Tässä alla kaksi lukijan palautetta Helsingin sanomiin. Juuri äskettäin
kuulin, että tiedotusvälineissä arvioidaan yhden lehteen lähetetyn palautteen
edustavan noin 1000 ihmistä. Tämä kannattaa pitää mielessä - yhdelle palautteelle
annetaan paljon suurempi painoarvo kuin vain yhden ihmisen mielipiteelle.
***
Lukijan palaute:
On olemassa runsaasti aineistoa siitä, etteivät palestiinalaiset pyri
rauhaan vaan koko Israelin tuhoamiseen ja ovat valmiit ylpeinä
lähettämään lapsensa kuolemaan sen saavuttamiseksi. Kuinka kauan on
mahdollista tehdä uhreista syyllisiä siihen, että joku haluaa tappaa heidät?
Kannatatteko myös suomalaisten mailla siirtokuntia pitävien
tuomitsemista? Ero tosin on siinä, ettei Palestiina-nimistä maata ole
koskaan ollutkaan ja Israel on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt
rauhalliseen yhteiseloon arabien kanssa.
Mistä mahtanee johtua, että Israelin siirtokunnissa viljellään maata,
rakennetaan taloja ja kasvatetaan lapsia elämään, kun sen sijaan
palestiinalaisten jälkeläisetkin kolmannessa ja neljännessä polvessa
luokitellaan pakolaisiksi ja pidetään leireillä, joilla heitä opetetaan
vihaamaan ja tappamaan?
Juutalaisilla on satojen ja tuhansien vuosien historia, joka liittää
heidät isiensä maahan, ja myös satojen vuosien historia vainottuina
diasporan aikana. Me suomalaiset olimme valmiit puolustamaan omaa
muutaman kymmenen vuoden vanhaa itsenäisyyttämme henkeen ja vereen -
eikö meiltä löydy myötätuntoa ja tukea niille, jotka vihdoin ovat
asettuneet takaisin rakastamaansa maahan? Kuinka omistusoikeutta oikein
mitataan? Rakkauden ja kaipauksen mitalla mitattuna juutalaiset ovat
maansa ansainneet moneen kertaan.
***
Lukijan palaute:
HS oli 8.8 pääkirjoituksessaan käsitellyt Israelin ja Palestiinan välistä
rauhansopimusta, Oslon sopimusta. HS väitti seuraavaa: "Myös suurin toivein
aloitettu Oslon prosessi 1990-luvulla epäonnistui suurelta osalta siksi,
että Israel jatkoi sen kaikkien vaiheiden läpi laittomien siirtokuntiensa
kasvattamista palestiinalaisten mailla."
Kyseinen HS väite muistuttaa samaa propagandaa, mitä Adolf Hitler käytti
juutalaisista natsivallan aikakautena, "juutalaiset ovat uhka Saksalle"
jne. HS tuntemus alueen historiasta näyttää olevan hyvin puutteellinen,
koska juutalaisasutus on ko. alueilla jo tuhansien vuosien takaa, ja Jordanian
arabilegioona vuonna 1948 käydyssä sodassa hävitti juutalaisasutuksen Juudean
ja Samarian alueelta, myös Itä-Jerusalemista, missä synagogat ja juutalaiskorttelit
tuhottiin. Alue joka vuoden 1952 jälkeen on tunnettu Länsirantana silloisen
kuningas Husseinin poliittisista valtapyrkimyksistä alueen hallintaan.
Oslon rauhanprosessi kuoli Jasser Arafatin lausuntoihin toukokuussa 1994,
puoli vuotta ko. sopimuksen jälkeen. Arafat vakuutti muslimiyhteisölle Johannesburgissa,
Etelä-Afrikassa: "Minulle tämä sopimus ei merkitse sen enempää kuin profeetta
Muhammedille merkitsi al-Hudaybiayah´in sopimus Qurayshien heimon kanssa.
Jihad pyhä sota tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää että meidän taistelumme
päämäärä on Jerusalem."
Vuoden 2000 kesällä Camp Davidin epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen yhteydessä
Arafatin lausunto: "Jos minulle tarjottaisiin Jerusalemin pyhin paikka,
voisin tinkiä muusta. Jos en puolusta muslimien oikeutta tuohon paikkaan,
pääsen hengestäni. Pyhien paikkojen kohtalo on minulle tärkeintä. Jerusalem
on palestiinalaisvaltion pääkaupunki. Jos se ei miellytä jotakuta, on parempi
että hän häipyy täältä."
Kuten lähihistoriasta olemme nähneet ainoastaan Israelin valtio on kyennyt
pitämään Jerusalemin avoinna kolmen monoteistisen uskonnon kaupunkina. PA
hallinnon alaisuudessa Jerusalem olisi suljettu kaupunki muilta kuin muslimeilta,
mitä Abbasin viimeaikaiset lausunnotkin ovat todistaneet. Näkemykset siitä
että Israelin siirtokunnat ovat uhka rauhalle, on lähtöisin PLOn ja Arafatin
valheellisesta poropandasta, jota nyt HS myötäilee. Ennen Arafatin tuloa
ko. alueille siirtokunnan juutalaiset ja Palestiinan arabien suhteet olivat
rauhanomaista rinnakkaiseloa. HS uutiskäsitykset muutenkin muistuttavat
jo valtioantisemitismin vaikutteita Israelin suhteen. Israel kritiikin tulee
perustua tunnettuihin ja tarkistettuihin faktoihin, eikä 30-40-luvun natsipropagandaan,
mikä vieläkin elää ääri-islamilaisessa yhteisössä ja siten vaikuttaa HS
uutisnäkemyksiin.
kuulin, että tiedotusvälineissä arvioidaan yhden lehteen lähetetyn palautteen
edustavan noin 1000 ihmistä. Tämä kannattaa pitää mielessä - yhdelle palautteelle
annetaan paljon suurempi painoarvo kuin vain yhden ihmisen mielipiteelle.
