. Kuitenkin mahdollisuus kannattaa tarjota. Kuitenkin jos hän itse uskoo Jt opetukseen on asia kunnossa. Sekin voi olla mahdollista? Tässä asiassa siksi häntä täytyisi aikuisen läsnäollessa puhutella niin ettei vanhemmat ole paikalla ja hänen täytyisi luottaa ettette kerro asioista hänen vanhemmilleen. JT uskossa on paljon henkistä väkivaltaa. On kyllä muissakin uskontokunnnissa. Olen menossa sairaalaan hoitoon fyysisten vikojen vuoksi joten en pysty vastaamaan teille kaikille. Kirjan kirjoittamista harkitsen vakavasti. Juuri itseni vuoksi. Kunhan tästä kuntoudun. Äidinkieleni on kuitenkin huono joten tulen tarvitsemaan siinä apua. Sitäkin varmaan saa kun kysyy. Kiitos teille kaikille. Rakkainpani menetin. Hän teki itsemurhan. Ei kestänyt uskonnon ennustuksia ja romahti 19 vuotiaana. Minä olin tuolloin 16v. Olen antanut kuitenkin anteeksi. Sillä katkeruus, koston halu ja viha ei auta elämässä. Minustakin tuli "hurja nuori", mutta se on tarina erikseen. Hyvää syksyä.