Ensimmäisen enkelin sanoma
Ilmestyskirjan 14.luvussa esitetty ennustus ensimmäisen enkelin sanomasta täyttyi adventtiliikkeessä vuosina 1840-1844. Sekä Euroopassa että Amerikassa oli uskon ja rukouksen miehiä, joita syvästi liikutti, kun heidän huomionsa kiintyi näihin ennustuksiin, ja innoitettua historiaa tarkastaessaan he löysivät vakuuttavia todistuksia siitä, että kaiken loppu oli lähellä. Jumalan Hengen kehoituksesta he varoittivat maailmaa. Kauas ja laajalle levisi iankaikkisen evankeliumin sanoma: ”Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,” Ilm.14:7.
William Miller ja hänen ystävänsä julistivat sanomaa Amerikassa leviten myös kaukaisiin maihin. Jumalan Henki kosketti hänen sydäntään ja hän tutki innokkaasti Raamatun profetioita. Hänen ymmärryksensä avautui ja monet pimeyden peitossa olleet ennustukset tuotiin Jumalan kansan eteen. Totuuden ketju rakentui rengas renkaalta. kunnes Jumalan Sana näytti ihmeellisen ihanalta. Hän ymmärsi että toinen raamatunkohta selitti toista ja kun jokin kohta pysyi suljettuna h änen ymmärrykseltään, hän löysi jostakin toisesta raamatunkohdasta sille selityksen. On huomattava että siihen aikaan raamatuntuntemus ei ollut samaa tasoa kuin nyt, vaan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Olihan Raamattua tutkittu vasta vajaat 50 vuotta.
Hän huomasi että maan asukkaat elivät autuaan tietämättöminä maailmanhistorian lopputapahtumista. Hän tarkkasi kirkkokuntia ja huomasi ne turmeltuneiksi. Ne olivat kiintyneet maailmaan ja tavoittelivat maallista kunniaa. Hän näki kaikkialla ulkokultaisuutta, pimeyttä ja hengellistä kuolemaa. Jumala kehotti häntä jättämään maanviljelyksensä ja alkamaan julistustyöhön. Nöyrin mielin hän julisti Jeesuksen pikaista paluuta ja monet liittyivät hänen joukkoonsa. Saatana vastusti armottomasti adventtijulistusta mutta työ eteni Jumalan voimassa.
Raamatun yksinkertainen, selvä todistus, jonka Pyhän Hengen voima painoi ihmisten sydämeen, oli niin vakuuttava, että vain harvat kykenivät sen täysin torjumaan. Nimikristityt heräsivät horroksestaan. Monet etsivät Herraa katuen ja nöyrtyen. Maallisten sijasta huomio kiinnittyi taivaallisiin. Jumalan Henki lepäsi heidän yllään ja pehmennein ja alistunein sydämin he yhtyivät ilolla kaiuttamaan huutoa: ” Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,” Ilm.14:7.
Kaikista kansanluokista kerääntyi ihmisiä adventistien kokouksiin. Rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset halusivat eri syistä itse kuulla oppia Kristuksen toisesta tulemuksesta. Jumalan Henki vaikutti kuulijoiden yllä. Ihmiset menivät kotiinsa ylistys huulillaan, ja iloiset laulut kantautuivat hiljaiseen yöilmaan. Ei kukaan, joka oli läsnä noissa kokouksissa, voi koskaan unohtaa noita mitä syvintä hartautta uhkuvia kohtauksia.
Vastustus yltyi ja kuultiin huutoja ”Ei kukaan tiedä päivää eikä hetkeä”. Monet sulkivat korvansa profeetallisen aikajakson päättymiselle ja niille merkeille, joiden Kristus itse oli edeltäpäin sanonut olevan Hänen tulonsa merkkejä. Monet ilmoittivat hyväksyvänsä julistuksen Kristuksen paluusta mutta ei määräajasta. He olivat niitä uskottomia palvelijoita joiden elämä ei kestänyt Jumalan sydäntä tutkivaa tarkastelua ja heitä pelotti kohdata Herraansa.
