Huuhaan palstan kirkko 18.05.2003
Ahtaan portin takaa avautuu uusi maailma.
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Matt 7:13-14.
Yksi heränneitten isistä, sanoo: "Elämän tielle ei päästä muualta kuin ahtaasta portista, eikä tämä ole minkään suunnan lempioppi, se on Jumalan sanan muuttumaton totuus". Tai: "Kaksi suuntaa vain voi olla olemassa: toinen johtaa Jumalaan, toinen poispäin hänestä"
Yksinkertaisen tosiahan nämä toteamukset ovat. Kuitenkin se, miten tätä muuttumatonta totuutta kulloinkin painotetaan, siinä tulee eri liikkeiden lempipainotukset esille selvästi.
Joskus painotetaan sanaa "ahdas", "kapea" ja "harvat" niin voimallisesti, että kuulijalle jää tunto, että elämään ei yksinkertaisesti ole tietä lainkaan tai että siitä sisälle selviäminen on täysin mahdotonta tai kuin onnenkauppaa. Tien ahtautta saarnataan niin voimallisesti, että se tuntuu menevän tukkoon. Silloinhan tehdään karhunpalvelus evankeliumille.
Portin ahtaus ja tien kapeus tulkitaan joskus myös siten, että jää tunto, että vain julistajan oma hengellinen käsitys on se kaita tie, muut ovat menossa kadotukseen. Silloin ollaankin jo harhassa.
Olipa portti miten ahdas tahansa tai tie miten kapea hyvänsä, niin on se sentään auki! Ei niitä ole evankeliumimme mukaan suljettu!
Ahtaus ja kapeus kyllä kuuluvat elämän todellisuuteen. Elämä on jopa niiden kautta löydettävissä.
Ajatelkaamme luonnollista syntymää. Äitimme on synnyttänyt meidät. Olemme tulleet tähän elämään syntymisen ahtaan portin kautta. Kaikki tulevat. Saattaa olla, että lähdemmekin täältä ahtaasta portista, sellaisesta, miksi kuolema kuvataan. Jokainen uusi ahdas portti on toisaalta pelottava, toisaalta mielenkiintoa ja uteliaisuutta herättävä.
Kuoleman ahdasta porttia pelätään. Joidenkin seurakuntalaisten tuntuu olevan niin vaikeaa hyväksyä tätä ahtautta, että he mieluummin askaroivat lopunajallisten ylöstempaamisajatusten parissa. Ei tarvitsisi kuolla, kun Jeesus tulee hakemaan yläilmoihin. Niin tietysti saattaa käydä, kun se aika koittaa, mutta pääsääntöisesti siitä meidän on lähdettävä, että ihmisen pitää kuolla. Joitakuita kiehtoo jälleensyntymisen kierto. Kuoleman portin ahtaus levenee, lavenee, kun on toive uudesta maanpäällisestä elämästä.
Jokaisen portin takaa avautuu uusi maailma, mutta samalla portin läpi kuljettaessa ollaan tuskallisessa tapahtumassa, kapeassa tunnelissa, synnytään ja synnytetään kivulla.
Portti on ahdas ja tie kaita, koska se on uuden syntymisen ja parannuksen tie. Mutta muistakaamme: se tie on kuitenkin auki ja portti on avoinna!
No entä "harvat" ja "monet"? Harvat löytävät elämän. Monet menevät avarasta portista ja leveää valtatietä kadotukseen. Siitä lienemme yhtä mieltä, että sekin portti on avoinna kaikille.
Jo pienoisevankeliumissa Jeesus sanoo: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille". Mutta silti "harvat". Viestineekö tämä siitä todellisuudesta, että vaikka kristinusko on maailmanlaaja ja kaikkia syleilevä, silti siitä ei koskaan tule massojen liike. Usko ei ole joka miehen.
Olemme tänään tässä tajuamassa, että uusi elämä edellyttää aina syntymistä ja synnyttämistä. Siinä on sen ahtaus ja kapeus, kipu. Se vie kuitenkin uuteen. Ja se portti on joka tapauksessa auki.
Kun tänään pysähdymme tässä Herramme eteen ja tulevan elämämme eteen, niin rohkaistumme sillä tietoisuudella, että hän on itse sanonut olevansa portti. "Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu" Joh 10:9. Olkoon hän meidän ahdas porttimme!
Hän on myös sanonut olevansa tie. "Minä olen tie, totuus ja elämä" Joh 14. Hän on meidän kaita tiemme! Niin valmista kaikki on.
Huuhaan palstan Pappi.
Ahtaan portin takaa avautuu uusi maailma.
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Matt 7:13-14.
Yksi heränneitten isistä, sanoo: "Elämän tielle ei päästä muualta kuin ahtaasta portista, eikä tämä ole minkään suunnan lempioppi, se on Jumalan sanan muuttumaton totuus". Tai: "Kaksi suuntaa vain voi olla olemassa: toinen johtaa Jumalaan, toinen poispäin hänestä"
Yksinkertaisen tosiahan nämä toteamukset ovat. Kuitenkin se, miten tätä muuttumatonta totuutta kulloinkin painotetaan, siinä tulee eri liikkeiden lempipainotukset esille selvästi.
