Välitätkö laisinkaan?

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.10.html

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.


http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.9.html

16 Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Lue esittelysivuni niin voit päätellä

ihmisen pitäis kuulua johonkin uskontokuntaan??

sen jälkeen kun jätin tuon valheellisen lahkon nimeltään Jehovan todistajat.

Ennen kuvittelin että toisista välittäminen on vain ja ainoastaan sitä että soittelen ihmisten ovikelloa ja kerron heille vääristynyttä tietoa Jumalan ja Jeesuksen tahdosta.Kuvittelin saavani Jumalan ja järjestön silmissä sitä paremmman aseman mitä enemmän teen tunteja.
Nyt olen huomannut,että teoillani en ansaitse mitään.Jään kuitenkin vajaaksi vaikka tekisin mitä.
Kristus omalla uhrillaan täyttää kaiken vajaavaisuuteni.

Varsinkaan minun raamattuni ei puhu mitään tuntien tavoittelemisesta vaan sieltä löytyy määritelmä:"sen minkä haluat tehdä itsellesi tee se toisille".
Mitä ihmiset tarvitsevat?
Mitä minä tarvitsen?
Jos nään kadulla köyhän laitapuolen kulkijan,mitä hän tarvitsee?
Mitä tarvitsee järjestön "rakkaudellsen" pommituksen uhri,hän joka on heikko ja lopulta lyöty kun on monin tavoin vajaa ja ei täytä esimerkillisen julistajan titteliä?

Sanoiko Jeesus:"lue vain järjestön kirjallisuutta niin kyllä se siitä"?
Ei vaan hän antoi heille heidän tarpeitaan silmälläpitäen,terveyttä,ruokaa ja armeliaisuutta.

Miten sinä jt autat köyhiä?
Pidätkö huolen heistä Jeesuksen mallin mukaan vai patistatko heitä soitteleen ovikelloa,laahustamaan hitaasti talosta a taloon b ja raportoimaan kahdesta tyhjästä asunnon ovikellon soittelusta 2 tuntia?

Vai julistatko ilosanomaa Jeesuksesta?
Vai tarinaa tuhatvuotisvaltakunnasta,josta ei ole mainintaa raamatussa?

En jatka kierrettä, eli en pakota lapsiani uskomaan ja he elävät omaa elämää. Kerron omasta uskostani, silloin kun ihmiset tai lapseni tai yleensä kuulia haluaa tietää. Silloin vastaanotto on aidointa. Pakolla ei synny aitoa uskoa. Uskontokunnista riippumatta. Usko tulee sydämmeen asumaan. Uskon siis toimivani niin että jokaisella on vapaus valita. Kaikkia ei voi pelastaa vaikka haluaisikin. Haluaisi koko sydämestä. Elämässä on kuitenkin omat lakinsa ja niitä kunnioitan tänään. ( aina en ole osannut kunnioittaa) .. siksi täytyy opetella ja virheiden kautta ihminen kasvaa. Mitenkä onkaan jos kaikki on hyvin? Muistammeko kiittää? Vai onko tapanamme valittaa kun jokin ei mene niinkuin tahdomme? Olemme tyytymättömiä, kun oma tahto ei saa kaikkea mitä haluaa? Kenenkähän tahto silloin tapahtuu?

en yritä. Jokainen uskokoon miten tahtoo. Se mitä minä uskon ei kuulu muille. En väitä olevani 100% oikeasti joten en tyrkytä juttujani muille.