JUNALIJIAN PILLI ILMOO JO VIILSI

KUULLEPPAS SIELLÄ SIE RAHASTAJA JUSSI, ANNAPAS MUMMOLLE PUSSI....

TERVEHYKSET VIE!

MyKey kirjoitti:

TERVEHYKSET VIE!

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on. Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin. Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.

Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma, matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy, missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Pikku-Pete, Iso-Pat, gagngstereita molemmat, kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.

"Kädet ylös, gentlemen", huutaa käskyn terävän, Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee, kuula sille joka temppuilee".

Vatustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein. Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot, matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.

Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää. Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin mut naiset viedään pois, lempimättä ei nyt olla vois".

Jylisevä nauru soi, Iso-Pat kun aprikoi kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okei, niin me tehdäänkin, saamme kelpo haaremin. Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa."

Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores, meille tehkää mitä vain mut naiset säästäkää, muuten teistä kehno muisto jää".

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus. Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.

Silmät vihaa leiskuen, tasajalkaa hyppien, hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Ja mitäs se herra täällä suutaan soittelee ja hääräilee? Me tehdään niinkuin rosvot määräilee. Huhheijaa, tehdään niinkuin rosvot määräilee, huhheijaa, tehdään niinkuin rosvot määräilee".

Ikäneito hypähtää Patin kaulaan, siihen jää, vaikka iso rosvo koitaa häätää häntä pois. Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä, eikä Patin vastustelu estää niitä vois.

Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I Love You". Matkustajat tuijottavat silmät selällään, kuinka kaikki oikein päättyykään?

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat tulisia ovat, niissä hehkuu lemmen lies. Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisis, ja on neljä lastakin, en ole paha mies".

"Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa!" Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa. Junanvaunun ovesta hän säntää pakoon, jees, muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee. Vapauden takaisin Iso-Pat sai tietenkin, vuorostansa apua nyt Pete huutelee.

Ja vannoo että myöskin hän naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän. Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan kun ei pysty Pete leuhkimaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta pillastuu, Peten leukaan täräyttää suoran oikean. Unten mailla otsa hies, siinä uinuu pikkumies, Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan.

Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudeleen vanhanpiian nyrkki puhuu. Vaikka tuhanteen tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Pat siitä virkoais.

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on, rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien. Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien.

Vaara ohi, rauha maas, iloinen on laulu taas. Yksi vain on synkkänä, no kuka arvatkaas? Vanhapiika yhdy ei nyt riemuun joukon muun: "Onni taas on mennyt ohi suun. Huhheijaa, onni taas on mennyt ohi suun. Huhheijaa, onni taas on mennyt ohi suun".

kiitää; kirjoitti:

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on. Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin. Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.

Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma, matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy, missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Pikku-Pete, Iso-Pat, gagngstereita molemmat, kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.

"Kädet ylös, gentlemen", huutaa käskyn terävän, Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee, kuula sille joka temppuilee".

Vatustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein. Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot, matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.

Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää. Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin mut naiset viedään pois, lempimättä ei nyt olla vois".

Jylisevä nauru soi, Iso-Pat kun aprikoi kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okei, niin me tehdäänkin, saamme kelpo haaremin. Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa."

Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores, meille tehkää mitä vain mut naiset säästäkää, muuten teistä kehno muisto jää".

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus. Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.

Silmät vihaa leiskuen, tasajalkaa hyppien, hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Ja mitäs se herra täällä suutaan soittelee ja hääräilee? Me tehdään niinkuin rosvot määräilee. Huhheijaa, tehdään niinkuin rosvot määräilee, huhheijaa, tehdään niinkuin rosvot määräilee".

Ikäneito hypähtää Patin kaulaan, siihen jää, vaikka iso rosvo koitaa häätää häntä pois. Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä, eikä Patin vastustelu estää niitä vois.

Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I Love You". Matkustajat tuijottavat silmät selällään, kuinka kaikki oikein päättyykään?

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat tulisia ovat, niissä hehkuu lemmen lies. Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisis, ja on neljä lastakin, en ole paha mies".

"Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa!" Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa. Junanvaunun ovesta hän säntää pakoon, jees, muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee. Vapauden takaisin Iso-Pat sai tietenkin, vuorostansa apua nyt Pete huutelee.

Ja vannoo että myöskin hän naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän. Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan kun ei pysty Pete leuhkimaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta pillastuu, Peten leukaan täräyttää suoran oikean. Unten mailla otsa hies, siinä uinuu pikkumies, Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan.

Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudeleen vanhanpiian nyrkki puhuu. Vaikka tuhanteen tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Pat siitä virkoais.

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on, rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien. Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien.

Vaara ohi, rauha maas, iloinen on laulu taas. Yksi vain on synkkänä, no kuka arvatkaas? Vanhapiika yhdy ei nyt riemuun joukon muun: "Onni taas on mennyt ohi suun. Huhheijaa, onni taas on mennyt ohi suun. Huhheijaa, onni taas on mennyt ohi suun".

Poikani sitä lauloi pienenä bussimakoilla (ääni oli suuri). Mutta enhän minä
muistanut kaikkia sanoja, niin että laulu onneksi oli meillä aika lyhyt.

padme_amidala kirjoitti:

Poikani sitä lauloi pienenä bussimakoilla (ääni oli suuri). Mutta enhän minä
muistanut kaikkia sanoja, niin että laulu onneksi oli meillä aika lyhyt.

http://www.videot.fi/pikajuna/meksikon/
pikajuna meksikon - Videot