Jumalan sanaa alettiin käyttämään väärin ja pahat palvelijat huusivat ”rauha, rauha, ei mitään hätää, vaikka Jumala ei ollut puhunut mitään rauhasta. Mutta nöyrimmät ja uskollisimmat ottivat sanoman vastaan. Ne jotka tutkivat Raamattu , näkivät vallalla olevat käsitykset epäraamatullisiksi ja missä tahansa pappien vääristely-yritykset eivät olleet onnistuneet pettämään kansaa, missä tahansa ihmiset halusivat itse tutkia Jumalan Sanaa, ei tarvinnut muuta kuin verrata adventtioppia Raamattuun, se jo todisti sitovasti tuon opin jumalallisen arvovallan.
Jumala päätti koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki heiltä erehdyksen profeetallisen ajanjakson laskennassa. Adventistit eivät havainneet erehdystä, eivätkä sitä havainneet heidän oppineimmat vastustajansakaan. He tunnustivat ajanlaskennan oikeaksi mutta väittivät sen liittyvän koko maailman kääntymiseen, eikä Kristuksen takaisintuloon.
Odotettu aika meni ohi, eikä Kristus ilmestynyt vapauttamaan kansaansa. Ne, jotka olivat sitä odottaneet, kokivat katkeran pettymyksen. Herra oli kuitenkin toteuttanut tarkoituksensa: Hän oli koetellut niiden sydäntä, jotka tunnustivat odottavansa Hänen ilmestymistään. heidän joukossaan oli monia jotka olivat siellä pelosta. Kun odotettu tapahtuma jäi tapahtumatta, he selittivät etteivät olleet ollenkaan pettyneitä: he eivät olleet koskaan uskonetkaan, että Kristus olisi tullut! He olivat ensimmäisenä pilkkaamassa todellisten uskovaisten surua.
Jeesus ja koko taivaallinen joukko katseli rakkaudella ja myötätunnolla noita koeteltuja ja uskollisia, vaikkakin pettyneitä uskovia. Jos olisi voitu kohottaa sitä verhoa joka erottaa näkyväisen maailman näkymättömästä, olisi nähty enkelien lähestyvän näitä uskollisia sieluja ja suojaavan heitä Saatanan nuolilta.
Ilmestyskirjan 14.luvussa esitetty ennustus ensimmäisen enkelin sanomasta täyttyi adventtiliikkeessä vuosina 1840-1844. Sekä Euroopassa että Amerikassa oli uskon ja rukouksen miehiä, joita syvästi liikutti, kun heidän huomionsa kiintyi näihin ennustuksiin, ja innoitettua historiaa tarkastaessaan he löysivät vakuuttavia todistuksia siitä, että kaiken loppu oli lähellä. Jumalan Hengen kehoituksesta he varoittivat maailmaa. Kauas ja laajalle levisi iankaikkisen evankeliumin sanoma: ”Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,” Ilm.14:7.
William Miller ja hänen ystävänsä julistivat sanomaa Amerikassa leviten myös kaukaisiin maihin. Jumalan Henki kosketti hänen sydäntään ja hän tutki innokkaasti Raamatun profetioita. Hänen ymmärryksensä avautui ja monet pimeyden peitossa olleet ennustukset tuotiin Jumalan kansan eteen. Totuuden ketju rakentui rengas renkaalta. kunnes Jumalan Sana näytti ihmeellisen ihanalta. Hän ymmärsi että toinen raamatunkohta selitti toista ja kun jokin kohta pysyi suljettuna h änen ymmärrykseltään, hän löysi jostakin toisesta raamatunkohdasta sille selityksen. On huomattava että siihen aikaan raamatuntuntemus ei ollut samaa tasoa kuin nyt, vaan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Olihan Raamattua tutkittu vasta vajaat 50 vuotta.
Hän huomasi että maan asukkaat elivät autuaan tietämättöminä maailmanhistorian lopputapahtumista. Hän tarkkasi kirkkokuntia ja huomasi ne turmeltuneiksi. Ne olivat kiintyneet maailmaan ja tavoittelivat maallista kunniaa. Hän näki kaikkialla ulkokultaisuutta, pimeyttä ja hengellistä kuolemaa. Jumala kehotti häntä jättämään maanviljelyksensä ja alkamaan julistustyöhön. Nöyrin mielin hän julisti Jeesuksen pikaista paluuta ja monet liittyivät hänen joukkoonsa. Saatana vastusti armottomasti adventtijulistusta mutta työ eteni Jumalan voimassa.