***
Lukijan palaute:
On olemassa runsaasti aineistoa siitä, etteivät palestiinalaiset pyri
rauhaan vaan koko Israelin tuhoamiseen ja ovat valmiit ylpeinä
lähettämään lapsensa kuolemaan sen saavuttamiseksi. Kuinka kauan on
mahdollista tehdä uhreista syyllisiä siihen, että joku haluaa tappaa heidät?
Kannatatteko myös suomalaisten mailla siirtokuntia pitävien
tuomitsemista? Ero tosin on siinä, ettei Palestiina-nimistä maata ole
koskaan ollutkaan ja Israel on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt
rauhalliseen yhteiseloon arabien kanssa.
Mistä mahtanee johtua, että Israelin siirtokunnissa viljellään maata,
rakennetaan taloja ja kasvatetaan lapsia elämään, kun sen sijaan
palestiinalaisten jälkeläisetkin kolmannessa ja neljännessä polvessa
luokitellaan pakolaisiksi ja pidetään leireillä, joilla heitä opetetaan
vihaamaan ja tappamaan?
Juutalaisilla on satojen ja tuhansien vuosien historia, joka liittää
heidät isiensä maahan, ja myös satojen vuosien historia vainottuina
diasporan aikana. Me suomalaiset olimme valmiit puolustamaan omaa
muutaman kymmenen vuoden vanhaa itsenäisyyttämme henkeen ja vereen -
eikö meiltä löydy myötätuntoa ja tukea niille, jotka vihdoin ovat
asettuneet takaisin rakastamaansa maahan? Kuinka omistusoikeutta oikein
mitataan? Rakkauden ja kaipauksen mitalla mitattuna juutalaiset ovat
maansa ansainneet moneen kertaan.
***
Lukijan palaute:
HS oli 8.8 pääkirjoituksessaan käsitellyt Israelin ja Palestiinan välistä
rauhansopimusta, Oslon sopimusta. HS väitti seuraavaa: "Myös suurin toivein
aloitettu Oslon prosessi 1990-luvulla epäonnistui suurelta osalta siksi,
että Israel jatkoi sen kaikkien vaiheiden läpi laittomien siirtokuntiensa
kasvattamista palestiinalaisten mailla."
Kyseinen HS väite muistuttaa samaa propagandaa, mitä Adolf Hitler käytti
juutalaisista natsivallan aikakautena, "juutalaiset ovat uhka Saksalle"
jne. HS tuntemus alueen historiasta näyttää olevan hyvin puutteellinen,
koska juutalaisasutus on ko. alueilla jo tuhansien vuosien takaa, ja Jordanian
arabilegioona vuonna 1948 käydyssä sodassa hävitti juutalaisasutuksen Juudean
ja Samarian alueelta, myös Itä-Jerusalemista, missä synagogat ja juutalaiskorttelit
tuhottiin. Alue joka vuoden 1952 jälkeen on tunnettu Länsirantana silloisen
kuningas Husseinin poliittisista valtapyrkimyksistä alueen hallintaan.
Oslon rauhanprosessi kuoli Jasser Arafatin lausuntoihin toukokuussa 1994,
puoli vuotta ko. sopimuksen jälkeen. Arafat vakuutti muslimiyhteisölle Johannesburgissa,
Etelä-Afrikassa: "Minulle tämä sopimus ei merkitse sen enempää kuin profeetta
Muhammedille merkitsi al-Hudaybiayah´in sopimus Qurayshien heimon kanssa.
Jihad pyhä sota tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää että meidän taistelumme
päämäärä on Jerusalem."
Vuoden 2000 kesällä Camp Davidin epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen yhteydessä
Arafatin lausunto: "Jos minulle tarjottaisiin Jerusalemin pyhin paikka,
voisin tinkiä muusta. Jos en puolusta muslimien oikeutta tuohon paikkaan,
pääsen hengestäni. Pyhien paikkojen kohtalo on minulle tärkeintä. Jerusalem
on palestiinalaisvaltion pääkaupunki. Jos se ei miellytä jotakuta, on parempi
että hän häipyy täältä."
Kuten lähihistoriasta olemme nähneet ainoastaan Israelin valtio on kyennyt
pitämään Jerusalemin avoinna kolmen monoteistisen uskonnon kaupunkina. PA
hallinnon alaisuudessa Jerusalem olisi suljettu kaupunki muilta kuin muslimeilta,
mitä Abbasin viimeaikaiset lausunnotkin ovat todistaneet. Näkemykset siitä
että Israelin siirtokunnat ovat uhka rauhalle, on lähtöisin PLOn ja Arafatin
valheellisesta poropandasta, jota nyt HS myötäilee. Ennen Arafatin tuloa
ko. alueille siirtokunnan juutalaiset ja Palestiinan arabien suhteet olivat
rauhanomaista rinnakkaiseloa. HS uutiskäsitykset muutenkin muistuttavat
jo valtioantisemitismin vaikutteita Israelin suhteen. Israel kritiikin tulee
perustua tunnettuihin ja tarkistettuihin faktoihin, eikä 30-40-luvun natsipropagandaan,
mikä vieläkin elää ääri-islamilaisessa yhteisössä ja siten vaikuttaa HS
uutisnäkemyksiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.