Punainen Valpo
Sodan jälkeen 1946 SKDL kieltäytyi menemästä Urho Kekkosen hallitukseen, nimitti Paasikivi Mauno Pekkalan SKDL, hallituksen ja kommunistit pitivät tärkeänä saada sisäministerin paikan. Sen sai Yrjö Leino, Hertta Kuusisen aviomies.
Sisäministerin salkku oli tärkeä askel kohti vallankaappausta, Neuvostoliiton satelliiteiksi joutuneissa valtioissa käytettiin samaa tapaa.
Valpo "puhdistettiin” ja tilalle tuli SKDL: siis kommunistien peitejärjestön kautta lähes koko Valpon poliisivoimat. Valpon sisälle Leino perusti "Lentävän Osaston", se oli suoraan johdon alainen.
Tämä punainen Valpo harjoitti mielivaltaa. Se oli kyllä pelätty, mutta miehistön ammattitaidottomuus ja kömpelyys haittasivat tehokasta toimintaa, josta valvontakomissiokin Valpoa (Leinoa?) nuhteli.
Tämä antoi aseita vastustajien käsiin, siis demokratian kannattajien käsiin. Piilevä vastustus tuli esille ensikertaa 1946 lopussa. Silloin hallitus sai vastattavakseen kokoomuksen välikysymyksen, josta käytiin tunnin keskustelu. Hallitus sai luottamuslauseen, mutta välikysymys täytti tehtävänsä, SKDL näki, että vastustajat ovat heränneet. Paasikivi vetosi sosialidemokraateihin, jotta he kokoaisivat rivinsä yhtenäiseen taisteluun kommunismiä vastaan.
SKDL kärsi vaalitappion ja Paasikivi nimitti Sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, pääministerinä K.-A. Fagerholm.
Punaisen Valpon puhdisti Fagerholmin sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Fagerholmin hallitusta arvosteltiin ankarasti Neuvostoliiton tiedotusvälineissä.
"Siitä huolimatta hallitus jatkoi järkähtämättä valitsemallaan linjalla" Kertoo Jukka Tarkka Allan Tiitta kirjassaan Itsenäinen Suomi
Fagerholmin hallitus ensitöikseen alkoi järjestää Valpon asiaa ja jo lokakuussa eduskunta sai esityksen, jonka mukaan pääosa Valpon asioista siirrettiin muiden poliisiyksiköiden hoidettavaksi. Se oli punaisen Valpon loppu.
Fagerholmin vähemmistöhallitus vapautti sotasyylliset ja vapautti tehtävistään Yleisradion pääjohtaja Hella Vuolijoen.
Tämä tapahtui 1948.
Sodan jälkeen 1946 SKDL kieltäytyi menemästä Urho Kekkosen hallitukseen, nimitti Paasikivi Mauno Pekkalan SKDL, hallituksen ja kommunistit pitivät tärkeänä saada sisäministerin paikan. Sen sai Yrjö Leino, Hertta Kuusisen aviomies.
Sisäministerin salkku oli tärkeä askel kohti vallankaappausta, Neuvostoliiton satelliiteiksi joutuneissa valtioissa käytettiin samaa tapaa.
Valpo "puhdistettiin” ja tilalle tuli SKDL: siis kommunistien peitejärjestön kautta lähes koko Valpon poliisivoimat. Valpon sisälle Leino perusti "Lentävän Osaston", se oli suoraan johdon alainen.
Tämä punainen Valpo harjoitti mielivaltaa. Se oli kyllä pelätty, mutta miehistön ammattitaidottomuus ja kömpelyys haittasivat tehokasta toimintaa, josta valvontakomissiokin Valpoa (Leinoa?) nuhteli.
Tämä antoi aseita vastustajien käsiin, siis demokratian kannattajien käsiin. Piilevä vastustus tuli esille ensikertaa 1946 lopussa. Silloin hallitus sai vastattavakseen kokoomuksen välikysymyksen, josta käytiin tunnin keskustelu. Hallitus sai luottamuslauseen, mutta välikysymys täytti tehtävänsä, SKDL näki, että vastustajat ovat heränneet. Paasikivi vetosi sosialidemokraateihin, jotta he kokoaisivat rivinsä yhtenäiseen taisteluun kommunismiä vastaan.
SKDL kärsi vaalitappion ja Paasikivi nimitti Sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, pääministerinä K.-A. Fagerholm.