Raamatun yksinkertainen, selvä todistus, jonka Pyhän Hengen voima painoi ihmisten sydämeen, oli niin vakuuttava, että vain harvat kykenivät sen täysin torjumaan. Nimikristityt heräsivät horroksestaan. Monet etsivät Herraa katuen ja nöyrtyen. Maallisten sijasta huomio kiinnittyi taivaallisiin. Jumalan Henki lepäsi heidän yllään ja pehmennein ja alistunein sydämin he yhtyivät ilolla kaiuttamaan huutoa: ” Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,” Ilm.14:7.
Kaikista kansanluokista kerääntyi ihmisiä adventistien kokouksiin. Rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset halusivat eri syistä itse kuulla oppia Kristuksen toisesta tulemuksesta. Jumalan Henki vaikutti kuulijoiden yllä. Ihmiset menivät kotiinsa ylistys huulillaan, ja iloiset laulut kantautuivat hiljaiseen yöilmaan. Ei kukaan, joka oli läsnä noissa kokouksissa, voi koskaan unohtaa noita mitä syvintä hartautta uhkuvia kohtauksia.
Vastustus yltyi ja kuultiin huutoja ”Ei kukaan tiedä päivää eikä hetkeä”. Monet sulkivat korvansa profeetallisen aikajakson päättymiselle ja niille merkeille, joiden Kristus itse oli edeltäpäin sanonut olevan Hänen tulonsa merkkejä. Monet ilmoittivat hyväksyvänsä julistuksen Kristuksen paluusta mutta ei määräajasta. He olivat niitä uskottomia palvelijoita joiden elämä ei kestänyt Jumalan sydäntä tutkivaa tarkastelua ja heitä pelotti kohdata Herraansa.
Jumalan sanaa alettiin käyttämään väärin ja pahat palvelijat huusivat ”rauha, rauha, ei mitään hätää, vaikka Jumala ei ollut puhunut mitään rauhasta. Mutta nöyrimmät ja uskollisimmat ottivat sanoman vastaan. Ne jotka tutkivat Raamattu , näkivät vallalla olevat käsitykset epäraamatullisiksi ja missä tahansa pappien vääristely-yritykset eivät olleet onnistuneet pettämään kansaa, missä tahansa ihmiset halusivat itse tutkia Jumalan Sanaa, ei tarvinnut muuta kuin verrata adventtioppia Raamattuun, se jo todisti sitovasti tuon opin jumalallisen arvovallan.
Jumala päätti koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki heiltä erehdyksen profeetallisen ajanjakson laskennassa. Adventistit eivät havainneet erehdystä, eivätkä sitä havainneet heidän oppineimmat vastustajansakaan. He tunnustivat ajanlaskennan oikeaksi mutta väittivät sen liittyvän koko maailman kääntymiseen, eikä Kristuksen takaisintuloon.
Odotettu aika meni ohi, eikä Kristus ilmestynyt vapauttamaan kansaansa. Ne, jotka olivat sitä odottaneet, kokivat katkeran pettymyksen. Herra oli kuitenkin toteuttanut tarkoituksensa: Hän oli koetellut niiden sydäntä, jotka tunnustivat odottavansa Hänen ilmestymistään. heidän joukossaan oli monia jotka olivat siellä pelosta. Kun odotettu tapahtuma jäi tapahtumatta, he selittivät etteivät olleet ollenkaan pettyneitä: he eivät olleet koskaan uskonetkaan, että Kristus olisi tullut! He olivat ensimmäisenä pilkkaamassa todellisten uskovaisten surua.
Jeesus ja koko taivaallinen joukko katseli rakkaudella ja myötätunnolla noita koeteltuja ja uskollisia, vaikkakin pettyneitä uskovia. Jos olisi voitu kohottaa sitä verhoa joka erottaa näkyväisen maailman näkymättömästä, olisi nähty enkelien lähestyvän näitä uskollisia sieluja ja suojaavan heitä Saatanan nuolilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.