Joskus painotetaan sanaa "ahdas", "kapea" ja "harvat" niin voimallisesti, että kuulijalle jää tunto, että elämään ei yksinkertaisesti ole tietä lainkaan tai että siitä sisälle selviäminen on täysin mahdotonta tai kuin onnenkauppaa. Tien ahtautta saarnataan niin voimallisesti, että se tuntuu menevän tukkoon. Silloinhan tehdään karhunpalvelus evankeliumille.
Portin ahtaus ja tien kapeus tulkitaan joskus myös siten, että jää tunto, että vain julistajan oma hengellinen käsitys on se kaita tie, muut ovat menossa kadotukseen. Silloin ollaankin jo harhassa.
Olipa portti miten ahdas tahansa tai tie miten kapea hyvänsä, niin on se sentään auki! Ei niitä ole evankeliumimme mukaan suljettu!
Ahtaus ja kapeus kyllä kuuluvat elämän todellisuuteen. Elämä on jopa niiden kautta löydettävissä.
Ajatelkaamme luonnollista syntymää. Äitimme on synnyttänyt meidät. Olemme tulleet tähän elämään syntymisen ahtaan portin kautta. Kaikki tulevat. Saattaa olla, että lähdemmekin täältä ahtaasta portista, sellaisesta, miksi kuolema kuvataan. Jokainen uusi ahdas portti on toisaalta pelottava, toisaalta mielenkiintoa ja uteliaisuutta herättävä.
Kuoleman ahdasta porttia pelätään. Joidenkin seurakuntalaisten tuntuu olevan niin vaikeaa hyväksyä tätä ahtautta, että he mieluummin askaroivat lopunajallisten ylöstempaamisajatusten parissa. Ei tarvitsisi kuolla, kun Jeesus tulee hakemaan yläilmoihin. Niin tietysti saattaa käydä, kun se aika koittaa, mutta pääsääntöisesti siitä meidän on lähdettävä, että ihmisen pitää kuolla. Joitakuita kiehtoo jälleensyntymisen kierto. Kuoleman portin ahtaus levenee, lavenee, kun on toive uudesta maanpäällisestä elämästä.
Jokaisen portin takaa avautuu uusi maailma, mutta samalla portin läpi kuljettaessa ollaan tuskallisessa tapahtumassa, kapeassa tunnelissa, synnytään ja synnytetään kivulla.
Portti on ahdas ja tie kaita, koska se on uuden syntymisen ja parannuksen tie. Mutta muistakaamme: se tie on kuitenkin auki ja portti on avoinna!
No entä "harvat" ja "monet"? Harvat löytävät elämän. Monet menevät avarasta portista ja leveää valtatietä kadotukseen. Siitä lienemme yhtä mieltä, että sekin portti on avoinna kaikille.
Jo pienoisevankeliumissa Jeesus sanoo: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille". Mutta silti "harvat". Viestineekö tämä siitä todellisuudesta, että vaikka kristinusko on maailmanlaaja ja kaikkia syleilevä, silti siitä ei koskaan tule massojen liike. Usko ei ole joka miehen.
Olemme tänään tässä tajuamassa, että uusi elämä edellyttää aina syntymistä ja synnyttämistä. Siinä on sen ahtaus ja kapeus, kipu. Se vie kuitenkin uuteen. Ja se portti on joka tapauksessa auki.
Kun tänään pysähdymme tässä Herramme eteen ja tulevan elämämme eteen, niin rohkaistumme sillä tietoisuudella, että hän on itse sanonut olevansa portti. "Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu" Joh 10:9. Olkoon hän meidän ahdas porttimme!
Hän on myös sanonut olevansa tie. "Minä olen tie, totuus ja elämä" Joh 14. Hän on meidän kaita tiemme! Niin valmista kaikki on.
Huuhaan palstan Pappi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta eikö pappi voisi myös saarnata, vaikka synnistä ja pahuudesta, miksi maailmassa on pahuutta ja miksi joku haluaa pahaa toiselle.
Olet taas pistänyt parastasi saarnaan. Hyvä juttu.
Ethän ole viime aikoina langennut syntiin ja ottanut kosanderihuikkoja? ;)
ja paljon itse asiaa olit saarnapuheseesi saanut ujutettua.
Voisin laajentaa ajatusta; useisiin eri uskontoihin. Jonkinlaisena "massana" olemme, koska yksin tunnustettavaa uskontoa ei ole, vaan AINA siihen tulee liittymään joku toinen, jopa kolmaskin;)
saarnaamassa. Tämä oli oikea saarna.
Paljon papermpi kuin radiojumalanpalvelus, joka sai vain karvat pystyyn.