Punaisen Valpon puhdisti Fagerholmin sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Fagerholmin hallitusta arvosteltiin ankarasti Neuvostoliiton tiedotusvälineissä.
"Siitä huolimatta hallitus jatkoi järkähtämättä valitsemallaan linjalla" Kertoo Jukka Tarkka Allan Tiitta kirjassaan Itsenäinen Suomi
Fagerholmin hallitus ensitöikseen alkoi järjestää Valpon asiaa ja jo lokakuussa eduskunta sai esityksen, jonka mukaan pääosa Valpon asioista siirrettiin muiden poliisiyksiköiden hoidettavaksi. Se oli punaisen Valpon loppu.
Fagerholmin vähemmistöhallitus vapautti sotasyylliset ja vapautti tehtävistään Yleisradion pääjohtaja Hella Vuolijoen.
Tämä tapahtui 1948.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nevalan johtama Supo on täysin verrattavissa "Punikki Valpoon".
Ei Suomessa tarvita sosialisteja valtion hallinnossa. Ei etenkään poliisissa.
neokonniin. Oikeusvaltio, ei siionisti@EU@CIA@NATO vaan pysytään kansan tahdossa - ei demarien ei kepun eikä kokkareiden
Noin se meni. Ehkä olisi vielä kannattanut mainita siitä asevelisosialistien (Varjonen, Leskinen, Simonen, Tervo, Kilpeläinen ym) jo-riittää-kampanjasta, joka suisti kommunistit asaemistaan, ja se mahdollisti sitten Fagerholmin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen toiminnan niin, että Suomi pelastui joutumasta "kansandemokratiaksi".
Jos jollekin puolueelle pitäisi antaa kunniaa demokratiamme säilymisestä, niin ei ole epäilystäkään, etteikö suurimman kunnian saisi juuri SDP.
Oli kyllä mielessä kirjoittaa juuri niisä, mutta oli pakko lyhentää ja kertoa Punaisesta Valposta, kun tällä palstalla sitä väitettiin sosialidemokratien johtamaksi.
Antaa hyvän kuvan sellaisten historian tiedoista ja etenkin poliittisenhistorian.
Ei noille viitsi edes vastata, "Menemme ojasta allikkoon" väitteille.
Asevelisosialistit kuohitsivat kommunistit ja pitivät Kekkosta aisoissa. Neuvostoliitto oli heillekin liian iso pala, joten Kekkonen sai näytellä presidenttinä oloaan hamaan unohdukseen asti.
Taitaa olla koko maailman hyvyys SDP:ssä....
Surkeat demarit. On asioita, joita ette pysty pyyhkimään kurjasta historiastanne valehtelemalla ja virittelemällä sankaritarinoita ja satuja joistakin isänmaallisista demareista. Sellaisia kun ei ole.
joka ei pidä kirjoituksessani paikkaansa. Kirjoitin sen siksi, että tällä palstalla lienee kaikkein huonoin historian tuntemus.
Mites -30-luku. Miten pantiin Lapuan Liike ja IKL kuriin. Ketkä sen tekivät?
Pieni vihje teille änkyröille, toisena osapuolena oli Maalaisliito ja sen laillisuutta kannattava enemmistö ja toisena Tannerilaiset. He yhdessä vastustivat oikeiston laittomuuksia, jotka huipentuivat murhiin ja presidentti Stolbergin kyyditykseen
Tanner oli huijari jolle kelpasi kumpi puoli tahansa.
Sosialidemokraatit voivat häipyä historian hämärään, mutta heidän tekonsa eivät. Sosialidemokraatit pelastivat Suomen asein, eivät nuolemalla. Perustelen hieman:
Sosialidemokraatit olivat parlamentaarinen puolue koko itsenäisyytemme ajan, ennen Talvisotaa. Kommunistit olivat Venäjällä ja Neuvostoliitossa, sekä maan alla Suomessa.
Se, että demarit puolustivat Isänmaata suurena joukkona, antoivat uhrinsa kuolleina ja vammautuneina, oli sodanjohdon viimeinen oljenkorsi.
Mitä jos demokraattiset sosialistit olisivat menneet Stalinin harhaan?
Nimittäin sinulla ja kumppaneillasi. Älä välitä, ressukka, ei kukaan muukaan voisi kumota sitä, mitä Osmium ja tunnustaja sanovat, koska he puhuvat totta. Mutta onko pakko tuollaisella avuttomalla yrityksellä vahvistaa heidän sanomansa todeksi, jos arvelisit jonkun vähätietoisen sitä muuten epäilevän?
