Eräs uskovainen väitti että usko ja uskonto eivät ole synonyymeja ja joskus olen kuullut myös väitteen että uskoa voi ilman kuulumista uskontoon.
Selitystä kukaan ei ole moisiin väitteisiin koskaan antanut. Eivätkä ne oikein minun kaaliini mahdu, joten olisi iloinen jos joku muu osaisi asiaa hieman valaista.
Ja jos voisin vielä pyytää; niin pidetään Saunatonttu ulkona tästä keskustelusta.
Selitystä kukaan ei ole moisiin väitteisiin koskaan antanut. Eivätkä ne oikein minun kaaliini mahdu, joten olisi iloinen jos joku muu osaisi asiaa hieman valaista.
Ja jos voisin vielä pyytää; niin pidetään Saunatonttu ulkona tästä keskustelusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmm. Usein epäselvien selitysten takana näyttää olevan tällainen ero:
Uskonto on kaikki se nykymoraalin kannalta arveluttava, mitä uskonnolliseen käyttäytymiseen sisältyy.
Usko taas on kaikki nykymoraalin kannalta hyvä/neutraali, mitä uskonnolliseen käyttäytymiseen sisältyy.
Mitä maallistuneempi/nykyaikaisempi/maltillisempi uskova, sitä enemmän hän korostaa "henkilökohtaista" uskoa, jolloin uskonnon perusdogmeista suurimman osan voi kaikessa hiljaisuudessa jättää huomiotta tai etäisen symbolisesti tulkittaviksi.
Uskonto on kasa määreitä, joilla määritellään uskon kohde. Uskonto on tietyllä tavalla uskovia yhdistävä tekijä.
Tarkempikin määritelmä on olemassa, etsi vaikka wikipediasta jos kiinnostaa. :)
Usko on mielenkiintoisempi asia. Uskonko esimerkiksi minä Jeesukseen? Kyllä, uskon että hän oli olemassa (erittäin todennäköisesti tuon niminen ihminen on ollut olemassa). Kyllä, uskon että hänet ristiinnaulittiin suurin piirtein raamatun kuvaamaan aikaan (varsin mahdollista). Kyllä, uskon hänen olleen hyvä ihminen ja viisas opettaja (ei tosin välttämättä sama ihminen enää, nyt puhutaan meta-jeesuksesta, useamman opettajan symbioosista). Ei, en usko hänen olleen jumalan poika (paitsi melkein, hyvin erikoisessa merkityksessä, jossa me kaikki olemme persoonattoman "jumalan" lapsia - maailmankaikkeuden, järkemme, miten vaan).
Minulle usko on jotain jota täytyy olla olemassa jotta voimme toimia maailmassa. Uskon, että kuolen jos hyppään ulos tuosta (8. kerroksen) ikkunasta. Uskon, että lounaalta tuomani jälkiruokatorttu on vähintään siedettävän makuinen, jne. Usko ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa totuuden kanssa. Jos torttu osoittautuu ällömakeaksi ja lisäksi maistuu vielä anjovikselta, en usko enää sen olevan siedettävän makuinen (anjovis sinänsä on ok, ällömakea anjovis tuskin). :)
Uskonto on oppirakennelma. Usko on henkilökohtainen tila. Uskonnollisuus on ulkoista, usko sisäistä.
"Uskonto on oppirakennelma. Usko on henkilökohtainen tila."
Myös monet poliittiset, filosofiset ja taloudelliset ajatusmallit ovat oppirakennelmia. Henkilökohtaisena tilana usko taas kuuluu kaikille: uskon, että tänään on hyvä päivä, uskon, että voitan huomisen juoksukilpailun yms.
Uskonnollinen usko taas tekee henk.koht. uskomuksista muita arvokkaampia. Omaksumalla uskonnon ajatusmalleja "uskovaksi" itseään kutsuva henkilö toivoo voivansa liittää mielensä tavoiteltavaan yli-inhimilliseen järjestykseen.
Meneepä kikkailuksi...
Uskonto voi olla sellainenkin, mihin ei kuulu uskonnollista USKOA = sokeaa luottamusta johonkin mihin vaan. Uskonto voi olla ihan ateistinen, sellainen jonka ainoa uskonnollinen ulottuvuus on tunne. Ihmisen pään sisäinen kokemus jota ei edes yritetä selittää minkään yliluonnollisen aiheuttamaksi.
Uskonnollinen *usko* sen sijaan on vaarallinen sairaus. Uskoa ei VOI olla ilman uskontoa, vaikka uskonto voi olla ilman uskoa.
Äläkä pilkkaa pyhää Saunatonttua tai tulen Saunatontun Todistajat-seurakuntani kanssa jyräämään talosi maan tasalle ja langettamaan kirouksen seitsemänteen polveen!
Miten olisi jos puhuttaisiin vain uskonnollisesta uskosta(Jeesus on Jumala), eikä luuloista(huomenna sataa) tai tietämyksistä(tuli polttaa).
Ja sitten lähdettäisiin selvittämään uskonnollisen uskon ja uskontojen eroa.
"Jeesus on jumala"
ei ole. Jumala = Jumala (raamatussa sanotaan näin)
Jeesus = taivaasta pois heitetty paholainen joka tuli ihmisille väittämään olevansa jumala. kertoohan csen raamattukin ja jos yhtään syvällisemmin asiaa tarkastelee niin näin se on. perkele on ovela :D
itse en usko kumpaankaan höpöhöpöön mutta näin se kyllä menee tuon oppaan mukaan.
Jeesukseen uskovista saa sellaisen vaikutelman että he eivät halua kuulla kyseessä olevan uskonnon sen vuoksi että täten Jeesus-uskonto oli VAIN yksi monista uskonnoista. Yhtä vähän tai paljon merkittävä kuin joku muu uskonto kuten esim. hinduismi tai juutalaisuus tai mitä näitä onkaan.
Hindulaisuutta tunteva sanoisi ettei hindulaisuus ole uskonto, koska kyse on vain summittaisesta joukkonimikkeestä useille eri uskomuksille mitä Intiasta löytyy. Buddhalaisuus ei jonkun mielestä ole uskonto koska buddhalaisuudessa ei uskota jumaluuteen (ja tähän varmaan taas joku on eri mieltä...) Taitaa islamin parissa olla ainoat ihmiset kun tunnustavat että uskontohan tämä, mutta heti perään tehdä selväksi että kyseessä on ainoa oikea uskonto ja muut ovat vääräuskoisia.
Kukaan joka mihinkään uskoo ei halua kuulla että hänellä on uskonto ja se on vain yksi monien uskontojen joukossa. Jeesus-uskovainen sanoisi että ihmiset ovat luoneet uskonnot, mutta Jumala on luonut ainoan oikean elävän uskon itseensä Jeesus-Poikanaan. Just just...
Meni sitten nimet ja nimikkeet sekaisin. ;(
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/uskfil/at eismi.html
"Tämä johtuu kielemme valitettavasta piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus (faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä"
Linkki ei täysin liity aiheeseen mutta osa tekstiä on mielenkiintoista pohditaa juuri suomenkielen sanoista usko ja uskonto eroista.
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/uskfil/ateismi.html
jokohan tuo toimisi?
ovat eri asia. Sen kertoo jo sanojen merkityssisältö.
Miksi turhaan väittää vastaan? Ketä se oikein palvelee?