Miksi seuroissanne ei rukoilla!? Joka kuitenkin on kristillisyyteen kuuluvaa! Yhteisrukous hyvin kaunistapa, muttei teillä? Mikä yleine käsitys on rukouksesta ja sen vaikutuksesta omaan uskoon!? Toiseksi käytte kirkossa Jumalan palveluksessa, eikö asioilla ole sitten ristiriitaa harjoittaa kuin kahta uskoa!? Kastehan teillä tosin liittää kirkkoon jossa täytyisi käydä, että usko säilyy mistä kastekkin on saatu!?
Utelias kysyy
vl ja el rukouksesta
10724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä tiedät ettei rukoilla ja mistä tiedät että kirkossa käyminen on ristiriidassa luterilaisen seurakunnan jäsenillä.
Ai, mistä tietäisin!? Olen käynyt joitakin kertoja seuroissa.. Kuunnellut teidän suviseuroja ym..Käsitys kirkon sakramenteista on vähättelevää..
Ai niinkö sakramenttien takia me juuri pysymme kirkon jäseninä.
Opetus sinänsä pappien toimesta on kovin vähä suolaista, eli hieman mautonta antaa vähän etsivälle sielulle lohdutusta.
Joten vähättely ei pidä paikkansa sakaramentit ovat Jumalan asettamia kristityille nautittaviksi.
Kyllä rukoillaan. Aina on alkurukous sekä loppurukous missä pyydetään taivaan isän siunausta seuroille. Mistäköhän olet saanut vastakkaisen käsityksen. Minusta ei ainakaan tunnu mitenkään ristiriitaiselta käydä kirkossa. Mehän kuulumme kirkkoon ja uskomme sakramentteihin ja niihin oppeihin, mille luterilainen usko perustuu. Toivottavasti selvensi hieman...
Vieraita vai mikä lie, no tuli itsessänsä kai on samankaltainen,
Mutta se mikä palaa voi olla aivan vierasta.
Luteruksen oppi , niin jos se sitä olisikin..
Kyllä se kuuluu Kirkon Papeillekkin tämä raamatun lause.
Johanneksen evankeljumia.
38. Ja ei teillä ole hänen sanansa pysyväinen; sillä ette usko sitä, jonka hän lähetti.
39. Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne ijankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.
40. Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän.
41. En minä pyydä kunniaa ihmisiltä;
42. Vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkaus.
43. Minä tulin Isäni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimellänsä, niin te sen otatte vastaan.
44. Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?
45. Älkäät luulko, että minä minä kannan Isän edessä teidän päällenne: se on, koka teidän päällenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.
46. Sillä jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sillä minusta on hän kirjoittanut.
47. Jos ette hänen kirjoitksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?
Jokaisissa esikoislestadiolaisten seuroissa on rukoukset. Yleensä alkuvirren jälkeen ja ennen loppuvirttä. Mikäli on kahdet seurat samana päivänä, niin ensimäisissisä on alussa ja toisissa lopussa. Lisäksi saarnaaja yleensä pyytää rukoilemaan, että Jumala antaisi sopivaa puhetta. Saarnathan ei ole kirjoitettu etukäteen.
Mehän uskomme niinkuin Luther on opettanut ja kuulumme herätysliikkeenä kirkkoon, mutta emme anna sieluamme kirkon hoitoon.
Kiinnitin huomiota puhujalla ei valmista kirjoitusta..Puhuja joka lainaa raamattua tai kertoo raamatusta on aivan yhtälailla valmisteltu puhe kuin kirjoitettukin! Pienillä paikkakunnilla puhuja voi sopivan aiheen sada jututtaessaan kahvilla tai muualla tavatessaan ihmisiä "viritellä" seurakuntaan sopivia puheita.. Kuvittelet ilmeiseti hänen suutaan käyttävän jonkun muun!?n Lahjathan saadaan kuten puhuminen mutta täytyy sitä harjaannuttaa. Itse olen myös työssä jossa puhun jopa 7-tuntia päivässä. Puhumisessa opetetaan uusia asioita taitava puhuja osaa puhua mitä kuulijat haluaa;)
Ei siinä minun mielestä mitään taitoa tarvita,jos puhuu toisille mieliksi ja purkaa sen mitä toiset on rakentanut. Mutta siinä tarvitaan taitoa, ettei tee kenellekkään vahinkoa ja puhuu niin, että se on kirjoitetun Jumalan Sanan kanssa yhtäpitäväistä. Kyllä on monet joutuneet ihmettelemään kun ovat ensi kertaa tulleet kuuntelemaan saarnaajiamme. He ovat sanoneet, että kuinka voi joku puhua ilman paperia noin paljon ja pelkkää asiaa.
Miksi seuroissanne ei rukoilla!?
Rukoillaan, muttei siitä ole tehty mitään seremoniaa. Onhan se kaunista, mutta sen tulee olla myös totista. tarkoitan, ettei rukousta rukouksen vuoksi.
Mikä yleine käsitys on rukouksesta ja sen vaikutuksesta omaan uskoon!?
Vl:t ajattelevat, ettei rukous sinänsä autuaaksi tee. Jumala kuulee kaikkien ihmisten rukoukset. Pelkkä huokauskin kuuluu hänen korviinsa eli, vaikka ei olisi voimia edes rukoilla. Joskus seuroissa pyydetään myös esirukouksia. Yleensä pyytäjä tai läheinen ovat silloin suurissa koettelemuksissa omassa elämässään. Suviseuroissa kuulee varsinkin näitä esirukouspyyntöjä.
Toiseksi käytte kirkossa Jumalan palveluksessa, eikö asioilla ole sitten ristiriitaa harjoittaa kuin kahta uskoa!?
En koe, että vl:t harjoittaisivat uskoaan. Usko on osa elämää. Omantunnon äänen kuulemista ja elämistä sen mukaan. Sellaista lapsenomaista uskomista.
Kastehan teillä tosin liittää kirkkoon jossa täytyisi käydä, että usko säilyy mistä kastekkin on saatu!?
Uskomme, että pieni lapsi on uskon esikuva. Hän on jo syntyessään Jumalan yhteydessä. Tuo kaste on sellainen sakramentti, joka vahvistaa tuon liiton, jonka Jumala on luvannut omalta puoleltaan pitää. Mihinkään maalliseen kirkkoon tai uskoon se ei liitä. Siinä ei tapahdu mitään konkreettista siis.
Jumalan puolelta on siis vain yksi liitto. Kun lapsi kasvaa ja tulee omatahtoiseksi tuo liitto saattaa silloin ihmisen puolelta pettää. Synti erottaa ja rikkoo liiton. Uskomalla synnit anteeksi ihminen palaa takaisin Jumalan armmoliittoon. Uskominen on armosta uskomista. Ei tekojen kautta esim. ahkeralla kirkossa käynnillä tuo liitto pysy. Vaikka ihminen olisi uskonut suurimman synnin, epäuskon anteeksi ja uudistanut liiton Jumalan kanssa, ei se yksin riitä. Usko synnyttää oman heikkouden tunteen. Uskovainen elää Jumalan armon varassa ja armon kerjäläisenä. On halu laittaa synnit pois, vahvistaa liittoa omalta puolelta uudelleen ja uudelleen, jotta usko voisi säilyä.
joo, eli kyllä rukoillaan. aina on alku ja loppu rukous.- mistä lie saanut toisenlaisia käsityksiä?
meilla rukoillaan aina hiljaa mielessä, kyllä jumala kuulee vaikka ei nostaisi hirveää haloota.