Voi hyvä tavaton. Näin stadilaisena en oikein voi uskoa, että ässärykmentti olisi ollut demareita.
Sitäpaitsi Helsinki ei maksa Ässärykmentin veteraaneille hoitoja, koska rahat on menneet demareiden laskuihin.
Et oikein tunne historiaa. Mutta niin siinä vain kävi, että duunarit pelastivat Suomen. Mauno Koivisto, Aarne Saarinen,,,ja muutama muu pienempi tappi
Kokoomus on vetänyt Helsinkiä jo iät ja ajat, joten sitä ei saa vastuuseen edes sotaveteraaneista.
silloin ollut kovinkaan monta maalaisliittolaista, eikä työläiskaupunginosissa kokoomuslaisia.
Sotien tappiot prosenteina laskettuna väestöstä olivat pienimmät Etelä-Pohjamaalla ja suurimmat Hämessä. Etelä-Pohjanmaan n. 2,6% ja Hämeen moninkertaiset.
Oli Ässä-Rykmentin miehiä. Maalaisliittolaiset turpeat isännät pyörittivät samaan aikaan mustaa pörssiä, kun miehet taistelivat.
Maineikas Ässärykmentti oli koottu pääasiassa Helsingin itäisistä kaupunginosista (Kalliosta, Sörkasta, Vallilasta, Alppilasta ja Hermannista, jotka olivat työläiskaupunginosia. Siksi sen muistomerkki ja nimikkokatukin (Ässärinne) on Kalliossa, Hämeentieltä ylöspäin.
Ässärykmentin maineikkaimpia ja monin korkein kunniamerkein palkittuja sotureita olivat reservin kapteenit Into Varjonen ja Väinö Leskinen, vuoden 1948 jo-riittää-kampanjan luojat, Varjonen SDP:n puoluesihteerinä ja Leskinen nousevana poliitikkona.
- jotka todella olivat demareita, kuten kai lähes koko Ässärykmenttikin, kun se oli koottu Helsingin työläiskaupunginosista.
Mutta kun totta puhuin, niin pakko korjata tuo: turkulainen Mauno Koivisto ei kuulunut missään vaiheessa Ässärykmenttiin. Mutta oli mukana vähintään yhtä sankarillisessa joukossa, Lauri Törnin kaukopartiotoiminnassa legendaarisen maineen saaneessa sissiosastossa.
Mitähän paskaa sinä taas puhut?
Mauno liittyi SDP:hen vasta vuonna 1947, kun halusi herrahissiin.
Ässärykmentti oli stadilainen, Mauno Turusta.
Voi voi teitä demaripoikia, kun polvet kalisee kun totuutta esitetään.
juuri niin se meni. Turha noista on sankariksi ketään punikkia nostaa, kun tottelivat esivaltaa.
Varjonen toimi jossain vaiheessa myös pataljoonan komentajana, ja se oli reservin upseerille todella suuri tunnustus. Hänelle tiettävästi esitettiín myös Mannerheimin ritariristiä, mutta sitä hän ei saanut, muita korkeita kunniamerkkejä kyllä.
Varjosen etunimi oli muuten Unto, ei Into (ehkä oli näppäilyvirhe, kun ovat vierekkäiset kirjaimet näppäimistöllä).
Karkasi sotaan ja lähetettiin kotiin kun ei ollut vielä täyttänyt 18:saa vuotta.
Sitten kun ikää varttui, niin pääsi ja Lauri Törnin joukkoihin.
Sodan jälkeen hän kävi ankaraa taistelua työväenliikkeen suunnasta. Sen taistelun sosialidemokraatit voittivat ja Suomi säilyi demokraatisena.
Manun historia on toinen kuin Urho Kekkosen; Urkki teloittamassa sivilejä ja sotavankeja keväällä 1918.
Sotajan "kynähommissa", mitään vastuullista tehtävää ei vastuulliset johtajat tietenkään hänelle voineet antaa.
Sodan aikaan Urkki piti yhteyttä viholliseen ja näin pelasi itselleen tien ylöspäin.
Siinä Urkki oli kunnon maalaisliittolainen, ettei itseään vaaraan laittanut. Mustanpörssin kuninkaaat...maalailiittolaisia...
(-;